Näin sujui ilmastodieetti vuonna 2018

Olen nyt kahtena vuonna peräkkäin selvittänyt hiilijalanjälkeni Syken Ilmastodieetti.fi-laskuria käyttäen. (Laskurin laskentaperusteisiin voi tutustua täällä.) Tällä kertaa oli mahdollista vertailla kahden edellisen vuoden kulutustani ja sen jakautumista.

Syöttäessäni tietoja laskuriin kiinnostuin mahdollisuudesta korvata tarjottuja oletusarvoja tarkoilla tiedoilla. Kysyttäessä uusiutuvien energianlähteiden osuudesta kaukolämmöntuotannossa, käytin selvittämääni tarkkaa arvoa oletusarvon sijaan. Selvitin myös taloyhtiöni kaukolämmönkulutuksen, ja laskin siitä oman osuuteni. Liikenteen osuutta laskiessani huomasin tehneeni vuoden 2017 laskennassa virheen, kun vuoden 2018 tulos oli huomattavasti aiempaa tulosta pienempi. Laskentaperusteita tutkiessani selvisi, että minun olisi pitänyt valita kohta ’yhteiskäyttöauto’ taksimatkojen lisäksi myös muita henkilöautomatkoja merkitessäni, koska en itse omista autoa.

Saadakseni vertailukelpoisia tuloksia, minun tuli tehdä samat muutokset myös vuoden 2017 laskentaan. Korjatun laskennan jälkeen vuonna 2017 hiilijalanjälkeni oli 4282 kiloa. Kestävä taso olisi korkeintaan 2000 kiloa. Keskivertosuomalaisen hiilijalanjälki on noin 10 000 kiloa, ja tiesittekö, että hallituksen vuonna 2017 julkaistussa ilmastopolitiikan suunnitelmassa esitetään toimenpiteenä kansalaisten kannustamista tämän puolittamiseen? (Tieto löytyy sivulta 103.) Minulle asia selvisi sattumalta hakiessani tietoja tätä tekstiä varten, mutta en ole vielä ehtinyt lukea tuota ympäristöministeriön kiinnostavalta vaikuttavaa raporttia.

Vuoden 2018 hiilijalanjälkeni oli 3893 kiloa. Tulos herättää minussa kahtalaisia ajatuksia. Hyvä, että suunta on alaspäin. Se puolestaan harmittaa, että viime vuoteen sisältyi liian paljon virheostoksia. Jouduin myös yllättäen tekemään muutamia suurempia hankintoja, ja terveysharmien vuoksi kulutin ennätysmäärin rahaa palveluihin. Tästä kaikesta tarkemmin osioissa Asuminen ja energia sekä Kulutus.

Seuraavaksi tarkastelen hiilijalanjälkeäni osa-alueittain. Minua kiinnostaa vertailla omaa tulostani pidemmällä aikavälillä, mutta mainitsen myös keskivertosuomalaisen hiilijalanjäljen, koska joku saattaa sitä tietoa kaivata. Pohdin myös miten voisin tänä vuonna toimia hiilijalanjälkeni pienentämiseksi.

Liikenne

Liikenteen osuus hiilijalanjäljestäni oli 9 kiloa, keskivertosuomalaisen 2088 kiloa. Vuoden 2017 laskennassa tulokseni oli 48 kiloa. Onnistuin vähentämään taksi- ja henkilöautokyytien käyttöä edellisvuoteen verrattuna, ja bussimatkat jäivät kokonaan pois. Kaukojunaliikenteen osuus pysyi samana.

Mitä aion muuttaa vuonna 2019?

Pyrin välttämään autossa istumista, mutta helppoa se ei ole. Kaupungissa saatan tarvita autokyytiä asiointiin, ja kesällä käytän taksia päästäkseni haja-asutusalueella paikasta toiseen. Viime kesänä vaihdoin kaksi kertaa taksikyydin noin kymmenen kilometrin jalkapatikkaan, ja jos sää sallii, teen niin myös tänä kesänä. (Kävelin enemmän mukavuudenhalusta kuin ilmastosyistä. Lähes viisi tuntia kestäneen matkustamisen jälkeen ei huvittanut istua vielä taksiinkin. En pidä taksilla kulkemisesta, mutta joskus se on välttämätön paha.)

