”Mitä pitää ostaa, että saa tämän ilmaiseksi?”

Olin tavaratalon kassalla, jonottamassa maksamaan teeostostani, kun kuulin takaani myyjälle osoitetun kysymyksen:

”Mitä pitää ostaa, että saa tämän ilmaiseksi?”

Kaupoissa asioidessani olen yleensä omissa ajatuksissani, enkä kiinnitä huomiota muiden ihmisten tekemisiin, mutta tuo kysymys havahdutti minut ajatuksistani. Se oli niin hämmentävä, että tuntui kuin olisin päätynyt yllättäen yleisöksi keskelle omituista näytelmää.

Elämässä on hetkiä, jolloin tulee tavalla tai toisella niin yllätetyksi, että kasvoille nouseva ilme paljastaa enemmän kuin tahtoisi muille näyttää. Tuo hetki oli minulle sellainen. Hämmennykseni ei voinut olla näkymättä kasvoiltani, kun käännyin katsomaan kysymyksen esittäjää.

Hänellä oli kädessään pieni kosmetiikkapussukka, jonka kylkeä koristavan logon yhdistin mielessäni hajuvesiin.

Esitetäänköhän myyjille tällaisia kysymyksiä useinkin? Joka tapauksessa myyjä lähti selvittämään asiaa ja palvelemaan asiakasta. Saatuani ostokseni maksettua, olin edelleen niin hämilläni, että mietin hetken jäänkö seuraamaan näytelmän loppuun, vai poistunko paikalta. Valitsin jälkimmäisen.

Teepakettia reppuun laittaessani ehdin vielä kuulla vastauksen kysymykseen. Tuon mitättömän arvoisen kosmetiikkapussukan olisi saanut ilmaiseksi, kun olisi ostanut kolminumeroisen summan maksavan hajuveden.

Mahtoiko tulla kaupat, sitä en ollut enää kuulemassa.

Tapauksesta on kulunut jo viikkoja. Mietin hyvän aikaa kirjoittaisinko asiasta ollenkaan, sillä tälle kirjoitukselle ei ole löydettävissä punaista lankaa. En tiedä mitä ajatella.

Jäin miettimään, mitä tuo nainen mahtoi ajatella. Hänen olemuksensa herätti myös kysymyksiä hänen hyvinvoinnistaan.

Hämmennykseni osasyynä voi olla sekin, että olin tyystin unohtanut kylkiäisten olemassaolon. Tarjotaanko sellaisia vielä useinkin, muulloinkin kuin lehtitilausten yhteydessä?

Taisin sittenkin löytää sen punaisen langan, mikä minut sai aiheesta kirjoittamaan.

Olemme eläneet kulutuskulttuurissa jo hyvän aikaa, moni meistä ei muunlaista elämää muistakaan. Kuvittelin markkinoinnin lainalaisuuksien tulleen kaikille jo niin selviksi, eräänlaiseksi yleistiedoksi, ettei kukaan enää luulisi saavansa kylkiäisenä tarjottuja tavaroita ilmaiseksi.

Olin väärässä.

12 kommenttia artikkelissa “”Mitä pitää ostaa, että saa tämän ilmaiseksi?”

  1. Tuo on itseasiassa aika yleinen ilmiö, joka näkyy monessa muodossa kylkiäisten lisäksi.
    Esimerkiksi on paljon näitä ”osta kolme maksa kaksi”-tarjouksia ja kyllä niistä kassalla aina muistetaan mainita. Itse siis useimmiten silti ostan sen yhden, jonka tarvitsen, mutta usein pitää ihan muistuttaa itselleen ettei se, että ostaa enemmän kuin tarvitsee saadakseen jotain ns. kaupan päälle ole mitään säästöä vaan päinvastoin, siinä menettää rahaa.
    Samoin moni tuntuu keräävän merkkejä ostoksista, on kenkäpassia ym, joihin leimoja keräämällä saa sitten alennuksen viidennestä ostoksesta tms. Tai tietty määrä pisteitä oikeuttaa vaikka vitosen alennukseen seuraavasta ostosta. Ja sitten ostetaan monet kerrat että saadaan se alennus, eikä mietitä onko ostetut jutut edes tarpeeseen.
    Surullista että ostaminen, materia ja turha kulutus on saatu markkinoitua niin halutuiksi asioiksi, ettei tällaista markkinointia yleensä pidetä mitenkään huonona asiana, vaan ajatellaan sen olevan ns. hyvää palvelua ja kuluttajan etu.

