Kipua, särkyä, jumia… ajatuksia istumisen vähentämisestä – osa 2

Alkuvuosi on ollut minulle, kuten otsikosta voi päätellä, yhtä kipua, särkyä ja lihasjumia. Fyysinen kipu on vetänyt tehokkaasti huomion itseensä. Se on pakottanut keskittymään olennaiseen ja tekemään pysyviä muutoksia hyvinvointini parantamiseksi.

Tärkein kaikista: Liike

Minulle on alkanut hyvin konkreettisella tavalla valjeta, etten ole ihan nuori enää. En voi elää yhtä huolettomasti kuin nuorena, jolloin mikään ei tuntunut missään. Kehoni ei ole enää nuoren ihmisen keho, eikä se palaudu rasituksesta kuten silloin. Se ei myöskään kestä paikalleen jumiutumista.

Olen viime aikoina opetellut välttämään pitkäaikaista paikallaanoloa. Se on erityisen tärkeää, kun niin moni minulle mieluisa tekeminen tapahtuu istuen.

Latasin tietokoneelleni ohjelman, joka tauottaa tekemistäni itse asettamani ajan välein. Tätä kirjoittaessani se on sumentanut näyttöruutuni 20 minuutin välein ja näin muistuttanut, että olisi aika nousta ylös ja lähteä hetkeksi liikkeelle. Taukojen aikana olen jumpannut kuminauhalla, palauttanut selkäni liikkuvuutta piikkipallojen avulla, kyykännyt, käynyt tekemässä välipalaa, venytellyt ja eri tavoin laittanut itseni liikkeelle.

Taukojen pitämisen lisäksi olen opetellut istumaan levottomasti. En enää unohda käsiäni näppäimistölle miettiessäni, vaan venyttelen, vaihdan asentoa ja pidän itseni pienessä liikkeessä. Levottomasti istuminen on tullut tavaksi myös muulloin kuin kirjoittaessa. Elokuvia olen katsonut keinutuolissa keinutellen. Sitä en ole vielä kokeillut, miten saan itseni liikkeelle kesken mielenkiintoisen kirjan lukemisen. Viimeaikaisten kipujen vuoksi en ole vielä uskaltautunut tarttumaan kirjaan.

Olen aina pitänyt kävelemisestä. Mitä enemmän kävelen, sitä enemmän siitä nautin. Minulla on erilaisia kävelysuunnitelmia, joita alan toteuttaa, kun metsäpoluilla ja pururadoilla pääsee kävelemään kuivin jaloin. Siihen asti kävelen jo sulana olevilla alueilla. Kun kadut on puhdistettu, vaihdan osan kävelylenkeistäni juoksulenkeiksi.

Ergonomia ja liikkeen lisääminen

Kun muutin nykyiseen asuntooni, en halunnut hankkia liian mukavia kalusteita. Halusin tehdä elämästäni hieman epämukavaa. Upottavan mukava nojatuoli saattaisi houkutella jäämään pitkäksi aikaa paikoilleen, kun taas hieman epämukavampi istuin, jossa saisi ryhdikkään istuma-asennon, saattaisi madaltaa kynnystä nousta useammin liikkeelle.

Nojatuolissani ja keinutuolissani on parin sentin pehmuste, ja molemmissa saa selän kannalta hyvän istuma-asennon. Molemmat istuimet ovat osoittautuneet yllättävän mukaviksi istuskella, eikä ylös nouseminen olekaan niin houkuttelevaa kuin olin ajatellut. Istumisen vähentämiseen on kiinnitettävä aktiivisesti huomiota. Ihminen on hämmästyttävän sopeutuvainen.

Pyrin välttämään istumista, ja haastamaan ajatusta, että istuminen olisi perusasento, jossa suurin osa olemisesta ja tekemisestä tapahtuu. Lyhytkestoisia tehtäviä teen erilaisissa asennoissa joko seisten tai lattialla. Kun minulle tuli sanomalehti, luin sitä usein lattialla syväkyykyssä. Kun keho alkoi väsyä, vaihdoin asentoa. Syväkyykky on mukava asento monien lyhytaikaisten tehtävien tekemiseen. Ja onnistuu siinä blogitekstin viimeinen tarkistaminenkin ennen julkaisua.

Puhelimessa puhun usein seisten. Välipalahedelmien syöminen ja kahvikupillisen nauttiminen onnistuvat myös mukavasti seisten. Jos voin hoitaa jonkin tehtävän seisten, teen niin.

Vuosien ajan kirjoitin blogitekstejä tietokone sylissäni nojatuolissa istuen. Asento oli ergonomisesti mukava, mutta koneen alta oli korkeahko kynnys nousta liikkeelle – etenkin talviaikaan, kun olin kääriytynyt mukavasti vilttiin. Kun selkäni alkoi vaatia lisää liikettä, päätin siirtyä kirjoittamaan ruokapöydän ääreen.

Ruokapöytäni oli ollut lähinnä koristeena, sillä inhosin tuolien siirtelystä aiheutuvaa kolinaa. Tuolit olivat käytössä vain silloin, kun joku oli käymässä. Tapanani oli syödä pöydän päässä porrasjakkaralla kököttäen, se liikkui pehmeästi huopatassuillaan. Korjasin kolinaongelman hankkimalla pöydän alle maton, ja voin vain ihmetellä, miksen tehnyt niin jo aiemmin. Matto on tehnyt pöydästä houkuttelevan käyttää, ja olen lopettanut jakkaralla kököttämisen. Pöytä tuoleineen on nykyään jatkuvassa käytössä, ja siitä on tullut suosituin kirjoituspaikkani. Syöminenkin on mukavampaa ryhdikkäästi pöydän äärellä istuen.

Monipuolista olemista lattialla

Tyhjä lattiatila ilman mattoa on minulle tärkeää. Vietän paljon aikaa lattialla venytellen, jumpaten, itseäni oikoen, selkääni rullaten ja kaikenlaisen muun tekemisen parissa.

Olen huomannut, että huonekalut määrittävät (paikallaan) olemistani ja liikkumistani yllättävän paljon. Nojatuolissa olen kaikkein passiivisin, siihen voin jäädä pitkäksi aikaa, ellen kiinnitä asiaan erityistä huomiota. Ruokapöydän äärellä vaihdan asentoa usein, ja kynnys nousta ja lähteä liikkeelle on matala. Lattialla olen kaikkein aktiivisin. Kun mikään huonekalu ei valmiiksi määritä asentoani, voin oleskella monenlaisissa asennoissa ja lähteä helposti liikkeelle.