Jätteet

Tässä kohdassa mikään ei ole muuttunut. Kierrätän edelleen kaiken mahdollisen, ja tuotan tavallista vähemmän jätettä. Jätteiden osuus hiilijalanjäljestäni oli sama kuin vuonna 2017, 41 kiloa. Keskivertosuomalaisen hiilijalanjälki jätteiden osalta on 59 kiloa.

Mitä aion muuttaa vuonna 2019?

Kirjoitin viime vuonna vähentäväni jätteen määrää ja kirjoittavani aiheesta lisää. Tuli muuta mietittävää, ja kumpikin jäi puolitiehen. En lupaa tälle vuodelle muuta kuin kiinnittää edelleen huomiota jätteen määrään, ja pyrkiä vähentämään sitä, jos suinkin mahdollista. Jätteen tuottaminen on vahvasti kytköksissä ruokailutottumuksiin. Ruokahävikkini on nolla, mutta koska käytän pakattuja elintarvikkeita, jätettä tulee väistämättä.

Ruoka

Kirjoitin viime vuonna tämän kohdan ongelmallisuudesta. Laskuri palvelee huonosti pääasiassa kasvikunnan tuotteita syövää, joka syö vain muutamia kertoja vuodessa joitakin eläinkunnan tuotteita.

Käytin viime vuonna vain vähän eläinkunnan tuotteita, ja saadakseni mahdollisimman oikeansuuntaisen tuloksen, valitsin juuston ja kalan kohdalla ’vähän’, ja muissa kohdissa ’ei lainkaan’. Kulutin molempia huomattavasti vähemmän kuin laskurin ’vähän’ (tarkoittaa kalaa 300 grammaa ja juustoa 150 grammaa viikossa), joten etenkin juuston suuri hiilijalanjälki riittää enemmän kuin korvaamaan muiden laskennassa kysyttyjen tuotteiden hyvin pienen kulutukseni.

Ruoan osuus hiilijalanjäljestäni oli 573 kiloa, keskivertosuomalaisen 1707 kiloa. Vuoden 2017 laskennassa tulokseni oli 779 kiloa.

Mitä aion muuttaa vuonna 2019?

Vuodelle 2018 ajattelemani muutokset kaatuivat ennestään tuttuihin hankaluuksiini syömisen kanssa. Kun mikään ei maistu, on syötävä sitä mikä suinkin kiinnostaa. Viime vuonna ostoskoriini päätyi enemmän juustoa ja kalaa kuin moneen vuoteen, mutta muu eläinkunnan tuotteiden kulutukseni oli edellisvuotta vähäisempää.

Tälle vuodelle en lupaa muuta kuin pyrkiä pitämään itsestäni ja syömisistäni parempaa huolta. Pyrin vähentämään eläinkunnan tuotteiden kulutustani edelleen, mutta koska syöminen on minulle vaikeaa, en pidä viisaana rajoittaa vaihtoehtojani entisestään.

Asuminen ja energia

Asumisen osuus hiilijalanjäljestäni oli viime vuonna 1306 kiloa, keskivertosuomalaisen 3441 kiloa. Vuoden 2017 laskennassa tulokseni oli 1381 kiloa.

Laskurissa kysytään asumiseen liittyvistä kodin hankinnoista. Viime vuoden piti olla kulutuksen suhteen aivan tavallinen vuosi, mutta toisin kävi. Elämä oli pitkälle vuotta erilaisten kipujen, särkyjen ja jumien sävyttämää, mikä johti sängyn vaihtoon. (Valitettavasti ei ollut ensimmäinen eikä ilmeisesti myöskään viimeinen kerta.) Muissa osioissa kulutukseni pieneni selvästi tai jopa nollautui, mutta osion ’huonekalut ja matot’ arvo kasvoi.

Vuoden aikana vähensin pyykinpesua ja suosin matalampia pesulämpötiloja, sekä nostin jääkaapin lämpötilaa. Nämä toimet laskivat sähkönkulutukseni 568 kWh:sta 468 kilowattituntiin.

