Kirjavinkkejä lukutoukille – ja miksei muillekin!

Kirjoja lukiessa voi parhaimmillaan tuntea kaiken täyttävää onnellisuutta. On lahja voida uppoutua aivan toisenlaiseen maailmaan, jossa omista arkielämän murheista ei ole tietoakaan. Toisaalta kirja voi toimia vertaistukena elämän eri vaiheissa, tuoda kohtalotoverin rinnalle kulkemaan. Kirjat myös laajentavat ajatusmaailmaa, oli kyse sitten tieto- tai kaunokirjallisuudesta.

Erling Kagge: Hiljaisuus melun ja kiireen keskellä

Hiljaisuus on yksi niistä teemoista, joihin palaan aina uudelleen. Kun kirjaston uutuushyllyssä oli kerralla kaksi kirjaa aiheesta, poimin molemmat nopeasti mukaani.

Erling Kaggen pientä kirjaa lukiessani hymyilin koko ajan, ja loppua kohti hymyni vain leveni. Teki mieli viivytellä, ettei kirja loppuisi niin nopeasti! Tällä miehellä on taatusti kokemusta hiljaisuudesta: Erling Kagge on ensimmäinen ihminen, joka on sekä kiivennyt Mount Everestille että ylittänyt Pohjois- ja Etelänavan.

Kirja oli yhdistelmä minimatkakertomuksia ja kiinnostavia ajatuksia hiljaisuudesta – ja hiljaisuudelta pakenemisesta. Miten ja minne pakenemme hiljaisuutta, millaisia keinoja käytämme välttyäksemme hiljaisuuden kohtaamiselta? Miten voisimme löytää hiljaisuuden?

”Itse jouduin kulkemaan kauas, mutta nyt tiedän, että hiljaisuus on mahdollista löytää kaikkialta. Täytyy vain vetäytyä. Voit löytää oman Etelänapasi.”

Outi Ampuja: Hyvä hiljaisuus

Outi Ampuja on tietokirjailija ja tutkija, joka on tutkimustyössään tarkastellut muun muassa ääniympäristöjä, melua ja hiljaisuutta. Hyvä hiljaisuus perustuu Suomalainen hiljaisuus -kilpailun kautta kerättyyn aineistoon ja pohtii, miten hiljaisuus ja onni niveltyvät toisiinsa.

Hiljaisuus on monipuolisuudessaan kiehtova aihe. On hyvää, rauhoittavaa ja parantavaa hiljaisuutta. On ahdistavaa ja pelottavaa hiljaisuutta. On luonnon hiljaisuutta, jossa on kuitenkin oma viehättävä äänimaailmansa. Hiljaisuuden voi myös menettää jatkuvalle tinnitukselle.

Kirja pohtii hiljaisuuden merkitystä ja roolia ihmisen eri elämänvaiheissa, ja erilaisissa hiljaisuuden paikoissa. Erityisen mielenkiintoista oli lukea sodan käyneiden miesten kokemuksista rintamalla, mitä hiljaisuus siellä oli heille merkinnyt.

Ja jos minulta kysytään, mitä mieltä olen ajatuksesta, että kirjastoista tehtäisiin ”olohuoneita” taustamusiikkeineen, niin voin vain sanoa, että ei ikinä! Julkiset paikat ovat jo nyt tulvillaan ääntä, myös suoranaista melusaastetta, ja ääntä kaipaavat saavat sitä korviinsa hyvin helposti, kuten katukuvasta voi nähdä.

Hiljaiset tilat ja alueet ovat tärkeitä. Nykyisen hektisen ja alati piippaavan, tärisevän ja vilkkuvan elämän vastapainoksi tarvitaan hiljaisia paikkoja, joissa voi rauhoittua.

Antti Jauhiainen & Joona-Hermanni Mäkinen: Hyvinvointivaltion vastaisku

Ajattelin eräänä iltana vähän vilkasta, olisiko tämä kirja kuivakkaa pakkopullaa sinänsä kiinnostavasta aiheesta, vai voisiko sen lukemisesta nauttia. Kirja tempaisi mukaansa ensivilkaisusta. Teksti on helppolukuista, aiheita käsitellään käytännönläheisesti, ja ilmava taitto kuljettaa mukavasti eteenpäin.

