Ilahduttavia asioita: kevättä odotellessa

Sain aiemman kirjoitukseni, Elämäniloa ja olemassaolon rakkautta, kommenteissa ehdotuksen, että ilahduttavista asioista voisi tehdä juttusarjan. Sehän sopii! Kirjoitan jatkossa mieltäni ilahduttaneista asioista satunnaisesti, silloin kun siltä sattuu tuntumaan.

Tänä vuonna kevät on antanut odottaa itseään. Tätä kirjoittaessani lämpötila on pari astetta plussan puolella ja maassa on viime yönä satanutta lunta. Ei tunnu vielä keväältä. Monet viime aikoina ilahduttaneista asioista liittyvät luontoon ja kevään odotukseen.

Kaatosade. Lumien sulamista odotellessa kaatosateen ääni talojen katoilla kuulostaa erityisen kauniilta.

Vesilammikot. Miten leveä hymy voi olla vesilätäkköön leikkimään päässeellä lapsella! Jututin lapsenlapsensa kanssa ulkoillutta naista, niin iloiseksi lapsen riemu minut sai. Lapsi istui lätäkössä mitä valloittavin hymy kasvoillaan, leikkien sinikeltaisella kuorma-autolla. Isoäiti oli iloinen nykyaikaisista, mukavista kuravaatteista, toisenlaista oli ollut aikoinaan omia lapsia lätäkköleikkeihin pukiessa.

Myös linnut ottavat ilon irti vesilammikoista, ja minä niiden katselemisesta. Eräänä päivänä seurasin pitkään variksen kylpyhetkeä pihaan muodostuneessa syvässä vesilammikossa. Se kahlasi veteen vatsaansa myöten ja loiskutteli vettä siivillään, kävi välillä sukimassa höyhenpukuaan viereisellä aidalla, ja palasi sitten yhä uudelleen kylpemään. Pian lammikossa oli kaksi kylpijää vuorotellen, kun toinenkin varis löysi mainion kylpypaikan.

Linnut! Siitä ei tunnu olevan kauaakaan, kun vielä kuuntelin tilhiparven kaunista ääntä, kuin kulkusten helinää. Talitiaisten laulu toi kevään jälleen vähän lähemmäksi. Vähän myöhemmin jäin ihmettelemään tuttua ääntä. Vasta taivaalle katsoessani uskoin, että se todella oli lokki, kevään ensimmäinen! Lokin ääni merkitsee minulle lähestyvää kesää, ei ihme etten loskassa tarpoessani heti uskonut korviani.

Joitakin päiviä myöhemmin katselin ulos ikkunasta. Ilahduin nähdessäni harmaasta pilviverhosta ilmestyvän viiden lokin parven. Hetken kuluttua, kuin tyhjästä, lintuja tuli pieni parvi lisää. Linnut sulautuivat taivaan harmauteen niin hyvin, että ne putkahtelivat näkyviin aivan yllättäen. Vähän kerrallaan lintuja tuli näkyviin yhä enemmän, ja pian niitä oli kymmenittäin, sitten jo kolminumeroinen luku. Vaikuttava näky.

Saan paljon iloa linnuista, kaikkein tavallisimmistakin. Lokit, naakat, harakat ja varikset ovat kiinnostavia puuhissaan ja kauniita katsella. Kuuntelin eräänä iltana radiosta Musiikin teemailtaa (Onnea 70-vuotiaalle Hectorille!) ja katselin samalla taivaalla lentäviä lintuja. Miten kaunis voikaan olla puhtaanvalkoinen lokki tummaa taivasta vasten päivän viimeisten auringonsäteiden heijastuessa sen höyhenpuvusta.

Puoli kuuta peipposesta, uskoisiko tuota? Eräänä aurinkoisena aamuna avasin ranskalaisen parvekkeeni oven ja kuulin peipon laulavan. Miten ihanalta se pitkän talven jälkeen kuulostaakaan!

Korkealla asuminen. Asuntoa etsiessäni halusin nähdä ikkunastani puita, taivasta ja lintuja. Nautin lintujen katselemisesta, ja niitä näkee korkealla asuessa todella läheltä. Alkutalvesta ihailin pitkään talon yllä leijaillutta, usean sadan linnun naakkaparvea. Päivittäin saan katsella, miten linnut lentävät läheltä ikkunani ohi tai ylittävät talon siipisulat lähes kattoa viistäen. Viime aikoina on ollut hauska katsella millaisia aarteita linnut ovat löytäneet pesiensä rakennustarpeiksi.