Pyrin myös vähentämään kaikenlaista vedenkulutusta, vaikkei laskuri sitä huomioikaan. Pyykinpesun vähentäminen ja vakiovirtausventtiilien asentaminen hanoihin vähensivät kylmän veden kulutustani 3,56 kuutiota (3560 litraa) ja lämmintä vettä kului 2,49 kuutiota (2490 litraa) vähemmän kuin vuonna 2017. (45 päivän osalta jouduin käyttämään keskiarvoa, koska taloyhtiössäni vesimittarit luetaan miten sattuu, eikä koko vuoden tietoja ole vielä saatavilla.) Rahallisesti tämä tarkoittaa noin 48 euron säästöä vuodessa.

Mitä aion muuttaa vuonna 2019?

Jatkan hyväksi havaitulla linjalla. Pyrin myös pitämään kodin hankintoihin liittyvän kulutukseni vähäisenä.

Kulutus

Kulutuksen osuus hiilijalanjäljestäni oli viime vuonna 1964 kiloa, keskivertosuomalaisen 2533 kiloa. Vuoden 2017 laskennassa tulokseni oli 2033 kiloa.

Vuoden aikana pyrin kiinnittämään huomiota niin moniin asioihin, että olisi ollut viisasta tarkastella tilannetta esimerkiksi neljännesvuosittain tai vaikka joka kuun lopussa. Elämä jatkoi kulkuaan teemavuoden lisäksi myös muilta osin, ja toi eteen kaikenlaista muutakin mietittävää kuin hiilijalanjäljen. Oli väistämätöntä, että ote jossakin kohtaa höltyisi ja muisti alkaisi pätkiä, ja se näkyy parhaiten tässä osiossa.

Lehdet, kirjat ja paperi. Tarkoitus oli pyrkiä tietoisesti vähentämään näiden kulutusta. Miten kauan sitä mahtoi kestää, kun lopputuloksena käytin erilaisiin paperituotteisiin saman verran rahaa (ja vielä kahdeksan euroa päälle) kuin vuonna 2017… Osasin aavistaa tämän kategorian hankalaksi vähentää, mutta taisi tässä tapahtua myös selkeä nukahdus.

Vaatekulut vähenivät alle puoleen, mutta kenkäkulut kolminkertaistuivat vuoteen 2017 verrattuna. Elektroniikkakuluja tuli tabletin uusimisesta, kun en voinut kesäreissulla enää luottaa siihen, että saisin näytetyksi junassa lippuni. (Myöhemmin reistailun syyksi paljastui helle. Onneksi tämän virheostoksen ansiosta eräs ikäihminen oppi tabletin käytön ja sai siitä apua arkeensa. Laite toimii ongelmitta – ainakin seuraavaan hellejaksoon asti.) Sain myös tarpeekseni älypuhelimen olemattomasta akunkestosta, temppuilusta, liian suuresta koosta ja tarpeettomuudesta, ja vaihdoin yksinkertaiseen näppäinpuhelimeen. Toivottavasti mikään ei pakota minua enää älypuhelimen käyttäjäksi, vaan asiat saa myös tulevaisuudessa hoidetuksi muilla tavoilla.

Osio ’muut tavarat ja palvelut’ räjähti käsiin terveysmenojen vuoksi. Työllistin hierojaa, osteopaattia ja kalevalaista jäsenkorjaajaa niin paljon, että palveluihin käyttämäni summa kymmenkertaistui edellisvuodesta. Jouduin myös uusimaan silmälasit.

Tein myös tuskastuttavan paljon virheostoksia. Pääasiassa kyse oli kosmetiikasta ja kotona käytettävistä pesuaineista, joita nenäni tai ihoni ei kestänyt. Olen jo pitkään parhaani mukaan välttänyt hajusteita, mutta viime vuoden aikana kävi selväksi, että minun on pyrittävä nollatoleranssiin. Saan oireita tuotteista, joita vielä muutama vuosi sitten käytin ongelmitta. Tuotteiden koostumusta on saatettu muuttaa, mutta olen myös selvästi aiempaa herkempi tuoksuille.