    • Siis iik, haluan sanoa kommentin tähän ”osta 3, maksa 2”. Olen nyt tullut 2 kertaa huijatuksi tämmöisessä tilanteessa, kun olen ostanut lapselleni vaatteita. Molemmilla kerroilla minulla on ollut ostettavana jotain muuta tuon ”ale”-satsin lisäksi. Silloin en ole ollut niin tarkkana kassalla loppusumman kanssa. Kotiin tultuani olen kuitista hoksannut, että yksi kappale ”3 kahden hinnalla”-satsissa onkin ollut paljon kalliimpi, kuin satsin piti olla! Ja kyllä, olen mielestäni ollut tarkkana ja ottanut tuotteet tismalleen samasta rekistä, jossa kampanja-maininta on. Kaikista ääliömäisintä on ollut, että kerran ostin 3 tismalleen samanlaista t-paitaa, joista salaperäisesti yksi maksoikin enemmän kuin muut. Eli tämä paljon mainostettu kampanja tulikin itselleni lähes 7 euroa kalliimmaksi kuin piti.

      Asun sen verran kimurantissa paikassa, että en autottomana lähtenyt 60 kilometrin päähän asiaa korjaamaan.

  2. Ah, en ikinä osta jos tuotteen yhteydessä kaupataan kylkiäisä. Yleensä sellainen tavara onminulle täysin tarpeeton ja jostain syystä vielä koen sen todella ärsyttäväksi.
    Vaikka ,muuten ostaisin turhaa, niin se raja kulkee juuri tuossa.

  3. Ensiksi kiitos ajatuksia herättävästä blogista! Aloin seurata kirjoituksiasi viime vuonna.

    Kylkiäisillä myyminen on merkillinen, laajalle levinnyt ilmiö.

    Työskentelen apteekissa, ja hieman harmistuneena seurasin juuri päättynyttä kotimaisen toimijan kampanjaa, jossa kerättiin leimoja ostospassiin. Täydellä passilla sai itselleen keittiöpyyhkeen, merkkimukin tai keittiöveitsisetin. Useat innostuvat keräämään kaksikin passia. Eikö heillä tosiaan ollut vielä keittiöpyyhkeitä kotonaan, että piti sen takia hamstrata kaappeihin vitamiineja vanhenemaan?

    Itsekin jouduin oheistuotteiden ”uhriksi” alkuvuodesta, kun tarvitsin uuden meikkivoiteen. Ostopäätöksen jo tehtyäni kosmetologi kiikutti käteeni pussukan, jossa oli kyseisen sarjan kasvojenpuhdistusaine tms. Kun en heti hoksannut kohteliaasti kieltäytyä, en enää kehdannut. Vielä en ole keksinyt tarvetta pussille… Puhdistusaineen kai saan käytettyä, kunhan ensin kulutan vanhan loppuun.

  4. olen hyödyntänyt passia lähiruokakaupassani, josta ostamme pääsääntöisesti ruoan. passiin sai helposti leimoja ilman ylimääräisen tavaran ostamista ja saimme halvemmalla hackmanin aterimia ja iittalan laseja, joita tarvitsimme. kenkäpassia en voisi kuvitella ottavani, näin myös em. kampanjan apteekissa ja en osallistunut. jotkut ”kerää leimoja” -kampanjat vain ovat itselle mahdottomia tai tuotteet, joita on tarjolla, tarpeettomia.

