Elämä on valintoja

Teemme joka päivä lukuisia valintoja. Pieniä ja suuria, vähäpätöisiä ja aidosti merkityksellisiä, päätöksiä yksi toisensa perään. Joillakin päätöksillä on merkitystä vain hetken, osan vaikutukset kantavat pitkälle tulevaisuuteen.

Mahdollisuus valita on pohjimmiltaan hyvä asia, mutta se kääntyy myös helposti itseään vastaan. Tiedättekö tilanteen, kun on väsynyt tekemään enää yhtäkään valintaa? Hetken, jolloin kaikki alkaa olla herttaisen ihan sama, eikä halua kuulla enää yhtäkään kysymystä, joka edellyttää valintaa? Joskus on huojentavaa, kun joku toinen tekee päätöksen puolestamme.

Yksinkertaisemman elämän kaipuuseen valintojen määrän vähentäminen on tehokas apukeino.

Vuosia sitten kuvittelin, että valinnanvara tuo elämään iloa. Todellisuudessa se teki elämästä vain raskaampaa. Juuri mikään tekeminen ei edennyt ilman tavaroihin liittyvää päätöksentekoa.
Näin jälkeenpäin huomaan, että kulutin paljon aikaa ja energiaa tekemällä valintoja, joilla oli lopulta hyvin vähän merkitystä.

Kun vähensin tavaroita, vähensin samalla valintoja. Kun tavaroita on vähemmän, valintarumban voi jättää väliin, jäämättä paitsi yhtään mistään. Olen oppinut, että iloa tuottaa tavaroiden laatu, toimivuus ja kauneus, eikä tavaroiden suurempi määrä sitä lisää.

Ruokaostokseni teen pääasiassa pienessä ruokakaupassa, jossa valinnanvaraa on vähemmän. Joitakin tarvitsemiani tuotteita myydään vain kauempana suuressa marketissa, josta käyn niitä aikaa ja vaivaa säästääkseni hakemassa enemmän kerralla. Myös vuosien mittaan yksinkertaistunut ruokavalioni nopeuttaa kauppakäyntejä, kun poikkean entistä harvemmilla hyllyillä.

Vaatevalinnat olen yksinkertaistanut suosimalla vain harvoja merkkejä ja kauppoja. Vaatetuotannon vastuullisuus on minulle tärkeä asia, mutta koen kohtuuttomaksi, millaista vaivannäköä kuluttajalta sen selvittämiseksi vaaditaan. Sen vuoksi suosin vain merkkejä, joiden valmistajien tiedän kiinnittävän huomiota vastuullisuuteen, ja joiden tuotteiden laatu on riittävän korkea.

Pukeutumisesta tuli yksinkertaista, kun vähensin vaatteiden määrää niin, että kaikki omistamani vaatteet ovat aktiivisessa käytössä. Huolehdin samalla siitä, että kaikki vaatteet sopivat yhteen. Kun kaikki vaatteet ovat lempivaatteita, valintoihin ei tarvitse käyttää aikaa.

On erikoinen paradoksi, että teemme aktiivisesti valintoja melko yhdentekevien asioiden suhteen, mutta tärkeämmät asiat saavat usein kulkea omalla painollaan. Kun tavaraan liittyviä valintoja vähentää, jää enemmän aikaa ja energiaa keskittyä tekemään elämänlaadun kannalta tärkeitä valintoja.

Moni tarvitsee äkkipysäyksen nähdäkseen, mikä elämässä oikeasti olikaan välttämätöntä tai tärkeää. Pakon sanelemaa pysähdystä ei kannata jäädä odottelemaan vaan pysähtyä itse ajoittain miettimään, mikä elämässä on itselle aidosti merkityksellistä.

Ajankäyttöön liittyvien valintojen tekeminen on erityisen tärkeää turhan kiireen ja stressin välttämiseksi. Kaikki tekeminen ei ole yhtä tärkeää, olennaista on osata laittaa asiat tärkeysjärjestykseen, rajata ja valita. Usein tehtävälistallamme on asioita, jotka voisi vain jättää tekemättä ilman minkäänlaista haittaa. Kaikkea mahdollista ei tarvitse tehdä tai ehtiä.

Elämästä tulee helposti liian täyttä, jos haalimme siihen yhä uusia asioita, osaamatta luopua samalla jostakin. Elämässä ehtii kaikenlaista, muttei yhtä aikaa.

