Pakkolepoa ja blogitauko

Alkaa näyttää siltä, että minulle väännetään oikein urakalla rautalankaa lepäämisen tarpeellisuudesta.

Ensin omituinen lämpöily vei voimani ja ohjasi kömpimään peiton alle. Samoihin aikoihin ranteeni kipeytyi. Tai no, rannevaiva alkoi oikeastaan jo viime vuoden puolella, mutta meni ohi. Kunnes palasi entistä pahempana.

Olen viikon verran ollut tulehduskipulääkekuurilla, mutta ranteeni oletettu jännetuppitulehdus ei ole siitä leppynyt. (Kun tämä teksti ilmestyy, lienen jo saanut toimivampaa apua.) Olen yrittänyt antaa oikean ranteeni ja peukaloni levätä, ja suurimman osan ajasta se on onnistunutkin, mutta ei se yksinkertaista ole ollut. Arjen sujumiseksi on tehtävä monenlaisia asioita, joita en yksin asuvana voi ulkoistaa kenellekään muulle.

Kaiken lisäksi olen kärsimätön. Kun ranne on välillä tuntunut paremmalta, olen käyttänyt sitä lyhyitä aikoja varovasti apuna, mutta se on kostautunut jälkikäteen. Käteni olisi kiitollinen, kun keskittyisin vain katsomaan olympialaisia, enkä esimerkiksi nyt kirjoittaisi tätä tekstiä. Minun ei kannattaisi myöskään kannatella kirjaa, nostaa mitään, syödä, kääntää sanomalehden sivuja tai tehdä yhtään mitään muutakaan oikealla kädelläni.

Kun lähes kaikenlainen tekeminen aiheuttaa kipua joko heti tai hetken kuluttua, alkaa nopeasti arvostaa tervettä rannetta ja peukaloa. Miten monipuolisella tavalla kätevä ihmisen käsi onkaan! Kun yritän varoa käyttämästä oikeaa kättäni, huomaan miten yksikätisesti olen tottunut toimimaan. Olen menossa joka paikkaan ja tekemässä kaikkea mahdollista oikea käsi edellä.

Tämän pohjustuksen myötä totean, että minun on laitettava blogi määrittelemättömän mittaiselle tauolle. Kirjoittaminen ei nyt ole viisasta. Palaan takaisin, kun käteni jälleen kestää kirjoittamista. Blogitauon aikana en myöskään vastaa kommentteihin tai sähköposteihin.

Minun oli tarkoitus ilmastodieetin lisäksi miettiä tämän vuoden aikana terveyteen liittyviä asioita. Sitä en osannut arvata, miten pian saan perehtyä aiheeseen ihan käytännön pakosta. Kun aivotyöstä lukemisen ja kirjoittamisen muodossa tuli yhtäkkiä yllättävän hankalaa ja kivuliasta, niin kai se on uskottava, että nyt on hyvä aika paneutua käytännön tekoihin terveyteni parantamiseksi.

Lähiaikojen ohjelmassa on lepoa ja ulkoilua. Talven aikana kävelylenkit ovatkin jääneet aivotyön jalkoihin. Niska ja hartiat ovat kirjoittamisesta ja lukemisesta pahasti jumissa. Kun olen yrittänyt keksiä kivutonta aktiivista tekemistä, käveleminen on ollut paras vaihtoehto. Kai tässä on pieni vinkki nähtävissä.

Tämä teksti tulee julkaistavaksi ystävänpäivänä. Lämminhenkistä ystävänpäivää teille kaikille! Tätä kirjoittaessani en vielä tiedä antaako päivä aihetta mitalikahveihin, mutta taisin juuri päättää kävelyttää itseni pidemmän mutkan kautta ystävänpäivän leivoskahville.

Tavataan täällä taas jonkin ajan kuluttua.

12 kommenttia artikkelissa “Pakkolepoa ja blogitauko

  1. Tsemppiä! Minäkin suosin kävelyä, mutta se jää aivan liian helposti väliin… Yritän satsata lähtemiseen eli hyvin lyhytkin käännähtäminen ulkona riittää, kunhan olen saanut lähdetyksi. (Zen Habitsin vinkkejä…)

    Käsien huolto on vaikeaa. Kehossa on niin paljon muutakin kunnossapidettävää… Luulisi toisaalta, että kävely vaikuttaa hartioiden kautta peukaloonkin asti, paljonkin. Lopultahan useimmissa ongelmissa on kyse liioista jännityksistä lihaksissa, ja niitä kävely helpottaa. Olen muusikko, ja silti laiminlyön käsistäni huolehtimisen aivan liian usein.

