Tavaran lumo

Vielä joitakin vuosia sitten asuin tarpeisiini nähden melko suuren tavaramäärän keskellä. Asuin silloisen kumppanini kanssa, mutta suurin osa tavarasta oli minun ostopäätösteni seurausta.

Niin paljon elämässäni on muuttunut, että kun nyt katson ajassa taaksepäin, en ymmärrä miten tulin hankkineeksi niin paljon tavaroita. Kaikkea mahdollista tuli hankittua liikaa. Mikä ihme tavaroissa lumosi? Mikä niissä niin paljon viehätti, että ne saivat ensin paikan ostoskorista ja lopulta kotoani? Mikä ostamisessa kiehtoi?

Muutettuani omaan kotiin olen joutunut hankkimaan kaikenlaisia tavaroita huonekaluista kuorimaveitseen. Se on ollut vaikeaa. Minkä tahansa tavararyhmän tuotevalikoimasta noin 99 prosenttia ei herätä minkäänlaista mielenkiintoa. Ei vaikka kuvittelisin olevani miljonääri ja voivani ostaa aivan mitä tahansa. Monta kertaa olen selannut nettikauppojen laajaa tarjontaa löytämättä yhtäkään tuotetta, jonka haluaisin hankkia.

Usein vika on tuotteen muotoilussa, laadussa ja viimeistään saatavuudessa. Netistä etsiessäni löydän monen mutkan kautta silloin tällöin kauniita ja hyvin muotoiltuja tuotteita, joita ei saa Suomesta. Näkemättä tilaaminen ei useimpien tuotteiden kohdalla ole järkevä vaihtoehto.

Kaipaan eleettömän yksinkertaisia, hyvin muotoiltuja, riittävän laadukkaita, toimivia tuotteita, joissa on vain se mitä tarvitsen eikä mitään liikaa.

Usein ongelmaksi muodostuu myös se, että tavarat eivät toimi pienessä kodissa. Joko tuotteet ovat liian suuria tai niitä ei ole esimerkiksi suunniteltu pinottaviksi. Haluan pieneen kotiini ehdottomasti keveitä ja siroja kalusteita sekä pinottavia tuoleja. Keittokomeron rajalliseen kaappitilaan puolestaan ei ole järkevää hankkia astioita, joita ei voi kunnolla pinota, kaapeissa on säilytettävä niin paljon muutakin.

Monien tavaroiden kohdalla on tehtävä kompromissi, kun omiin tarpeisiini toimivaa ja silmää miellyttävää ei tunnu olevan olemassakaan. Joskus nämä ominaisuudet eivät vaan kohtaa samassa tuotteessa. Toisaalta, tiedän heti mitä haluan, kun sopiva tuote tulee vastaan.

Viimeaikaisia kokemuksia vasten ihmettelen todella, miten edes onnistuin aikoinaan hankkimaan niin paljon tavaroita.

Olen tullut entistäkin kriittisemmäksi tavaroita hankkiessani, mutta se ei ole suurin syy ostovaikeuksiini. Tavarat eivät pääse lähellekään harkintavaihetta, ne karsiutuvat jo silloin kun puhutaan vasta siitä, näyttääkö joku tavara siltä, että haluaisin sen.

Vaikuttaa siltä, että entinen elämäntapani oli itseään ruokkiva kehä. Luin tarkkaan mainokset ja kuvastot, luin paljon sisustuslehtiä, kiertelin kaupoissa huvikseni tavaroita katselemassa. Ajattelin piristäväni itseäni tavaroita ostamalla, luulin kaipaavani vaihtelua ja valinnanvaraa. Annoin tavaralle suuren tilan elämästäni.

Suurin tavaran lumon sammuttanut asia lienee asennemuutos. Otan ilon elämääni muista asioista kuin tavaroista ja ostamisesta. Myös makuni tavaroiden suhteen on muuttunut yhä yksinkertaisemmaksi.

Ihan kiva ei vaan enää riitä.

9 kommenttia artikkelissa “Tavaran lumo

  1. Kyllä tuntuu tutulta! Aivan samoin olen ihmetellyt, miksi olen ostanut vaikka mitä astioita ja kauniita esineitä. Nyt ne on viety kierrätyskeskukseen muitten iloksi (riesaksi?)
    En ole niitä kaipaillut, eikä enää tule ostettua muuta kuin tarpeellista. Näin on paljon parempi. Kiitos Tuulia kirjoituksistasi ☀

  2. Yksi tavararyhmä, jonka hankkimista näin jälkeenpäin jaksan ihmetellä ovat ns. vauvatavarat. Voi älytön! Kun olin raskaana, sain mitä ihmeellisempiä neuvoja, mitä minun tulee hankkia. Ja koska olin kokematon ja myötäilevä luonne tuolloin, minähän todella sitten hankin kaiken, mitä ”käskettiin”. Sillä lopputuloksella, että esim. itkuhälyyttimiä en käyttänyt koskaan. Olen usein miettinyt, että tuo lapsen vauva-aika teki minusta todella minimalistin. Huomasin, että minun ei tarvitse mennä mukaan kulutusyhteiskuntaan täysin purjen. Pärjään paljon vähemmällä mainiosti.

