Kipua, särkyä, jumia… ajatuksia istumisen vähentämisestä – osa 1

Olen jo vuosien ajan tiedostanut, että minun pitäisi oppia olemaan enemmän liikkeessä ja istua vähemmän. Ajoittain ajatus on, ohimeneväksi hetkeksi, taipunut myös toteutuksen tasolle. Niin kauan kun erityistä huomiota vaativia ongelmia ei ollut, oli liian helppoa jatkaa totuttuun tapaan. Oli varaa kaikessa rauhassa vain ajatella, että olisi hyväksi toimia toisin.

Sitten tuli päivä, jolloin ajatusten oli muututtava toiminnaksi.

On luontevaa istua

Ulkona kävelemistä lukuun ottamatta mieluisimmat tapani viettää aikaa ovat luontevasti kytköksissä istumiseen. Nautin kirjoittamisesta, lukemisesta, musiikin kuuntelemisesta ja elokuvien katsomisesta. Talvisin neulon lapasia (tai minun murteellani kudon tumppuja) ja sukkia, jos niille on tarvetta.

Mielessäni keskittyminen ja istuminen liittyvät yhteen. Tuntuu hyvin epätodennäköiseltä, että katsoisin elokuvaa, kuuntelisin musiikkia, neuloisin tai lukisin kirjaa seisten. Olen kokeillut kirjoittaa seisten, mutta ergonomisesti hyvän asennon löytäminen on minulle istuen helpompaa. Voin istua useammalla tavalla ryhdikkäästi, kun taas seistessä asentoni helposti lysähtää huonoksi, tai alan jännittää hartioita.

Viime vuoden loppupuolella istuin yhtäjaksoisesti tavallista pidempiä aikoja. Kirjoitin, neuloin ja luin kirjoja. Paljon. Saatoin unohtua tuntikausiksi paikoilleni. Pidin huolen siitä, että istuin ryhdikkäässä asennossa, minkä vuoksi esimerkiksi selän väsyminen ei pakottanut minua nousemaan ylös.

Ranteeni kipeytyi. Kun en saanut päätäni kääntymään sivulle kuin vähän, mielessäni kävi, että käynti hierojalla voisi olla tarpeen. Jatkoin silti tuntikausien neulomis- ja kirjoittamisurakoitani. Kun sain neulomiseni päätökseen ja kirjoitin vähemmän ja harvemmin, rannekipu meni ohi. Erilaiset lihasjumit olivat tuttuja jo pitkältä ajalta (miksiköhän?), joten en kiinnittänyt jumahtaneeseen niskaani sen enempää huomiota. Ajattelin sen menevän ajan kanssa ohi, ja kun rannekaan ei enää kipuillut, luulin tilanteen normalisoituneen.

Kipua ja lääkehoitoa

Muutaman viikon kuluessa rannekipu palasi aiempaa voimakkaampana. Kun jo lehden sivun kääntäminen, pukeutuminen tai lusikan nostaminen suuhun tekivät kipeää, rannetta ei voinut enää jättää huomiotta. Epäilin syyksi jännetupentulehdusta, koska kipu tuntui kovin tutulta. Minulla oli ollut kyseinen vaiva yli kymmenen vuotta aiemmin, tosin silloin kipu oli huomattavasti voimakkaampaa. Lääkäriin soittaessani sain ohjeeksi syödä ensin viikon kuurin tulehduskipulääkkeitä, antaa kädelleni kylmähoitoa ja lepoa, ja jos kipu ei mene ohitse, niin sitten varattaisiin aika lääkärille. Minulle tämä sopi hyvin.

Viikon kuluttua kipu oli ennallaan. Kivutonta oli vain silloin, kun annoin oikean käteni levätä, enkä käyttänyt sitä mihinkään. Näitä hetkiä oli hyvin vähän.