  2. Toivottavasti olet saanut jo parempaa apua.
    Halusin vain vinkata, että syy kipuiluun ei välttämättä ole siinä ranteessa, vaan voi johtua ihan muusta.
    Itse kärsin tenniskyynärpäästä yli vuoden, kunnes syy löytyi jumista, joka meni olkapäästä alimpaan kylkiluuhun ja paino hermoon, joka tuntui kipuna kyynärpäässä. Ja kun oikea syy ja hoito löytyi, tenniskyynärpää lakkasi heti vihoittelemasta.

  3. No voi harmi, mielenkiinnolla olen odottanut kirjoituksiasi.
    Olen aiemmin potenut paljon jännetuppivaivoja ja tiedän, että ei ole kiva vaiva. Monesti jumppa, venyttely ja kipeän käden hoito ym auttaa enemmän, kuin käden täysi lepuuttaminen. Tämä siksi, että verenkierron ja nestekierron elpyminen tervehdyttää kipeitä kohtia paremmin, kuin ulkoiset lääkkeet, mitkä monesti vievät vain kipuviestiltä terän. Toki tulehdus on aina tulehdus, mutta itse olen saanut parhaimman avun akupunktiosta (PKL), lämmöstä ja hellistä hoitomuodoista. Vastaisuuden varalle pieni vinkki, jo pelkällä roikkumisella (siis ihan kirjaimellisesti käsien varassa jostain roikkumalla, kannatellen kevyesti omaa painoaan) voi ennaltaehkäistä ja auttaa itseään monessa ylävartalon vaivassa.

  4. Toivon sydämestäni, Tuulia että saat et vain pelkkää lievitystä vaivoihisi vaan että menet ihan ”syntyihin syviin ” asti (kirjoitan tätä Kalevalan päivänä, hehhe!).Eli että selvität että mistä tämä k.o vaiva on lähtöisin, koska kehohan on kokonaisuus. Tulehduslääkkeet ovat ihan ok, mutta se on vain ensiapua, kuin laastari joka peittää itse ongelman. No, oletkin jo varmaan etsinyt eri teitä, valveutuneena ihmisenä…(?)
    Muuten, Tuulia, haluan kiittää sinua kirjavinkistä, Anni Kytömäen Kultarinta. Kiitos antoisasta lukukokemuksesta, mikä ihana luontoelämys se on, en hennoisi sitä päästää käsistäni ollenkaan (takaisin kirjastoon). Siinä oli myös surua ja yksinäisyyden ja ulkopuolisuuden riipaisevaa kuvausta. Puhumattakaan sodan vaikutuksista ja siitä suuresta, raskaasta hiljaisuudesta, mitä moni meistä ehkä vieläkin kantaa selkärepussaan. Suurkiitos sinulle! ❤ Lämmin halaus sinulle Eeva-Liisalta

  5. Heippa!
    Toivottavasti rannevaivasi on jo helpottanut mutta jos ei ole niin suosittelen että pyydät lääkäriä määräämään röntgenkuvan ranteesta jos sitä ei vielä ole tehty. Minulla alkoi vasen ranne oirehtimaan viime talvena ja siitä tulikin pitkällinen vaiva. Ensin laitettiin kortisonipiikkejä muutama mutta kipu jatkui, lopulta ranteen liikerata oli jo tosi surkea eli en saanut rannetta juurikaan taivutettua mihinkään suuntaan. Sitten muutaman kuukauden jälkeen ranne ultrattiin ja mitään ei näkynyt. Lääkäri määräsi vielä röntgenin vaikka meinasi ettei siinä mitään näy kun en ollut loukannut kättä. Mutta röntgenissä näkyikin lunatum malasia eli ranteen puolikuuluun rappeumatauti. Siitä alkoikin pitkä prosessi, johtaen lopulta leikkaukseen, jossa poistettiin tuo sairas luu ja sen viereiset luut. Käsi on nyt aika ok mutta ei siitä koskaan samanlaista tule mitä se oli ennen. Tällä taudilla on nimikin: Kienböckin tauti. No, se on harvinainen vaiva ja todennäköisesti sulla ei sitä ole mutta pointtina on että nämä kannattaa ottaa vakavasti. Tsemppiä!

