Elämä on valintoja

Teemme joka päivä lukuisia valintoja. Pieniä ja suuria, vähäpätöisiä ja aidosti merkityksellisiä, päätöksiä yksi toisensa perään. Joillakin päätöksillä on merkitystä vain hetken, osan vaikutukset kantavat pitkälle tulevaisuuteen.

Mahdollisuus valita on pohjimmiltaan hyvä asia, mutta se kääntyy myös helposti itseään vastaan. Tiedättekö tilanteen, kun on väsynyt tekemään enää yhtäkään valintaa? Hetken, jolloin kaikki alkaa olla herttaisen ihan sama, eikä halua kuulla enää yhtäkään kysymystä, joka edellyttää valintaa? Joskus on huojentavaa, kun joku toinen tekee päätöksen puolestamme.

Yksinkertaisemman elämän kaipuuseen valintojen määrän vähentäminen on tehokas apukeino.

Vuosia sitten kuvittelin, että valinnanvara tuo elämään iloa. Todellisuudessa se teki elämästä vain raskaampaa. Juuri mikään tekeminen ei edennyt ilman tavaroihin liittyvää päätöksentekoa.
Näin jälkeenpäin huomaan, että kulutin paljon aikaa ja energiaa tekemällä valintoja, joilla oli lopulta hyvin vähän merkitystä.

Kun vähensin tavaroita, vähensin samalla valintoja. Kun tavaroita on vähemmän, valintarumban voi jättää väliin, jäämättä paitsi yhtään mistään. Olen oppinut, että iloa tuottaa tavaroiden laatu, toimivuus ja kauneus, eikä tavaroiden suurempi määrä sitä lisää.

Ruokaostokseni teen pääasiassa pienessä ruokakaupassa, jossa valinnanvaraa on vähemmän. Joitakin tarvitsemiani tuotteita myydään vain kauempana suuressa marketissa, josta käyn niitä aikaa ja vaivaa säästääkseni hakemassa enemmän kerralla. Myös vuosien mittaan yksinkertaistunut ruokavalioni nopeuttaa kauppakäyntejä, kun poikkean entistä harvemmilla hyllyillä.

Vaatevalinnat olen yksinkertaistanut suosimalla vain harvoja merkkejä ja kauppoja. Vaatetuotannon vastuullisuus on minulle tärkeä asia, mutta koen kohtuuttomaksi, millaista vaivannäköä kuluttajalta sen selvittämiseksi vaaditaan. Sen vuoksi suosin vain merkkejä, joiden valmistajien tiedän kiinnittävän huomiota vastuullisuuteen, ja joiden tuotteiden laatu on riittävän korkea.

Pukeutumisesta tuli yksinkertaista, kun vähensin vaatteiden määrää niin, että kaikki omistamani vaatteet ovat aktiivisessa käytössä. Huolehdin samalla siitä, että kaikki vaatteet sopivat yhteen. Kun kaikki vaatteet ovat lempivaatteita, valintoihin ei tarvitse käyttää aikaa.

On erikoinen paradoksi, että teemme aktiivisesti valintoja melko yhdentekevien asioiden suhteen, mutta tärkeämmät asiat saavat usein kulkea omalla painollaan. Kun tavaraan liittyviä valintoja vähentää, jää enemmän aikaa ja energiaa keskittyä tekemään elämänlaadun kannalta tärkeitä valintoja.

Moni tarvitsee äkkipysäyksen nähdäkseen, mikä elämässä oikeasti olikaan välttämätöntä tai tärkeää. Pakon sanelemaa pysähdystä ei kannata jäädä odottelemaan vaan pysähtyä itse ajoittain miettimään, mikä elämässä on itselle aidosti merkityksellistä.

Ajankäyttöön liittyvien valintojen tekeminen on erityisen tärkeää turhan kiireen ja stressin välttämiseksi. Kaikki tekeminen ei ole yhtä tärkeää, olennaista on osata laittaa asiat tärkeysjärjestykseen, rajata ja valita. Usein tehtävälistallamme on asioita, jotka voisi vain jättää tekemättä ilman minkäänlaista haittaa. Kaikkea mahdollista ei tarvitse tehdä tai ehtiä.

Elämästä tulee helposti liian täyttä, jos haalimme siihen yhä uusia asioita, osaamatta luopua samalla jostakin. Elämässä ehtii kaikenlaista, muttei yhtä aikaa.

