Miten jaksaa (ikäviä) ajatuksia?

Aika ajoin pää täyttyy ei niin mukavista ajatuksista. On huolia, stressiä, mielensä pahoittamista. Joskus oikein kunnon kaaos kaikenlaisia epämukavia mietteitä ottaa tilaa ja asettuu taloksi.

Pääni on rakentunut niin, että ajatuksia kulkee katkeamattomana nauhana. Joskus joku on sanonut, että ajattelen liikaa. Epäilemättä. Kertokaa ihmeessä, jos näette myytävän katkaisijoita, joilla ajatukset saa hiljenemään. Tätä nerokasta keksintöä odotellessa on pitänyt keksiä muita keinoja.

Monella on harhakäsitys, että meditoinnin tavoitteena on hiljentää ajatukset. Jokainen voi kokeilla, miten helppoa on istua hiljaa ja vain hiljentää ajatukset. Se on toivotonta. Ajatusten hiljentäminen tarkoittaisi, että voisimme hallita ajatteluamme. Se puolestaan tarkoittaisi, että voisimme esimerkiksi arvata, mikä seuraava ajatuksemme tulee olemaan. Ei muuten onnistu.

Olen tutustunut meditaatioon lukemalla aiheesta, ja sen verran istunut hiljaa itsekseni, että olen huomannut miten paljon hyötyä meditaatiosta voisi olla. Sen pidemmälle en ole syystä tai toisesta päässyt, vaikka olen ollut aiheesta kiinnostunut jo vuosia. Ehkä siksi, että jo pelkkä meditaatiosta lukeminen ja sen ajatteleminen on ollut hyödyllistä. Lupaan itselleni, että vielä jonakin päivänä pääsen lukemisesta ja ajattelusta itse asiaan.

Kun ajatusvirta tuntuu uuvuttavalta, tai ikävät ajatukset täyttävät mielen, laitan hetkeksi silmät kiinni. Kuvittelen itseni avoimen maiseman äärelle, ja ajatukseni ohi lipuviksi pilviksi. Hetki sitten oli minun ajatukseni, nyt on ajatuksia, joita voin seurata sivusta. Näkökulman vaihto keventää oloa nopeasti, koska se palauttaa todellisuuteen. Minä en voi ajatuksilleni mitään, niitä tulee ja menee, ja sillä hyvä.

Ajatusten seuraaminen on kuin katsoisi elokuvaa. Joskus juoni on kiinnostava, joskus puuduttavan tylsä ja itseään toistava, joskus pelottava. Joskus käsikirjoitus on surkea, välillä on parempi tuuri. Joka tapauksessa, kuten elokuvaa, myöskään omia ajatuksiaan ei kannata ottaa kovin tosissaan.

Kun eteen tulee erityisen huono elokuva, sille voi löytyä hyvä ja yksinkertainen syy. Onko tullut nukuttua huonosti tai liian vähän? Onko tullut syötyä huonosti? Juotua liian paljon kahvia ja liian vähän vettä? Onko stressiä? Liian vähän liikkumista ulkoilmassa? Kun syy tulee korjatuksi, elokuvakin paranee.

Kirjoittaminen toimii usein ikävien ajatusten ja mielipahan karkottamisessa. Aina ei kuitenkaan tule kirjoitettua. Kun ajatusten tumma pilvi jää kohdalle yöaikaan, eikä uni tule, käytän erästä toimivaksi osoittautunutta keinoa.

Kuvittelen, että katson tilannetta ylhäältä päin. Näen itseni lähikuvassa, sängyssä odottamassa unta, kasvolihakset jännittyneinä ikävien ajatusteni seurassa. Kun katson hieman kauempaa, näen myös osan naapureista valvovan omissa mietteissään. Mitä kauempaa katson, sitä enemmän näen ihmisiä murheineen.

Kun on mielessään katsonut kaikkia maailman ihmisiä murheineen, näkee ajatuksensa uudessa valossa. Ovatko ajatukseni todella kaiken keskipiste? Minkä verran niillä oikeastaan on merkitystä?