  5. Jälleen hyvä kirjoitus! Ymmärrän hämmennyksesi, mutta samalla huomaan että lankean ajoittain itsekin näihin ”tarjouksiin” . Toinen suuri kauppaketjumme on haka mainostamaan osta 3 maksa 2 tuotteita. Erään kerran kinkkutarjous kärryssä aloin ihmetellä kahden tavaran kovaa hintaa. Seuraavalla kerralla toisen kauppaketjun liikkeessä huomasin että sama kinkkupaketti oli paljon halvempi. Sain ostettua 3 pakettia kahden hinnalla ilman tarjouskampanjaa. Ja siis periaatteessa yksi paketti riitti silloiseen tarpeeseen hyvin. Olenkin miettinyt paljon, että miksi tätä toista ketjua parjataan kun asiakkaille hintoja pyritään laskemaan rakenteista säästämällä mutta toisen tarjouskampanjat/mainoshysteria on täysin sallittua? Olen myös miettinyt, että kuinka monesti näistä kampanjoista ruokaa/tavaraa päätyy suoraan roskiin? Kuten massatarjous-ruoka vanhenee, kylkiäinen -tavara on lopulta turha (kuten ylläkin) pohdittiin.

  6. Äitini oli mestari tilaamaan yhtä sun toista, koska sai ”ilmaiseksi” kylkiäisen, joka yleensä oli tilpehööri, joka hajosi alkumetreillä, jos koskaan ehjä olikaan. ET-lehti tilattiin, koska kylkiäisenä tuli Finlaysonin pöytäliina. 7 päivää-lehden mukana miniradio (hajosi heti). Yves Rocher oli varmaan kaikkein pahin… No, me lapset kyllä tiedettiin sitten aina mitä ”kivaa” saadaan joululahjaksi, kun äiti sitten paketoi kylkiäiset meille.

    Tämä kylkiäis-kysymys on varmaan samassa kategoriassa ilmaisten ämpäreiden kanssa; molemmat ovat ilmiöitä, joita en voi yksinkertaisesti ymmärtää. Paljonko ämpäri maksaa kaupassa? Alle 2€? Ja silti suomalaiset jaksavat jonottaa sitä. Tuliko juuri nyt akuutti ämpäripula vai miksi juuri ämpäri saa kansan liikkeelle? Vai onko kyseessä se, ettei tänä päivänä saa enää mitään (paitsi hymyn!) ilmaiseksi, joten siksi ihan mikä tahansa kelpaa?

  7. Kiitos teille kaikille kommenteistanne!

    Kata: Sama juttu, ostan sen verran kuin tarvitsen. En muista kohdalleni tulleen ”osta kolme, maksa kaksi” -tarjousta tai muuta paljousalennusta, josta olisi ollut minulle hyötyä. Tarjoukset koskevat usein tuotteita, joita en tarvitse useita kerrallaan ja pidemmäksi aikaa varastoimaan en ala. Noille leimapasseille osa on herkempiä kuin toiset. Entinen kumppanini otti mielellään vastaan ”osta kympillä, saat leiman” -passeja, joiden täytyttyä sai jonkun alennuksen. Kun huomasin, että usein tuli ostettua enemmän kuin oli tarpeen, jotta sen leiman sai, totesin hänelle, että saman alennuksen saisi nopeammin, kun ei ottaisi vastaan koko passia! Itse vältän kaiken maailman passeja, niistä ei ole minulle mitään hyötyä, päinvastoin.

    Kirjoitit: ”Surullista että ostaminen, materia ja turha kulutus on saatu markkinoitua niin halutuiksi asioiksi, ettei tällaista markkinointia yleensä pidetä mitenkään huonona asiana, vaan ajatellaan sen olevan ns. hyvää palvelua ja kuluttajan etu.” Ihanko totta joku noinkin ajattelee? Varmasti, en vain ole tullut ajatelleeksi. Veikkaan, että moni ei huomaa, miten paljon enemmän tuollainen markkinointi saa heidät ostamaan, tuotteita joita he eivät muuten olisi ostaneet. Myynnin kasvattamiseksihan tuo kaikki tehdään, ei suinkaan kuluttajan etua ajatellen.