Osa tuotteista myös osoittautui toimimattomiksi. Tällaisia olivat esimerkiksi deodorantti, joka muuttui iholla tuoksultaan vastenmieliseksi, sekä toinen mokoma, joka pilasi paidan kainalot pysyvästi ja rikkoi ihon. Kaiken kruununa mainittakoon aurinkovoide, jota ei meinannut saada pestyksi pois millään, ja joka sai kasvot hehkumaan vaalean siniviolettina. (Otan vastaan vinkkejä tuoksuttomasta ja helposti imeytyvästä aurinkovoiteesta kasvoille, joka myös peseytyisi pois normaalisti. Olen nyt kolmena kesänä peräkkäin ostanut kaksi toimimatonta aurinkovoidetta joka kesä, enkä haluaisi kokea enää neljättä tällaista kesää.)

Mitä aion muuttaa vuonna 2019?

Teen parhaani vähentääkseni terveyteen liittyvät menoni normaalitasolleen. Viime vuoden loppupuoli sujui jo hyvin. Pyrin välttymään virheostoksilta, ja kosmetiikan osalta laadin jo muistilistan tuotteista, jotka pitää kiertää kaukaa. Paperitavaran kulutusta yritän vähentää, mutta ahkera päiväkirjan kirjoittaminen ei helpota tilannetta. Välillä on myös suuri houkutus ostaa jokin kirja, jota ei kirjaston kautta saa. Ruudulta en edelleenkään suostu kirjoja lukemaan.

Lopuksi

Olen iloinen huomatessani, että onnistuin pientämään hiilijalanjälkeäni kaikilla osa-alueilla, lukuun ottamatta jätteiden osuutta, joka pysyi samana kuin vuonna 2017. Se ei edes voi pienentyä, koska laskurissa ei ole enää vähemmän kuluttavaa vaihtoehtoa. Lisäksi onnistuin vähentämään sekä sähkön- että vedenkulutustani. Tuntuiko vuosi siltä, että olisin joutunut pihistelemään tai koinko jääväni jostakin paitsi? Vastaus on yksiselitteisesti ei.

Aion jatkaa toimia hiilijalanjälkeni pienentämiseksi. Pääasiallinen vähentämisen kohde on kulutus, sillä monesta muusta kohdasta ei ole enää juuri vähennettävää. Viime vuodesta viisastuneena aion pohtia asioiden sujumista joka kuun lopussa, jotta tavoite pysyisi kaikilta osin paremmin mielessä. Näin mahdolliset korjausliikkeet on helpompi tehdä ajoissa. Blogiin teen kuitenkin vain tämän vuosikoosteen.

Vielä pari vinkkiä teille, jotka kiinnostuitte hiilijalanjälkenne laskemisesta.

Laskuri tarjoaa mahdollisuuden käyttää sähkön- ja kaukolämmön kulutuksen kohdalla oletusarvoa, mutta kannattaa selvittää oma toteutunut kulutus. Minun kohdallani sekä sähkön- että kaukolämmönkulutus oli vain noin kolmanneksen tarjotusta oletusarvosta. Laskennan lopputuloksen kannalta näin suurilla eroilla on jo huomattava merkitys.

Toinen vinkkini koskee omien kulutusmenojen seurantaa. Hiilijalanjäljen laskentaa helpottaa kummasti, kun menonsa kirjaa jo alun alkaen niitä kategorioita käyttäen, joita laskurissa kysytään. Minulla on tapana kirjata menoni Takuusäätiön Penno-palveluun, johon olen tehnyt omia kategorioita laskurin käyttämille nimikkeille. Näin ne on helppo siirtää suoraan laskuriin. Ainoastaan laskurin kohtaa ’muut tavarat ja palvelut’ en ole Pennossa käyttänyt sellaisenaan, koska haluan tietää menoni tarkemmin. Tähän kategoriaan kuuluvien nimikkeiden menot on lopuksi helppo laskea yhteen.

Millaisia ajatuksia oman hiilijalanjäljen laskenta teissä herättää?