Katsoin jokin aika sitten japanilaisen elokuvan, jossa neljän sisaruksen kotona lähes kaikki tekeminen tapahtui lattiatasolla. Olen jo pitkään ajatellut, että elämä olisi monin tavoin yksinkertaisempaa, kun voisi elää noin. Valitettavasti suomalaisia asuntoja ei ole suunniteltu lattialla elämistä ajatellen. Siinä missä japanilaiset sisarukset näkivät lattialla istuessaan ikkunasta kauniin maiseman, minä näkisin lämpöpatterin, parvekkeen oven ja kiviseinää.

Istuva kulttuurimme

Viime vuosina on puhuttu paljon istumisen haitoista. Siitä huolimatta joka paikassa ihmiset edelleen ohjataan istumaan. Odotustiloissa, oli kyse millaisesta paikasta tahansa, istuimien määrä on mitoitettu niin, että oletuksena on, että kaikki istuvat. Jos haluttaisiin vähentää istumista, istuimia tulisi olla vähemmän – vain heitä varten, jotka eivät kykene odottamaan kuin istuen. Muita varten tulisi olla nojailuun tarkoitettuja rakenteita, tai mahdollisuus seistä ja kuljeskella vapaasti.

Kun käyn kirjaston lehtiosastolla, näen kaikkialla pöytiä ja nojatuoleja. Osastolla on yksi korkeampi pöytä, jonka äärellä voi lukea lehteä. Tämä pöytä on sijoitettuna milloin minnekin. Se on ikään kuin ylimääräinen kaluste, jolle ei ole omaa paikkaa, mutta se on pitänyt jonnekin sijoittaa. Muilla osastoilla en ole nähnyt yhtäkään korkeampaa pöytää, jonka äärelle voisi pysähtyä lukemaan.

Monessa odotustilassa mahdollisuudet odottaa seisten ovat vähissä. Mieleeni tulevat useimmat sairaaloiden ja terveyskeskusten tilat. Kun odotustilat ovat käytävillä, ja seinustat on täytetty tuoleilla, tilaa seisomiseen ei jää kuin kulkuväylältä. Kapeissa tiloissa seisominen tai kuljeskelu tuntuu myös usein häiritsevän tuoleilla istuvia ihmisiä.

Monilla työpaikoilla istumista on vähennetty hankkimalla säädettäviä työpöytiä. Opiskelijoiden istumisen vähentämiseksi on ehdotettu, että luentoa voisi kuunnella seisten tai luentosalissa liikuskellen. Ajattelua on yritetty kääntää siihen suuntaan, että voisimme tehdä asioita myös muilla tavoin kuin paikoillamme istuen. Se on hyvä suunta. Toivottavasti se alkaa näkyä pian myös julkisten tilojen suunnittelussa.

Lopuksi

Ennen halusin kirjoittaa blogitekstit hyvin vähillä tauoilla, mieluiten yhdeltä istumalta. Ajatus taukojen pitämisestä tuntui ajatusprosessin häiritsemiseltä. En halunnut pitää taukoja ajatuksen ollessa kesken, mutta koska ajatuksia on paljon ja ne liikkuvat nopeasti, ajatus on aina kesken.

Kirjoittaminen on minulle ajattelemista. Kun alan kirjoittaa, valmiita ajatuksia voi olla hyvin vähän. Teksti kehittyy kirjoittamisen edetessä, ja usein erilaiseen suuntaan, kuin olin ajatellut. Tekstin kirjoittaminen alusta valmiiksi asti vie minulta useita tunteja, jopa työpäivän verran aikaa. Saa siinä istua.

Minun oli opittava pitämään taukoja, vaikka pelkäsin sen häiritsevän kirjoittamista. Totuin taukojen pitämiseen yllättävän nopeasti, ja hyvä niin, sillä vaihtoehtoja ei enää ollut.

Vuoden alkupuoli on tuntunut vahvasti siltä, että maksan nyt hintaa aiempien vuosien istumisesta. Monen tekemisen kohdalla istumiseen on liittynyt vielä käsien jännittynyt ja eteenpäin ojentunut asento. Ennen tätä kevättä en ollut tullut ajatelleeksi, että ihmisen kainalotkin voivat olla jumissa, mutta kyllä ne voivat. Eikä niiden hierominen tai venyttäminen tunnu ollenkaan mukavalta.

Teen töitä sen eteen, että liikkuvuuteni etenkin ylävartalon osalta palautuisi normaaliksi. Jumppaan, venyttelen ja pidän itseni liikkeellä. Käyn hierojalla ja tarvittaessa osteopaatilla. Sain hierojalta ohjeen sauvakävellä, joten hain kävelysauvani edellisen kotini varastosta. Edellisestä kohtaamisestamme olikin kulunut jo vuosia, ja minä luulin meidän jättäneen jo hyvästit.

Auringonpaiste lämmittää. Näen lentäviä lokkeja, ja naakkoja, jotka yrittävät irrottaa puista oksia pesätarpeiksi.

Laitan lenkkitossut jalkaan ja lähden ulos kevätilmaan minäkin.

Vedenkulutuksen vähentäminen: vettä säästävä suihkusuutin ja hanojen vakiovirtausventtiilit

Olen pyrkinyt vähentämään vedenkulutustani. Taloyhtiössäni on asuntokohtaiset vesimittarit, mikä toimii hyvänä kannustimena. Kun vesilasku määräytyy oman kulutuksen mukaan, veden käyttöä tulee mietittyä tarkemmin, eikä vettä halua päästää hukkaan.

Haluan vähentää vedenkulutustani sekä ekologisista syistä että säästääkseni rahaa. Suomessa vettä riittää, mutta ennen kuin se on kylmänä ja raikkaana juomalasissani tai lämpimänä vetenä suihkussani, tarvitaan paljon energiaa. Myös jätevesien käsittely kuluttaa resursseja.

Heti tähän asuntoon muutettuani hankin suihkuun vettä säästävän suuttimen. Kysyin rautakaupassa samalla myös vakiovirtausventtiilejä hanoihin, mutta sain vain pitkän katseen ja toteamuksen, että ”ei meillä sellaisia ole”. Muuttohommien keskellä unohdin koko asian, ja se palasi mieleeni vasta blogin teemavuotta miettiessäni. Tilasin tammikuun alussa vakiovirtausventtiilit keittiön ja kylpyhuoneen hanoihin. (Tarkempia tietoja tekstin lopussa.)