    Kama: Todella ikävä juttu! Tarkkana saa näköjään olla. Minua harmittaa käydä korjaamassa hinta- tai muita virheitä, vaikka useimmat kaupat ovat kävelymatkan päässä, on siitä aina oma vaivansa.

    HP: Omalle kohdalleni ei ole vuosikausiin tullut tilannetta, että jonkin tuotteen kylkiäisiksi olisi tarjottu jotakin. Siksi ihmettelinkin, että vieläkö kylkiäisiä yleisesti tarjotaan. Itsekään en pidä ilmiöstä.

    Hilla: Kiitos sinulle kun luet ja kommentoit! 🙂 Olen tainnut nähdä mainoksen tuosta apteekin kampanjasta, niitä on tainnut olla jo useampana vuonna? Olen sen nähdessäni miettinyt, että en osta vuodessakaan apteekista kampanjaan liittyviä tuotteita niin paljon, että saisin passin täyteen. Tuosta meikkivoiteen oheistuotteesta, kosmetiikka taitaakin olla yksi niitä tuoteryhmiä, joissa kylkiäisiä enemmän käytetään. Joskus olen noita pussukoita juuri miettinyt, että kun kukaan ei niitäkään määräänsä enempää tarvitse, niin mihin ne kaikki oikein päätyvät?

    Katja: Tuollaisesta ruokaostosten sivussa kertyvästä passista onkin hyötyä, jos sillä todella saa tavallista edullisemmin tarvitsemansa tuotteen. Kenkäpassista kuulin ensimmäistä kertaa vasta näissä kommenteissa, tuntuu jo ajatuksena vähän hassulta.

    Äitee: Kiitos! Mielenkiintoinen ajatus, että paljonko hävikkiä kodeissa lisää tarttuminen noihin ruokatavaroiden paljousalennuksiin. Hyvä kysymys. Varmasti sillä on vaikutusta. Noista ketjujen toimintatavoista, osa ihmisistä ei taida uskoa, että tämän tietyn ketjun hintojen laskeminen todella lähtisi rakenteista, eikä esimerkiksi tuottajien saamasta osuudesta. Toisen ketjun tarjouksia olen hyvin vähän seurannut, mutta sen verran olen huomannut, että ne koskevat käytännössä aina tuotteita joita en osta. Kyseisen ketjun, ainakin tällä paikkakunnalla, tiedän sen verran toista ketjua kalliimmaksi, että tarjouksiin ei tosiaan kannata luottaa. Ensin kannattaa selvittää, mitä tuotteet muualla maksavat.

    Karoliina K.: Mummuni kuoltua selvitimme häneltä jääneitä vanhoja kortteja ja kirjeitä. Joukossa oli useita lehtitilauskuponkeja, joihin mummu oli täyttänyt tilaustietonsa. Lopuksi hän oli kirjoittanut kuponkiin: ”en tilannut!” Saimme monet hyvät naurut kuvitellessamme sitä omanlaistaan piruilua, joka tilanteeseen on saattanut liittyä. 😀 Tuo ämpäri-ilmiö on kanssa ihan omanlaisensa. Ehkä kyse on mukavasta yhteisöllisestä tapahtumasta, jonottaa yhdessä ämpäriä? 😀 En tiedä pitääkö paikkansa, mutta olen kuullut, että ämpäreitä ei jaettaisi tyhjinä, vaan niissä olisi erilaisia tuotteita. Joka tapauksessa, kovin pitkään ei huvittaisi jonottaa ämpärin vuoksi.