Ötökät. Kaatosateisena päivänä huomasin ikkunaani sadetta pitämään tulleen siivekkään. Siinä se suki tuntosarviaan, minulle nimetön hyönteinen. Toisena päivänä, aurinkoisena, ikkunassani oli kävelyllä leppäkerttu. Kärpänenkin on ikkunalla piipahtanut.

Hyönteisten näkeminen talven jälkeen kertoo siitä, että kevät on tulossa, vaikkei sitä säästä välttämättä joka päivä jaksaisi uskoakaan. Pian hyönteissyöjät palaavat ja riemukas laulu kaikuu kaikkialla.

Tulenkohan näkemään uuden kotini ikkunasta pääskysiä? Jos en, niin ainakin tiedän minne voin mennä niitä katsomaan ja kuuntelemaan.

P. S. Västäräkistä vähäsen! Kaksi päivää ennen tämän tekstin julkaisua näin kävelylenkkini loppupuolella västäräkin keikuttelevan pyrstöään lumikasan päällä. Joko nyt uskaltaisi sanoa, että kevät on tullut?

3 kommenttia artikkelissa “Ilahduttavia asioita: kevättä odotellessa

  1. Minäkin näin tässä yhtenä päivänä västäräkkejä meidän pihalla. Samana päivänä näin myös ensimmäiset perhoset, kahta eri lajia. Kyllä tuntui kivalta ja kesän tuloa enteilevältä! Lisäksi meidän pelloilla on ollut jo jonkin aikaa joutsenia, kuoveja ja töyhtöhyyppiä. Sääliksi kävi, kun tuli se lumimyräkkä ja linnut olivat jo olleet pelloilla jonkin aikaa… Mutta siellä ne edelleen ovat, joutsenia ei tosin ole nyt pariin päivään näkynyt – ehkä ne on jatkaneet matkaansa tältä välietapilta. Lokki on minusta erittäin kesäinen lintu, sen ääni tuo välittömästi mieleen rannat ja kesän. Lokkeja olen myös täällä nähnyt jo.

    Kyllä linnut tuo kevään!!

  2. Voi sitä riemua kun vappuaattona näin ensimmäisen leskenlehden! Hitaassa kevään etenemisessä on puolensa. Kaikki aistit tarkkailevat mahdollisia muutoksia. Ilman lämpötilan ollessa plussan puolella jo ilman erilainen tuoksu riemastuttaa. Lintuja näyttää nyt löytävän paljon keskittyneinä suliin. Suollakin oleskelevat läjässä siellä missä on suon pintaa paljaana. Hyviä bongauspaikkoja siis!

  3. Kiitos kommenteistanne, Heli ja Äitee!

    Heli: Minun on niin ikävä kuovin ääntä! Se ääni kuuluu osana lapsuuteni mökkimaisemiin, siitä tulee heti kotoisan lämmin olo. Eilen kävin pitkällä kävelyllä rantoja pitkin, tarkoituksena katsella näkisinkö lintuja. Näin useita västäräkkejä, muutaman telkän ja kymmenkunta silkkiuikkua. Myös hautausmaalla kävin kävelemässä lintujen vuoksi, siellä vanhojen puiden annetaan olla rauhassa, millä on vaikutuksensa linnustoon. Ihana linnunlaulu! Onneksi kävin, muualla oli surullisen paljon hiljaisempaa. Pajulinnun kuulin, vaikken nähnytkään. Lokit tosiaan tuovat mieleen rannat ja kesän. Perhosten näkemistä saanen vielä odotella.

    Äitee: Minulla on ajatuksena käydä lähipäivinä kävelyllä paikalla, jossa olen aiemmin nähnyt jo aikaisin keväällä kukkia. Tuo on kyllä totta, että keväästä ehtii nauttia täysin siemauksin, kun se etenee näin hitaasti. Joinakin vuosina on tuntunut, että kesä on tullut ihan yhtäkkiä ja ihana kevätaika on mennyt ohi kuin huomaamatta. Ihanilta kuulostavat sinun ja Helin havainnot, sanat pelto ja suo saavat lähes keskellä kaupunkia asuvan mielen haikeaksi. Lapsena ympäristöni oli luonnonläheisempi, kaipaan välillä kovasti erilaisiin maisemiin.

Mitä mieltä sinä olet?

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s