Kodin sisustaminen ilman televisiota – osa 2

Lähes neljä vuotta sitten kirjoitin, miten koko olohuoneen tunnelma muuttui, kun lopetin sisustamasta television ehdoilla. Muuttaessani omaan asuntoon, sain jälleen miettiä suhdettani televisioon.

Viime vuosina olin katsonut televisiosta pääasiassa vain suuria urheilutapahtumia ja Euroviisut. Muulloin laite oli ollut säilytyksessä vaatehuoneessa. Tähän ”sääntöön” oli kuitenkin yksi poikkeus. Kun elämä toi eteen raskaita tapahtumia, televisio toimi ikävien ajatusten haihduttajana.

Vielä parisuhteessa ollessani olin siinä ajatuksessa, että kun televisio rikkoutuu, sitä ei korvattaisi enää uudella. Oli siis loogista ajatella, että kun muutan asumaan itsekseni, en hanki televisiota.

Arvatkaapa, mikä oli ostoslistallani ensimmäisten joukossa, kun muutin asumaan yksin? Televisio.

Pitkän parisuhteen päättyminen ja muutto pois entisestä kodista olivat juuri niitä raskaita tapahtumia elämässä, joita olin tottunut lääkitsemään katsomalla televisiosta mitä tahansa kevyttä ja harmitonta ohjelmaa, jota katsoessa ei tarvitse ajatella yhtään mitään. Uusi elämäntilanne aiheutti hetkeksi pienen pakokauhun. Kaipasin televisiota täyttämään hiljaisuutta ja tuomaan seuraa yksinäisessä asunnossani.

Hankin siis television. Hain kanavat, järjestin suosikkini listaksi, ja kanavasurffailin lähinnä yhdentekevien ohjelmien perässä. Musiikkiohjelmia katsoessani huomasin, että laitteen äänenlaatu oli todella huono. Säädin ääniasetuksia ja kokeilin erilaisia vaihtoehtoja, mutta lopputulos ei siitä muuttunut. Ääni tuli kuin peltipurkista ja sattui korviin.

Onneksi televisio oli mahdollista palauttaa. Ajattelin vielä katsoa, löytäisinkö tilalle paremman laitteen. Enintään 22 tuumaisten televisioiden tarjonta oli hyvin vähäistä, sen suurempaa laitetta en halunnut.

Mainitsin myyjälle pettymyksestäni luonani käymässä olleen television äänenlaatuun. Hän totesi, että he saavat usein vastaavaa palautetta, ja lisäsi, että moni ostaakin televisiolle erilliset kaiuttimet. En kyennyt pitämään vain ajatuksena sitä, että miksi nykyään niin usein ”kehitys kehittyy” lähinnä taaksepäin.

Muistan, kun kuvaputkitelevisiomme hajosi ja jouduimme vaihtamaan taulutelevisioon. Uuden television kuvanlaatu oli entistä huonompi. Äänenlaatu oli yhtä hyvä, mutta nyt oli saatu sitten sekin heikennetyksi. On naurettavan huono vitsi, että laite, jonka ainoa tehtävä on lähettää katsojalle kuvaa ja ääntä, toimii heikommin kuin monenlaisiin tehtäviin pystyvä tietokone.

Tiesin, etten todellakaan hankkisi erillisiä kaiuttimia, edes yhtä, television lisäksi, joten en tiedä miksi kävelin myyjän perässä niitä katsomaan. Siinä kuunnellessani jotakin itselleni merkityksetöntä nuorisojumppaa laadukkaasta kaiuttimesta, korvilleni liian suurella äänenvoimakkuudella, ehdin hetken miettiä, mitä tästä kaikesta oikein ajattelisin.

Minä en suostuisi tähän. En hankkisi koko televisiota.

Onneksi oli kulunut jo sen verran aikaa, että olin ehtinyt hetken totutella yksinoloon. Kun tarkemmin ajattelin, niin liiallinen television katselu oli alkanut käydä jo hieman puuduttavaksi. Enää ei tuntunut niin pahalta ajatella kotia ilman television seuraa. Voisin kuunnella radiota tai katsoa jotakin netin kautta.