Vakiovirtausventtiili kuulostaa hienolta, mutta kyse on yksinkertaisesta pienestä osasta, joka on helppo vaihtaa. Kun katsot vesihanan päätä alapuolelta, näet (nykyään useimmiten) muovisen ”siivilän”. Siitä osasesta on nyt kyse. Kun hanan pään – sen pyöreän osan minkä läpi vesi viimeiseksi tulee – kiertää auki, käteen jää pieni pyöreä metalliosa, jonka sisällä on tämä siiviläosa ja mahdollisesti kumitiiviste, ellei se jäänyt kiinni hanan sisäpuolelle. Tilatessani ’vakiovirtausventtiilin’ sain tällaisen metalliosan, siiviläosan ja kumitiivisteen. Vaihtoon ei välttämättä tarvitse työkaluja, ellei hanan pää ole kovin tiukassa tai pahasti kalkkeutunut.

En tiedä helpompaa keinoa vähentää vedenkulutusta, kuin vaihtaa suihkusuutin ja hanojen vakiovirtausventtiilit vettä säästäviksi. Oman kokemukseni mukaan ne myös parantavat käyttökokemusta monellakin tapaa.

Suihkun alkuperäinen suutin kulutti huomattavasti enemmän vettä, mutta vesi tuli niin pehmeästi lukemattomista pikkuruisista rei’istä, että pitkien ja paksujen hiusten pesu oli tuskastuttavan hidasta. Nykyisessä vettä säästävässä suihkusuuttimessani on neljä vaihtoehtoa veden voimakkuudelle: voimakas hierova suihku, hiuksille sopivan tehokas, normaali, ja pehmeä sadesuihku. Käyttökokemuksessa ero on kuin yöllä ja päivällä vettä säästävän suihkusuuttimen hyväksi. Kasvoja pestessäni voin valita pehmeän sadesuihkun, ja hiukset saan pestyä nopeasti ja helposti sitä varten tarkoitetulla voimakkuudella.

Hanoja käyttäessäni olen koko ajan kaivannut, että niistä tulisi vähemmän vettä. Enkä silti muistanut aiemmin niitä vakiovirtausventtiilejä! Hanojen käyttö oli jatkuvaa säätämistä, kun yritin kääntää turhan kankeaa säätövipua niin, että veden virtaama olisi sopiva. Kylpyhuoneessa sopiva tarkoitti sitä, että ohut vesinoro valui niin lähellä pesualtaan takareunaa, että se teki esimerkiksi käsien pesusta hankalaa. Tämän vuoksi jouduin käyttämään tarpeettoman paljon vettä.

Oletteko tulleet ajatelleeksi, että saatteko tehtyä toimenne nopeammin (esim. huuhdottua paistinpannun, tai pestyä kädet tai kasvot juoksevan veden alla), jos vesi tulee hanasta suuremmalla voimakkuudella? Olen huomannut, että minulla on oma vakiotemponi toimia, jota on vaikeaa ellei mahdotonta nopeuttaa. Jos yritän toimia nopeammin, tunnen vain oloni levottomaksi ja tekemiseni menee hosumiseksi, mutta tuskin toimin yhtään tavallista nopeammin.

Haluan tehdä toimeni kaikessa rauhassa ja kiirehtimättä. Voi kuulostaa hassulta, mutta vakiovirtausventtiilit ovat selvästi parantaneet elämänlaatuani.

Vakiovirtausventtiilien asennuksen jälkeen veden voimakkuuden säätäminen sopivaksi on ollut helppoa. Voin toimia kiirehtimättä omaan tahtiini, eikä vettä mene hukkaan. Keittiöhanastani tulee enimmillään yhdeksän litraa vettä minuutissa, ja kylpyhuoneen hanasta kolme litraa vettä minuutissa suihkumaisessa muodossa.

Kylpyhuoneen hanasta tulee nyt noin 75 prosenttia vähemmän vettä minuutissa kuin ennen, ja se on aivan riittävästi. Suihkumainen olomuoto on osoittautunut käytössä hyväksi, ainoa haittapuoli on veden roiskuminen, jos hanan säätää kovin suurelle. Toisaalta se toimii muistutuksena, että hanaa voi säätää pienemmälle, sillä pienempikin virtaama lähes poikkeuksetta riittää.

Minulla on ollut aina tapana sulkea hana tai suihku siksi aikaa, kun en tarvitse vettä. Nykyaikaisten yksiotehanojen sulkeminen ja avaaminen esimerkiksi kasvojen saippuoinnin ajaksi on helppoa, joten miksi antaa veden valua hukkaan? On myös toimia, kuten kainaloiden tai kasvojen huuhtelu, joiden aikana vettä väistämättä valuu hukkaan. Tällaisissa tilanteissa hanojen pienemmästä virtaamasta on erityistä iloa.

Arvelen, että joku todennäköisesti haluaa tietää, millainen suihkusuutin minulla on käytössäni tai mistä tilasin vakiovirtausventtiilit. Suihkusuutin on samaa mallia kuin edellisessä kodissani, joten siitä minulla on monen vuoden käyttökokemus, ja olen ollut siihen hyvin tyytyväinen. Myös vakiovirtausventtiilejä ja niiden ostopaikkaa voin lämpimästi suositella. Minulla ei ole mitään yhteistyökuvioita eikä kytköksiä mihinkään tahoon, suosittelen jotakin vain erityistapauksissa ja jos koen, että tiedosta voisi olla erityistä hyötyä muillekin.

Suihkusuutin: Hansgrohe Croma 100 Vario EcoSmart 9 l/min

Tuotetta on aika hyvin saatavilla suuremmissa marketeissa ja rautakaupoissa, mutta myös useissa verkkokaupoissa. Tästä pääset valmistajan tuotesivulle nähdäksesi lisätietoja.

Vakiovirtausventtiilit

Tilasin vakiovirtausventtiilit Säästöpää-verkkokaupasta, koska tuotteiden hinta oli edullinen ja sivusto yksinkertainen. Tuotteet oli esitelty selkeästi, ostamisesta tehty helppoa ja yritys vaikutti luotettavalta. Kaikki tämä ei muissa näkemissäni verkkokaupoissa toteutunut. Toimitus oli nopea ja tuotteet tipahtivat postiluukusta suoraan kotiin.

Valitsin kylpyhuoneen hanaan tämän tuotteen (virtaama 3 l/min) ja keittiöön tämän (virtaama 9 l/min).