Soitin lääkäriin, ja sain ajan parin tunnin päähän. Tuloksena viikon kuuri tulehduskipulääkettä, kylmähoitoa ja lepolasta, ja jos nämä eivät auttaisi, varaisin uuden ajan. Viikon kuluttua tilanne oli ennallaan, mutta ajattelin olla optimisti ja kokeilla, josko kipu ajan kanssa menisi itsestään ohi. Ei mennyt. Kolmen viikon kuluttua soitin uudelleen lääkäriin, ja sain jälleen ajan parin tunnin päähän. Ohjeena jälleen syödä tulehduskipulääkettä. Kun mietin ääneen tulehduskipulääkkeiden jatkuvan käytön mahdollisia haittoja, lääkäri tarjoutui kirjoittamaan minulle lääkettä, jonka avulla vatsani sietäisi niitä paremmin. Mielessäni olivat peräkkäin kysymysmerkki, huutomerkki ja epäuskoinen hämmästys. Kieltäydyin.

Sain ohjeeksi varata jälleen ajan lääkärille, jos ranteeni vielä kahden viikon kuluttua olisi kipeä. Silloin saisin lähetteen käsikirurgin vastaanotolle. Minusta alkoi tuntua, että olen väärässä paikassa. Minun näkökulmastani katsoen tulehduskipulääkkeiden ja käsikirurgin välissä oli vaihtoehtoja. Hänen vastaanottonsa olisi listallani viimeisenä.

Minulla on ollut hyvin harvoin tarvetta kritisoida terveydenhuoltoa. Vältän lääkärissä käyntiä viimeiseen asti, ja olen saanut olla varsin terve. Olen myös aina saanut nopeasti tarvitsemani avun.

Kävellessäni lääkäristä kotiin olin turhautunut ja vihainen. Olin maksanut yli 40 euroa ohjeesta syödä viikkokausia tulehduskipulääkkeitä ja lepuuttaa kättäni. Voi kun olisin saanut tämän tiedon jo ensimmäisen kerran lääkäriaikaa soittaessani, niin ei olisi tarvinnut vaivautua vastaanotolle ollenkaan. Minulla olisi ollut rahalle muutakin käyttöä.

Lisää kipua, särkyä ja lihasjumia

Rannekipu oli ollut vasta alkusoittoa. Hartiani olivat yhä pahemmin jumissa. Seuraavana kipeytyi alaselkä. Pahimmillaan kipua oli toisella puolella kehoa niskasta nilkkaan asti. Ja toisella puolella ranteesta niskaan.

Olin ranteeni vuoksi alkanut tehdä enemmän kävelylenkkejä, sillä se oli yksi harvoja tapoja viettää kivutonta aikaa. Hartiajumit ja selkäkipu laittoivat kävelemään vielä lisää. Eräänä kauniina pakkaspäivänä vietin pari tuntia kävellen, puolet siitä mäkisessä metsämaastossa. Linnut lauloivat ja mieli lepäsi.

Seuraavana aamuna selkäni oli niin kipeä, että sekä istuminen että seisominen tekivät kipeää. Paikalleen jääminen ei ollut vaihtoehto. Kun sain aamupalan syötyä, otin särkylääkkeen ja lähdin pitkälle kävelylle. Päätin pysyä poissa metsäpoluilta ja kävellä tasaisella, auratulla maaperällä. Pitkä kävelylenkki aurinkoisessa säässä virkisti mieltä, mutta tunsin selkäkivun koko matkan ajan. Aloin ymmärtää, että jokin on nyt tavallista enemmän vinossa.

Siitä tuli todella pitkä päivä. Kotona mietin, miten kuluttaisin aikaa, kun en voinut istua tai seistä. Kävin jumppamatolle makuulle ja nostin jalkani sängylle. Musiikki on minulle yksi parhaita rentoutumiskeinoja, joten laitoin kuulokkeet korvilleni. Varasin viereeni pari kevyttä kirjaa ja piikikkäitä palloja, joita saatoin välillä asettaa sopiviin kohtiin selkäni alle. Ne auttoivat hetkellisesti kipuun.