Ajoittain kannattaa miettiä, vieläkö tekemämme valinnat tuntuvat oikeilta. Palvelevatko ne hyvinvointiamme? Aika muuttaa meitä ja mieltymyksiämme, saatamme kasvaa ohi aikaisemmista valinnoistamme. Jos oma elämä tuntuu ajautuneen suuntaan, joka ei tunnu hyvältä tai oikealta, kannattaa muistaa, että kerran tehtyjen valintojen ei tarvitse olla ikuisia.

Aina voi valita uudelleen ja muuttaa suuntaa.

12 tunnin lukumaraton

Onko käsite 12 tunnin lukumaraton tuttu? Olin saman tien myyty ajatukselle, kun se aikoinaan netissä silmiini osui.

Lukumaratonin idea on varata 12 tuntia aikaa vain lukemista varten. Keskeytyksiä pyritään välttämään. Etukäteen huolehditaan, että lukumaratonpäivälle on valmiina hyvää ruokaa, juomaa ja muita eväitä. Eihän sitä kukaan maratonia tankkaamatta jaksa!

Lukumaraton on myös oivallinen lahja itselle tai perheenjäsenelle. Eräs perheenäiti oli toivonut syntymäpäivälahjaksi 12 tunnin lukumaratonin, johon sisältyivät tarjoilut pyydettäessä. Aivan loistava lahjaidea lukemisesta nauttivalle, jolla on siihen harvoin rauhallista ja keskeytyksetöntä aikaa.

Olen viettänyt muutamia lukumaratoneja, ja kun tämä teksti tulee luettavaksenne, vietän jälleen päivää kirjojen parissa. Luen, syön hyvin, jaloittelen välillä, ja luen lisää. Minulla on varattuna pino kirjoja, joista valitsen tunnelman mukaan houkuttelevimpia yksi kerrallaan.

Tällä kertaa pinosta löytyvät:

Dalai-lama, Desmond Tutu & Douglas Abrams: Ilon kirja – Ystävyydestä, rakkaudesta ja hyvästä elämästä
Ilkka Niiniluoto: Hyvän elämän filosofiaa
Jarmo Ihalainen: Mitä miehen pitää
Eeva Kilpi: Nainen kuvastimessa
Miika Nousiainen: Vadelmavenepakolainen

Aloitan lukumaratonin ensin mainitulla Ilon kirjalla, joka on minulla parhaillaan kesken, olen päässyt siinä noin puoliväliin. Kirja kuvaa Desmond Tutun viisipäiväistä vierailua Dalai-laman luona tämän 80-vuotissyntymäpäivän juhlistamiseksi, ja keskusteluja joita ystävykset kävivät onnen ja ilon syvimmästä olemuksesta. Vaikuttava kirja, josta välittyy lämmin ja huumorintäyteinen tunnelma. Antaa ajateltavaa. Suosittelen.

Luen harvoin romaaneja, joten on poikkeuksellista, että niitä on tämänkertaiseen kattaukseen päätynyt kolmin kappalein. Nämä osuivat sattumalta eteeni kirjastossa, ja vaikuttivat kiinnostavilta. Saa nähdä miten kevyempi lukeminen tällä kertaa uppoaa.

Lopuksi vielä kirjavinkki unettomille. Edellisen lukumaratonini kirjapinosta löytyi Leeni Peltosen Valvomo – Kuinka uneton oppi nukkumaan. Hyvin kirjoitettu kirja tempaisi mukaansa, ja vaikka en ryhtynyt sen luettuani minkäänlaisiin toimenpiteisiin, nukuin monta yötä tavallista paremmin. Se oli yllättävä bonus mukavan lukukokemuksen lisäksi.

Millaisia kirjallisia herkkupaloja sinä olet viime aikoina lukenut?

Kauniimpi arki: Lepopäivä

Kiireen luominen on helppoa. Ärsykkeitä tulvivassa maailmassa levottomuus on ennemmin sääntö kuin poikkeus. Vaihtoehtoja tehdä, nähdä ja kokea on loputtomiin.

Arkipäivien vauhti jatkuu helposti myös viikonloppuisin. Rajallinen vapaa-aika pyritään käyttämään tehokkaasti hyödyksi. Samaa tahtia saatetaan jatkaa lomillakin, vakaasti harkittuna tai tiedostamattomasti.