Ajoittain kannattaa miettiä, vieläkö tekemämme valinnat tuntuvat oikeilta. Palvelevatko ne hyvinvointiamme? Aika muuttaa meitä ja mieltymyksiämme, saatamme kasvaa ohi aikaisemmista valinnoistamme. Jos oma elämä tuntuu ajautuneen suuntaan, joka ei tunnu hyvältä tai oikealta, kannattaa muistaa, että kerran tehtyjen valintojen ei tarvitse olla ikuisia.

Aina voi valita uudelleen ja muuttaa suuntaa.

6 kommenttia artikkelissa “Elämä on valintoja

  1. ”Aina voi valita uudelleen ja muuttaa suuntaa.” Kyllä mutta useasti helpommin sanottu kuin tehty. On paljon ihmisiä, tuttavapiirissänikin, jolle on ”tarjottu” pysähdystä merkiksi. Mutta annanpa olla, jonkin ajan kuluttua ollaan samankaltaisessa tilanteessa. Kun nokka irtoa niin pyrstö tarttuu ja toisinpäin.

  2. Olen samaa mieltä kuin Tuula, että usein helpommin sanottu kuin tehty.

    Ihan nyt vaikka esimerkkinä oma työpaikkani… En viihdy epäsäännöllisessä vuorotyössä, mutta kerta kaikkiaan muutakaan vaihtoehtoa ei ole. On pakko saada rahaa, ja useat työhakemukseni muihin töihin ei ole tuottaneet minkäänlaista tulosta, eikä työvuosien välissä suoritetun opiskelun jälkeenkään (alan- ja ammatinvaihto mielessä) ollut muuta mahdollisuutta kuin palata takaisin siihen vanhaan työhön (opiskelin opintovapaalla).

    Ymmärrän, että vaikkapa vaatteet voi valita, ja muunkinlaisissa kulutus-asioissa on mahdollista valita, samoin siinä, miten vapaa-aikansa käyttää. Mutta tässä työllisyystilanteessa työtään harvemmin pystyy valita – on vain oltava siellä, missä sitä työtä sattuu olemaan. Ja esimerkiksi itsellänikin on vakituinen työpaikka (osa-aikainen, onneksi – en edes halua tehdä kokopäiväistä työtä), josta ei ihan noin vain nyt voi luopua. Tyhjän päälle en uskalla hypätä, enkä rahan takia voikaan. On harmillista, että työ on kuitenkin iso osa elämää, ja sitten sitä joutuu tekemään työpaikassa, joka ei ole kovin mieluinen – työ sinänsä on suht ok, mutta työajat ei todellakaan (joudun tekemään paljon iltavuoroja ja viikonloppuja). Itse olen osittain näiden monien ristiriitojen takia väsynyt aika lailla ja olenkin nyt pitkällä sairaslomalla… Kuvittelin, että tänä aikana keksisin jotain ratkaisuja asiaan, mutta ei, samaan työhön palaaminen häämöttää jo edessä päin…

    Valitsin aikanaan tämän alan, kun en muutakaan keksinyt, mutta en yhtään tykkää esimerkiksi siitä, että nyt kun valitan vaikkapa työajoista, jotka on täysin muuttuneet siitä ajasta kun alalle tulin (kaupan ala, aukiolot hurjasti lisääntyneet, illat pidentyneet, sunnuntait aina auki ja nykyisin kaikki muutkin päivät…), mulle sanotaan, että ”itse olet alasi valinnut”. Joo, niinpä, mutta jos olisi silloin olleet tällaiset nämä aukioloajat, olisin kyllä luultavasti valinnut jotain muuta. Nyt olen ns. jumissa ja satimessa tässä tilanteessa, en ole kerta kaikkiaan keksinyt mitä muuta tekisin, vaikka voisin ihan hyvin vaikkapa opiskella uuden alan. Ja olen kyllä käynyt miettimässä näitä asioita myös ammatinvalintapsykologin kanssa useita kertoja…

    Sen verran teen asian eteen, että itse boikotoin pitkiä lauantai-iltoja, yleensä myös sunnuntaita, ja etenkin juhlapyhiä, enkä siis mene kauppaan ostoksille silloin. On niin tympeää itse töissä ollessa silloin kuunnella, miten ihmiset innoissaan julistaa, kuinka kivaa on, kun kauppa on auki…. Niinpä niin, kun eivät siellä itse joudu silloin työskentelemään. Minun mielestä voisi hyvin palauttaa ne ajat, kun kaupat oli auki ma-pe 9-18 ja la 9-14!! Ja sunnuntaisin kiinni, samoin ehdottomasti kaikkina pyhinä!! Samoin olen noin yleisesti ehdottomasti 6-tuntisten työpäivien kannalla.

