Yllättävä vaatepula

Suuret muutokset elämäntilanteessa ovat aina näkyneeet painossani. Parisuhteen päättyessä, tai muusta syystä yksin asuessa, painoni putoaa. Muuttaessani toisen kanssa saman katon alle, painoni nousee.

Painonmuutokset suuntaan tai toiseen eivät ole olleet tarkoituksellisia, niin vain on tapahtunut. Paino on laskenut nopeasti ja nousu on tapahtunut hitaasti. Muutokset ovat olleet huomattavia, enimmillään 13 kiloa, ensin ylös ja sitten takaisin alas.

Edellisestä erosta oli ehtinyt kulua jo niin pitkä aika, etten muistanut, että painoni saattaa yllättäen laskea. Tähän mennessä painoni on pudonnut noin kuusi kiloa, ja vaatehuoneestani löytyy yhä enemmän liian suuria vaatteita.

Osasin odottaa painonlaskua pidemmällä aikavälillä, sillä käytössäni ei ole enää autokyytiä. Tulen siis liikkumaan paljon enemmän kävellen, myös aiempaa pidempiä matkoja. Aika näyttää miten paljon tämä muutos tulee vaikuttamaan painooni tai muuten ulkomuotooni.

Minulla olisi tarvetta uusille vaatteille, mutta en haluaisi hankkia mitään vielä. Tilanne on siitä hankala, etten voi tietää, miten paljon painoni vielä tulee laskemaan. Liian moni melko hiljattainkin ostettu vaate on jäänyt viime aikoina liian suureksi.

Löysin viime kesänä, jo pidempään etsittyäni, hyvän farkkumallin. Ajattelin olla kaukaa viisas, ja ostin saman tien kahdet, tummat ja vaaleat. Käytin vaaleita kesällä, ja nyt talvella, talvifarkkujeni jäätyä suuriksi, kokeilin tummia kesäfarkkuja paksuhkojen villakalsareiden kanssa. Ehdin käyttää niitä tämän yhden ainoan kerran, vain huomatakseni, että housut ovat niin väljät, että ne saa vedetyksi alas nappia avaamatta.

Syksyllä ostin tuulisia syyssäitä ajatellen hieman paksummat farkut. Koko oli oikea, muttei varsinaisesti imarteleva vyötäröltä. Päätin tehdä pieniä elämänmuutoksia, jotta farkut olisivat keväällä kalsarikauden päätyttyä juuri sopivat. Eteen tulikin vähän suurempia elämänmuutoksia, ja samalla farkuista tuli nyt jo hieman väljät, mutta onneksi vielä käyttökelpoiset, talvifarkut.

Ostin tarvitsemani ulkoilupuvun sekä toiset ulkoiluhousut heti eron jälkeen. Täydensin vaatevalikoimaani myös trikoopaidalla. Vain ulkoilupuku on enää jotakuinkin oikeaa kokoa, ainakin jos takin alle laittaa reilusti kerroksia. Jouduin ostamaan myös uudet toppahousut vanhojen tilalle. Ne ovat sentään sen verran istuvaa mallia, että tuskin ihan hetkeen aivan liian suuriksi jäävät.

Sopivat vaatteet alkavat käydä vähiin. Samalla osa vaatteista alkaa olla niin kuluneita, että niitä on jossain vaiheessa uusittava. Lähes jokaisen vaatelajin kohdalla sopivien ja hyväkuntoisten vaatteiden laskemiseen riittää kaksi sormea. Vain alushousuja, sukkia ja t-paitoja on reilummin.

Kun elämäntilanteeni ei enää edellytä erillisiä, kissankestäviä kotivaatteita, vaatteiden kokonaismäärää on mahdollista vähentää. On hyvä, ettei jokaisen käytöstä poistettavan vaatteen tilalle ole välttämätöntä hankkia uutta, kun samoja vaatteita voi käyttää yhä enemmän erilaisiin tarkoituksiin. Onhan se edes laiha lohtu tilanteessa, jossa lähes koko vaatevalikoima on menossa uusiksi…

Tuntuu siltä, että olen monessa asiassa yhtaikaa jonkinlaisessa nollapisteessä. Uudessa alussa, jossa elämä on täynnä kysymyksiä.

