Ilahduttavia asioita: syksy ja luonto-ohjelmat

Rakastan syksyä. Puiden ja pensaiden väriloistoa, tumman sinimustan taivaan ja keltaisten, punaisten, oranssien ja erilaisten vihreiden puidenlatvojen luomaa kaunista kontrastia, maahan pudonneissa lehdissä kahlaamisesta kuuluvaa ääntä, syksyn tuoksua.

Syksyllä on mitä parhaimmat ulkoilusäät. Sumua, viileää ja kosteaa säätä, tihkusadetta. Tuulta! Raikasta, erityisen happipitoista ilmaa. Kuulaan kirpeitä aamuja.

Muutama viikko sitten minua hellittiin lähes kokonaisen viikon ajan paksulla sumulla. Välillä ikkunasta näkyi vain tiheä harmaus, välillä tuuli kuljetti sumupilviä kuin ohuena huntuna. Sumun pehmoiseen peittoon oli ihana lähteä kävelemään, se oli kuin pieni seikkailu. Tunnelma oli lohdullinen ja rauhoittava, askelten edetessä tutut maisemat tulivat vähän kerrassaan esiin harmaudesta. Maailma näytti erityisen kauniilta. Kosteus oli kasvoille kuin hemmotteluhoitoa.

Tuuliset päivät, kun taivas on paksujen pilvien peittämä ja ilma on sumuavan kostea tai tihkusateinen, ovat minulle erityisen rakkaita ulkoilusäitä. Tuulta parempaa alakulon, yksinäisyydentunteen, huolten ja stressin poistajaa ei olekaan! Tuulisina päivinä hakeudun kuuntelemaan puiden huminaa tai aaltojen loisketta ja annan tuulen puhaltaa ylimääräiset ajatukset ja huolet pois. Olo kevenee ja hymy nousee huulille nopeasti, kun annan tuulen riepottaa, hyväillä kasvojani ja täyttää kuuloaistini. Tuulen voima tuo lohtua ja muistuttaa asioiden mittasuhteista.

Syksyn pimenevät illat ja tähtitaivas! Ilahduin valtavasti huomatessani, että näen nykyisestä asunnostani selvästi enemmän tähtiä kuin edellisestä. Lähialueen valaisimet on kohdistettu sinne missä valoa tarvitaan eli alaspäin kulkuväylille, ei taivaalle. Eräänä tähtikirkkaana iltana tuuletin raikasta ilmaa pimeään asuntooni ranskalaisen parvekkeen edessä lattialla maaten ja tähtiä katsellen. Tunsin itseni etuoikeutetuksi nauttiessani tarjolla olevasta ylellisyydestä.

Syksy on mielestäni vuodenajoista tunnelmallisin. Pimeän laskeuduttua, sateen ropistessa ikkunapeltiin, on ihana kääriytyä lämpöiseen vilttiin teekupin äärelle ja lukea hämärässä valossa hyvää kirjaa. Toinen hyvä ajanvietevaihtoehto ovat mielenkiintoiset luonto-ohjelmat. Niitä voi katsoa jos nyt ei ihan erätulilla niin kynttilänvalossa hyvien eväiden kanssa.

Yle Areenasta löytyy lukuisia hyviä luonto-ohjelmia, joista poimin pari katseluvinkkiä.

Asvalttiviidakot

En ole innostunut eräretkeilystä tai vaeltamisesta, vaan nautin helposti saavutettavasta kaupunkiluonnosta. Kun kuulin uudesta kuusiosaisesta kaupunkiluontoa käsittelevästä dokumenttisarjasta Asvalttiviidakot, laitoin saman tien muistutuksen kalenteriini. Kun 80 prosenttia suomalaisista asuu kaupungeissa, tällaiselle luonto-ohjelmalle luulisi olevan tilausta. Ainakin minä olen odottanut luontoaiheiden käsittelyä tästä näkökulmasta.

Petteri Saarion ohjaamassa dokumenttisarjassa kaupunkiluontoa käsitellään kuudesta eri näkökulmasta: kaupunkiviljely ja kaupunkiluonto ruoan lähteenä, kaupunkiluonnon eläimistö, luonto sekä lasten että aikuisten leikkipaikkana, kaupunkiluonnon luontoarvot, hautausmaat kaupunkien viherkeitaina ja luonnon vaikutus hyvinvointiin ja terveyteen.

Asvalttiviidakot ylitti kaikki odotukseni. Dokumenttisarja oli monipuolinen ja monenlaisia ajatuksia herättävä, ei ihan tyypillinen luonto-ohjelmasarja. Tavalliseen tapaan se sisältää suorastaan liikuttavan kaunista ja rentouttavaa luontokuvaa, hidastettua lähikuvaa linnuista ja eläimistä, mutta myös paljon muuta. Ohjelmasarja herätti minut tekemään retkisuunnitelmia ja harkitsemaan termospullon hankintaa. Havahduin ajattelemaan, että lähelläni on paljon erilaisia kaupunkiluontokohteita, pienempiä ja isompia, mutta käyn useimmiten vain muutamissa paikoissa.

