Elämäntapahtumat ja kulutus

Kirjoitin pari vuotta sitten tekstin Hoidatko pahaa oloa ostamalla. Viittasin siinä tutkimukseen, jossa todettiin surullisten ihmisten kuluttavan neutraalissa tunnetilassa olevia enemmän. Surulliset ihmiset olivat myös valmiita maksamaan tuotteesta enemmän.

Teksti tuli mieleeni, kun mietin omaa kulutuskäyttäytymistäni viimeaikaisten elämäntapahtumien yhteydessä.

Kulutukseni oli jo vuosia ollut ostamista tarpeeseen. Kävin kaupoissa vain silloin, kun tarvitsin jotakin, enkä tehnyt heräteostoksia. Olin hankkiutunut eroon niin suuresta määrästä tarpeetonta tavaraa, etten halunnut ostaa mitään turhaa. Olin lopettanut itseni palkitsemisen tai lohduttamisen tavaralla, en kaivannut sitä enää.

Kun selvisi, että edessä olisi muutto, aloin alustavasti etsiä sopivia kalusteita ja tavaroita uuteen kotiini. Halusin saada jotakin konkreettista tekemistä ja mietittävää. Varsinaisia hankintoja pääsin tekemään kuitenkin vasta kun selvisi, millaiseen asuntoon olin muuttamassa.

Jo vakiintunut suhteeni tavaraan ja ostamiseen häiriintyi hetkeksi. Toki tarvitsin kaikenlaista, mutta silti mietin tavaroiden hankkimista turhan paljon. Pesänrakennusvietti heräsi, minun alkoi tehdä mieli erilaisia tavaroita uuteen kotiini. Osasyynä ostomielitekojen heräämiselle saattoi olla myös aikoinaan tekemäni havainto, että kun tottuu tekemään usein ostoksia, se itsessään lisää ostamista. Kun puolestaan on pidempään ostamatta, ei tee mielikään ostaa mitään.

Olin välillä hämilläni ostomielitekojeni kanssa. Pääni sisällä kävi kuhina, kun järki ja tunne kävivät neuvottelua siitä, miten tulisi toimia. Toinen halusi ostaa jotakin, toinen ihmetteli mistä moinen mieliteko, eihän minulla ollut tapana ostaa jotakin, jos nyt vaan sattui tekemään mieli.

Onneksi järjen ääni voitti lähes aina. Tiesin, ettei tavaroiden ostaminen auttaisi pahaan olooni, minulla oli siitä jo riittävän paljon kokemusta. Sellaista tavaraa ei maailmassa olisi, joka kannattaisi ostaa avuksi tärkeän ihmissuhteen menettämiseen liittyvään suruuni. Yhden vakaasti ja pitkään harkitun ostoksen tein, jonka jälkikäteen ajatellen olisin voinut jättää tekemättäkin. En olisi tarvinnut uutta kynttilänjalkaa.

Minulle tuli yllätyksenä, miten paljon raskas elämäntilanne vaikeutti päätöksentekoa. Harkitsin erilaisten tavaroiden ostamista pitkään ja hartaasti, enkä silti missään vaiheessa löytänyt varmuutta siitä, teinkö oikean päätöksen. Epävarmuus ja jatkuva miettiminen, selvästi sillä hetkellä vajavaisella kapasiteetilla, oli niin raskasta, että jossain vaiheessa oli vain tehtävä päätös suuntaan tai toiseen.

Nyt kun vähän aikaa on kulunut, huomaan olleeni tavallista huolettomampi rahankäytössäni. Tavallisesti olisin harkinnut tarkemmin, minkä verran haluaisin mistäkin maksaa. Yhtäkään ostosta en kuitenkaan kadu. Neutraalimmassa olotilassa olisin todennäköisesti päätynyt kompromissiratkaisuihin, nyt hankin juuri sellaisia tavaroita joita ympärilleni halusin.

On ollut mielenkiintoista seurata mielenliikkeitään viime aikoina. Kaikkein tärkeimmiltä ovat tuntuneet hankinnat, jotka tuovat kodikkuutta, pehmeyttä ja lämpöä. Radio, villainen viltti, päiväpeite, tyynyt – ja se kynttilänjalka.

Nyt kun elämä on vähän tasaantunut, olen tyytyväinen, ettei ostaminen lähtenyt käsistä. Voi olla, että ilman tätä blogia ja kaikkia vuosien mittaan miettimiäni ja kirjoittamiani asioita näkisin nyt ympärilläni tavaroita, joiden ostamista katuisin.