Mihin suuntaan haluan mennä? Mitä haluan tehdä? Millaisten ihmisten kanssa haluan aikaani viettää? Millaisia vaatteita tarvitsen ja miten haluan pukeutua?

Toistaiseksi aion pärjätä sillä, mitä vaatehuoneesta löytyy. Tavalla tai toisella. Katson miten tilanne painon suhteen etenee, ja miltä peilikuva alkaa näyttää. Toivottavasti löydän mukavia, mieluisia ja laadukkaita, itselleni sopivia vaatteita sitten kun sen aika on.

10 kommenttia artikkelissa “Yllättävä vaatepula

  1. 13 on jo suurinpiirtein 2,5 vaatekokoa, joten kyllä varmasti istuvien vaatteiden osalta on ongelmaa. Jos tietää, millaisia vaatteita haluaa, on helpompi löytää sopivia. Itse ostin juuri ruskovillan aluspaidan ja on loistava hankinta.

    Itse olen aloittelemassa uutta harrastusta, retkeilyä. Haaveilen öistä makuupussissa syksyisin ja ruoanlaittohetkistä risukeittimen ääressä. Näihin hankintoihin aion itse panostaa lähiaikoina.

  2. Housut saa pysymään jalassa vyön avulla. Jos mieleistä/sopivaa vyötä ei ole, niin voi käyttää napinläpikuminauhaa vyönä (on kevyt ja kapea). Tietysti silloin pitää olla pusero housujen päällä, että ei näytä kassialmalta.

  3. Kiitos kommenteistanne, s ja virpi!

    s: Tuo 13 kilon pudotus on tosiaan vuosien takaa. Ikää on tullut lisää noista ajoista sen verran paljon, että tuskin paino enää samalla tavalla noin vain tipahtaa. Ruskovillan tuotteet ovat loistavia, minulla on joitakin ja ovat näin talvella jatkuvassa käytössä. Ihania retkeilyhaaveita sinulla!

    virpi: No saa toki, mutta se ei muuta tilannetta, että housut ovat liian suuret. Tämä näkyy erityisen selvästi, kun on tottunut käyttämään hyvin istuvia vaatteita. Ympärysmittani on pienentynyt aika lailla kaikkialta, joten vaatteet eivät enää istu kuten olisi tarkoitus. Kokeilin tänään ulkoiluhousujani vyön kanssa, jossa siinäkin on liian vähän reikiä, eikä näky kovin kaunis ollut. Vatsan kohdalla olisi voinut kuljettaa vaikka hedelmiä mukanaan, sen verran tyhjää tilaa vyön alla pussitti, muualla lisätila ei samalla tavalla haittaa. Sama vika kaikissa suuriksi jääneissä housuissa. Ei niillä ihmisten ilmoilla juuri tee mieli näyttäytyä, mutta kun pitää takin visusti päällä, niin toistaiseksi pärjää näinkin.

    • Talvella ulosmennessäsi voit vetäistä ylisuuret (joustavat) farkut sisällä pidettävien farkkujen/housujen päälle. Tästä minulla on ihan omakohtainen yhden talven käyttökokemus. Ei kiristänyt, tai ollut muutenkaan hankala olo, sillä molemmat housut olivat hiukan joustavat. En tykännyt käyttää sukkahousuja tai pitkiä kalsareita ”sisäfarkkujen” alla, koska sisätiloissa tuli liian kuuma. Alimmaisten housujen lahkeet kun vielä laitoin sukanvarsiin, niin vilu ei noussut jalkoja pitkin. Täydestä meni kuin väärä raha, sillä ulkona ollessa ihmisten ilmoilla liikkuessani päällä oli vielä melkein polviin asti yltävä takki.

      • Minusta jo ihonmyötäisten villakalsarien pitäminen joustavien ylisuurten farkkujen alla tuntui ikävältä, joten en voisi kuvitellakaan pukevani niiden alle väljempiä housuja. Tuntuu jo ajatuksena todella epämukavalta. Varmasti toimii joillakin, tiedän ihmisiä, jotka kykenevät pitämään vaikka farkkuja toppahousujen alla. Minusta se tuntuisi ikävän kankealta.