Tuntuu hullulta kirjoittaa, että kiireettömyys on ylellisyyttä, mutta kun ympärilleni katson, siltä monen elämä nykyään näyttää. Kiire on vakiovauhti, kiireettömyys jotakin erityistä, kuin ulkopuolelta lahjaksi saatua. Siitä huolimatta, että suuri osa kiireestä ja koko kiireen tuntu, luodaan itse.

Kiire näyttää ulospäin samalta, kuin turhia ohituksia tekevä autoilija liikenteessä. Kiireinen elää harhakuvitelmassa, että kiire vie häntä huomattavasti nopeammin eteenpäin, vaikka hän todellisuudessa on jatkuvasti taaempana tavallista vauhtia tulevien näkökentässä.

Arjen ja viikonlopun välinen ero on vuosi vuodelta hämärtynyt. Monella työ löytyy sähköpostista, myös iltaisin ja viikonloppuisin. Kaupat ovat auki myös sunnuntaisin. Kun kiireen tuntu on vallannut arjen, yritetään usein myös viikonloppuvapaata suorittaa tehokkaasti.

Miltä elämä tuntuu jatkuvassa kiireessä? Miten paljon asioita jää huomaamatta? Miten paljon elämää jää elämättä, kiirehtiessä paikasta ja asiasta toiseen?

Teen kaikkeni välttääkseni kiireen tuntua. Kiire tuntuu siltä, kuin olisin sivussa omasta elämästäni. Aivan kuin elämäni olisi jossakin muualla, odottamassa minua, sillä aikaa kun minä juoksen paikasta toiseen.

Kaikkein vahvimmin tunnen eläväni silloin, kun teen jotakin keskittyen, ilman minkäänlaista kiirettä minnekään. Aivan kuin minulla olisi käytössäni maailman kaikki aika. Kuunnellessani musiikkia, keskittyen vain siihen, mitä se minussa herättää. Kävellessäni hiljakseen, maisemia, lintuja, värejä ja muotoja katsellen. Lukiessani kaikessa rauhassa. Nauttiessani hyvästä ruoasta ja seurasta.

Kulttuurissamme sanalla lepopäivä on aikojen saatossa ollut erityinen merkitys. Lepopäivän viettoon on liittynyt tapoja ja sääntöjä, joilla se on erotettu arjesta. Sunnuntait ovat olleet levon ja rauhoittumisen aikaa. En ole uskonnollinen ihminen, enkä kuulu kirkkoon, mutta ajatus lepopäivän pyhittämisestä puhuttelee minua.

On outo paradoksi, että mitä monimutkaisemmaksi ja hektisemmäksi elämämme on mennyt, sitä vähemmän annamme arvoa lepopäiville. Arjen ja pyhäpäivien välinen ero on hämärtynyt. Sunnuntaista tuli yhä enemmän muiden päivien kaltainen, kun kauppojen aukioloajat vapautettiin.

Voisinpa kertoa teille, miten minulla on tapana tehdä sunnuntaista pyhä, jotakin erityistä muihin päiviin verrattuna. Valitettavasti en voi. Aina silloin tällöin vietän levollista sunnuntaita, mutta liian usein sunnuntaista tulee siivouspäivä. En pidä siitä.

Haluan muuttaa asian. Haluan palauttaa sunnuntaille sille sopivan arvon, tehdä siitä jälleen lepopäivän. Ajattelen, että se voisi tehdä elämästä kauniimpaa, nostaa yhä enemmän pintaan sen, mikä elämässä on tärkeää.

Miten te vietätte sunnuntaita? Onko sunnuntai teille lepopäivä?

Tehokkuutta ja ”tehokkuutta”

Kun kiirettä pukkaa ja aika tuntuu juoksevan kuin hiekka sormien välistä, moni pyrkii tehostamaan toimintaansa.

Yhden tehtävän sijaan pyritään tekemään monia asioita yhtä aikaa. Lisätään vauhtia, jotta samassa ajassa saataisiin aikaan enemmän. Pidetään tekemättömistä tehtävistä listaa, josta hoidetaan asioita pois yksi kerrallaan. Otetaan lisää aikaa nipistämällä yöunista.

Hetkellisesti jokainen näistä keinoista voi toimia, mutta jatkuvassa käytössä ne muuttuvat haitallisiksi. Stressi, levottomuus ja kiireen tunne lisääntyvät, keskittymiskyky heikkenee, keho alkaa käydä ylikierroksilla ja uni häiriintyy.