12 kommenttia artikkelissa “Näin sujui ilmastodieetti vuonna 2018

  1. Hei, pitkästä aikaa kiitos mielenkiintoisesta blogikirjoituksesta. Tai siis, tarkoitan että kommentoin pitkästä aikaa, on mielenkiintoisia blogijuttuja ollut kuitenkin 🙂

    Ihailtavaa, että jaksat nähdä tämän asian kanssa vaivaa, kun suurinta osaa ihmisistä asia ei tunnu kiinnostavan ollenkaan. Haluaisin kuulla, millaisen tuloksen saat epätarkemmalla https://sitoumus2050.fi/elamantavat#/ -laskurilla, ja antaako se sinulle mitään uusia vinkkejä?

    Itse juuri eilen tunsin… no, suoraan sanottuna kuvotusta luettuani 11-lapsisesta perheestä (https://www.iltalehti.fi/tv-ja-leffat/a/e821f727-6019-46ff-95d3-a695e22f86a4). Keskiarvot ovat keskiarvoja, mutta tuosta jutusta heräsi mielenkiinto vertailla keskimääräistä hiilijalanjälkeä per henkilö eri maittain, sillä usein kuulee perusteltavan omaa toimettomuutta ja mielenkiinnon tai viitseliäisyyden puutetta ilmastonmuutoksen torjuntaan siten, että suomalaisten tekemisillä ei ole mitään merkitystä kun Afrikassa ja Aasiassa on niin paljon väkeä ja suuria perheitä (esim. 11-lapsisia…), ja että lopettaisivat ensin Kiinassa ja Indonesiassa saastuttamisen (missähän ne suomalaistenkin kulutustavarat tehdään…). Löysin kuitenkin tällaisen palvelun: http://edgar.jrc.ec.europa.eu/overview.php?v=CO2andGHG1970-2016&dst=CO2pc&sort=des9

    Palvelun mukaan suomalaisen hiilijalanjäljen koko on maailman vertailussa 29. suurin. Kuitenkin yhdellä qatarilaisella on jopa nelinkertainen jalanjälki verrattuna suomalaiseen, ja suomalaisella noin kuusinkertainen jalanjälki namibialaiseen verrattuna. Hieman kuitenkin mietityttää mitä eri lähteiden antamat tiedot tarkoittavat, sillä tuon palvelun mukaan bhutanilaisen jalanjälki on suurinpiirtein kestävällä kahden tonnin tasolla, mutta mielenkiintoinen TED-talk Bhutanista (https://www.ted.com/talks/tshering_tobgay_this_country_isn_t_just_carbon_neutral_it_s_carbon_negative) sanoo maan olevan hiilinegatiivinen.

    Tuntuu, että liikumme niin monimutkaisten asioiden parissa, ettei oikein ole mahdollista saada todellista tai kokonaista kuvaa. Parasta olisi, kun tekisi parhaansa vaikkapa sinun esimerkkisi innoittamana.

    Onko sinulla mielenkiintoa ja aikaa seurata tämän vuoden vaaleja ilmastonäkökulmasta ja kirjoittaa asiasta näkemyksiäsi? Itse kommentoin asiaa sen verran, että epätoivoiselta tuntuu politiikan muutos ilmastokestävämmäksi, kun ihmisten vapauksiin kajoaminen esimerkiksi autoiluun, lihansyöntiin, lasten hankkimiseen tai tavaroiden tilaamiseen Kiinasta liittyen on poliittinen itsemurha. Kuka sellaista ”ihmisvihaajaa” ja ”viherfasistia” äänestäisi (minä ainakin)? 😦

    • Kiitos jälleen kommentistasi, Antti! Se oli mennyt arvioitavaksi ja odottamaan hyväksyntääni ilmeisesti tekstissäsi olleiden linkkien vuoksi, mutta hyvä että laitoit ne mukaan. Mielenkiintoisia juttuja tutustuttavaksi.

      Tuolla epätarkemmalla laskurilla tulokseni on 4600 kg. Erot eri osioissa ovat suuret verrattuna Syken laskuriin. Esimerkiksi asumisen tulos on 2900 kg, kun Syken laskurilla se oli 1306 kg. Asumisen hiilijalanjäljen pienentämiseen tarjotut vinkit eivät minun tilanteessani auta, kun kerrostalossa pienessä yksiössä vuokralla asuvana en voi vaihtaa maalämpöön, käyttää ilmalämpöpumppua, eikä ole tyhjiä tiloja, joiden lämpötilaan kiinnittää huomiota. Toimivat vinkit puolestaan ovat jo käytössä. Ruokapuolella voisin vähentää kahvin ja teen kulutusta, mutta se on yllättävän vaikeaa. Viileässä asunnossa talvella lämmin juoma maistuu.