    Anteeksi tämä saarna… aina jotenkin suivaannuttaa tämä aihe, vaikka varmasti tarkoititkin tekstilläsi vähän muuta kuin tätä…

    Kysymys vielä: olisiko sinulla vinkata mitkä vaatteet olisi vastuullisia? Mielelläni sellaisia itsekin käyttäisin – sikäli mikäli rahat riittäisi. Mulla ei vaatteita paljon ole, mutta ne kaikki on varmaankin kaikkea muuta kuin vastuullisia (H&M lähinnä…). Tässäkin kohtaa jos ajattelen sitä valinnan mahdollisuutta, olen vähän toista mieltä: yleensä vastuullinen on kallista, eikä siihen vain ole varaa, vaikka haluaisinkin sellaisia hankkia.

    • Tiedätkö Heli, olen miettinyt monesti tuota että onko tosiaan työntekijöiden kannalta vain hyvä asia, että kaupat ovat nykyään aina auki. Ääneen ihmetellessäni kaikki (ei välttämättä itse kaupassa työskentelevät) ovat sanoneet sen olevan vain positiivista, kun tulee enemmän työtä ja lisiäkin. Olen sitten ajatellut itse olevani ajatuksineni ehkä vain jotenkin työtä vieroksuva, tai jotain.

      • Inka, onhan toki myös heitä, joiden mielestä on kiva saada ne lisät jne. Ja toki mitä pidemmät aukiolot, sitä enemmän työtunteja. Mutta ei se mun ymmärtääkseni niitä työpaikkoja lisää tuonut, kuten kovasti puhuttiin… kas kun kaupan alalla on niin hirveästi osa-aikaisia, että niillehän ne tunnit sitten kuitenkin meni. Tai siis ainakin piti mennä – mun mielestä ainakin täällä suunnalla ei ole välttämättä lisätty tuntimääriä, edes vaikka ihmiset on niitä halunneet (lähinnä isoissa marketeissa kai), vaan siellä näkee aivan hirveästi vuokratyöväkeä paikkaamassa tunteja… Sitten ne vakkarit joutuu tekemään vajaata viikkoa, vaikka haluaisivat lisää tunteja. En ymmärrä miten voi mennä noin, kun lakikin sen jo mielestäni kieltää!!!

        Mun mielestä tuo lisääntynyt aukiolo on vain ja ainoastaan huono asia. Ei perheillä ole enää iltaisin ja viikonloppuisin aikaa toisilleen.. ja kauhistuttaa se, miten lapset joudutaan pitämään pitkät illat (jopa yöt!) ja viikonloput hoidossa, kun vanhempien työajat on niin älyttömiä. tai sitten raahataan iltamyöhällä lapsia kauppaan ostoksille, huoh… Kiitän Luojaani, että mun lapset on jo isoja ja hoidin heidät kotona!!! PAMin lehdessä oli joku aika sitten tästä lisääntyneestä aukiolosta joku kysely, että miten se vaikuttaa työntekijöiden elämään. Ei olleet tulokset kovin imartelevia kaupan kannalta… Oli paljon väsymistä ja tyytymättömyyttä kyllä ilmassa.

        Musta tuntuu usein, että olen itsekin kamala kitisijä tän asian kanssa. Ja olen viimeksi tänään miettinyt, olenko työnvieroksuja… =D Mä en todellakaan halua tehdä täysiä työpäiviä ja -viikkoja. Mun mielestä elämässä riittäis vähempi, myös kaupan aukiolojen suhteen. Jos ihmiset tekis vähemmän töitä (esim sitä 6-tuntista päivää yleisemmin), olis aikaa olla vaan. Mutta se tuntuu olevan raha kuitenkin mikä ratkaisee… kai? Toki itsellä on mahdollista tähän vähempään työntekoon siksi, että on puoliso joka myös tienaa. Toisille se mahdollisimman iso palkka on ihan pakko saada, että pystyy elämään. Siksi ei välttämättä ihan kaikille sovi tämä mun ajattelutapa. Mun on pakko tienata toki itekin, mutta pärjätään vaikka tienaan vähemmänkin.