Kului vielä hetken aikaa, ennen kuin hiljaisuus lakkasi tarkoittamasta yksinäisyyttä, ja muuttui takaisin siksi mitä se nyt on – vain hiljaisuudeksi.

Pidän kodistani paljon enemmän ilman televisiota. Pienikin televisio vaikutti yllättävän paljon koko huoneen tilantuntuun. Musta laatikko erottui ikävästi vaaleasta ympäristöstään ja pisti esteetikon silmään.

Siinä missä hetken oli televisio, on nyt pieni ja kaunis radio. Välillä se saa seurakseen kukkia tai kynttilöitä. Muutamien tavaroiden ja tyhjän tilan kaunis ja kuulas kokonaisuus tuottaa minulle iloa joka päivä.

8 kommenttia artikkelissa “Kodin sisustaminen ilman televisiota – osa 2

  1. Olen luopunut televisiosta. Huomasin pian, että ei silti tarvitse olla pelkkien tallenteiden varassa, sillä nykyään netistä voi tallenteiden lisäksi katsella tv-kanavia reaaliajassa: Ylen kanavia voi katsoa suorina Areenasta, ja MTV3, Sub ja Ava näkyvät maksuttomasta Katsomosta. Itse asiassa käytän tietokonetta myös radiona.

  2. Olisipa takka! Paljon parempi olohuoneen keskipiste kuin telkkari.

    Kun en katso telkkaria, en tunnista julkkiksia. En ole vielä varma, onko tämä asian hyvä vai huono puoli. Muut vaikutukset ovat olleet mielestäni hyviä.

  3. Olis niin ihanaa olla ilman telkkaria… ei tarvitsisi jatkuvasti olla niin tietoinen mitä kauheaa maailmalla tapahtuu… Mennään tuolla jenkeissäkin askel taaksepäin? Juuri katselin millainen korkeimman oikeuden tuomari valittiin… Oon ehdottanut perheelle ees televisionta viikkoa, eivät suostuneet. Just aloin suunnittelemaan minne voisin paeta vähäksi aikaa?!? Voitais vaihtaa välillä 🙂

  4. Itse luovuin telkkarista siinä vaiheessa, kun se lakkasi toimimasta ilman digiboksia. Olen ollut tyytyväinen päätökseeni, en ole yhtään kaivannut tuota masiinaa. Joskus tekee mieli nollata aivonsa hömpän parissa, silloin katsoin kirjastosta lainatun leffan tai jonkun ohjelman Areenasta, Ruudusta tai Katsomosta.

    • Minä tulisin hyvin toimeen ilman töllöä. Mutta koska perheessä on seitsemän muutakin henkilöä, niin se on. Puoliso katsoo aika paljon urheilua, lapset kohtuudella kullekin sopivia ohjelmia. Luulen, että televisiosta luopuminen olisi miehelleni vaikeinta!

      • Juu Piia, asia ei varmastikaan ole yksinkertainen silloin kun perheeseen kuuluu enemmän ihmisiä. Itse asun kaksin mieheni kanssa ja hän on ilokseni samoilla linjoilla tv:n katsomisessa ja hankkimisessa.

  5. Kun muutin vanhempieni luota opiskelupaikkakunnalle, muuttokuormaan ei kuulunut tv:tä. Vuosi oli kaiketi 2007. Taisin kerran harkita asiaa, mutta opiskelijan budjetti päätti asian puolestani enkä hankkinut tv:tä. Täytyy sanoa, että nyt 10 vuotta myöhemmin olen todella pihalla nykypäivän viihteestä. Munamies oli niin ihmeellinen tapaus, että minun oli pakko katsoa YouTuben avulla, mistä on kysymys, kun kaikki 3-vuotiaista alkaen moisesta puhuivat. Mielestäni kirjastot tarjoavat paljon parempaa viihdettä. Muutaman kerran vuodessa katson yleareenasta jonkin ajankohtaisohjelman tai dokumentin. Mitä pidempään olen ollut ilman tv:tä, sen hullummalta laitteen hankkiminen tuntuu!