  6. Lämmin kiitos teille kaikille kommenteistanne, myötätunnosta ja hyvistä vinkeistä! Tilanne peukalon ja ranteen suhteen on hiljalleen paranemaan päin. Toisaalta kipuun myös tottuu, enkä kiinnitä siihen samalla tavalla huomiota kuin aiemmin. Yritän silti pitää tämän koostekommentin mahdollisimman lyhyenä, ettei käteni kovasti kipeytyisi.

    E: Lähtemiseen satsaaminen toimii. Kun vain pääsee lähtemään liikkeelle, niin harvemmin sitä ihan pian tulee takaisin palattua. Monissa ongelmissa on kyse lihasjännityksestä, sen olen minäkin saanut ihan konkreettisesti nyt huomata. Olen panostanut hierojalla käyntiin ja kävelemiseen, ja tähän mennessä on selvinnyt, että olen aivan totaalisen jumissa. Viimeksi olkapään hieronta auttoi ranteeseeni, ja kuten ajan kuluessa olen ehtinyt miettiä, niin jännetuppitulehdus ei liene oikea tai ainoa selitys tälle viikkokausia kestäneelle kiputilalle. Eiköhän tämä tästä ajan kuluessa, hyvällä hoidolla kuntoon tule.

    T: Iso kiitos tästä vinkistä! Myös minun kohdallani näyttää siltä, että rannekipu juontaa juurensa kauempaa. Olkapääni ja hartiani ovat pahasti jumissa, ja peukalonpään puutuminen viittaisi jonkinlaiseen hermopinteeseen. Viime aikoina on ollut enemmänkin lihasperäiseltä vaikuttavia harmeja, jotka ovat nyt hoidossa ja tulevat kuntoon ajallaan.

    Anniina: Suurkiitos myös sinulle näistä vinkeistä! Ne ovat aika paljon perusteellisemmat, kuin mitä kahdella eri lääkärillä oli tarjota… Olen jo huomannutkin, että hieronta ja lämpö auttavat. Kesäaikaan olen käynyt välillä roikkumassa, kun se tosiaan tekee hyvää. Nyt talvellakin olen muutaman kerran poikennut roikkumassa, vaikka maan ja tangon väli onkin paksun lumikerroksen vuoksi vähän turhan paljon lyhentynyt. 🙂

    Eeva-Liisa N.: Viime aikoina on ollut reilusti aikaa miettiä tämän vaivan taustasyitä, ja on niitä löytynytkin. Olen hyvä juuttumaan jonkin tekemisen ääreen (lukeminen, kirjoittaminen, neulominen…) pitkäksi aikaa paikoilleni, mikä on aiheuttanut ylävartalon ja käsien jännittymisen, eikä selkäkään kovin hyvin voi. Kaikkia edellä mainittuja tuli tehtyä paljon ja hartaasti viime vuoden loppupuolelta eteenpäin, ja nyt se taitaa tuntua kehossa vähän joka puolella. Olen opetellut levottomammaksi, ja esimerkiksi näihin kommentteihin vastauksia miettiessäni en ole enää jumittanut kädet näppäimistöllä, vaan venytellyt ja oikonut itseäni, kunnes keksin mitä kirjoitan. Ajattelin vuoden vaihtuessa opetella tämän vuoden aikana istumaan vähemmän ja lyhyempiä aikoja kerrallaan, ja hyvin nämä viimeaikaiset harmit ja kivut ovat siihen motivoineet. Tällainen kantapään kautta oppiminen tuntuu olevan minulle ominaista…

    Susu: Kiitos myös sinulle vinkistä ja kokemuksesi jakamisesta! Tällä hetkellä vaivani näyttäisi ainakin osittain lihasperäiseltä, mutta pidän mielessä mitä kerroit, jos ranteeni tilanne pahenee tai aina vain pitkittyy.

Mitä mieltä sinä olet?

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s