En osaa sanoa, miten monenlaisia kierteitä hanoissa on olemassa, mutta perusmallisiin Oraksen hanoihini nuo ainakin sopivat, samoin edellisessä kodissani olleeseen Hansgrohen keittiöhanaan. Mukava yllätys on, että verkkokaupassa näyttävät kaikki suuttimet olevan maaliskuun loppuun asti kymmenen prosentin alennuksessa. Yritys myy myös suihkusuuttimia, mutta niistä minulla ei ole kokemusta.

Mietteitä pyykinpesun vähentämisestä – osa 2

Sain teiltä paljon kommentteja edellisiin pyykinpesumietteisiini, kiitos niistä. Sain niistä lisää pohdittavaa ainakin kahden eri tekstin verran.

Mitä tarkoittaa ”täysi koneellinen”?

Lähes kaikissa pyykinpesuohjeissa toistuu neuvo pestä täysiä koneellisia. (Tässä on yksi poikkeus, jossa neuvotaan täyttämään pesurumpu noin puolilleen, jotta kone saa otettua tarpeeksi vettä pyykkimäärään nähden.) Pyykki tulee asetella ilmavasti, ei sulloa tiukasti.

Tämän jälkeen voikin lukea pesukoneensa käyttöohjeen ja huomata, että ”täysi koneellinen” on pääsääntöisesti kaikkea muuta kuin täysi koneellinen. Minun ns. ”kuuden kilon koneeni” käyttöohjeista selviää, että ”täysi koneellinen” on esimerkiksi…

1 kg hienopyykkiä,
1,5 kg kauluspaitoja,
2 kg villapyykkiä,
2,5 kg keinokuituja, sekoitteita tai siliäväksi käsiteltyä puuvillaa,
3 kg mustaa tai tummaa puuvillaa, puuvillasekoitetta tai farkkuja, tai
6 kg puuvillaa, pellavaa tai puuvillasekoitetta

Minun vaatteilleni ”täysi koneellinen” on 1,5-3 kiloa pyykkiä. Vaatteita punnitessani huomasin, että kolme kiloa on yllättävän paljon, mutta käytännössä se tarkoittaa noin puolta koneellista pyykkiä. ”Täysi koneellinen” lakanoita ja pyyhkeitä on kuusi kiloa.

Tai sitten ei.

Punnitsin lakanapyykkiä. Kaksi pussilakanaa ja kolme tyynyliinaa painoivat 1,8 kiloa, ja tavallisen ilmavasti koneeseen aseteltuina ne täyttivät rummun. Pyykki painoi alle kolmasosan pesuohjelman kuuden kilon enimmäistäyttömäärästä, joten lisäsin koneeseen vielä malliltaan pussilakanaa muistuttavan aluslakanan. Saadakseni sen sopimaan pesurumpuun tunkematta, jouduin asettelemaan jo koneessa olevaa pyykkiä ihan hyvän aikaa. Koneen täyttäminen ei vastannut käsitystäni pyykin asettelemisesta ilmavasti, mutta pesin koneellisen joka tapauksessa.

Tuo täysi koneellinen pyykkiä painoi 2,8 kiloa. Minulla ei ole kuutta kiloa lakanapyykkiä, mutta jos olisi, sitä ei ikipäivänä saisi ilmavasti asetellen sopimaan pesurumpuun.

Kun pesukonetta ostaessani ihmettelin myyjälle, miten koneen täyttömäärä oli kuusi kiloa, kun edellisessä kodissani olleen samannäköisen, mutta vanhemman, oli vain 5,5 kiloa, hän totesi: ”Se on vain myyntikikka. Ihmiset haluavat ostaa täyttömäärältään yhä suurempia pesukoneita.”

Siltä todella näyttää. Punnittuani pyykkiä käsitykseni täydestä koneellisesta muuttui. Käytännössä minulla on kolmen – ei kuuden – kilon pesukone.

Ensisijaisesti puhdasta pyykkiä

Jatkossa en aio tuntea huonoa omatuntoa siitä, etten aina pese ns. täysiä koneellisia. Pyykinpesun tarkoituksena on saada likaiset tekstiilit puhtaaksi, ja lian lisäksi myös pesuaineen on tarkoitus huuhtoutua pyykistä pois. Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi pesukoneeni ohjeelliset enimmäistäyttömäärät voivat joidenkin pesuohjelmien kohdalla olla ylimitoitettuja.

Nykyiset pesukoneet käyttävät niukasti vettä, mikä näkyy helposti pesutuloksessa. Pesukoneeni käyttöohjeessa kerrotaan, mikä pesuohjelma erilaisille vaatteille ja kangaslaaduille kannattaa valita. Tätä olisi kannattanut noudattaa tarkemmin jo ensi lukemalta, niin olisin saanut alusta asti puhtaampaa pyykkiä.

Vettä säästävät pesuohjelmat tai vain kaksi huuhtelua eivät aina riitä saamaan pyykistä puhdasta, ja pesutulos voi kärsiä myös huolettomasta pyykin lajittelusta. Joitakin kertoja olen joutunut käyttämään lisähuuhtelua, ja joskus sekään ei ole riittänyt, vaan olen joutunut pesemään saman pyykin kahdesti. Olisi kannattanut valita käyttöohjeen suosittelema pesuohjelma sen sijaan, että valitsin vähemmän vettä kuluttavan vaihtoehdon. No, parempi viisastua edes myöhemmin kuin ei milloinkaan.

Mitä siis voin tehdä pyykinpesun vähentämiseksi?

Kaiken tämän mietinnän jälkeen ajattelen, että voin tehdä pyykinpesun vähentämiseksi vielä jotakin, mutten kovin paljoa.

Minulle on tärkeää saada vaatteeni kestämään niin pitkään kuin mahdollista. Tähän auttavat pyykin tarkka lajittelu, mahdollisimman hellävaraiset pesuohjelmat ja se, että vaatteet puhdistuvat kunnolla. Voisin pidentää pesuväliä tinkimällä näistä, mitä en tee, tai hankkimalla lisää vaatteita.

Minulle paras keino tehostaa pyykinpesua on hankkia muutamia vaatteita lisää. Sisähousujen löytäminen auttaisi jo paljon, sillä nyt joudun usein laittamaan pesukoneen päälle, vaikka kaapissa olisi vielä puhtaita yläosia. Viileinä vuodenaikoina vajaiden koneellisten pesu vähenisi heti vain tällä yhdellä muutoksella.

Riittävän täysien koneellisten pesu onnistuu hyvin lakanoiden, pyyhkeiden ja 60 asteessa pestävien vaatteiden kohdalla, hankalinta se on 40 asteessa pestävien vaatteiden ja villan kanssa. Sisähousujen löytyminen auttaisi ensin mainittuun ongelmaan, jälkimmäiseen ei taida löytyä järkevää ratkaisua.