  8. Mun täytyy myöntää, että joissain tilanteissa olen hyötynyt ”ota 3 maksa 2”-tarjouksista. Lähinnä lastenvaatteita ostaessa. Kun perheessä on kolme lasta, niin vaatteitakin saa olla aika usein hankkimassa, ja jos olen joka tapauksessa ollut ostamassa esim. kahdet collegehousut, niin samalla olen sitten ”ostanut ilmaiseksi” ne kolmannetkin vaikka seuraavaa kokoa tai toiselle lapselle. Samoin joskus päivittäistavaroiden yhteydessä on ollut niin, että joku ostoslistan tuote on ollut ”ota 3 maksa 2” -tarjouksessa, ja jos olen joka tapauksessa sitä ollut ostamassa, eikä ole ollut mikään pilaantuva tuote, niin olen ostanut varastoon. Esim. shampoota muistan joskus ostaneeni näin ylimääräisen.

    Mutta en kyllä muista, että olisin koskaan ostanut mitään vain tuollaisen tarjouksen takia. Jos tarvitsen yhden, ostan yhden. Jos tarvitsen kaksi ja saan kolmannen ilmaiseksi, ja kyseessä on oikeasti käyttöön menevä tavara (jonka joka tapauksessa joutuisin hankkimaan vähän myöhemmin), niin silloin tietysti hyödynnän.

    Täytyy vielä noista lehtitilausten kylkiäisistä todeta: Mä olen joskus tilannut jonkun lehden tarjouksesta ja kirjoitin erikseen tilauslomakkeeseen, että en halua saada mitään kylkiäistä (tarjolla oli joku turhaksi kokemani tavara). Sain sen silti. Se on minusta kiva, kun joidenkin lehtien ”kylkiäisinä” saa pari numeroa kyseistä lehteä ”ilmaiseksi”. Tietysti ymmärrän, että se ”ilmaisuus” maksetaan lehden varsinaisessa hinnassa, mutta jos joka tapauksessa haluan tilata lehden, niin mieluummin otan kylkiäisinä pari numeroa lehteä lisää kuin jonkun kamalan vaasin/korun/laukun/muun.

    • Kiitos kommentistasi, äiti raitapaita! Eihän noiden ”osta 3, maksa 2” -tarjousten käytössä sinällään mitään pahaa ole. On vain hyvä tiedostaa, että ne ovat olemassa myynnin lisäämiseksi, ja moni ostaa niiden varjolla enemmän kuin tarvitsisi, eikä silloin säästä mitään, päinvastoin. Jotkut ovat herkempiä tuollaisille markkinointikikoille, toiset taas tiedostavat paremmin, kun oikeaa tarvetta tarjouksen käyttämiselle ei ole, jolloin siitä ei edes ole mahdollista hyötyä. Juuri lapsiperheille noista usein on ihan oikeasti hyötyäkin, kuten kuvasitkin. Kannattaa kuitenkin olla tarkkana hinnoittelussa, kuten aiemmin tässä kommenttiketjussa kävi ilmi.

      Minulla on juuri samanlainen kokemus lehtitilauksen kylkiäisistä. Luulin keksineeni keinon välttyä turhalta roinalta, mutta niin se vaan postiluukusta tipahti. Kyllä ärsytti! Minäkin ottaisin mieluummin enemmän lehtiä kuin lehden lisäksi jotakin turhaa roinaa.

  9. Minussa nuo ilmaisämpäreiden ym. jonottajat saavat aikaan syvän myötähäpeän tunteen. Ihanko todella tunnet itsesi fiksuksi ihmiseksi pönöttäessäsi jossakin halpahallin pihalla jonottamassa euron maksavaa ämpäriä ilmaiseksi……???? Tekisi mieli kysyä noilta ihmisiltä ”MIKSI?” Olen melko varma, että perustelut olisivat kaikkea muuta kuin järkeviä.

    • Santtu, ehkä se on omalla tavallaan yhteisöllistä. 😉 Luulen, että suurin osa heistä ymmärtää tilanteessa olevan myös jotakin huvittavaa.

Mitä mieltä sinä olet?

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s