      Hiilijalanjäljen laskeminen tuntuu hyvin monimutkaiselta, mitä enemmän siihen tutustuu. On niin paljon huomioon otettavia asioita. Miten monella eri tavalla sitä mahdetaan maailmassa laskea, ja millaisia eroja eri laskentatapojen välillä mahtaa olla? Jonkinlaista suuntaa tulokset joka tapauksessa antavat. Argumentti, jolla omaa toimettomuutta perustellaan sillä, että Kiinassa/Intiassa/Afrikassa jne. pitäisi tehdä muutoksia, eikä niinkään meillä täällä, kertoo nähdäkseni asiaan perehtymättömyydestä ja laiskanpuoleisesta ajattelusta. Kiinan syyttäminen on kohtuutonta, kun otetaan huomioon, missä mittakaavassa länsimaat ovat ulkoistaneet tuotantoaan ja siirtäneet tehtaitaan esimerkiksi juuri Kiinaan. Jokainen, jolla on tapana katsoa, missä maassa minkä tahansa tuoteryhmän tuote on valmistettu, lienee huomannut, miten usein valmistusmaana on Kiina. Tosin yhä useammin se on jokin vieläkin halvempien tuotantokustannusten maa. Ja mitä tulee hiilijalanjälkeen per henkilö, niin suomalaisen hiilijalanjälki on usein moninkertainen verrattuna näihin suuremman syntyvyyden väkirikkaisiin maihin, kuten mainitsemasi Namibia.

      Nämä ilmasto- ja hiilijalanjälkiasiat ovat tosiaan monimutkaisia, ja muutosten tekeminen omassa elämässä monelle vaikeaa. Nähdäkseni viimeaikainen muovihysteria kertoo tästä myös. Muovi on tarpeeksi arkinen ja helppo asia ymmärtää, kun jokainen näkee miten paljon muovia kotiin kertyy ja miten ruokakaupassa suuri osa tuotteista on pakattu muoviin. Toisaalta moni pitää muovia pahempana kuin se todellisuudessa onkaan. Olen lopen kyllästynyt tähän jo ties miten monetta vuotta jatkuvaan muovipussikeskusteluun, sillä se vie tilaa laajemmalta ilmastokeskustelulta, jota todella tarvittaisiin. Globaalisti muovi on valtava ympäristöongelma, mutta jos mietitään hiilijalanjäljen pienentämistä, niin suomalaiselle tehokkaampia keinoja löytyy asumisen, liikenteen ja ruokatottumusten muutoksista, vaikka jätteen tuottamisen vähentäminen muuten tietysti tärkeä ja kannatettava asia onkin.

      Tulen seuraamaan vaaleja mielenkiinnolla, mutta en lupaa niistä kirjoittavani. Politiikan muutos ilmastokestävämmäksi vaikuttaa tosiaan vaikealta. Ihmisiä ei haluta rajoittaa, ja toisaalta on tämä pyhä talouskasvu… Ja kun vielä kotimaan talouden kannalta olisi hyvä olla samoilla linjoilla kilpailijamaiden ja muiden EU-maiden kanssa, niin onhan siinä aika soppa. IPCC:n raportin jälkeen on ollut mukava kuulla, että eduskunnassa on yhtä puoluetta lukuun ottamatta sentään yhteinen käsitys ilmastonmuutoksen hillitsemisen tärkeydestä. Valitettavasti tämä ei vielä riitä, pitäisi saada myös aikaan konkreettisia toimia. Aika näyttää miten käy, mutta pahoin pelkään, että toimet jäävät varovaisiksi, ettei vain kenellekään tulisi paha mieli.

