Pakkolepoa ja blogitauko

Alkaa näyttää siltä, että minulle väännetään oikein urakalla rautalankaa lepäämisen tarpeellisuudesta.

Ensin omituinen lämpöily vei voimani ja ohjasi kömpimään peiton alle. Samoihin aikoihin ranteeni kipeytyi. Tai no, rannevaiva alkoi oikeastaan jo viime vuoden puolella, mutta meni ohi. Kunnes palasi entistä pahempana.

Olen viikon verran ollut tulehduskipulääkekuurilla, mutta ranteeni oletettu jännetuppitulehdus ei ole siitä leppynyt. (Kun tämä teksti ilmestyy, lienen jo saanut toimivampaa apua.) Olen yrittänyt antaa oikean ranteeni ja peukaloni levätä, ja suurimman osan ajasta se on onnistunutkin, mutta ei se yksinkertaista ole ollut. Arjen sujumiseksi on tehtävä monenlaisia asioita, joita en yksin asuvana voi ulkoistaa kenellekään muulle.

Kaiken lisäksi olen kärsimätön. Kun ranne on välillä tuntunut paremmalta, olen käyttänyt sitä lyhyitä aikoja varovasti apuna, mutta se on kostautunut jälkikäteen. Käteni olisi kiitollinen, kun keskittyisin vain katsomaan olympialaisia, enkä esimerkiksi nyt kirjoittaisi tätä tekstiä. Minun ei kannattaisi myöskään kannatella kirjaa, nostaa mitään, syödä, kääntää sanomalehden sivuja tai tehdä yhtään mitään muutakaan oikealla kädelläni.

Kun lähes kaikenlainen tekeminen aiheuttaa kipua joko heti tai hetken kuluttua, alkaa nopeasti arvostaa tervettä rannetta ja peukaloa. Miten monipuolisella tavalla kätevä ihmisen käsi onkaan! Kun yritän varoa käyttämästä oikeaa kättäni, huomaan miten yksikätisesti olen tottunut toimimaan. Olen menossa joka paikkaan ja tekemässä kaikkea mahdollista oikea käsi edellä.

Tämän pohjustuksen myötä totean, että minun on laitettava blogi määrittelemättömän mittaiselle tauolle. Kirjoittaminen ei nyt ole viisasta. Palaan takaisin, kun käteni jälleen kestää kirjoittamista. Blogitauon aikana en myöskään vastaa kommentteihin tai sähköposteihin.

Minun oli tarkoitus ilmastodieetin lisäksi miettiä tämän vuoden aikana terveyteen liittyviä asioita. Sitä en osannut arvata, miten pian saan perehtyä aiheeseen ihan käytännön pakosta. Kun aivotyöstä lukemisen ja kirjoittamisen muodossa tuli yhtäkkiä yllättävän hankalaa ja kivuliasta, niin kai se on uskottava, että nyt on hyvä aika paneutua käytännön tekoihin terveyteni parantamiseksi.

Lähiaikojen ohjelmassa on lepoa ja ulkoilua. Talven aikana kävelylenkit ovatkin jääneet aivotyön jalkoihin. Niska ja hartiat ovat kirjoittamisesta ja lukemisesta pahasti jumissa. Kun olen yrittänyt keksiä kivutonta aktiivista tekemistä, käveleminen on ollut paras vaihtoehto. Kai tässä on pieni vinkki nähtävissä.

Tämä teksti tulee julkaistavaksi ystävänpäivänä. Lämminhenkistä ystävänpäivää teille kaikille! Tätä kirjoittaessani en vielä tiedä antaako päivä aihetta mitalikahveihin, mutta taisin juuri päättää kävelyttää itseni pidemmän mutkan kautta ystävänpäivän leivoskahville.

Tavataan täällä taas jonkin ajan kuluttua.

10 kommenttia artikkelissa “Pakkolepoa ja blogitauko

  1. Tsemppiä! Minäkin suosin kävelyä, mutta se jää aivan liian helposti väliin… Yritän satsata lähtemiseen eli hyvin lyhytkin käännähtäminen ulkona riittää, kunhan olen saanut lähdetyksi. (Zen Habitsin vinkkejä…)

    Käsien huolto on vaikeaa. Kehossa on niin paljon muutakin kunnossapidettävää… Luulisi toisaalta, että kävely vaikuttaa hartioiden kautta peukaloonkin asti, paljonkin. Lopultahan useimmissa ongelmissa on kyse liioista jännityksistä lihaksissa, ja niitä kävely helpottaa. Olen muusikko, ja silti laiminlyön käsistäni huolehtimisen aivan liian usein.

  2. Toivottavasti olet saanut jo parempaa apua.
    Halusin vain vinkata, että syy kipuiluun ei välttämättä ole siinä ranteessa, vaan voi johtua ihan muusta.
    Itse kärsin tenniskyynärpäästä yli vuoden, kunnes syy löytyi jumista, joka meni olkapäästä alimpaan kylkiluuhun ja paino hermoon, joka tuntui kipuna kyynärpäässä. Ja kun oikea syy ja hoito löytyi, tenniskyynärpää lakkasi heti vihoittelemasta.

  3. No voi harmi, mielenkiinnolla olen odottanut kirjoituksiasi.
    Olen aiemmin potenut paljon jännetuppivaivoja ja tiedän, että ei ole kiva vaiva. Monesti jumppa, venyttely ja kipeän käden hoito ym auttaa enemmän, kuin käden täysi lepuuttaminen. Tämä siksi, että verenkierron ja nestekierron elpyminen tervehdyttää kipeitä kohtia paremmin, kuin ulkoiset lääkkeet, mitkä monesti vievät vain kipuviestiltä terän. Toki tulehdus on aina tulehdus, mutta itse olen saanut parhaimman avun akupunktiosta (PKL), lämmöstä ja hellistä hoitomuodoista. Vastaisuuden varalle pieni vinkki, jo pelkällä roikkumisella (siis ihan kirjaimellisesti käsien varassa jostain roikkumalla, kannatellen kevyesti omaa painoaan) voi ennaltaehkäistä ja auttaa itseään monessa ylävartalon vaivassa.

Mitä mieltä sinä olet?

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s