6 kommenttia artikkelissa “Elämäntapahtumat ja kulutus

  1. Tuo on täysin totta, että mitä enemmän ja useammin jotain ostaa, sitä enemmän tekee mieli ostaa jotain.
    Voin olla ostamatta mitään ihmeellistä useamman viikon (vaikka ostan normaalistikin harkitusti), eikä tunnu missään. Mutta kun ”joutuu” ostoksille jostakin syystä, se jää helposti päälle. Silloin joutuu laittamaan mielen lujuuden päälle, ja oikeasti miettimään mitä tekee ja mitä ei.

  2. Villaviltti ym. kuulostaa aivan ihanalta. Panostit oikeassa kohdassa.Tuon tyyppiset tavarat vaikuttavat paljon jokapäiväiseen elämänlaatuun. Marie Kondon mukaan kotona tulisikin olla vain tavaroita, jotka tuottavat iloa.

  3. On kyllä jännä, miten paljon tyydyttävämpää on ostaa mieluisia ja laadukkaita tavaroita kuin kaikenlaisia ”puolivillaisia” vilttejä. pitäisi aina malttaa harkita. huomasin tämän viimeksi ostaessani iittalan kynttiläjalan.

  4. 25.1. klo 18.12 kirjoittanut S tässä toteaa, että ilmeisesti olikin jo käytössä tuo nimimerkki. Lisään siksi omaani yhden kirjaimen.

  5. Tulee jonkin verran ostettua kyllä kierrätyskeskuksesta ja muista käytetyn tavaran kohteista.
    Kun muutimme reilu kolme vuotta sitten niin oikeastaan ne tavarat joita oli hankkinut edelliseen asuntoon ei välttämättä sopinut tänne ollenkaan. Esim, huomattavasti matalampi katto. Tai keittiö joka oli edellisessä kolme kertaa suurempi , ei mahtunutkaan pöytä ja muut enää samalla lailla. Nyt kun olen löytänyt haluamani sopivan käytetyn valaisimen meille, vein vastaavasti edellisen kierrätykseen.
    Mutta totta kaikki, ostaminen jää helposti päälle.
    Se tarve joka ei hetki sitten ollut saattaa muutta tavaran nähtyään tarpeekis.
    Joten siihen on jatkossakin kiinnitettävä huomiota ainakin omalla kohdalla.
    Loistava kirjoitus.

  6. Kiitos teille kaikille kommenteistanne!

    Tp: Tuo ostamisen ”jääminen päälle” on erikoinen ilmiö. Itse en ole vieläkään ihan normaalitilassa, osaksi sen vuoksi, että kodistani puuttuu vielä joitakin tarvitsemiani tavaroita. Huomaan katselevani välillä verkkokauppojen aleja, mutta onneksi siinä menee hukkaan vain aikaa, ja tilaukset jäävät tekemättä. Siitäkin on apua, että olen todella vaativainen tavaroiden suhteen. Hyvin harvoin näen tavaroita, mitä lajia tahansa, joista todella pidän.

    Sa: Jo ennen minimalismia olen ollut tarkka siitä, millaisia tavaroita kotiini kelpuutan. Tavaran on pitänyt olla sekä tehtävässään hyvin toimiva että silmälle iloksi. Nyt kun asun itsekseni, ja jokainen tavara on itse valitsemani, kotonani on vain tavaroita, jotka tuottavat iloa. Ja olet oikeassa, tuo villaviltti oli todella hyvä ostos, se on ollut jokapäiväisessä käytössä.

    S: Tuo on niin totta! Harkinta kannattaa, jotta löytää juuri sellaisen tavaran, jonka aivan todella haluaa hankkia ja jonka haluaa elämässään pitää. Harkinta myös auttaa jättämään hankkimatta tavarat, joita ei oikeasti tarvitse tai edes halua – moni äkillinen mieliteko haihtuu nopeasti, kun sen mukaan ei heti toimi.

    HP: Ihminen on tosiaan näppärä keksimään ”tarpeita”, kun eteen tulee sopiva tavara. 🙂 Muuttaessa juuri tuo on ikävä juttu, että entiset kalusteet eivät välttämättä sovellu uuteen kotiin. Itselläni on ollut miettimistä, että millaisia ja minkä kokoisia kalusteita todella tarvitsen ja haluan pieneen kotiini. Monet edelliseen kotiin hankitut kalusteet olivat uuteen kotiini turhan suuria tai ”kömpelöitä”, tai tyyliltään niin sopivia juuri sinne, minne ne oli hankittukin, etten halunnut niitä ottaa mukaani. Tilan säilyminen avarana on minulle tärkeää, joten olen kaikessa rauhassa tutustunut uuteen tilaani ja hankkinut tarvitsemiani tavaroita pikkuhiljaa.

Mitä mieltä sinä olet?

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s