Olin vähän aiemmin löytänyt hyvän hierojan, jolle minulla oli aika varattuna kolmen päivän päähän. Päätin, että jos kipu ei aamuun mennessä helpottaisi, yrittäisin saada ajan hierontaan jo ennen sitä. Osasin jo arvata mitä lääkäri tarjoaisi, joten terveyskeskukseen en soittaisi.

Avuksi hieroja ja osteopaatti

Seuraavana päivänä kävelin hierojalle. Olin kauttaaltaan jumissa. Mäkisillä metsäpoluilla kävelemisen jälkeen olisi ilmeisesti pitänyt hoksata venytellä, vaikkei lenkki ollut raskaalta tuntunutkaan. Kun minun oli tarkoitus kääntyä hierontapöydällä selälleni, se ei niin vain onnistunutkaan. Olin pöydällä jumissa kuin liimattuna. Hyvin varovasti sain hivutettua itseni selälleni ja lopulta hieroja sai minut jälleen kävelykykyiseen kuntoon.

Hieroja totesi selkävaivojeni ja niihin liittyvien oireideni vaikuttavan sellaisilta, että minun kannattaisi hakeutua osteopaatin vastaanotolle. Hän ehkä voisi auttaa myös ranteeni kanssa.

Kävin viime viikolla osteopaatin vastaanotolla. Se oli kuin taikaa! Menin jäykkäselkäisenä ja palasin vetreänä. Osteopaatti laittoi minut kauniille rusetille, minkä jäljiltä selkäni liikkuvuus palautui normaaliksi. Olin jo jonkin aikaa ihmetellyt, miksi eteentaivutus ei suju entiseen tapaan. Tavallisesti taivuin koskettamaan lattiaa rystysilläni, mutta viime aikoina selässäni oli ollut kuin jarru päällä.

Osteopaatti sai myös ranteeni liikkuvuuden palautettua. Se ei tunnu vielä täysin normaalilta, mutta on jo lähes kunnossa. Viimeaikaisten moninaisten jumilöydösten hoito on vielä kesken, ja luotan siihen, että apu ajan kanssa löytyy. Rannekipuni saattaa juontua vaikka miten kaukaa kehostani, sillä kun hieroja kerran hieroi erityisen huolella olkapäätäni, se auttoi ranteeseeni. Sen jälkeen on valitettavasti ollut joka kerralle muuta, akuutimpaa hierottavaa…

Tällaista elämässäni on viime aikoina tapahtunut. Tapahtumat ovat johtaneet avun hakemisen lisäksi elämänmuutoksiin, joista kerron tekstin seuraavassa osassa.

Uskallan sanoa, että tällä kertaa elämäni on muuttunut pysyvästi. Johan minä sitä ehdinkin monta vuotta vain ajatella.

4 kommenttia artikkelissa “Kipua, särkyä, jumia… ajatuksia istumisen vähentämisestä – osa 1

  1. On hienoa että olet löytänyt avun oireisiisi! Voit kiittää itseäsi, Tuulia, ettet antanut periksi, vaan hait vaihtoehtoista, kokonaisvaltaista apua sen sijaan että olisit saanut mahasi pilalle kipulääkkeistä. Minulla ei ole henkilökohtaista kokemusta osteopaatista, naprapaatista kylläkin (ja kiropraktikostakin) omien selkäongelmien takia. Vuosikausiin en ole potenut juuri mitään, kun olen yrittänyt tehdä pieniä joogavenytyksiä jo ennen ylösnousua. – Mutta olen laiminlyönyt itseni useamman viikon (miksiköhän?) ja tulos on jo näkyvillä: Se vanha ”tuttu” paikka alkoi viime pyhänä aristamaan, eikä näytä oikein hellittävän. Kroppa haluaa sanoa minulle siis jotakin. Ja luulen että se tarkoittaa sitä että venyttelyä olisi hyvä jatkaa – on muuten samantyylistä itsensä rusetille laittamista kuin tämä osteopaatinkin keino eli selän hellävaraista kiertoliikettä.

    Se ikivanha sanonta pätee yhä: Meidät on tarkoitettu liikkumaan. 🙂
    Tai näin kevään tullen voisi kenties asian ilmaista toisinkin, menkäämme ihastelemaan puron solinaa. Seisova vesihän pilaantuu.

