Keskustelukulttuuri, sananvapaus ja käytöstavat

Olen jo pidemmän aikaa miettinyt suomalaista keskustelukulttuuria tai lähinnä sen puutetta. Näyttää olevan ylitsepääsemättömän vaikeaa saada aikaan asiallista keskustelua.

Yhteiskunnallinen keskustelu tuntuu liikkuvan vuodesta toiseen samalla tasolla. Mitä vaikeampi ja monimutkaisempi aihe, sitä varmemmin keskustellaan siitä, pitäisikö aiheesta keskustella. Saako siitä keskustella? Miten siitä pitäisi keskustella? Itse aiheesta ei päästä keskustelemaan.

Tai päästään toki, jossain vaiheessa, mutta vain näennäisesti. Keskustelu on pintapuolista ja ympäripyöreää, politiikassa omia kannattajia kosiskelevaa. Television ja radion niin sanotut keskusteluohjelmat eivät juuri edistä keskustelua. ”Meillä on kiire seuraavaan aiheeseen” -”keskusteluissa” nostetaan aiheesta esiin musta ja valkoinen, harmaan sävyihin kun ei ole aikaa.

Minusta näyttää siltä, että tavalliset ihmiset odottavat yhä enemmän poliitikoilta ja yhteiskunnassa näkyvässä asemassa olevilta ihmisiltä keskustelua erilaisista ajankohtaisista aiheista. Todellista, rehellistä, asioihin paneutunutta, monipuolista keskustelua.

Politiikka on yhteisten asioiden ajamista. Kun asioista ei kunnolla keskustella, mutta karavaani kulkee ja päätöksiä tehdään, moni kokee jäävänsä ulkopuoliseksi. Päätäntävallan ja tavallisen kansalaisen välinen kuilu on leveä. Tunne siitä, ettei voi vaikuttaa mihinkään, ettei äänestämisellä ole mitään merkitystä, aiheuttaa huolta ja turhautumista.

Minun nähdäkseni ihmisten huoli ja turhautuminen näkyvät sosiaalisen median ”keskusteluissa” ja eri uutissivustojen kommenttipalstoilla. Kun ei koe tulevansa kuulluksi, pitää huutaa kovempaa. Käyttää kieltä, joka herättää enemmän huomiota. Ikävä kyllä toimintatapa ei edesauta keskustelun syntymistä.

Monet niin sanotut keskustelut eivät ole keskustelua vaan täysimittaista sanasotaa.

Ensin kaivaudutaan poteroihin.

Osapuolet heittelevät toisiaan mielipiteillään, jotka tietysti ovat niitä ainoita oikeita. Perusteluilla ei ole niin väliä. Ja mitä sitä nyt suotta kuuntelemaan, mitä toinen yrittää sanoa, saati että yritettäisiin ymmärtää toisen näkökantaa.

Oma totuus on usein lyöty lukkoon ikihyviksi. Kaikki omaa totuutta horjuttava tieto ohitetaan, torjutaan ja lopulta ammutaan viestintuojaa henkilökohtaisuuksilla, kun muitakaan argumentteja tai argumentointitaitoja ei ole. Joka tapauksessa tärkeämpää on saada vastapuoli huonoon valoon, suututettua, peloteltua ja vaiennettua, kuin puolustaa reilusti omia näkemyksiä.

Kun lähtökohtana on, että sinä olet joko minun puolellani tai minua vastaan, keskustelun käyminen on sekä hankalaa että hedelmätöntä.

Viime aikoina on puhuttu paljon sananvapaudesta ja vihapuheesta. Aivan liian vähän on puhuttu käytöstavoista.

Osalle ihmisistä sananvapaus tuntuu tarkoittavan lähinnä sitä, että on täysi oikeus sanoa mitä tahansa ja tietoisesti loukata toista ihmistä. Näkemys on muunnelma jo aiemmin vallalla olleesta käsityksestä, että suoraan puhuminen on aina hyväksyttävää, vaikka se tarkoittaisi alhaisimpienkin ajatustensa suodattamatonta sylkemistä päin toisen naamaa.

Toinen omituinen muunnelma teemasta on ajatus siitä, että julkisuuden henkilöille, tai vaikka julkista blogia kirjoittaville, saa sanoa mitä tahansa. Ihan on oma valinta olla julkisuudessa, itsehän on altistanut itsensä arvostelulle! Kasvattakoon paksumman nahan, arvostelua pitää vaan kestää! Ennen huudeltiin anonyymisti puskista, nykyään myös omalla nimellä ja kasvoilla.

Mihin unohtuivat hyvät käytöstavat? Mitä tapahtui kyvylle säädellä mitä suustaan, kasvotusten tai tekstin välityksellä, ulos päästää? Mihin unohtui harkintakyky sen suhteen, kannattaako kaikkea mielessä olevaa todella saattaa julki?

Mihin unohtui, että olemme kaikki ihmisiä? Meillä on takuulla enemmän yhteisiä kuin erottavia piirteitä. Toivomme elämältä hyvin samankaltaisia asioita kansalaisuudesta, rodusta, kulttuurista, sukupuolesta ja muista meidät näennäisesti toisistamme erottavista piirteistä riippumatta.

Toivon keskinäisen kunnioituksen paluuta. Sinnikkäämpää yritystä tulla toimeen keskenämme, erilaisista näkemyksistä huolimatta.

Malttia miettiä vielä hetken, ennen kuin tulee sanottua jotakin, mikä vain repii rikki eikä rakenna mitään.

