Ilahduttavia asioita: kevät on täällä

Kevätaikaan liittyy paljon ilahduttavia asioita. Toisaalta tunnen oloni haikeaksi. Päästän mielelläni irti talvesta, mutta kevät nostaa pintaan kaipauksen maaseutumaisempaan ympäristöön, pois kaupungin pölystä.

Näillä leveysasteilla on aivan mahdollista, että kevät kääntyy vielä takatalveksi. Juuri nyt otan kuitenkin ilon irti keväänmerkeistä.

Lokit. Näin vuoden ensimmäisen lokin niin aikaisin, etten ollut uskoa silmiäni. Havainto jäi kirjoittamatta ylös, mutta arvioni mukaan se oli jo helmikuussa. Seuraavaa havaintoa sainkin odottaa useita viikkoja. Tiaisten kevätlaulut ja lokkien saapuminen ovat minulle ensimmäisiä merkkejä kevään lähestymisestä.

Näin keskeisellä kaupunkialueella näkyy talven aikana lähinnä variksia, harakoita, naakkoja ja kesykyyhkyjä, joten lokkien ilmestyminen ilmatilaan on ilahduttava näky. Auringon valo heijastuu lokin valkoisesta höyhenpuvusta niin kauniisti, että etenkin ensimmäisiä kertoja talven jälkeen nähtynä tuo kauneus vangitsee katseeni. Eikä Suomen kesä niin pitkä ole, että ehtisin tuohon näkyyn kyllästyä.

Lokkien lentoa on ilo katsella. Se on niin kevyttä ja vaivatonta. Katselin eräänä tuulisena päivänä lokkien liitelyä taivaalla. Miten rauhallisesti, aivan kuin nautiskellen, ne antoivat ilmavirran kannatella itseään. Siinä ihaillessani lokkien taitavaa lentoa avaralla taivaalla, tunsin miten oma mieleni avartui. Olin huoleton ja vapaa.

Hyönteiset. Muutama päivä sitten katseeni kiinnittyi ikkunani takana lentäneeseen pieneen punaiseen palloon. Se oli tämän kevään ensimmäinen leppäkerttuhavaintoni. Pian tuo viehättävä otus käveli pitkin ikkunalasini pintaa. Toivon, ettei se lajitovereineen eksyisi lasien väliin. Edellisessä kodissani oli keväisin leppäkerttuja ikkunoiden välissä, joskus sisälläkin. Oli kova työ varjella niiden henkeä kissojen innostukselta.

Muut hyönteishavainnot ovat vielä vähissä. No, kaksi kärpästä olen nähnyt. Kevään ensimmäistä perhosta saanen odottaa vielä hyvän aikaa.

Viikon luontoääni. Yksi keväänmerkeistä on, kun Radio Suomen Viikon luontoääni palaa talvitauolta. Tämän kevään ensimmäinen luontoääni oli kolmas maaliskuuta esitelty sinitiainen. Nautin kuunnella lintujen ääniä ja kertomuksia niiden elämästä. Erityisen tärkeää se on minulle siksi, etten arkisessa elinympäristössäni näe tai kuule kovin monia eri lintulajeja.

Nenäkannu ja suolavesitipat. Kevät on pienestä lapsesta asti tarkoittanut minulle allergiakauden alkua, joka kestää koko kesän. Vanhemmiten oireet ovat onneksi helpottaneet ja ne pysyvät kurissa entistä vähäisemmällä lääkityksellä. Pitkään käytössäni olivat yhtaikaa sekä allergiatabletit, nenäsuihke että silmätipat, eikä näidenkään teho aina riittänyt. Nyt jo monena vuonna satunnaisesti ilmeneviin silmäoireisiini ovat riittäneet apteekin suolavesitipat ja nenäsuihkeenkin olen voinut vaihtaa puolta miedompaan versioon.

Tälle keväälle on ennustettu niin runsasta koivun kukintaa, että se voi aiheuttaa oireita myös muille kuin allergikoille. Nenäoireiden helpottamiseksi kannattaa kokeilla nenän huuhtelua miedolla suolavedellä nenäkannun avulla. Voi kuulostaa epämiellyttävältä, mutta kun tekniikan oppii, toimitus ei ole mielestäni sen ikävämpää kuin niistäminen.

Nenäkannu auttaa mukavasti tukkoiseen ja kutiavaan nenään. Suosin nenäkannua myös siksi, että nenäsuihke kuivattaa nenän limakalvoja ja saa ne helposti verestämään. Nenäkannun käyttö ei aiheuta sivuoireita. Samasta syystä suosin lääkkeellisten silmätippojen sijaan suolavesitippoja: ne eivät kirvele silmiä, toisin kuin monet silmätipat. Nenäkannusta on iloa myös flunssan iskiessä.