Villavaatteista riittävä määrä pestävää löytyy vain talvikauden päättyessä, kun pesen niitä kesän tieltä pois. Viileinä vuodenaikoina villapyykkiä on kappalemäärinä ajatellen mukavasti, ettei tarvitse vain muutamaa vaatetta pestä, mutta eivät ne kahta kiloa paina. Nykytilanne toimii kuitenkin riittävän hyvin, kun vaihtoehtona on villavaatteiden mittavat lisähankinnat, ja likapyykin seisottaminen pitkään pyykkikorissa.

Viileänä aikana vuodesta pyykinpesua on mahdollista saada jonkin verran tehostettua. Kesäaika onkin sitten asia erikseen. Mitä lämpimämpi kesä, sitä varmemmin joudun hankkimaan lisää vaatteita saadakseni edes joskus koneelliseen riittävästi pyykkiä.

Lopuksi

Pyykinpesuun liittyviä asioita on ollut hyvä miettiä, sillä asia ei ole kovin yksinkertainen. Olen huomannut, että vuosien varrella olen tehnyt pyykinpesun vähentämiseksi jo aika paljon. Toisaalta olen huomannut myös sen, että kun omistaa melko vähän vaatteita, pienillä muutoksilla voi olla merkittäviä vaikutuksia. Muutaman vaatekappaleen hankinta voi mahdollistaa jo olemassa olevien vaatteiden käyttämisen tehokkaammin, kun ylä- ja alaosien määrä tasapainottuu. Näin on helpompi saada pestyksi riittävän täysiä koneellisia pyykkiä.

Tässä vielä pari linkkiä pyykinpesuun liittyen:

Ylen Aamu-tv: Pyykinpesu on arkinen taitolaji

Voin vain huokaista, kun Työtehoseuran tutkija Tarja Marjomaa sanoo pyykinpesun tuloksen olevan monta kertaa ihan sattuman kauppaa. Tämä on tullut käytännön kokemuksen myötä huomattua.

Yle: Suomalaiset pesevät vaatteita liian usein

Tässä jutussa on paljon mielenkiintoista tietoa esimerkiksi suomalaisten pyykinpesutottumuksista, pesulämpötiloista ja siitä, millaiset asiat voivat vaikuttaa siihen, millainen pesuohjelappu vaatteeseen tehtaalla päätyy.

Sähkönkulutuksen vähentäminen

Asun yksin pienehkössä, melko vaatimattomasti varustellussa yksiössä. Asunnossani ei ole saunaa, astianpesukonetta tai televisiota. Jääkaappi-pakastimen sijaan on pieni jääkaappi pakastelokerolla.

Pyrin vähentämään sähkönkulutustani. Se ei ole helppoa, sillä kulutan jo nyt varsin vähän. Suurimmat potentiaaliset sähkönkuluttajat asunnossani ovat jääkaappi, uuni ja pesukone.

Teksti kulkee jo nyt hyvällä tolalla olevista asioista kohti niitä, joissa olisi eniten mahdollisuuksia muutoksiin.

Valaistus

Valaistuksen sähkönkulutuksesta ei ole juuri vähennettävää. Kaikissa omissa valaisimissani on energiaa säästävät polttimot. Kaksi asuntoon kuuluvaa valaisinta – toinen keittiön katossa ja toinen vaatehuoneessa – voisivat kuluttaa vähemmänkin, mutta käytän niissä olevat polttimot ensin loppuun. Keittiön kattovaloa käytän hyvin harvoin ja vain hetken kerrallaan, ja vaatehuoneen valokin palaa vain lyhyen aikaa vaatehuoneessa käydessäni.

Asuntoni on valoisa. Kaupungin valot valaisevat illallakin sen verran, että esimerkiksi elokuvaa katsoessani en välttämättä tarvitse muuta valoa. Viihdyn hämärässä. Yleensä päällä on vain yksi valaisin kerrallaan. Siivotessa sytytän enemmän valoja, mutta sammuttelen niitä sitä mukaa kun siirryn paikasta toiseen. Kylpyhuoneen kahdesta lampusta sytytän useimmiten vain toisen, ja molemmat vain silloin, kun todella tarvitsen enemmän valoa.

Ruoanlaitto

Uuni kuluttaisi paljon sähköä, jos sitä käyttäisi. Olen jo useita vuosia välttänyt uunin käyttöä ruoanlaitossa ja käyttänyt sen sijaan liettä. Käytän uunia noin kerran kahdessa kuukaudessa.

Kahvinkeitin, vedenkeitin ja mikro ovat energiatehokkaita laitteita, mutta minulla ei ole mitään näistä. Laitteille ei ole keittokomerossani sopivia tiloja, enkä myöskään pidä niiden käytöstä ja puhdistamisesta.

Keitän teetä ja pikakahvia varten vettä kattilassa noin vuoden ikäisellä energiatehokkaalla keraamisella liedellä, enkä koe tästä erityistä tunnontuskaa. Vuonna 2015 yritin löytää tietoa veden keittämisen energiankulutuksesta keraamisella liedellä ja vedenkeittimellä. Selvisi, että induktioliesi voi kuluttaa energiaa jopa vedenkeitintä vähemmän, mutta keraamisen lieden suhteen tietoa oli vaikea löytää. Jokin lähde laittoi vedenkeittimen ja keraamisen lieden energiankulutuksessa lähes samalle tasolle, toinen löysi niiden väliltä enemmän eroa vedenkeittimen hyväksi.

Liesi löytyy jokaisesta asunnosta ja sen etuna on monikäyttöisyys, vedenkeitin soveltuu vain veden keittämiseen. Mikrosta en ole pitänyt koskaan. Olen onnistunut saamaan sillä aikaan lähinnä tulikuumia astioita ja epätasaisesti lämmennyttä ruokaa. Kun aloin lämmittää ruokani paistinpannulla liedellä, yllätyin positiivisesti. Mikrosta tuli minulle hetkessä turhake. Ruoka lämpeni liedellä lähes yhtä nopeasti kuin mikrossa.

Jos ruokaa valmistaisi ja/tai lämmittäisi useita kertoja päivässä, mikroa käyttämällä voisi säästää paljon energiaa. Minun ruokailuni on omanlaistaan; en käytä liettä ruoan valmistukseen tai lämmittämiseen kuin korkeintaan muutaman kerran viikossa. Mikro olisi niin vähäisellä käytöllä, että tilanteessani lieden käyttäminen lienee hyvä vaihtoehto.