  4. Pystyisikö isoksi käyneitä vaatteita pienentämään ottamalla saumoista sisään. Tosin tämän päivän vaatteissa tuo on monasti hankalaa, varsinkin jos ei ompelua muutoinkaan ole harrastanut kouluvuosien jälkeen. Oman asuinpaikkakuntani opistossa on vaatteiden tuunauskursseja joissa tosin saa apua siihen hommaan.
    Itse ostan vaatetta usein käytettynä. Kirpputoreja tosin en jaksa koluta juuri tiettyä vaatetta etsien, mutta UFF on kätevä paikka koska esim. farkut on yhdessä paikkaa koon mukaisesti ripustettuna. Helppo napata muutama sovitettavaksi ilman ison kirpputorihallin läpi kiertämistä.

  5. Sinullahan on nyt loistava tilaisuus miettiä arvojasi okein isolla kädellä ja pohtia sitä, miten tärkeää turhamaisuus oikeasti on. Jos vaate tuntuu vielä miellyttävältä, mitä sen on väliä jos se ”ei istu niin kuin pitäisi”? Asia on tietysti eri jos työssä on pakko olla edustava (lähinnä myyntityössä siis), mutta introvertit nyt harvemmin sellaisissa hommissa ovat.

    Minulla on aistiyliherkkyyksiä ja oloni on mukavin hiukan liian isoissa vaatteissa. Jo teininä pöllin vaatteita isäni vaatekaapista. Voin kuvitella, että minun normiluukkini on sama kuin sinun 6 kg painonpudotuksen jälkeen tai vielä ”repuusimpi”. Kun vielä lisätään se, että minulla on tiimalasivartalo, housuissani on aina vyö ja alavatsan kohdalla sellainen tyhjä säkki, mutta mitäpä siitä. Vaatteeni ovat ehjät, siistit, laadukkaat ja puhtaat ja jos se ei jollekulle riitä niin siinähän on tyytymätön sitten.

    • Kiitos kommentistasi, Retkeilijätär! Täytyy sanoa, että minä ja turhamaisuus emme sovi samaan lauseeseen. 😀 Minusta ei ole turhamaista pukeutua oikean kokoisiin ja jotakuinkin siisteihin vaatteisiin. Käytän pääasiassa istuviksi leikattuja, siis vartalon muodon mukaan muotoiltuja vaatteita. Kun laihtuu melko paljon, on aika epätodennäköistä olla laihduttuaan juuri saman muotoinen, kuin vaatteen ostaessaan, mutta vain pienempi. Toisin sanoen vaate ja käyttäjä eivät ole enää saman muotoiset, ja vaate vain aiempaa väljempi, vaan vaate voi alkaa pussittaa ja roikkua epäsiististi. Minun mielestäni tällainen vaate ei myöskään enää tunnu miellyttävältä päällä.

      Kaivoin esille vanhat, kulahtaneet ulkoiluhousuni, joita olin käyttänyt jo välillä erilaisissa pihatyöhommissa. Nekin ovat jääneet suuriksi, mutta toimivat vyön kanssa, koska housuja ei ole alunperinkään tarkoitettu pintoja pitkin menevän istuviksi, vaan leikkaus on väljempi. Ne tuntuivat mukavilta ja näyttivät hyviltä. Vaatteiden leikkaus vaikuttaa paljon siihen, miltä ne päällä näyttävät. Oikeankokoisetkin vaatteet voivat olla epäsiistin näköiset, jos leikkaus on käyttäjän vartalon muotoon nähden sopimaton.

      Kyse ei olekaan siitä, mitä muut ihmiset pukeutumisestani ajattelevat, vaan siitä, etten tunne oloani hyväksi huonosti istuvissa vaatteissa. Ne tuntuvat ja näyttävät ikäviltä, mistä tulee epämukava olo. Ei hiukan liian isojen vaatteiden käyttäminen mielestäni tee olemusta automaattisesti epäsiistiksi, vaatteen leikkauksella on suuri merkitys.