Helpottaa ymmärtää, että milloinkaan en ole murheineni yksin. En, vaikka en puhuisi niistä kenellekään. Maailmassa lukematon määrä ihmisiä on kokenut samat pettymykset, surut ja murheet, jotka minäkin olen joutunut kohtaamaan. Ja valtava määrä ihmisiä joutuu kokemaan asioita, jotka ovat paljon pahempia, kuin mikään mitä minä todennäköisesti koskaan tulen kokemaan.

Monena yönä, maailman ihmisiä kaukaa katseltuani, olen saanut rauhan. Tämä on vain elämää. En ole mitenkään ainutkertainen, vain pieni osanen suuresta kokonaisuudesta. Voin huokaista helpotuksesta, kääntää kylkeä, ja antaa unen tulla.

7 kommenttia artikkelissa “Miten jaksaa (ikäviä) ajatuksia?

  1. Sitten kun osuu joku ikävä outo särky tai vaiva, niin siihen ei yöllä huolesta soikeana osaa mitään keinoa nukahtamiseen😦

  2. Meditointia oppii vain meditoimalla. Eikä siinä ole tarkoitus tyhjentää päätä vaan keskittyä tähän hetkeen esim. hengitystä tarkkailemalla. Kun ajatus alkaa harhailla se palautetaan lempeästi takaisin tähän hetkeen. ☺

    Kiitos inspiroivasta blogista!

  3. Hei
    Ja ensiksi, kiitos kivasta blogista, minimalismista. Se on elinikäinen prosessi, jonka avulla pitää työskennellä itsensä kanssa, kysyä kysymyksiä (miksi takerrun tähän esineeseen tai henkilöön) ja sitten lopulta tajuta päästää irti. Hm, jos voi. Tai sitten haluaa että on muutoksen aika.

    No luin viimeksi blogiasi meditoinnista ja kuinka vaikeaa se on. Hiljentyä ja saada pää tyhjäksi siitä ikuisestä mölyäjästä, pälpättäjästä. On olemassa monia keinoja, esimerkiksi että toistaa jotakin mantraa. Se voi oikeastaan olla mikä vain sana tai lause, joka jollakin lailla antaa minulle jotakin juuri sinä päivänä. Minua itseäni on auttanut kun kamppailin tinnituksen kanssa että kävellessäni ajattelin joka askeleella ”Tunnen alustan jalkojeni alla”. Tarvitsin maaduttamista juuri silloin. Se auttoi minua myös keskittymään vain siihen. Ottaa niiltä mölyapinoilta puheenvuoro.

    Päätä on melkein mahdoton saada täysin tyhjäksi, hokevathan monet itämaiset munkitkin rukouksia tuntiakaupalla.
    Meditointi voi olla myös rukous, laulaminen tai oikeastaan mikä vain mihin keskittyy täysin. Se ei koskaan saa vahingoittaa ketään.

    En tiedä onko tietoisella läsnäololla ja meditoinnilla niin suurta eroa, minun mielestäni niillä on kummallakin se yhtäläisyys että lisätään tietoisuutta mikä on tässä ja nyt ja hyväksytään se sellaisenaan. On vain tämä hetki. Kaikki on.

    Ääniyliherkkänä olen saanut etsiä eri teitä kestääkseni esimerkiksi tiskauksesta aiheutuvaa kolinaa. Olen aina pitänyt tiskauksesta, minun oli saatava se taas mielipuuhakseni. Kun hidastin itse omia liikkeitäni sen yhteydessä, ei siitä aiheutunutkaan niin pahaa kolinaa. Samalla yritin olla läsnä siinä ja toistin mielessäni ihan omaa keksimääni ”mantraa” (en muista sanatarkkaan mutta jotenkin näin että ”tiskaan ja nautin veden lämmöstä ja sen puhdistavasta elementistä”).

    Viimotteksi, sinullahan on kissoja eikö niin. Ne ovat tosi taitavia olemaan tässä hetkessä. Kun ne syövät niin ne ovat täysin keskittyneitä vain siihen. Kun ne pesevät turkkiaan niin sama juttu. Voisimme siis sanoa että on olemassa arkimeditaatiota toimessa kuin toimessa. Ei se ole vaikeaa, se on vain harjoittelukysymys.

    Ja myös : Mitä tarvitsen tänään voidakseni hyvin. Kun löydät vastauksen, niin voit itse muotoilla oman mantran, joka auttaa sinua.