Dokumenttisarja on niin monipuolinen, että se tarjonnee jokaiselle iästä ja sukupuolesta riippumatta jotakin kiinnostavaa. Suosittelen lämpimästi.

Tarinoita metsästä 

Miltä kuulostaisivat neljän minuutin lyhytdokumentit eri eläimistä? Luonnossa liikkumisella on terveysvaikutuksia, mutta tiedetään, että jo luontokuvien katselu rentouttaa. Neljän minuutin tuokiokuvat ovat mukavia tietopaketteja ja pieniä piipahduksia luontoon. Ainoa harmin aihe sarjassa on melko päällekäyvä taustamusiikki, mieluiten olisin kertojaäänen lisäksi kuunnellut vain luonnon ääniä.

Lopuksi vielä ilahduttava uutinen Norppaliven ystäville.

Seurasitko Norppaliveä? WWF tiedottaa, että Norppalive laajenee ympärivuotiseksi luontokanavaksi. Ensi keväästä alkaen Norppalive saa rinnalleen livekameroita, jotka välittävät kuvaa harvinaisista eläinlajeista, joiden suojelemiseksi WWF on tehnyt töitä.

WWF:n tiedottaja Joonas Fritze kertoo, että tavoitteena on tuoda luonto toimistoihin ja olohuoneisiin. ”Haluamme ihmisten innostuvan, oppivan, liikuttuvan ja viihtyvän livelähetysten parissa.”

Norppaliveä seurattiin viime keväänä kolme miljoonaa kertaa, enkä ihmettele, se on hämmästyttävän koukuttava. Pelkästään laineiden liplatuksen katsominen ilman Pullervoakin oli rentouttavaa. Millaisia kavereita ruutuihin tarjotaankaan, olen katsomassa. Pitänee keksiä keinot myös irrottautua ruudun ääreltä.

Nauttikaamme syksystä ja Suomen luonnosta! Ja pitäkäämme kukin omalta osaltamme huolta siitä, että se säilyy vähintään yhtä hyvänä myös jälkipolville.

2 kommenttia artikkelissa “Ilahduttavia asioita: syksy ja luonto-ohjelmat

  1. Kiitos erittäin paljon linkistä Asvalttiviidakot-sarjaan!! Eka jakso katsottu ja olen todella, todella iloisesti yllättynyt ja innoissani!! Opiskelen parhaillaan luonto- ja ympäristöalan perustutkintoa, ja siellä tuleva info on välillä niin lamaannuttavaa (ilmastonmuutos ym kaikki kauhukuvat tulevasta…), vaikka toki myös toivoa tulevaan koitetaan luoda. Olen kuitenkin itse tosi taipuvainen ajattelemaan aina sitä pahinta, ja välillä suorastaan jämähdän niihin aatteisiin. Tämä sarja kuitenkin jotenkin tuo itselleni paljon toivoa tulevaan; on paljon ihmisiä, jotka tekevät asioille jotain ja esimerkiksi siis tuovat vihreyden ja kasvit ja luomut ja kaiken vastaavan sinne kaupunkeihin. Ihan mahtavaa!!! Jatkan sarjan katsomista nyt ihan samantien! Myös tuo toinen linkkaamasi juttu odottaa katselemista…

    Ihanaa syksyn jatkoa sinulle! (Minunkin lempparivuodenaikani on muuten syksy, ehdottomasti!)

    • Kiitos kommentistasi, Heli! Ja ole hyvä vaan Asvalttiviidakoista. 🙂 Minunkin tuli katsottua koko sarja yhteen putkeen, niin paljon siitä pidin. Tiedän tuon lamaannuksen tunteen. Sama olo tulee, kun lukee luonnonsuojeluun liittyvistä asioista, vaikka onneksi silläkin saralla on viime vuosina opittu korostamaan entistä enemmän myös saavutuksia negatiivisten uutisten rinnalla. On paljon asioita, mitä esimerkiksi ilmastonmuutoksen suurimpien uhkien välttämiseksi voitaisiin tehdä, sekä yksilötasolla että valtioiden tasolla. Ikävä kyllä niin kauan kuin valtiot hidastelevat, muutos lienee liian hidasta, sillä vapaaehtoisesti elämäänsä yksinkertaistavia ja omilla toimillaan päästöjä vähentäviä ihmisiä on liian vähän. Ihmisluonto ja saavutetut edut…

      Tällaisissa mietteissä on tosiaan hyvä välillä nähdä toisenlaista näkökulmaa luontoon ja ympäristöasioihin. Asvalttiviidakot kestää varmasti toisenkin katselun, tekisi hyvää katsoa uudelleenkin.

      Ihanaa syksyn jatkoa myös sinulle! Jatketaan siitä nauttimista. 🙂

Mitä mieltä sinä olet?

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s