  6. Kiitos teille kaikille kommenteistanne!

    Sa: Katsomo, ainakin minun laitteillani, toimii niin huonosti, että olen jo luovuttanut. Sen kautta saa katsoa loputtomasti mainoksia, mutta itse ohjelma tökkii. Onneksi kanavilta, joiden tarjontaa siellä on, ei tulekaan mitään minua erityisesti kiinnostavaa. Itsekin kuuntelin radiota koneen kautta jonkin aikaa, mutta kaipasin parempaa äänenlaatua ja riippumattomuutta nettiyhteydestä.

    Keskeneräinen: Takka olisi mainio huoneen keskipiste. Takkatulen loimotuksen katselu on kokonaisvaltainen elämys, sen äänimaailma on ihana. Minulle jäävät mieleen julkkisten nimet, mutta useinkaan en tiedä miltä he näyttävät tai miksi ovat julkisuudessa. Toisaalta, ei se tunnu tietämisen arvoiseltakaan. Hyvin olen pärjännyt muutenkin.

    lukija: Perheen kanssa televisiottomuus ei tosiaan ole niin helposti toteutettavissa. Uudenlaisia toimintamalleja voisi kokeilla vähän kerrallaan, jos siten saisi muut mukaan. Esimerkiksi jos televisio on jatkuvasti päällä, kokeilisi miltä tuntuisi, jos ohjelmia katsottaisiin suunnitelmallisesti ja kun ohjelma on päättynyt, televisio suljettaisiin. Tai miltä tuntuisi televisiovapaa ilta, jolloin tehtäisiin jotakin muuta yhdessä, tai otettaisiin aikaa omiin lempipuuhiin? Pienten kokeilujen kautta muillekin saattaisi tulla ajatuksia siitä, että aikaa voi viettää mukavasti myös ilman televisiota.

    L.: Tuo olikin hyvä kynnyskohta luopua televisiosta. Niitä aina silloin tällöin tekniikan kehittyessä tulee. Itselläni televisiottomuus aiheuttaa välillä hömppävajeen, mutta paikkaan sitä tarvittaessa lainaamalla kirjastosta katsottavaa. Ruutukin hoitaa vajetta.

    Piia: Niinhän se on, ettei perheessä välttämättä ole kaikilla sama näkemys television merkityksestä. Itse taisin ”vierottautua” televisiosta oikeastaan aika pitkällä aikavälillä. Minäkin katsoin aikoinaan paljon urheilua, mutta onnekseni seuraamiani lajeja siirrettiin pikkuhiljaa maksukanaville, ja tapa päättyi siihen. Kyllästyin myös mainoksiin ja vähensin mainoskanavien katsomisen minimiin. Siinä vaiheessa kun Yle alkoi näkyä myös suorana netissä, televisiolle ei enää juuri ollut tarvetta, joten se otettiin vaatehuoneesta esille vain esimerkiksi suurten urheilutapahtumien yhteydessä. Urheilun seuraaminen on aika koukuttavaa, se tarjoaa niin monenlaisia elämyksiä.

    Meikäläinen: 😀 Minulle tulee myös välillä näitä tilanteita, että pitää selvittää netistä, mistä ihmeestä oikein on kysymys. Nimenomaan viihdeohjelmien seuraamisen lopetin lähes kokonaan vuosia sitten, kun en kokenut viihtyväni riittävästi suhteutettuna viihteen seuraamiseen kuluneeseen aikaan. Ohjelmien laatu tuntui myös laskevan jatkuvasti. Ja tosiaan, televisiottomuuteen tottuu nopeammin kuin uskoisikaan. Kun aikoinaan siirsimme television vaatehuoneeseen, ja otimme sen sieltä vain muutaman kerran vuodessa, saimme valtavasti aikaa tehdä jotakin mielekkäämpää. Alkoi ihmetyttää, miten meillä oli aiemmin ollut aikaa katsoa televisiota. No, eipä sitä paljon muuta tullut iltaisin tehtyäkään.

Mitä mieltä sinä olet?

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s