7 kommenttia artikkelissa “Keskustelukulttuuri, sananvapaus ja käytöstavat

  1. Kiitos. Kirjoitit sekavat ajatukseni sanoiksi. Voi kun opettaisivat joka koulussa, opistossa, tyopaikalla… aina vaan uudestaan nama asiat.

  2. Käsitteellisesti politiikka ei muuten ole virheellisen peruskoulumääritelmän mukaisesti ’yhteisten’ asioiden hoitamista, vaan julkisten (res publica) asioiden hoitamista. Ts esimerkiksi kansalaisaloitteilla voidaan joku asia politisoida, tehdä poliittiseksi, tuoda julkisee päätöksen teon alaiseksi, siis sellainen, joka olisi aikaisemin katsottu yksityiseksi ja siten ei-poliittiseksi.

    Muutoin olen samaa mieltä sekä julkisesta että yksityisestä keskustelukulttuurista. Yhden ystäväni kotona kaikki keskustelu käy television kautta, televisio osallistuu meidän keskusteluihin. Ja eräs ystävistäni näprää koko ajan kännykkää tavatessamme.

  3. Olen kanssasi täysin samaa mieltä. Ei ole pelkoa että rakentavaa keskustelua pääsisi syntymään.
    Toisaalta eikös se vanha sanonta ollut jotenkin näin jos on lusikalla annettu ei voi kauhalla vaatia.

    Tuula

  4. Tämä kirjoitus on tosi hyvä, täyttä asiaa. Olen asunut pois Suomesta vakituisesti vuodesta -97 alkaen ja minusta tuntuu että sinä aikana tapahtunut muutos näkyy ulkoapäin vielä selvemmin. Siitä on vaan vaikea puhua saamatta vastakommentin että maassa maan tavalla, suomalaiset nyt vaan on tällaisia.
    Olen eri mieltä. Suomalaiset eivät ainakaan aina ole olleet tällaisia, ja huonoista tavoista voi halutessaan luopua.

    Suomessa näytetään olevan kauhean varovaisia, varpaillaan. Loukkaannutaan muiden puolesta, varmuuden vuoksi jätetään sanomatta, puuttumatta. ”Ettei sitten vaan tule mitään”….edes mitään hyvää!

    Lisäksi yksi mielestäni hiukan hilpeä piirre on se, että moni pitää äänen korottamista ja päälle puhumista AINA agressiivisena ja huonona tapana.
    Näissä maissa joissa olen asunut/asun se on useinmiten merkki keskustelusta, jossa on paljon mielipiteitä ja niitä vaihdetaan. Sitä ei tarvitse pelätä! Myöskään erehtymistä ei kannattaisi pelätä. Suomalaiset ovat rehellisiä ja se on hieno juttu, mutta minusta on parempi aukaista suu ja esittää arvelu/keskeneräinen asia kuin vaieta. Asioita voidaan edistää vain keskustelemalla, faktoja voidaan korjata ja täydentään, keskustella lisää, kokeilla.

    En siis kannusta valehteluun mutta ehkä ymmärsitte.

  5. Mistä sen toisaalta tietää kuinka paljon on niitä ketkä eivät lauo kaikkea mieleensä tulevaa roskaa toisten luettavaksi, ne huonokäytöksiset ja kovaääniset vain näkyvät ja kuuluvat eniten.

  6. Kiitos teille kaikille mielenkiintoisista kommenteistanne!

    Piita Inbar: Se tuntuisi olevan tarpeen.

    OP: Käsitteistä en tiedä, mutta käytännön tasolla monet poliittisesti käsiteltävät asiat ovat mitä suuremmassa määrin arkisia, meille kaikille yhteisiä asioita. Siis yhteisten asioiden hoitamista meidän muiden puolesta.

    Tuula Koivisto: Jospa sitä rakentavaakin keskustelua vielä joskus nähtäisiin. 🙂

    katiaviron: Kiitos näkemyksestäsi! Minulla ei ole vertailukohtaa, mutta tuntuu, että Suomessa kanssakäymisestä puuttuu usein tietynlainen välittömyys, varautuneisuus korostuu. Yritetään olla kovasti korrekteja, jolloin valtavan paljon, myös tärkeitä asioita jää sanomatta. Tarkoitan tällä nyt kasvokkaista kanssakäymistä, nettikeskusteluihin sitä korrektiutta voisi ihan mielellään löytyä. On niin eri asia keskustella kasvokkain kuin tekstin välityksellä, kasvokkain keskustelukumppanin reaktion näkee heti ja omaa toimintaansa voi mukauttaa sen mukaan. Kommenttisi korostaa juuri sitä mitä ajattelinkin, että suomalaisen keskustelukulttuurin soisi kehittyvän. Itse olen kiinnittänyt jo vuosikausia huomiota nimenomaan asioita eteenpäin vievän ja selvittävän, avartavan keskustelukulttuurin puuttumiseen.

    Tuulia: Olet asian ytimessä, näinhän se juuri on. Keskustelussa äänekkäät ääripäät korostuvat ja niiden väliin jäävät, maltillisemmin ajattelevat ihmiset ovat hiljaa. Varsin pienikin vähemmistö voi saada asiat näyttämään pahemmilta ja suuremmilta kuin ne todellisuudessa ovatkaan. Se on huolestuttavaa. Ihmiset muodostavat käsityksensä kuitenkin sen perusteella mitä näkevät ja kuulevat, eivät sen perusteella mitä eivät voi nähdä tai kuulla.

Mitä mieltä sinä olet?

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s