Mielihaluista irti pääseminen vapauttaa

Kevään lisääntyvä valo houkuttelee siistimään kodin kauneimmilleen. Samalla tulen myös pohtineeksi suhdettani tavaroihin. Aivan kuin kevätaurinko läpivalaisisi koko elämän lähemmin tarkasteltavaksi.

Olen viime aikoina miettinyt, miten paljon suhteeni tavaraan on vuosien saatossa muuttunut. Saan tavarasta iloa, kun se auttaa minua jonkin tehtävän hoitamisessa tai arkisen ongelman ratkaisemisessa. Tavara tuottaa enemmän iloa kuin harmia, kun sillä on käyttöarvo, se toimii tehtävässään ja on jatkuvassa käytössä. Kaikkien tavaroideni on oltava myös ilo silmälle.

Tavaran omistaminen vain tavaran omistamisen vuoksi ei anna minulle mitään. Omistaminen on lähinnä hidaste ja harmi.

Olen miettinyt, mikä kaikissa niissä kauppojen tavaroissa minua aikoinaan niin kovasti houkutteli, kun nykyään voin kulkea ohi vailla minkäänlaista mielitekoa? Miksi ihmeessä hankin niitä niin paljon yli tarpeen? Näen nyt, että elämästäni puuttui syvempi merkityksen tunne ja sisälläni oli raskas painolasti, jota en osannut käsitellä. En tuntenut itseäni ja elämääni riittäväksi sellaisenaan. Tiedostamattani pyrin korjaamaan tilannetta lohduttamalla itseäni ja täyttämällä elämääni tavaroilla.

Iloa kesti vain hetken ja tavarat täyttivät kotini liian täyteen. Ne vaativat yhä enemmän aikaani ja energiaani, jota minun olisi ollut tärkeää suunnata aivan muihin asioihin. Huomion kiinnittäminen tavaramaailmaan vei minut vain kauemmas itsestäni ja kaikesta siitä, mikä elämässä on tärkeää. Tavarat toimivat ikään kuin puskurina, joka piti minut etäällä ajatuksista ja toimista elämäni suunnan muuttamiseksi ja oloni parantamiseksi.

Hiljattain eräässä kaupassa poiketessani mietin, että olisipa kivoja tavaroita, jos minua kiinnostaisi hankkia kivoja tavaroita siksi, että ne ovat kivoja tavaroita. Olin iloinen löydettyäni tarvitsemani jääkaappimagneetit, jotka luulin joutuvani tilaamaan netistä, mutta kaikkia niitä muita tavaroita katsellessani en tuntenut halua ostaa yhtään mitään. En tarvinnut kuin ne magneetit.

Halutessani voin nykyään kaikessa rauhassa kierrellä kaupoissa. En tee heräteostoksia eikä ilmene ”yllättäviä tarpeita” eli suoraan sanottuna mielitekoja. Minulla on myös tuoreessa muistissa, mitä kaikille niille harkitsemattomille ostoksille ja turhille tavaroille tapahtui, ja miten nopeasti ilman aitoa tarvetta hankittu tavara muuttuu turhaksi roinaksi.

Nautin joka päivä vapaudestani vailla materiaalisia haaveita. Muistan hyvin ajan, kun tunsin jatkuvaa tyytymättömyyttä ja puutetta jostakin, vaikka minulla oli enemmän kuin tarpeeksi kaikkea. Rahaa ei tuntunut koskaan olevan riittävästi. Ei silloinkaan, kun sitä yllättäen tuli jostakin suurempi summa. Mielessä oli aina lista ostettavaa, ja listan loppusumma oli aina enemmän kuin käytettävissä oli rahaa.

Kun ajattelen mennyttä elämääni, en ole käsittää sitä todeksi. On vaikea ymmärtää, että se ihminen olin minä. Paljon elämässäni on muuttunut sen jälkeen kun löysin minimalismin. Elämäni on kaikilta osin parempaa. Olen kiitollinen onnellisuudesta ja tyytyväisyydestä itseeni ja elämääni. Sisäisestä rauhasta, jota en pitänyt itselleni mahdollisena saavuttaa.

”Ole tyytyväinen siihen, mitä sinulla on; iloitse siitä, miten asiat ovat. Kun ymmärrät, ettei mitään puutu, koko maailma on sinun.”― Lao Tzu

2 kommenttia artikkelissa “Mielihaluista irti pääseminen vapauttaa

  1. Joskus vähän nuorempana tunsin jonkinlaista tyhjyyttä jos en hankkinut tavaroita.Aina kun entinen tavara alkoi kyllästyttää niin tilalle piti hankkia uusi. Siitä tuli kierre, jolle ei näkynyt loppua tulevan. Se oli kuitenkin vain itsensä naruttamista, koska aikaa myöten aloin käsittämään että se tyhjyyden tunne ei häviäisi jos en käsittelisi sitä jollakin muulla tapaa. Se työ olisi välttämätön jotta voisin alkaa tuntea paremmin itseäni.
    Monelle tuo on se kompastuskivi kun pönkitetään itsetuntoa hankkimalla lisää omaisuutta. Se ei useinkaan ole helppoa.

    Tuo mietelause on jo pitemmän aikaa ollut minunkin mantrani, varsinkin niinä päivinä kun tyytymättömyys välillä pulpahtaa esiin. Juuri silloin seisahdan/istahdan johonkin rauhalliseen paikkaan ja olen vain kiitollinen kaikesta siitä mitä minulla jo on. Ei se ole kädenkäänteessä tehty tuo että saa ajatuksensa muille radoille, vaan on se vaatinut sinnikästä harjoittelua ja kyseenalaistamista niistä lukuisista ajatuksista jotka seilailevat kuin pilvet taivaalla. On suuri helpotus kun voi päästää niistä irti, antaa niiden tulla – ja mennä.
    Eräs toinenkin mietelause on jäänyt mieleeni, johon aina välillä törmään:Se kuuluu suunnilleen näin

    ”Mikään maailmassa ei ole muuttunut. Muutan asennettani. Kaikki on muuttunut”.

    Kesäterkut syreenilehdosta, tuoksu on huumaava. Muuten, metsämansikat kukkii nyt. Nauttikaa kaikesta ihanasta mistä voitte. 🙂

    • Kiitos kommentistasi, Eeva-Liisa N! Jonkinlaista puutetta, vajetta, tyhjyyttä itsekin pitkään täytin tavaroita hankkimalla. Tai lohdutin itseäni niin, kun en osannut tai uskaltanut ratkaista asioita paremmin. Ajatusten muuttaminen ja uuden näkökulman saaminen pysyväksi osaksi elämäänsä vie oman aikansa. Tuo mietelause, jonka kirjoitit, on osuva. On aina yhtä mukava huomata, miten monet ”ongelmat” ratkeavat, kun niitä katsoo eri suunnasta ja muuttaa omaa asennettaan.

      On ollut ihana liikkua ulkona viime aikoina, kun täällä kaupungissakin tuoksuu niin hyvältä. Syreenit eivät täällä vielä kuki, mutta monet muut puut ja pensaat kylläkin. Ihanaa kevättä!

Kommentointi on suljettu.