  2. Kiitos kommentistasi, Haahuilija! Ja kiitos myös aurinkorasvavinkistä. Pitääpä selvittää sitä. Vietän kesällä aika paljon aikaa ilman juoksevaa vettä, minkä vuoksi olisi toivottavaa, että voiteet saisi pestyä pois helposti. Kaupungissa on helpompaa, mutta aika lailla vähentää aurinkovoiteen käyttöä, jos tietää sen poistamisen olevan vaikeaa. Herkkä iho kun ei kovasta kuurauksesta pidä. Deodoranteista sen verran, että tuo Schmidts oli juuri se paidan pilannut ja kainalosta ihon rikkonut tuote. Ja jos tarkoitit tuolla toisella Foreverin deodoranttia, niin siinä puolestaan on triklosaania, mitä pidetään monella tavalla haitallisena aineena. Tällä hetkellä ainoa deodorantti, mikä minulla näyttää toimivan ilman haittaa vaatteille, iholle tai tuoksun puolesta on Santen roll-on kristallideodorantti. Niinhän se on, että mikä sopii yhdelle ei sovi toiselle. On ollut hyvin vaikeaa löytää alkoholitonta, alumiinitonta ja tuoksutonta deodoranttia, josta olisi jotakin hyötyä, mutta ei haittoja.

      • Haahuilija, aikoinaan myytiin verkostomarkkinoinnin kautta Forever-tuotteita, jonka deodoranttia luulin sinun tarkoittavan. Tässä tarkoittamassasi tuotteessa ei ole triklosaania. Tuoksut alkavat olla minulle niin suuri ongelma, että yritän pysyä niistä kokonaan erossa. Tuoksuvien tuotteiden ostaminen johtaa lähes poikkeuksetta virheostokseen. Ja mitä kristallideodorantteihin tulee, niin olen lähestulkoon samaa mieltä kanssasi. Tuo mainitsemani tuote on vähän tyhjää parempi, mutta vain sen verran vähän, että ajoittain mietin eikö parempaa tosiaan ole. Toisaalta, kun olen ollut pitkiä aikoja kokonaan ilman, niin huomaan, että on siitä jotakin hyötyä.

  3. Deo-vinkki: ruokasooda.
    Kostuta puhdas kainalo vedellä kevyesti ja sitten taputtele vähän ruokasoodaa kainaloon. Ei haise hiki ja itse olen todella herkkäihoinen (atopia, urtikaria ja ihotautilääkärit tulleet tutuksi vuosien myötä) ja ei mitään ongelmaa. Tyttärellä sooda teki kainaloihin näppylöitä, en tiedä levittikö liian rajusti et iho meni vähän rikki ja sitten ärtyi vai eikö kaikille sovi. Mut maksaa sen alle euron purkki, joten ei ole iso panostus kokeilla. Itse en enää koskaan aio vaihtaa normaaliin deodoranttiin.
    -kata

    • Kiitos kommentistasi, kata! Ruokasooda ei sovi kaikille. Sitä oli kokeilemassani Schmidts-deodorantissa, joka ärsytti ihoani pahemmin kuin mikään ennen sitä. Paraneminen kesti pitkään. Tuotteesta olisi ollut myös soodaton vaihtoehto juuri tämän ihoärsytyksen vuoksi, mutta en osannut arvata, että niin tavallinen ainesosa voisi ärsyttää niin paljon.

  4. Kiitos jälleen mielenkiintoisesta kirjoituksesta! Hyviä tekoja ilmaston hyväksi! Hakusanoilla zero waste deodorant ja zero waste sun protection löytyy erilaisia luonnon aineista tehtyjä reseptejä, jos haluat itse kokeilla valmistaa. En ole edellisiä valmistanut, muuta arjen yksinkertaista kosmetiikkaa kyllä. Mukavaa kun tietää mitä tuotteet sisältää ja tulee edulliseksi kun aineet usein löytyy ruokakaapista.