  3. Ostamisen vaikeus kuulostaa niin tutulta! Tavaraa on tarjolla paljon, mutta omat kriteerit täyttäviä tavaroita on vaikea löytää. Tärkeimmät kriteerini ovat laatu ja toimivuus. Usein ihmettelen, kenelle kaikki tarjolla olevat tavarat valmistetaan ja kuka ne kaikki ostaa.

  4. Minulla on sama kokemus, kuin muutamalla edellisellä kommentoijalla, silmät avautui lapsen saamisen myötä. En esimerkiksi ole koskaan ymmärtänyt miksi lapsella tulisi olla useampi samat ominaisuudet sisältävä ulkohaalari. Yhdelläkin pärjää, kun kurakelillä vetää päälle kuravaatteet, esikoinen on nyt 4-vuotias ja hyvin tosiaan olemme pärjänneet. Muistan raskausaikana miettineeni kuinka monta bodya ja housuja vauva toisaan tarvitsee, jos pyykkiä kuitenkin pestään useamman kerran viikossa. Aika pienellä varastolla pärjää, etenkin kuin ainahan ne on juuri ne lempivaatteet jotka vauvalle/lapselle pukee ja muut vaan makaa vaatekaapissa. Muistan joskus vauva sylissäni miettineeni, että lapsiperheellinen jos kuka todella hyötyy minimalismisesta elämäntavasta. Elämä lasten kanssa on muutenkin ajoittain yhtä säätöä, se että ei tarvitse lasten ja arjen lisäksi pyörittää valtavaa tavaramäärää on todella helpottavaa.

  5. Kiitos teille kaikille kommenteistanne!

    leelee: Tuttua tuo mitä kirjoitit. Onnekkaita ovat he, joiden ei tarvitse oppia tätä kaikkea kantapään kautta. Toisaalta, parempi myöhään kuin ei milloinkaan. 🙂

    Tuula Koivisto: Voihan niillä olla vaikutuksensa.

    Kama: Olen lukenut joskus ennenkin vastaavista kokemuksista. Vauva-aikaa ajatellen myydään vaikka mitä, ja aika moni varmasti ajattelee, että kaikkea sitä tarvitaan. Jossain vaiheessa käytäntö sitten osoittaa, että paljon vähemmällä pärjättiin, kuin mitä tuli hankittua.

    E: Kieltämättä sitä tulee miettineeksi kauppojen tavarapaljoutta katsellessa, että kuka sen kaiken ostaa, tai paremminkin, mitä tapahtuu kaikelle sille, mitä kukaan ei halua.

    Anne: Onkohan kyse siitä, että kun lapsiperheen arki voi olla aika hektistä, niin silloin havahtuu huomaamaan helpommin kaiken sen tarpeettoman tavaran, joka arkea häiritsee? Se ylittää ärsytyskynnyksen?

    Anna: Ehkä varsinkin pienen lapsen vaatteiden kanssa tulee helposti sellainen ”varmuuden vuoksi” -ajatus. Ettei vaan pääse vaatteet loppumaan kesken. Toisaalta olen monesti miettinyt, että vaatteiden riittävyyteen vaikuttaa hyvin paljon se, millaisen pyykinpesurutiinin on oppinut. Jos pyykinpesua tarpeeksi pitkään venyttää, niin aika suurikin määrä vaatteita ehtii loppua kesken.

  6. Niin tuttuja pohdintoja. 🙂 Olen itse parin viime vuoden aikana raivannut kodin irtaimesta valehtelematta 70% pois. AINOATAKAAN tavaraa en ole kaivannut, kertaakaan. Kertonee aika paljon siitä, kuinka paljon täysin turhaa tavaraa ihmisellä voi olla. Tavararaivauksen yhteydessä hankkiuduin eroon jopa sellaisista huonekaluista, joiden aiemmin kuvittelin olevan jotenkin välttämättömiä joka kodissa, koska ”kaikillahan nyt kirjahylly/nojatuoli/sohvapöytä on”. Lieveilmiönä; ennen inhoamani imurointi on muuttunut lähes mukavaksi toimitukseksi, kun sen pääsee suorittamaan esteettä ilman, että ensin täytyy siirtää läjäpäin roinaa operaation tieltä. 🙂

    Suhtaudun nykyään tavaran hankkimiseen pitkälti samalla tavalla kuin Tuulia; haluan toimivia, laadukkaita tuotteita vailla mitään ylimääräistä härpäkettä. Tämä pätee niin vaatteisiin kuin keittiötarvikkeisiin, huonekaluihin ja kaikkeen muuhunkin kodin tarpeistoon. Haluan mieluummin yhden hyvän kuin kymmenen kaunista (vaikkakin olisi tietysti suotavaa että se yksikin olisi SEKÄ hyvä ETTÄ kaunis). 🙂

    • Kiitos kommentistasi, Santtu! Kokemuksesi on kovin tuttu. Laittaa miettimään, että aikamoisen tavaramäärän kanssa sitä on joskus asunut, kuvitellut sen vielä tarpeelliseksi ja muuten mukavaksi, mutta suurimmasta osasta luovuttuaan ei kuitenkaan kaipaa mitään. Hyvin meidät saadaan kaikenlaista tarpeetonta hankkimaan.

Mitä mieltä sinä olet?

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s