Kirjoittajat etsivät vastausta siihen, miten suomalaista hyvinvaltiota tulisi kehittää, ja miten vapaus ja demokratia voivat kukoistaa tulevaisuuden Suomessa. He ovat haastatelleet yhdysvaltalaisia talouden ja politiikan asiantuntijoita, muun muassa maailman tunnetuimpana intellektuellina pidettyä Noam Chomskya. (Hänen ajatuksiaan voi kuulla myös Yle Areenasta löytyvässä dokumentissa Dok: Requiem for the American Dream.)

Kirjassa käsitellään monia mielenkiintoisia aiheita, kuten hyvinvointivaltion menestystä ja saavutuksia, työelämän ja palkkatyön kehittämistä, tuloeroja, hyvinvointivaltion rahoittamista, kulutusyhteiskunnan ongelmia arjessa ja demokratian kehittämistä.

Yksi pysäyttävimpiä kohtia kirjassa on taloustieteilijä Robin Hahnelin haastattelu, missä hän ihmettelee suomalaisten suhtautumista hyvinvointivaltioonsa. Mallia arvostetaan, mutta samalla koetaan, että siitä on luovuttava, koska siihen ei ole enää varaa. Hahnelin mukaan varojen puute ei pidä paikkaansa, vaan rahat riittäisivät Suomessa entistä runsaampiin ja laadukkaampiin julkisiin palveluihin.

”Suomen bruttokansantuote oli 3,74 kertaa suurempi vuonna 2010 kuin vuonna 1960. Suurempi osa uudesta vauraudesta on mennyt Suomessakin ylempiin tuloluokkiin. Rahaa on myös valunut ulkomaisten suuryritysten osakkaille. Koska verotuksen kokonaisuutta on hiottu pikemminkin progressiota pienentäen ja yritysten verotusta on laskettu, julkisiin hyödykkeisiin on ollut vähemmän rahaa käytettävänä. Julkisilla hyödykkeillä tarkoitan esimerkiksi laadukasta infrastruktuuria, koulutusta, maksutonta terveydenhuoltoa ja turvaverkkoja työttömille, työkyvyttömille, asunnottomille ja perheille. Niihin sisältyvät myös lakisääteiset työntekijöiden vapaat ja kunnianhimoiset julkisrahoitteiset täydennyskoulutusohjelmat työntekijöille.”

Suosittelen kirjaa ihan kaikille. Se on hyvä muistutus siitä, että hyvinvointivaltio on ollut menestys, jota kannattaa kehittää edelleen, ei purkaa pala palalta, kuten tällä hetkellä näyttää suunta olevan.

Kirjan toisen kirjoittajan, Joona-Hermanni Mäkisen, ajatuksia voi lukea myös Ylen nettisivujen kolumnista.

Aki Suokko & Rauli Partanen: Energian aika – Avain talouskasvuun, hyvinvointiin ja ilmastonmuutokseen

Luin tämän kirjan heti Hyvinvointivaltion vastaiskun jälkeen, mikä osoittautui hyväksi ratkaisuksi. Kirjoissa käsitellään osin samoja aiheita, mikä syvensi lukukokemusta. Myös tämä kirja on selkeästi kirjoitettu ja sai minut heti ensilehdiltä mukaansa.

Energiantuotanto ei kuulu erityisiin kiinnostuksenkohteisiini, mutta aihetta oli käsitelty niin selkeästi ja kiinnostavasta näkökulmasta, että siitä luki mielellään. Minulle kirjan nautinnollisinta antia oli kuitenkin sen monipuolinen pohdinta erilaisista yhteiskunnallisista aiheista. Ajatuksia herättävät kysymykset ovat aina hyväksi, kuten tässä:

”Vuoden 1950 jälkeen tehdyn työn määrä on vähentynyt viidenneksellä. Työn tuottavuus on 1950-luvultakin seitsenkertaistunut. Miksi emme vuonna 2008 valinneet 1950-luvun materiaalista elintasoa ja yksipäiväistä työviikkoa? Milloin elintaso on niin korkea, että parantunutta tuottavuutta käytetään enemmän vapaa-ajan lisäämiseen sen sijaan että tuotetaan ja kulutetaan entistä enemmän?”

Kirja painottaa energian merkitystä nykyisen hyvinvoinnin ja elintason saavuttamisessa, ja käsittelee näiden välistä kytköstä. Kun kirjan takakansiteksti tiivistää loistavasti sen, mistä kirjassa on kyse, niin en lähde keksimään pyörää uudelleen:

”Nykyään yksi työntekijä voi hoitaa työt, joihin ennen vaadittiin satoja ihmisiä. Tarvitaan vain teknologiaa ja sille käyttövoimaksi energiaa. Yhä enemmän ja enemmän energiaa. Ilmastonmuutoksen myötä vanhat keinot eivät kuitenkaan enää päde. Mikä neuvoksi, kun panoksena ovat talouden kasvu ja yhteiskunnan vakaus?