Ikävintä on, että tehokkuuden lisäämiseksi tarkoitetut keinot eivät ole ratkaisu varsinaiseen ongelmaan, joka kiireen takana piilee. Eivätkä ne välttämättä edes lisää tehokkuutta, vaan ainoastaan luovat illuusion siitä.

Kiireeseen voi olla useita syitä. Asioita ei osata laittaa tärkeysjärjestykseen, vaan annetaan tärkeille ja vähäpätöisille asioille yhtä suuri painoarvo. Keskitytään epäolennaisiin asioihin. Yritetään ehtiä tehdä liian paljon liian lyhyessä ajassa, koska ei osata arvioida tehtävän suorittamiseen kuluvaa aikaa. Viivytetään toimeen tarttumista, kunnes aika käy vähiin.

Moni kuvittelee olevansa tehokas, koska touhuaa koko ajan jotakin, usein vielä montaa asiaa yhtä aikaa. Todellisuudessa tekeminen voi olla tehotonta ja energiaa hukkaavaa, ja suurimman hyödyn tuottavat asiat voivat jäädä tekemättä.

Pareton periaatteen mukaan 20 prosenttia syistä johtaa 80 prosenttiin seurauksista.

Saadakseen aikansa ja energiansa mahdollisimman tehokkaaseen ja taloudelliseen käyttöön, kannattaa selvittää mitä ovat ne 20 prosenttia tehtävistä, jotka tuottavat 80 prosenttia tuloksista. Tehokkain keino kiireen nujertamiseksi on keskittyä ensisijaisesti niihin asioihin, joiden tekeminen tuottaa eniten hyötyä.

Tavanomaisten, yksinkertaisten tehtävälistojen ongelma on merkitykseltään eriarvoisten tehtävien kokoaminen samalle listalle. Listalle saattaa päätyä, silkasta listaamisen ilosta, myös merkitykseltään vähäpätöisiä tai kokonaan tarpeettomia tehtäviä. Tehtävälistan kokoaminen saattaa antaa tunteen kokonaisuuden hallinnasta, mutta se voi myös ohjata käyttämään aikaa ja energiaa epäolennaisiin asioihin.

Lienee monelle tuttu kokemus, miten luovuus puhkeaa kukkaan, kun pitäisi tarttua johonkin ikävään tai vaikeaan tehtävään. Sitä keksii yhtä jos toistakin helpompaa ja vähemmän tärkeää tekemistä. On tietenkin hyvä, jos olennaisia tehtäviä vältellessä saa tehdyksi monta pienempää tehtävää. Se ei kuitenkaan tuo samanlaista tyytyväisyyttä, kuin hankalan tehtävän valmistuminen olisi tuonut. Lisäksi kynnys sen aloittamiseen nousee edelleen.

Tehokkuus ei keskity määrään vaan laatuun. Se on oikeiden asioiden tekemistä mahdollisimman taloudellisesti. Joskus se on myös asioiden tekemättä jättämistä.

Tavanomaista tehtävälistaa tehokkaampi keino on miettiä aamuisin tai jo edellisenä iltana, mitkä ovat päivän kolme tärkeintä tehtävää. Päivä aloitetaan näistä tehtävistä, tarttuen niihin yksi kerrallaan tärkeysjärjestyksessä. Jos tehtävien valmistuttua jää aikaa, voi siirtyä muihin tehtäviin. Jos tärkeimmät tehtävät eivät tule valmiiksi päivän aikana, jatketaan seuraavana päivänä siitä mihin jäätiin.

Kolmen tärkeän tehtävän listaaminen keskittää huomion olennaiseen ja huolehtii, että kaikkein merkityksellisimmät tehtävät ovat etusijalla. Lyhyt kolmen tehtävän lista tuntuu huomattavasti hallittavammalta, kuin miettiä kaikkia niitä tehtäviä, jotka pitäisi saada tehdyksi. Myös stressin ja kiireen tuntu vähenee, kun vähemmän tärkeät tehtävät jäävät taka-alalle.

Kun alkaa listata päivittäin vain kolme kaikkein tärkeintä tehtävää, voi huomata elämän keventyvän. Erilaiset tehtävät asettuvat niille kuuluviin mittasuhteisiin ja kaiken keskeltä nousevat esiin kaikkein tärkeimmät asiat.