Kevyet kengät. Muistan lapsuudesta, miten paljon odotin keväällä lumien sulamista. Poljimme pihan jääkantta rikki, jotta se sulaisi nopeammin ja asfaltti tulisi näkyviin. Voi sitä riemua, kun kuukausien talvikenkäkauden jälkeen vihdoin sai laittaa lenkkitossut jalkaan! Ne olivat niin kevyet.

Tuo ilo ei ole vuosien vieriessä haihtunut minnekään. Joka kevät nautin ihan yhtä paljon lenkkitossujen ihanasta keveydestä.

Mikä teitä on tänä keväänä ilahduttanut?

4 kommenttia artikkelissa “Ilahduttavia asioita: kevät on täällä

  1. Minua ilahdutti suunnattomasti kun maaliskuussa havainnoin 18 joutsenen äänitöräykset niiden suunnistaessa järven selkää pitkin. Sen jälkeen kevääntulo ikään kuin seisahtui, tyssähti. Yksi asia mikä on kuitenkin varma keväänmerkki että tiet ja kulkuväylät lakaistaan puhtaiksi talven hiekoituksista. Silloin tuntee että on vähän helpompi hengittää.
    Yhden hyvin aikaisen keväänmerkin näin nyt viikko sitten eräässä aurinkoisessa rinteessä; sinivuokkoja.
    Hanhien saapuminen on lähtenyt käyntiin, niiden kaakatuksen voi kuulla jo kaukaa läheiseltä pellolta niiden siellä laiduntaessa.
    Puutarhassa kevät alkaa krookuksien säestyksellä, kun kaikki muu vielä on harmaiden, edellisvuotisten käpertyneiden lehtien peittämää.Tänään aion poimia kevään ekat vuohenputkiversot piirakkaan, vaikka en raski montaa vielä poimia.
    Ja ostamani orvokit tuovat väriä ja iloa koko kesän. 🙂

  2. Vähän pelkäsin kevään tuloa kun takana on yli vuosi äärimmäisen rankkaa aikaa. Vuosi sitten auringonvalon määrän lisääntyminen tuntui äärimmäisen raskaalta. Nyt kuitenkin olen nauttinut valosta, takatalvesta, lisääntyvistä luonnon äänistä, veden tippumisesta räystäältä, lepän kukkien kauneudesta, hitaasti muuttavista linnuista (täällä vielä paikoin aika talvista), lämmöstä ja kyllä minäkin odotan jo innolla kevyempiin kenkiin vaihtamista. Se tuntuu symboloivan nyt myös muutakin. Aurinkoisia kevätpäiviä kaikille!

  3. Tunnistan tuon kenkäfiilistelyn! Kevään ensimmäinen kauppareissu tennareissa tuntuu aina yhtä hyvältä!

    Tämä kevät on ollut niin kiireinen, että kevään merkkien havainnointi on jäänyt lähinnä aurinkoisten päivien ihasteluun työpaikan ikkunasta. Eilen näin kuitenkin ystävän luona piipahtaessani matkalla kimalaisen. Johan tuli kesäolo!

  4. Kiitos teille kaikille kommenteistanne!

    Eeva-Liisa N: Keväällä luonnon herääminen on aina yhtä ihanaa seurattavaa. Juuri nyt odotan valtavasti, että tulisi kunnon vesisade. Kaupungissa ilma on niin pölyistä, varsinkin kun osa kaduista on vielä puhdistamatta hiekasta. Ihanalta kuulostavat nuo lintuhavaintosi!

    Äitee: Ikävä kuulla, että sinulla on ollut niin pitkään raskasta aikaa. Ja ihana kuulla, että alkaa hiljalleen helpottaa. Kevät ja valon lisääntyminen on minulle joka vuosi pieni arvoitus. Elämä voi olla aika tasaista, ilman kummempia murheita, mutta siitä huolimatta valon lisääntyminen vetää mielen matalaksi. Tekee mieli kääriytyä tiukemmin peittoon ja olo on kuin talviunilta liian aikaisin herätetyllä karhulla. Toisina vuosina kevät on iloista ja virkistävää aikaa. Tämä kevät on tuota virkistävää sorttia. Veden tippuminen räystäältä on muuten mukava ääni. Lämpimästi toivon sinulle oikein lempeää kevättä!

    Nyyti: Minäkin törmäsin pääsiäisen aikaan kimalaiseen ihan konkreettisesti, tai se törmäsi minuun. Olin pääsiäisen aikaan enemmän liikkeellä luonnossa ja näin leskenlehtiä, joiden kimpussa oli useampiakin kimalaisia. Peipot ja punakylkirastaat lauloivat sydämensä kyllyydestä, puro solisi… Kunhan lähimetsän poluilta jääkansi sulaa, niin on ihanaa päästä pidemmille metsäkävelyille. Metsän tuoksu on niin ihana, etenkin kun kaupunki-ilma on niin pölyistä, kun ei vettäkään sada sitten millään.

Mitä mieltä sinä olet?

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s