Kylmäsäilytys

Asunnossani on kymmenen vuotta vanha jääkaappi, jonka sisällä on pieni pakastelokero. Jääkaappini lämpötila on noin +5 astetta, mutta jokin aika sitten hoksasin, että jääkaapissani oleville tuotteille riittäisi +8 astetta. Säädin jääkaappia pienemmälle, mutta lämpötila pysyi sinnikkäästi viidessä asteessa. Pakastelokeron lämpötilan mitattuani selvisi, että jos haluan pakastimen pysyvän suositellussa -18 asteessa, en saa jääkaappiani viittä astetta lämpimämmäksi.

Tämä herätti ajatuksia. Pakastelokerossa on tällä hetkellä litra mustikoita ja kolme pussia pakastekasviksia. Kasvispussin kyljestä voi lukea, että se säilyisi viisi vuorokautta -6 asteessa. Sekä kasvikset että mustikat ovat hyvän aikaa odottaneet käyttöä. Miksi säilytän pakastekasviksia kuukausitolkulla -18 asteessa, kun ne säilyisivät viisi vuorokautta -6 asteessa, ja kauppaan on kuuden minuutin kävelymatka? Ja mitä varten säilytän litraa mustikoita, miksen vain syö niitä pois…

Mietin hetken sitäkin, tarvitsenko talvella jääkaappia välttämättä ollenkaan. Jääkaapin vieressä talon ulkoseinää vasten on kaappi, johon on aikoinaan tullut ilmaa suoraan ulkoa. Nyt ilmanottoaukot on tukittu, mutta kaappi on edelleen viileä. Mittasin sen lämpötilaksi nollakelillä +13 astetta. Se ei ihan riitä.

Päätin käyttää pakastelokeron tuotteet pois. Sen jälkeen säädän jääkaappia sen verran pienemmälle, että lämpötila nousee +8 asteeseen. Pakastelokerossa lienee silloinkin vähintään -6 astetta, jossa vaikka ne pakastekasvikset lyhytaikaisesti säilyvät. Ostan -18 asteen lämpötilaa vaativia pakasteita – lähinnä kasvipohjaista jäätelöä – vain harvakseltaan kesäaikaan. Muina aikoina voin pitää jääkaapin lämpimämpänä. Kun jokainen aste kylmempään lisää sähkönkulutusta noin 5%, jatkuvasti päällä olevan laitteen sähkönsäästö muodostuu näillä muutoksilla vuodessa jo merkittäväksi.

Vähennän kylmäsäilytyksen sähkönkulutusta myös niin, että otan jääkaapin kokonaan pois päältä, kun olen pidempään poissa kotoa. Tein näin jo viime vuonna, ja se näkyi ilahduttavalla tavalla sähkölaskussa.

Pyykinpesu

Pyykinpesun sähkönkulutusta voi vähentää
– pesemällä täysiä koneellisia
– vain oikeasti pesun tarpeessa olevaa pyykkiä
– käyttäen oikean määrän pesuainetta
– energiatehokkaalla pesuohjelmalla
– ja matalassa pesulämpötilassa.

Kuulostaa yksinkertaiselta toteuttaa, mutta käytännössä ainakaan minun kohdallani näin ei valitettavasti ole. Niinpä palaan tähän aiheeseen aivan erikseen.

Pehmeää käpertymistä

Talviaika on kuin luotu rauhoittumiseen. Luonto lepää, karhut nukkuvat talviunta, ja hyvää lepo tekee meille ihmisillekin.

Kun ulkona sataa ties kuinka monetta päivää peräkkäin vettä tai räntää, maa pysyy mustana kaikista toiveista huolimatta, eikä aurinkoa ole näkynyt aikoihin, on loistava tilaisuus keskittyä rentoutumiseen. Sytyttää kynttilöitä tai valaista koti muuten pehmeäksi pesäksi, keittää kuppi kuumaa ja ottaa sen kanssa jotakin pientä hyvää, pukea villasukat ja kääriytyä lämpimään vilttiin. Kuunnella musiikkia, lukea hyvää kirjaa yksin tai ääneen toiselle, pelata lauta- tai korttipelejä. Ottaa esiin kutimet ja neuloa jotakin pehmeää itselle tai tärkeän ihmisen joulupakettiin laitettavaksi.

Tai kuten niin monessa suomalaiskodissa näin joulukuun kuudentena on tapana, katsoa televisiosta tasavallan presidentin itsenäisyyspäivän vastaanottoa. Seurata kättelyjonon etenemistä ja ihastella juhlavieraiden kauniita juhlapukuja ja kampauksia. Linnan juhlien seuraaminen on tuttu ja turvallinen, omalla tavallaan sympaattinen tapa viettää itsenäisyyspäivää.

Nautin vaihtuvista vuodenajoista. Siitäkin huolimatta, että syksy tuntuu venyvän aina vain pidemmäksi. Kotini on täällä Pohjolassa, enkä haluaisi asua missään muualla.

Kirjoitan tätä tekstiä viikkoa ennen itsenäisyyspäivää. Lumisade on tauonnut ja lämpömittari näyttää asteen verran pakkasta. Puiden oksiin on tarttunut lunta, ainakin hetken maisema on taas valkoinen. Hämärä on laskeutunut ja pihavalot ovat syttyneet.

On aika nousta viltin alta ja sytyttää kynttilä. Valita kirjaston levypinkasta – ei enää onneksi kovin vaarallisesti huojuvasta – uusi tunnelmallinen jazzlevy soimaan. (Minun ja kirjaston suhteessa ei ole kerrassaan mitään minimalistista.) Keittää kupillinen teetä ja tehdä pari hyvää voileipää. Ottaa ruokakomeron kätköistä vähän suklaata. Vai pitäiskö jo puhua herkkukomerosta, kun kaapin ovat vallanneet suklaa, marsipaanilla ja ilman, toffee ja erilaiset pähkinät. Onkohan liian optimistista ajatella osan säilyvän jouluun asti… Myös erilaisia teelaatuja on useita. Kupillinen kahvia tai teetä on yksi talviajan useimmin toistuvista nautinnoista.

Itsenäisyyspäivä on mitä parhain päivä rentoutumiseen, hitaaseen nautiskeluun ja rauhoittumiseen. Tunnelmointiin ja herkutteluun. Hyvien asioiden ja kiitollisuuden aiheiden miettimiseen.

Paljon Onnea 100-vuotiaalle Suomelle!
Ja oikein hyvää itsenäisyyspäivää teille kaikille.

