Kun kaikki ei mene niin kuin Strömsössä

Uuteen kotiin muuttaessa juuri mikään ei mennyt niin kuin olisi voinut toivoa.

Monesta vastoinkäymisestä voin syyttää itseäni. Tottuneempi vuokra-asunnon etsijä olisi varmasti katsonut asuntoja toisella tavalla, minä huomasin jossain vaiheessa katsovani asuntoja omistusasujan silmin. Mietin, millaisen asunnosta saisi, miten siitä tekisi mahdollisimman toimivan, sen sijaan, että olisin katsonut tarkemmin, missä kunnossa asunto juuri sillä hetkellä oli.

Pikkuhiljaa olen nähnyt muutakin kuin loistavan sijainnin ja maiseman sekä hyvän pohjapiirustuksen.

Kuten vaikka sen, että asunto oli jäänyt edellisen asukkaan toimesta siivoamatta, eikä vain muuttoa edeltävällä viikolla, vaan jo pidemmän aikaa. Olikohan hän siivonnut kylpyhuoneen seiniä koskaan? Tuskin, sillä varsin harvoin kylpyhuoneen seiniä ja lattiaa pesevänä en ymmärrä, miten ne edes voi saada sellaiseen kuntoon. Niin, ja mitä ihmettä oli se kuivunutta siirappia muistuttava tahma eri puolilla asunnon lattiaa?

Asunnon valkoisiksi maalatut seinät huomasin sentään jo ensimmäisellä kerralla uutta maalia kaipaaviksi, mutta vasta ajan kanssa huomasin, millaisessa kunnossa ne ovatkaan. Miten aikuinen ihminen voi saada joka ainoan seinäpinnan, katon ja verholaudan, tummiin sormenjälkiin? Itselläni ei ole tapana nojailla likaisin käsin mitään vasten, joten en tajua.

Kun itse on tottunut pitämään kotinsa hyvässä kunnossa, ja korjaamaan pikkuviat saman tien kun niitä tulee, on eräänlainen elämys huomata, miten moni paikka voi olla enemmän ja vähemmän rempallaan.

Ovenkahva on saanut heilua löysällä niin pitkään, että se on jo kuluttanut maalit ympäriltään. Uuninluukun lukitusmekanismi näyttää, kuumuuden aiheuttamasta lieden värjäytymisestä päätellen, olleen rikki jo pidemmän aikaa. Uunipellit ovat ruosteessa. Verholauta on toisesta päästä irrallaan, ja rullaverhokin on pysynyt kannattimillaan vain hyvällä tuurilla, kun asentajalta ovat ruuvit loppuneet kesken. Edellinen maalari on säästänyt maalarinteipissä, ja maalannut ohimennen myös sulakekaappia, naulakkoa, ovilistoja ja verhokiskon. Toisaalla hän on jättänyt teipit irrottamatta, mikä ei näin vuosia jälkikäteen olekaan enää yhtä pieni homma, kuin se hänelle olisi ollut.

Eivätkä erilaiset asunnossa havaitut yllätykset tähän lopu, mutta eiköhän tämä jo riitä. Kenties pääsitte jo mukaan tunnelmaan.

Lisäjännitystä olen järjestänyt ihan omin neuvoin. On ollut hieman hakusessa, mitä yksiöön oikeastaan sopii. Siitä huolimatta, että mitta on ollut ahkerassa käytössä. Se vaan ei kerro aina kaikkea.

Mitan mukaan keittokomeroon olisi pitänyt sopia pyörillä kulkeva aputaso. Ja mikäs siinä, sopihan se, mutta kun minunkin olisi pitänyt sopia työskentelemään sen ääreen. Pääsi moinen pikku yksityiskohta unohtumaan. Kiitos ruotsalaiselle huonekalujätille anteliaasta palautusoikeudesta, tuli tarpeeseen. Sain lisäksi hyvää harjoitusta nolostumisen sietämisessä.

Kirsikkana kakun päälle kerrottakoon, että sain vielä toisenkin kerran selittää asiakaspalvelupisteessä mitan käyttöäni. Onneksi ei ollut sama työntekijä työvuorossa. Tällä kertaa mittojen mukaan alkoviin sopiva sänky ei sitten oikeassa elämässä halunnutkaan sinne sopia. Olin jo vähällä luvata, etten osta heiltä enää mitään suurempaa kalustetta.

Nyt jo naurattaa, mutta ei naurattanut vielä eilen.

Sanotaan, että arvostamme enemmän asioita, joiden eteen joudumme näkemään erityistä vaivaa. Se voi tarkoittaa vain sitä, että tulen viihtymään uudessa kodissani aivan erityisen hyvin.

3 kommenttia artikkelissa “Kun kaikki ei mene niin kuin Strömsössä

  1. Totesit jo itsekin sen että kun saa nähdä asioiden eteen vaivaa niin arvostaa niitä aivan eri lailla. Itselläni on valkopohjainen, ohutraitainen itsekudottu räsymatto. Se on aina ollut suosikkini, vaikka se, ikävä kyllä, onkin saanut kuulla yhden jos toisenkin ilkkukommentin, koska toinen reuna on kiemurainen kuin vanha metsätie. Tai kuin järven rantaviiva myrskyn jäljiltä. Silti vietin sen parissa monen monta iltaa ja päästin luovuuden valloilleen. Se oli ihana tunne! Toivon sinullekin ja uudelle asunnollesi samanlaista onnea ja iloa! Eeva-Liisa

  2. Paljon voimia muutokseen, keskeneräisyyden ja epätäydellisyys sietämiseen sekä oman kodin rakentamiseen. Muutoksen aiheuttamaan stressiin kuulemma sopeutuu puolessa vuodessa. Onneksi Sinulla on niin hyvät keinot ja taidot stressin selättämiseen!

  3. Kiitos kommenteistanne, Eeva-Liisa Nieminen ja Laura! Asunto on tuottanut jo nyt onnea ja iloa, se tuntuu kodilta, vaikka sen laittaminen vielä kesken onkin. Keskeneräisyyden sietäminen sujuu ihmeen hyvin, mutta epätäydellisyyden sietämiseen viime ajat ovat olleet mainiota oppia. 🙂

Mitä mieltä sinä olet?

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s