        Sanoisin, että kaupan alalla nuorempi väki on halukkaampaa tekemään iltaa ja viikonloppuja. Aikuiset, perheelliset, keski-ikäiset työntekijät sitten taas ei niinkään tykkää tästä. Mutta nuorena sitä toki jaksaa paremmin valvoa… Mulle esim ei sovi yhtään nää sitä-sun-tätä-työajat… menee unirytmit ihan pyllylleen jne. Haluaisin yksinkertaista, säännöllistä elämää – sitä en voi tolla alalla elää. Mun työpäivät vaihtelee viikoittain ja työajat on joskus yhden viikon aikanakin joka ainoa erilainen. Se on todella ärsyttävää!! Eikä tässä oikeesti auta valitus eikä mikään anelu työnantajan suuntaan – tämä on tätä ja piste. Alan vaihto on ainoa, millä tästä pääsisi, mutta se kun ei ole ihan tuosta vaan toteutettu…

  3. Osu ja uppos. Tämän tyyppisiä asioita olen parin päivän aikana miettinyt paljon. Eilen kävellessä harratuksista kotiin, mietin juurikin, että miksi näitä päätettäviä asioita on näin paljon. Voisiko jostain luopua. Tavaroista, harrasteista, luottamustoimivastuista, …

  4. Kiitos teille kaikille kommenteistanne!

    Tuula Koivisto: Tärkeää olisi huomata edes se muutoksen mahdollisuus, ettei ole ikuisiksi ajoiksi tuomittu toimimaan, kuten joskus tuli valinneeksi. Niinhän se on, että muutokset harvoin ovat helppoja, mutta joskus ne ovat joka tapauksessa tarpeen. Isompien asioiden kohdalla on harvoin kannattavaa jäädä odottelemaan, että valinta tehdään puolestamme. Ikävä kyllä taitaa olla niin, että tämän usein huomaa vasta jälkikäteen.

    Heli: Älä huoli, onhan se hyvä, että löysit väylän purkaa mieliharmiasi aiheesta. Ikävä kuulla tilanteestasi. Olen aivan samaa mieltä, minun puolestani voitaisiin palata entisenlaisiin kauppojen aukioloaikoihin vaikka saman tien. Työelämän muutos on tosiasia, näyttää siltä, että hullunmylly pahenee aina vaan – kunnes moni työ ennemmin tai myöhemmin loppuu kokonaan automatisoitumisen, robotisoitumisen ja itsepalvelun tieltä. Työllisyystilannekin todella on mitä on. Luulisin ymmärtäväni miltä sinusta tuntuu, olen joskus itsekin ollut elämäntilanteessa, jossa näin edessäni vain häämöttävän umpikujan. Tiedän, että uupuneena ja hädissään ihmisen kyky nähdä tilannettaan kapeutuu, ja on vaikeaa ellei mahdotonta olla luova ja löytää uusia näkökulmia – siis juuri silloin, kun niitä vaihtoehtoja olisi tärkeää huomata, jotta voisi tehdä valintoja. Voisinpa auttaa jotenkin. Toivon, että keksit miten voisit muuttaa suuntaa, sen verran pahalta tilanteesi kuulostaa. Se, että olet pitkällä sairaslomalla kertoo jo, ettei tilanne voi jatkua tuollaisena. En voi muuta kuin toivoa sinulle voimaa jaksaa etsiä toisenlaista tietä.

    Vaatteista sen verran, että itse olen suosinut jo vuosia muutamia mielestäni aika keskihintaisia merkkejä, jotka kestävät hyvin käyttöä. R-Collection, Nanso, Lee Cooper, Pierre Robert – näistä minun vaatekaappini harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta koostuu. Farkut ja t-paita -ihmiselle tuollainen valikoima on riittänyt hyvin.

    Tiina :-): Usein sitä ottaa elämäänsä kaikenlaista lisää, sen enempää asiaa miettimättä. Uusia tavaroita, harrastuksia, luottamustoimia, ihmisiä, vaikka mitä. Aika ei kuitenkaan lisäänny samalla, joten täyttä tulee väistämättä, ellei välillä jostakin luovu. Siihen nähden, miten paljon puhutaan kaikenlaisesta tekemisestä ja uusista harrastuksista, puhutaan aika vähän siitä, että joskus on tarpeen luopuakin jostain, että aika riittää ja elämäänsä jaksaisi.

Mitä mieltä sinä olet?

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s