Allergiasta, sisäilmaongelmista ja pienistä kodeista

Vietin kesällä aikaa talossa, jossa on sisäilma- ja homeongelmia. Sään jatkuessa päivästä ja viikosta toiseen sateisena, aloin saada hengitystieoireita. Yskitti, keuhkoihin koski ja hengittäminen tuntui raskaalta. Omituisia lihas- ja nivelongelmiakin ilmeni.

Tuntui helpottavalta palata omaan, raikkaaseen kotiin. Asuntoon, jossa ilma kiertää välillä niin reippaasti, että paperit pöydällä lepattavat. Minua odotti kuitenkin yllätys.

Kotini oli entisellään, mutta minä en. Liiankin tarkka hajuaistini oli terävöitynyt entisestään. Nenäni ärsyyntyi tavallisista tuoksuista, joihin en aiemmin ollut kiinnittänyt erityistä huomiota. Keittokomerossa oli vastassa vanhojen keittiönkaappien tuoksu, jota en ennen ollut huomannutkaan. Erityisen paljon häiritsivät erilaisten muovien, esimerkiksi latausjohtojen tai muovitarjottimen, hajut, jotka tekivät hengittämisen raskaaksi.

Sain hengenahdistusta myös erilaisista ruoka-aineista, kuten banaaneista, joita olin popsinut koko talven ilman mitään ongelmaa. Se tuntui vielä ymmärrettävältä, olinhan joutunut vuosikausia välttelemään lähes kaikkia hedelmiä ristiallergioiden vuoksi. Kun aloin saada oireita milloin mistäkin ruoka-aineista, mieleeni alkoi hiipiä huoli.

Viihdyin tiiviisti ranskalaisen parvekkeen avoimen oven äärellä ja ulkona kävelyllä. Otin käyttöön kaikki allergialääkkeeni, vaikka siitepölykausi oli niin lopuillaan, etten tavallisesti niitä enää tarvitsisi. Hengitin, yritin rentoutua ja olla stressaantumatta. Järkeilin, että tämän on oltava väliaikaista. Laskin päiviä reilun viikon päässä odottaneeseen lääkäriaikaan, joka oli varattuna sopivasti muun muassa allergiaan liittyen jo ennen kuin näitä viimeisimpiä oireita oli olemassakaan.

Ihmisen muisti ei ole kovin pitkä, minun ainakaan. Olin voinut jo pitkään niin hyvin, että kokonaiskuva oli päässyt unohtumaan. Se palautui mieleeni lääkärissä verikoetuloksiani katsellessa.

Olen ollut allerginen pikkulapsesta asti. Reagoin herkästi erilaisiin altisteisiin, olivat ne sitten tuoksuja, pölyjä tai sisäilmaongelmia. Astman vuoksikin minua aikoinaan lääkittiin, kunnes todettiin, ettei sitä ehkä ollutkaan, hankalampi allergia vain. Muistin erään kevään, kun katupölyaikaan kävelty neljän korttelin matka ärsytti keuhkoni niin, että sain kuukauden päivät yskiä niitä tyhjäksi. Mieleeni muistui myös muutaman yön yöpyminen ikävältä tuoksuvassa tilassa, joka johti samanlaisiin oireisiin. Tai perusteellisemmat siivouspäivät kissakodissa, jotka olivat yhtä niistämistä.

Lääkärikäynti muistutti, että minun on otettava allergiataipumukseni paremmin huomioon. Kuunneltava ja uskottava omaa oloani, vaikka olisin ainoa tilassa oireileva. Tuoreimman oireiluni taustalla oli todennäköisesti kyse homeen ja sisäilmaongelmien aiheuttamasta tulehdusreaktiosta elimistössä, mikä aiheutti oireilua milloin mitäkin kohtaan. Vointini palautui onneksi varsin nopeasti lähes ennalleen, vain hajuaistini on yhä hieman aiempaa herkempi.

Minimalistinen koti sopii hyvin allergiselle. Toisaalta pienessä kodissa monet altisteet korostuvat. Pölyä tuntuu olevan enemmän, kun sille on vähemmän tilaa hajaantua. Kynttilän sisäilmaa heikentävän vaikutuksen huomaa helpommin. Myös kukkien siitepöly ja kaikenlaiset tuoksut ovat helpommin häiriöksi kuin suuremmassa tilassa. Kaksiossa on yksiöön nähden se etu, että makuuhuoneen voi rauhoittaa tällaisilta häiriötekijöiltä.

Hengitysvaikeuksia potiessani aloin miettiä, voisinko vielä yksinkertaistaa kotiani ja saada siitä allergisen näkökulmasta entistä paremman.

Moneen asiaan olin jo noin vuoden yksiössä asumisen aikana puuttunutkin. Olin vähentänyt kynttilöiden polttamista, ja huomannut, mitä kynttilöitä minun kannattaa suosia ja mitä välttää kokonaan. Kaksiossa hyväksi havaituilla kruunukynttilöillä ei ollut enää mitään asiaa kotiini. Kukkia en ollut ostanut aikoihin, koska toistaiseksi oli epäselvää, millaisia kukkia sietäisin pienessä tilassa ilman oireita. Tuoksuja olin välttänyt jo pidemmän aikaa. Käytän tuoksuttomia tai luonnonmukaisia, kevyesti hajustettuja tuotteita, joiden tuoksu haihtuu nopeasti. Vuosien mittaan olin välillä kuitenkin unohtanut herkkyyteni ja hankkinut epähuomiossa jotakin liian tuoksuvaa. Olisi syytä vihdoin oppia olemaan tarkempi.

Mutta miten vähentää häiritsevästi haisevaa muovia? Kun avasin kaapin oven, sieltä tulvahti pistävä muovin haju. Haisevasta muovitarjottimesta, jota olin käyttänyt nojatuolissa kirjoittaessani koneen alla, saatoin luopua. Keksisin tilalle jotakin muuta. Kaikki sähköjohdot olivat tarpeellisia, joten niiden hajun kanssa oli vain tultava toimeen. Hierontaan käyttämäni tennispallon kammottava haju tuli kaapin ulkopuolellekin, mutta ehkä pallon voisi raikastaa muovipussissa soodan kanssa.

On tärkeää, että koti on helposti siivottava. Allergisille suositellaan päiväpeitteen käyttöä, mutta minä luovuin omastani, koska tuntui, että päiväpeite oli vain yksi pölyä keräävä ja huollettava tekstiili muiden rinnalla. Vähensin myös koristetyynyjä, jotka ennen nojatuolin hankintaa olivat jatkuvassa käytössä, mutta joista vain yksi oli enää tarpeellinen. Olin jo aiemmin vähentänyt joitakin kohtuuttoman paljon pölyäviä tekstiilejä, kuten vanhoja, pehmeäksi ja pölyäväksi kuluneita astiapyyhkeitä ja torkkupeiton.