  6. Ihme kommentteja joillakin kyllä……..

    Olen itse laihtunut 10 kiloa puolen vuoden aikana. Iso osa vaatteista on pitänyt uusia. Sinänsä ei mikään kallis homma, koska hankin 90% vaatteistani kirppareilta, mutta aikaa ja viitseliäisyyttä vaatii kyllä löytää laadukkaat vaatteet (ei, en osta kirppareilta mitään henkkamaukkoja, vaan saalistan laadukkaista materiaaleista valmistettuja vaatteita, ja niitä on valitettavasti murto-osa tarjonnasta). Onneksi on käynyt hyvä tuuri. 🙂 Ja kyllä vaatteiden istuvuudella on ISO merkitys omaan olotilaan. En voisi kuvitellakaan kuljeskelevani roikkuvissa, 3 numeroa liian suurissa farkuissa/paidoissa/mekoissa, inhottaa ajatuskin! :/ Ja jos se nyt jonkun mielestä on ”turhamaista” etten halua näyttää kylähullulta kassialmalta roikkuvissa vaatteissa niin olkoon, aivan sama minulle. Itse ajattelen, että on myös kanssaihmisten huomioonottamista katsoa edes vähän miltä ihmisten ilmoilla liikkuessaan näyttää. Eipä se suomalaisten maine tyylittömästi/huonosti pukeutuvana tuulipukukansana ole tyhjästä syntynyt, anteeksi vain. Itse en ainakaan halua vahvistaa moista mainetta enää yhtään enempää. Ei tarvitse olla mikään trendipelle, mutta siisti habitus tuskin vahingoittaa ketään, vaikkei siinä ”myyntityössä” olisikaan. 😉

    • Kiitos kommentistasi, Santtu! Vaatteiden istuvuus todella vaikuttaa omaan olotilaan. Uusia, sopivia vaatteita löydettyäni huomasin, että merkitys on suurempi kuin olisin uskonutkaan. Farkut, sama malli kuin aiemmin talvella, kolme numeroa pienempi koko. Olo on kuin eri ihmisellä. Ei tee enää mieli hukkua tapettiin ja katsella kengänkärkiä, voin kävellä selkä suorana ja katsoa ihmisiä silmiin. (Senköhän vuoksi olen kohdannut viime aikoina ihania ihmisiä yllättävissä paikoissa?) Huonosti istuvat vaatteet ovat yhtä epämukavat kuin kivi kengässä, sitä vaan ei voi olla huomaamatta.

      Olen miettinyt, alkaako tietämys vaatteiden istuvuudesta ja siihen vaikuttavista asioista olla jo harvinaista? Harva enää ompelee itse kuten joitakin vuosikymmeniä sitten, ja vaatteita myydään yhä enemmän niin, ettei palvelua (etenkään asiantuntevaa) ole saatavilla. Katukuvassa näyttää siltä, etteivät ihmiset tiedä, miten vaatteen on tarkoitus päällä istua. Jos näkee kaupungilla erityisen hyvin pukeutuneen ihmisen, hänelle pitäisi jo melkein sanoa siitä. Välillä näen todella kauniisti pukeutuneita vanhempia naisia, joilla on ollut erityisen hyvin juuri heidän vartaloilleen sopivat vaatteet. Kauniisti leikatut ja istuvat takit ovat pistäneet usein silmään, minkä jälkeen olen kiinnittänyt huomiota kokonaisuuteen. Trendeistä en tiedä mitään, eivätkä ne minua tippaakaan kiinnosta, mutta taito pukeutua hyvin istuviin vaatteisiin, siitä riippumatta minkä kokoinen ja muotoinen on, se kiinnostaa ja on ilo silmälle.

      Tuntuu, että sen jälkeen kun halpavaatteet ja -kengät tulivat, ihmisten todellinen kiinnostus niitä ja etenkin niiden huoltoa kohtaan on vähentynyt. Silloin kun vaatteiden hinta suhteessa ihmisten käytettävissä oleviin tuloihin oli selvästi nykyistä korkeampi, ei ollut ihan sama miten vaate istuu päällä, koska uusia vaatteita ei niin vain voitu jatkuvasti ostaa. Kenkien hoito näyttää katukuvan perusteella olevan aivan unohduksissa. Enkä opi ymmärtämään, miksi ”vitivalkoisissa” kengissä kuljetaan pahimmilla talven kurakeleillä. Tai miksi aikoja sitten linttaan astuttuja, pohjat sileiksi kulutettuja kenkiä yritetään vielä kierrättää… Monen kengät olisivat olleet minulle roskat jo aikoja sitten.

      Kanssaihmisten huomioonottamista, sitä minäkin huomaan odottavani. Sitä, että kotoa lähtiessä katsottaisiin peiliin ja sieltä näkyisi siisti olemus. Mitään sen ihmeellisempää ei tarvita.

Mitä mieltä sinä olet?

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s