Ikävien kotitöiden karsintaa

Maailmassa on lukemattomia mielenkiintoisempia asioita kuin kotityöt ja tavaroiden huolto. Siksi olen pyrkinyt minimoimaan niihin kuluvan ajan ja karsimaan pois kaiken sellaisen, mikä ei ole välttämätöntä.

Suoristan mutkia kaikessa missä voin. Jos en halua tehdä jotakin, yritän hankkiutua siitä eroon. Kotitöiden määrää voi vähentää yllättävän paljon, kun alkaa etsiä vaihtoehtoja.

Kun sain tarpeekseni kissankarvojen siivoamisesta milloin mistäkin, tein vähitellen muutoksia kotiimme ja toimintatapoihimme.

Luovuimme keittiön avohyllyköstä, joka ei pysynyt karvattomana päivääkään. Olohuoneen neljä pitkää verhoa vaihtuivat vuosien kuluessa yhteen lyhyempään, joka sekin saa ikkunaremontin ja akustiikkalevyjen hankinnan jälkeen lähteä. Vähensimme mattoja, vain eteisen matto sai jäädä. Kodintekstiileistä jäivät vain ne, joille on konkreettinen tarve, mikään ei saanut paikkaa pelkästään sisustuksellisista syistä.

Lopetin karvaisten kotivaatteiden rullaamisen tarraharjalla ennen pesua. Luovuimme lehtitelineestä ja kaikista muistakin huonekalua pienemmistä tavaroista, joiden paikka oli ollut lattialla. Vähensimme pöytätasoilla olevien tavaroiden määrää.

Pellavapyyhkeitä silitän mielelläni, mutta vaatteita en. Valitsen siis pääasiassa vaatteita, jotka eivät silitystä kaipaa. Mitään käsinpestäviä vaatteita en myöskään hanki. Jos vaate ei kestä vesipesua koneessa, jääköön kauppaan.

Jos inhoaa siivoamista, se kannattaa pitää mielessä, kun on ostamassa jotakin uutta. Silloin ei tule valinneeksi huonekaluja tai tavaroita, joita on sietämätöntä huoltaa ja pitää puhtaana.

Yksi kaikkein ikävimmistä kotitöistä on sälekaihdinten puhdistaminen. Ikkunoiden pesua tulee vitkuteltua loputtomiin, kun tietää millainen homma sälekaihdinten puhdistus on. Eikä vitkuttelu tietenkään auta asiaa… Toimeen tarttuminen kaksi kertaa vuodessa ei riitä, sälekaihtimet ovat jo hyvin nopeasti mustassa pölyssä ja noessa.

Toivottavasti ikkunoiden uusiminen tuo avun, sillä kumppanini ei suostunut edes miettimään sälekaihtimille vaihtoehtoa. Onhan se totta, että ne suojaavat kesäkuumalla hyvin auringolta, päästäen silti valoa sisään. Mietityttää vain, että tämän lähes 60-vuotiaan asunnon aiemmat asukkaat pärjäsivät ilman sälekaihtimia. Miksi se meille olisi ylivoimaisen vaikeaa?

Tällä hetkellä ajankohtaiseksi on noussut mietintä jalkalistojen tarpeellisuudesta, sillä ne ovat hajoamassa kirjaimellisesti kappaleiksi. Edellinen asukas oli ikäväkseni kuorruttanut suoraviivaisen asuntomme turhan koristeellisilla, talon aikakauteen ja tyylin sopimattomilla listoilla – joita on todella ärsyttävää pitää puhtaana.

Jalkalistojen pois jättämistä hidastaa vain pintavetoina tehty sähköremontti. Jos sähköjohdot saisi pois lattialta jalkalistojen takaa, asia olisi selvä. Pitänee selvittää mitä vaihtoehtoja asian hoitamiseksi olisi käytettävissä.

Onko jalkalistoilla edes mitään muuta virkaa, kuin peittää huolimatonta työnjälkeä? Jalkalistavalikoima, johon olen aiempien remonttien yhteydessä tutustunut, näyttäisi sanovan että ei, niin ikävän näköistä rimpulaa on kaupan. Jos jalkalistojen ajatuksena on kokonaisuuden viimeistely siistiksi, niin ei se välttämättä toteudu, jos listat on asennettu vähän niin ja näin. Yhtä hyvin ne voisi jättää pois ja tehdä lattian kanssa riittävän huolellista työtä.