Energian aika sukeltaa syvälle yhteiskunnan, energian ja talouden riippuvuussuhteiden vyyhtiin ja tarjoaa kiihkottomalla ja monitahoisella pohdinnallaan avaimet tähän kiperään aiheeseen. Riittääkö energiantuotannon muutos vai pitääkö muuttaa yhteiskunnan perusperiaatteet?”

Tämä kirja osasi yllättää minut. Se osoittautui yhdeksi kiinnostavimmista kirjoista, joita olen pitkään aikaan lukenut.

Anni Kytömäki: Kivitasku

Olen kaunokirjallisuuden suhteen vaativa, ja jos kirja ei miellytä, jätän sen nopeasti kesken. Anni Kytömäen tapa kirjoittaa täyttää kaikki kaunokirjallisuudelle asettamani toiveet. Jo Kultarinta teki minuun vaikutuksen ja Kivitasku jatkoi samalla linjalla.

Kytömäki kirjoittaa erityisen kaunista ja poikkeuksellisen rikasta suomen kieltä. Hänellä on taito kertoa koskettavia tarinoita, luoda pala palalta kudelma, joka onnistuu myös yllättämään lukijansa. Minun oli vaikea laskea kirjaa käsistäni, sillä halusin saada tietää miten tarina etenee, ja pitävätkö arvaukseni asioiden todellisesta luonteesta paikkansa. Kirja on kolmella aikatasolla kulkeva sukupolvitarina, mikä sai lukiessa miettimään, miten henkilöt lopulta kytkeytyvät toisiinsa.

Pidän siitä, että Kytömäen kirjoissa tarinoiden henkilöillä on vahva yhteys luontoon. Luonto ei ole vain tausta tai kulissi, jota vasten henkilöt elävät, vaan he ovat osa sitä. Hänen kirjansa tarjoavat myös mielenkiintoista luontotietoa. Kivitaskua lukiessa en voinut välttyä ajattelemasta, miten huolettomasti ikiaikaista ja korvaamatonta luontoa käytetään resurssina erilaisiin ihmisen tarpeisiin.

Kirjan tarina piti otteessaan loppuun asti. Kivitasku on minulle niitä kirjoja, jotka haluaa viimeisen sivun käännyttyä aloittaa uudelleen alusta. Mutta ei aivan heti, sillä hetken on saatava nauttia siitä haikeuden ja täyttymyksen tunteesta, minkä kirjan päättyminen ja tarinan palojen asettuminen paikoilleen aiheuttaa.

Kivitasku on yli 600-sivuinen järkäle – sekä tarinaltaan että kooltaan – ja sen pitkäaikainen kannatteleminen sängyssä lukiessa saattoi muun rasituksen ohella vaikuttaa ranteeni kipeytymiseen. (Mikä ei ole vieläkään ohitse, en vain malttanut olla viimeistelemättä tätä jo lähes valmiina odottanutta tekstiä luettavaksenne.) Tarina tempaisi mukaansa niin, etten tullut huomioineeksi millaisessa asennossa ranteeni kirjan painon alla oli.

Tänäänkin on hyvä päivä lukea.

P.S. Tällä hetkellä en vielä tiedä tulenko julkaisemaan tekstin ensi viikolla. Tämä viikoiksi venähtänyt kirjoitustauko on muistuttanut minua siitä, miten tärkeää kirjoittaminen minulle on. Olen tuntenut alakuloa, kun tärkeä osa elämääni on ollut poissa. Ajatuksena on kokeilla varovasti ja lyhyitä aikoja kerrallaan miltä kirjoittaminen tuntuu ja miten ranteeni siihen reagoi. Minun on opeteltava tauottamaan kirjoittamistani ja löydettävä itseeni sen verran levottomuutta, etten juutu enää pitkiksi ajoiksi paikoilleni.

Kommenttien pariin palaan myöhemmin. Lämmin kiitos huolenpidostanne ja myötätunnostanne tämän rannevaivan suhteen. Kiitos myös hyvistä käytännön vinkeistä, niistä on ollut apua.

Mitä mieltä sinä olet?

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s