    • Kiitos kommentista ja vinkistä, TT! Olen yksinkertaisen zero waste -deodorantin ohjeen nähnytkin, mutta en ole kokeillut. Hieman arveluttaa mitä pohjana usein käytetty kookosöljy tekee vaatteille, etenkin kun näitä nykyisiä elastaanivaatteita ei saa kunnolla pestyä. Aikoinaan, kun vielä käytin täyspuuvillaisia paitoja ja pesin ne 60 asteessa, käytin pelkkää kookosöljyä. Yllättävän toimiva tuote, mitä nyt kainalossa lämmetessään ei ollut niin kovin raikas tuoksultaan…

  5. Tuulia: Olet saanut hyviä tuloksia tuossa hiilijalanjälkesi vähentämisessä, etten sanoisi loistavia. Kyllä pitää hatua nostaa sinulle tuosta! Mitäs jos olisit itsekin kiitollinen itsellesi, antaisit tunnustusta. Olet todella sen arvoinen, kun ajattelee minkä palveluksen olet tehnyt luonnolle – ja myös ihmisille jotka tulevat meidän jälkeemme.
    Mitä tulee virheostoksiin niin siitä ei kannata syyttää itseään, koska on olemassa tekniikkaa jota ei ole luotu kestämään, koska ne on
    tuotettu mahdollisimman halvoilla kustannuksilla. Tuskailen itsekin välillä näiden vempeleiden epäkäytännöllisyyden ja jopa vajavuuksien
    kanssa. Melkeinpä suututtaa tämä lisääntyvä tekniikka-roju, koska niissä olevat vaaralliset aineet on vaikeasti häviävää saastetta.
    Itse sinnittelen vielä vanhan kännykän kanssa, ilman mitään hienouksia.

    Ajattelen sinua usein ja iloitsen siitä että kylvät siemeniä (levität tietoisuutta), joista minäkin yritän saada jotakin itämään. Esimerkiksi en enää
    lähde kierrätyskeskukseen autolla vaan kävellen. Otan mukaani vain sen verran kierrätettävää kuin jaksan kantaa (muovi ja paperi ei
    todellakaan paina paljoa!) ja saan liikuntaa sekä teen jotakin pakokaasujen vähentämiseksi. Pienetkin teot voivat olla niitä merkityksellisiä…
    Mitä tulee ihonhoitoon niin yritän elää seuraavan periaatteen mukaan:
    Kaikkea mitä voi syödä (kasvikunnasta) niin sitä voi myös laittaa iholle. Deodorantti on oikeastaan turha sillä puhdas hiki ei haise.
    Mitä vähemmän kemikaaleja (kosmetiikkaa) käyttää niin sen parempi. Lisäämällä ruokiin kasvisöljyjä voitelemme suolistoa ja sitä mukaa
    myös ihoakin.
    Mukavia tammikuun päiviä!

  6. Kiitos kommentistasi, Eeva-Liisa N! Tekstiä kirjoittaessa mielessäni olivat lähinnä vuoden epäonnistumiset ja ikävät yllätykset, mutta lukiessani tekstini ennen julkaisua, huomasin, että aika paljon hyvääkin sain aikaiseksi. Silti näen, että tehtävää riittää edelleen.

    Tekniikan kehitys etenee sellaista tahtia, etten voi kuin ihmetellä. Esitellään kaikenlaista uutta, joka on minun mielestäni jo lähtökohtaisesti täysin turhaa. Kun nyt tosiaan saataisiin edes nykyiset tavarat toimimaan ja kestämään paremmin…

    Kierrätyskeskukseen meneminen kävellen on oikein hyvä muutos! Liikuntaa tarvitsemme joka tapauksessa, niin on hyvä vaihtaa lyhyitä automatkoja kävelemiseen.

    Puhdas hiki ei haise, mutta eipä se kainalossa muhiessaan kovin kauaa puhtaana pysy. Ihmiset ovat erilaisia, ja jotkut pärjäävät helposti kokonaan ilmankin deodoranttia, mutta toisille siitä on apua. Minun tulee helposti hiki, ja hikoilen paljon myös jännityksen vuoksi. Minulla ei siis tarvitse olla liian paljon vaatteita päällä tai edes ollenkaan kuuma saadakseni paidankainalot märiksi. Pikemminkin niin päin, että on ihme, jos ne joskus ovat kuivat. Toimivan deodorantin avulla saisin pidettyä pyykin määrän aisoissa, kun paitoja ei tarvitsisi laittaa pyykkiin niin vähäisen käytön jälkeen. Alkaa vaan hiljalleen näyttää siltä, ettei sellaista ole minulle olemassakaan.

Mitä mieltä sinä olet?

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s