    Leiskuvaa syksyä!
    Eeva-Liisa Nieminen, Gnesta Ruotsi

  4. Kiitos kommenteistanne, Annika, Kirsikka ja Eeva-Liisa Nieminen!

    Annika: Kipu on ikävä seuralainen, sen kanssa on vaikeampi tulla toimeen. Varsinkin yksin yöllä pimeässä kivut ja huolet korostuvat. Itse yritän muistaa tämän, jo se helpottaa vähän. Samat asiat päivänvalossa eivät useinkaan tunnu niin ikäviltä. Itselläni ei ole erityisiä kipuja, mutta ei paljon tarvitakaan, niin ne vaikuttavat olemiseen. Monta kertaa olen miettinyt, miten ihmiset jaksavat kroonisen kivun kanssa.

    Kirsikka: Näinhän se on. Aika monella tuntuu olevan se kuvitelma, että meditaatio on ”onnistunut”, kun mielen saa tyhjäksi eikä päässä kulje yhtään ajatusta. Meditaatiossa kiehtoo ajatuksena juuri se lempeys ja hyväksyntä, että otetaan vastaan mitä tässä hetkessä vastaan tulee, yrittämättä hallita tilannetta. Tähän hetkeen keskittyminen kuulostaa helpommalta, kuin mitä se todellisuudessa on. Jotain ajatuksia tulee aina ihmeteltäväksi.🙂

    Eeva-Liisa Nieminen: Kiitos kun jaoit ajatuksiasi! Niissä oli minulle paljon kosketuspintaa. Tinnitus on tullut tutuksi minullekin, mutta se on onneksi lievää (kunhan ei päästä lihaksia pahasti jumiin) ja olen sen kanssa oppinut elämään. Ääniyliherkkyyskään ei ole kovin vierasta. Irti päästäminen, siinä on opettelemista yhdelle elämälle.🙂 Kissat ovat tuossa ”arkimeditaatiossa” ihan loistavia. Olen oppinut aika hyvin olemaan läsnä siinä mitä teen, se on tuonut elämään rauhan tunteen. Se on myös rauhoittanut pään sisäistä pälpätystä; kun keskittyy yhteen asiaan kerrallaan, niin ei tarvitse kantaa päässään monen eri asian ajatuksia kerralla. Vielä jonakin päivänä haluaisin osata olla läsnä tekemättä mitään, istua hiljaa ja katsoa mitä tapahtuu. En ole pidempään edes koittanut, hetken vain silloin tällöin. En taida haluta kohdata omaa levottomuuttani ja pyrkimystäni jonnekin muualle, mihin arvelen aika nopeasti törmääväni.

    Mitä tarvitsen tänään voidakseni hyvin. Se on hyvä kysymys, johon kannattaisi usein palata.

  5. Kirjasuositus: Daniel J. Siegel: Mielitaju.
    Jos et ole vielä lukenut? Mulle tää oli jotenkin äärettömän koskettava ja ”herättävä” lukukokemus, koskien noita asioita mistä kirjoitit!

  6. Toisinaan yön tunteina, kun pohdin jotain asiaa ja pitäisi tehdä isoja (tai pieniä) päätöksiä..tai joku asia vaivaa mieltä, muistuttelen itselleni äitini sanonnan vuosikymmenten takaa:” Aamu on aina iltaa viisaampi ja isot huolet ovat kutistuneet vuoren kokoisesta rusinaksi aamulla”.
    Ja näin monesti onkin, yöllä vaikealta tuntuneet asiat ovat löytäneet omat mittasuhteensa aamulla ja ratkaisu pulmaan saattaa aamulla olla selkeänä mielessä.

  7. Kiitos kommenteistanne, pelkkis ja Riikkis!

    pelkkis: Kiitos lukuvinkistä! En ole tuota lukenut, laitan lukulistalle!

    Riikkis: Tuo sanonta pitää todella paikkansa. Huolilla on kumma taipumus painaa enemmän yöllä. Siksi muistutankin itseäni, että parempi olla miettimättä niitä silloin, kun aamulla ne ovat hallittavammissa mittasuhteissa.

Mitä mieltä sinä olet?

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s