    Toivon sinulle ihania, ihmeellisiä löytöretkiä ja mitä parhainta toipumista!

  2. Hei! Sain tänään lähetteen fysioterapiakäynneille. Lääkäri sanoi että ota Omt-hierojalle aika. Hämmästelin ammattinimikettä. Lääkäri sanoi että kyseessä on kiropraktikko/ osteopaatti, mut sitä nimitystä ei enää oikein käytetä, kuulemma.
    Itselläni on jumi ristiselässä ja hartioissa.

  3. En muista mainitsinko osteopaatista jo silloin, kun ensimmäisen kerran mainitsit ranteestasi.

    Itselläni on todella hyvä kokemus osteopaatista. Yksi käynti ja kuukausien vaiva saatiin kymmenessä minuutissa paikallistettua ja sitä myöden alkoi kuntoutus. Sama juttu työkaverillani, hänellä oli jo pitkään ollut joku jumi selässä ja lopulta hän meni osteopaatille. Ja sen käynnin jälkeen ei varpaita enää palellut, kuten oli tehnyt jo kymmenen edellistä vuotta.

    Syön toki kipulääkkeitä, mutta harvoin luotan niiden tehoon pitkäaikaisessa käytössä. Olen myös oppinut, että kivun syy ei aina löydy siitä kohtaa mistä sattuu.
    Opiskeluaikoina polveni kipeytyi ja fyssari löysi syyn katsomalla: nilkan nivelsiteet löysät, eli nilkkaa jumppaamalla lähti polvikipu. Ja nilkassa ei siis koskaan tuntunut mitään.

    Hyvä kun olet saanut apua! Kevätkin alkaa jo olla näkyvillä, niin mikä sen mukavampaa kuin ulkoilla auringossa terveellä keholla.

  4. Kiitos kommenteistanne Eeva-Liisa N., Satu ja T! Pahoittelen, että vastaukseni viipyi näin pitkään.

    Eeva-Liisa N: Meidät on tosiaan tarkoitettu liikkumaan. Näköjään sen huomaa arjessaan viimeistään näin nelikymppisenä. Kiitos toivotuksista, ihania luontoretkiä sinullekin! Suunnitelmissa on lähteä kävelylle puron äärelle, jokohan sinne voisi kuivin jaloin päästä, vai onkohan metsässä vielä paljon lunta.

    Satu: Minä kävin joskus aika kauan sitten omt-fysioterapeutilla, kun loukkasin ristiselkäni autonrenkaita vaihtaessa. Selkä tuli onneksi nopeasti kuntoon. Tuota en ole kuullutkaan, ettei kiropraktikko/osteopaatti -nimikkeitä enää juuri käytettäisi. Ainakin kun katsoo vaikka yksityisten lääkäriasemien palveluja, niin niistä löytyy molempia. Ja vielä erikseen näkee olevan omt-fysioterapeutteja. Näin maallikkona on vaikea erottaa näitä kaikkia – kun vielä naprapaattikin lisätään joukkoon – toisistaan. Toivottavasti selkäsi ja hartiasi tulevat pian kuntoon!

    T: Minäkään en juuri nyt muista, mainitsitko osteopaatista, vai keksinkö perehtyä asiaan jotakin muuta kautta. Tosi hyvä joka tapauksessa, että siltä suunnalta voi löytyä jo yhdellä käyntikerralla apu. Kipulääkkeet ovat joskus aivan paikallaan, mutta ajattelen, että olisi hyvä tietää, miksi niitä syö. Kipu on kuitenkin seuraus jostakin, mikä voisi olla hoidettavissa, eikä kipulääkkeitä ehkä tarvittaisikaan. Tulehduskipulääkkeitä käytetään nykyään varsin matalalla kynnyksellä, mutta niillä on etenkin pitkäaikaiskäytössä haittavaikutuksensa.

    Mukavia keväisiä ulkoiluhetkiä meille kaikille!

Mitä mieltä sinä olet?

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s