Kun uusimme lattian lähes kymmenen vuotta sitten, laitoimme entiset listat takaisin paikoilleen. Se oli kaikkein helpointa. Listojen laitossa on oma hommansa, eivätkä ne ihan ilmaisiakaan ole, saati mukavia kerrostalossa uusia. Ja toki laitoimme lattian sillä tarkkuudella, että listat peittävät…

Voipi olla, että listojen pois jättäminen saa odottaa seuraavaan lattiaremonttiin asti. Se on edessä vasta sitten, kun meillä ei enää ole kissoja. Lattia kestänee siihen asti, jalkalistoista ei välttämättä ole silloin enää paljoa jäljellä.

Näiden hajanaisten mietteiden päätteeksi totean vain, että kodin puhtaanapito ja tavaroiden huoltaminen on huomattavasti helpompaa, mukavampaa ja vähemmän aikaa vievää, kun miettii mitä kotiinsa todella tarvitsee. Kannattaa kyseenalaistaa kaikki kuvitelmansa siitä, mitä kodissa pitäisi olla ja miltä siellä pitäisi näyttää, niin voi löytää tuoreita ideoita ja valita toisin.

Introvertti, ekstrovertti ja miten vietetään hauska päivä

Muutama vuosi sitten en olisi uskonut, että tulen vielä nauttimaan hiljaisuudesta. Vältin hiljaisuutta yksin ollessani, sillä en halunnut jäädä vain ajatusteni seuraan. Hiljaisuus nosti pintaan yksinäisyyden tunteita ja ajatuksia elämäni riittämättömyydestä.

Paetessani hiljaisuutta pakenin itseäni ja erilaisuuttani, jota en tuolloin täysin ymmärtänyt saati hyväksynyt. Yksin ollessani mieleeni hiipi usein ajatus, että minun pitäisi olla muualla. Ihmisten seurassa, tapahtumissa, harrastamassa, siellä missä ihmiset kokoontuvat. Suunnittelin paperille miten elämääni muuttaisin.

Luettuani Susan Cainin kirjan Hiljaiset – Introverttien manifesti, ymmärsin olevani erittäin introvertti. Voisi sanoa, että lähes erakko. Asiat loksahtivat kohdalleen.

Ajatukset elämäni riittämättömyydestä olivat olleet ekstrovertin kulttuurin tuottamia ja ekstrovertilta kumppanilta omaksuttuja, eivät minun omiani. Tekemäni suunnitelmat olivat unohtuneet pöytälaatikkoon, koska en todellisuudessa halunnut elää niiden mukaista elämää.

Kun parin toinen osapuoli on vahvasti introvertti ja toinen sopivasti ekstrovertti, molemmille mieluisan tekemisen keksiminen voi olla vaikeaa. Kun minä viihdyn, kumppanillani on usein tylsää. Kun hän viihtyy, minua yleensä ahdistaa.

Ennen kuin aloimme ymmärtää toistemme erilaisuutta, ehdimme kokea monia turhauttavia ja pahaa mieltä aiheuttaneita tilanteita. Mukavaksi yhdessäoloksi ajateltu tekeminen voi tuntua hyvin yksinäiseltä, jos toinen ei viihdy, on vähällä nukahtaa tai haluaa ahdistuneena kotiin.

Ajan myötä ymmärsimme, että on parempi toimia toisin. Tekisimme yhdessä asioita joiden parissa molemmat viihtyvät, ja vain itseä miellyttäviä asioita erikseen. Elämämme ja suhteemme muuttui entistä paremmaksi, kun hyväksyimme toistemme erilaisuuden ja aloimme ottaa sen myös käytännössä huomioon.

Minä sain enemmän aikaa olla yksin ja tehdä asioita, jotka ovat minulle tärkeitä. Kumppanini sai enemmän aikaa käydä itsekseen tai kavereidensa kanssa milloin missäkin.

Tänä kesänä vietimme kumpikin tahoillamme omanlaistamme hauskaa päivää.

Kumppanini lähti kaveriporukalla koko päiväksi festareille. Minä vietin päivää itsekseni. Kävelin kirjastoon hakemaan mielenkiintoista luettavaa ja kuunneltavaa. Ostin kaupasta hyvää syötävää. Illalla kävisin saunassa.

Kotiin tultuani laitoin lempeää jazzia soimaan. Musiikki vaikuttaa minuun voimakkaasti. Rakastan Nina Simonen ja Ella Fitzgeraldin laulujen tunnelmaa, samoin Keb’ Mo’:n bluesia. Sitä tunnetilaa, joka minussa heitä kuunnellessani vallitsee, on mahdoton sanoin kuvailla. Siinä yhdistyvät elämänilo, voima, melankolia, rauha, onnellisuus, läsnäolo ja kotoisuus, rintaa pakahduttavalla tavalla.

Katselin minimalistista arkkitehtuuria ja sisustusta käsitteleviä kirjoja. Erityisesti pidin Patricia Buenon kirjasta Minimalism & Colour, joka käsitteli minimalismia myös elämäntapana. Nautin kirjan värikkäistä, kauniisti suunnitelluista tiloista. Mietin tulevaa ikkunaremonttia, jonka yhteydessä olen varautunut maalaamaan kaikki seinät ja tarpeen mukaan myös katot uudelleen. Katselin ympärilleni, pohdiskelin kotimme ulkoasua ja toimivuutta. Mietin erilaisia värivaihtoehtoja.

Kun musiikki loppui, nautin hiljaisuudesta. Katselin viihtyisää kotiamme, muistelin miten pitkälle olemme päässeet siitä, miltä täällä vielä joitakin vuosia sitten näytti. Omissa ajatuksissani, hiljaisessa huoneessa, tunsin tyytyväisyyttä ja onnea.

Niin paljon kuin nautinkin yksinolosta, oli mukava saada kumppanini yöllä kotiin. Söimme yhdessä pientä yöpalaa, vaihdoimme kuulumiset ja menimme nukkumaan. Meillä molemmilla oli ollut oikein hauska päivä.

Enemmän, vähemmän, ei yhtään, näin on hyvä

Ajoittain elämä tuntuu olevan poissa tasapainosta. Saatamme kokea, että se mitä meillä on, ei riitä. Jotakin puuttuu. Ajattelemme tarvitsevamme jotakin lisää voidaksemme paremmin.

Nykyisen kiire- ja kulutuskulttuurin keskellä ongelman ydin on kuitenkin yhä useammin se, että elämä on jo liiankin täynnä. Olemme valinneet liian usein enemmän, kun kokonaisuuden toimivuuden ja hyvinvoinnin kannalta olisi kannattanut valita toisin.

Kun tuntuu siltä, että asiat ratkeavat, kun vain saan enemmän – mitä ikinä se kulloinkin onkin – kannattaa miettiä vielä hetki. Enemmän on harvoin toimivin, saati ainoa, ratkaisu. Se myös vaatii usein lisäpanostusta, jolta voisi välttyä valitsemalla toisin.

Toimiva tasapaino voi löytyä monenlaisten valintojen kautta. Ajatuksiaan voi selvittää esimerkiksi seuraavien kysymysten avulla:

Hyvinvointini lisääntymiseksi,

1. Mitä tarvitsisin enemmän?
2. Mitä tulisi olla vähemmän?
3. Mistä minun tulisi luopua kokonaan?

Saadaksemme elämämme parempaan tasapainoon, tarvitsemme joskus jotakin enemmän. Usein, saadaksemme enemmän jotakin meille tärkeää, meidän on vähennettävä jotakin. Ajoittain on hyvä luopua jostakin kokonaan, saadakseen tilalle jotakin merkityksellisempää.

Olen tullut päätelmään, että ajan kuluessa enemmän johtaa todennäköisemmin uusiin harmeihin kuin vähemmän. Enemmän myös vaatii enemmän, esimerkiksi täyttämällä tilaa ja viemällä aikaa ja energiaa. Usein vähemmän puolestaan muuttuu toisaalla enemmäksi, ja kokonaan luopuminen saattaa antaa kaikkein eniten.

Etsiessään keinoja elämän tasapainottamiseksi, yhtä kysymystä ei sovi unohtaa:

4. Mikä kaikki on hyvin juuri näin?

On hyvä kiinnittää huomiota myös siihen, mikä kaikki on hyvin jo nyt. Kun katse kohdistuu asioiden parantamiseen, voi tärkein jäädä huomiotta.

Kiitollisuus kaikesta siitä, mikä on hyvin, lisää tyytyväisyyttä ja hyvinvointia – vaikkei muille asioille tekisi mitään.