Olen jo pitkään seurannut tv-ohjelmia ja lehtijuttuja hajuste- ja monikemikaaliyliherkkyydestä. Miettinyt, että kunpa vaan ei koskaan omalle kohdalle sattuisi. On ihan riittävän herkkää minulle haistaa asunnossa painomusteen haju, kun välioven takana olevasta postiluukusta on yllättäen jaettu sanomalehti.

Kesäinen kokemukseni muistutti asioiden pitämisestä tärkeysjärjestyksessä. Minulla ei ole varaa terveyttäni horjuttaviin altistuksiin. Minun on pidettävä terveydestäni parempaa huolta.

P.S. Suosittelen Susanna Makaroffin kirjaa Homeäidin päiväkirja. Todella hyvin kirjoitettua päiväkirjan ja tietokirjan yhdistelmää oli mahdotonta laskea käsistä, ennen kuin saisin tietää miten perheen käy. Sopii myös jännitys- ja kauhukirjojen ystäville, mitään näin ahdistavaa en muista koskaan lukeneeni. Kirja on myös psykologiselta ja sosiaalipsykologiselta kannalta erittäin mielenkiintoista luettavaa. Se kertoo ihmisluonnosta enemmän kuin haluaisi kuulla.

Poikkeustilanne: kun hanasta ei tule puhdasta vettä

Viime viikon torstaina ja perjantaina tuhansien kuopiolaisten vesihanoista tuli ruskeaksi värjääntynyttä vettä. Vesiongelmat aiheuttivat ongelmia kotien lisäksi esimerkiksi ravintoloissa, kampaamoissa, hotelleissa, päiväkodeissa ja terveydenhuollossa.

Aluksi ohje kuului, ettei värjääntynyttä vettä suositella käytettäväksi juoma- tai talousvetenä ja pyykinpesua on syytä välttää. Vähän ajan kuluttua ohjeistusta tarkennettiin niin, että vettä voi käyttää wc:n huuhteluun. Ja myöhemmin lisättiin, että sitä voi käyttää käsien pesuun ja muuhun välttämättömään peseytymiseen.

Puhdasta vettä sai hakea muutamasta väliaikaisesta vedenjakelupisteestä. Onnekseni lähin vedenjakelupiste oli vain noin kilometrin päässä, ja onneksi olen sellaisessa kunnossa, että jaksan kantaa tarvitsemani veden. Kannoin huolta muista autottomista ihmisistä, heistä joilla vedenhakupisteelle voi olla pidempikin matka. Heistä, joilla ei ole voimia kävellä ja kantaa painavia kantamuksia. Mietin kotona asuvia vanhuksia, muistisairaita, liikuntavammaisia – miten he saisivat puhdasta vettä?

Vesiongelma oli levinnyt kaupungissa laajalle alueelle, ja vielä perjantaina oli uhkana, että se leviäisi koko kaupungin eteläiseen osaan. Se olisi ollut katastrofi. Kaikki vesikalusto, jolla puhdasta vettä ihmisille järjestettiin, oli käytössä jo torstaina. Vedenjakelupisteitä oli enimmillään neljä, suuren osan ajasta vain kolme, kaikki keskustassa tai sen lähialueilla.

Tilannetta seuratessa kävi nopeasti selväksi, ettei tällaiseen poikkeustilanteeseen ollut varautunut kukaan. Ei vesilaitos, yritykset, laitokset, terveydenhuolto tai yksityiset ihmiset. Torstaina keskustan kauppojen vesihyllyt olivat tyhjentyneet, perjantaina jo kauempana sijaitsevan hypermarketinkin hyllyt. Myös vesikanisterit olivat tehneet kauppansa, niitä ei kannattanut enää etsiskellä.

Kuopiossa tehdään päävesijohdon saneeraustöitä, mikä saattaa aiheuttaa vedenlaatuhäiriöitä vuoden loppuun asti. (Kuopiolaisille vinkkinä, seuratkaa Kuopion Veden nettisivuja tai Facebookia. Ainakin tähän asti tiedotus on tullut muuta kautta jälkijunassa.) Torstain vesiongelma tuli monille täytenä yllätyksenä. Minulla oli lähdevettä jääkaapissa, koska pari viikkoa aiemmin olin kuullut entiseltä kumppaniltani, että hänen postiluukustaan oli jaettu tiedote mahdollisesta seuraavana päivänä alkavasta vedenlaatuhäiriöstä, ja kehotettu varaamaan juomavettä kolmen vuorokauden tarpeisiin. Sillä kertaa tuli kiire illalla pestä pyykkiä, tiskata, käydä suihkussa ja ottaa vettä mahdollisten ongelmien varalle. Tällä kertaa tietoa ei tullut mistään, enkä voinut varautua mitenkään. Minun oli ollut tarkoitus pestä pyykkiä seuraavana päivänä.

Kun kaiken tarvitsemansa veden joutuu kantamaan omin voimin noin kilometrin päästä, huomaa nopeasti, miten huolettomasti vettä on tottunut tavallisesti käyttämään. Juomaveden kantaminen ei ole ongelma, sitä kuluu vielä varsin vähän. Mutta siitä veden tarve vasta alkaa. Peseytyminen, tiskaaminen ja pyykinpesu vaativat puhdasta vettä. Jos vettä olisi tarvittu myös wc:n huuhtomiseen, eivätkä pesuvedet olisi siihen riittäneet, vettä olisi pitänyt varata myös sitä ajatellen. (En ole erityisen innoissani vesivessoista, ja etenkin tällaisessa poikkeustilanteessa moisen keksinnön idioottimaisuus korostuu. Kuvitelkaa tilanne, jossa puoli kaupunkia ei saisi vaikkapa muutamaan päivään huuhdottua wc:tä. Onneksi Suomessa moni kaupunki on vesistön äärellä.)

Torstai olisi ollut minulla saunapäivä. Kävin saunalla toteamassa, ettei ihmettä ollut tapahtunut, vaan sielläkin hanasta tuli ruskeaa vettä. Edellinen saunavuorolainen oli peseytynyt siitä huolimatta. Tulin takaisin kotiin ja aloin suunnitella peseytymistä.

Eri lähteiden mukaan kulutamme suihkussa käydessämme vettä keskimäärin 12-15 litraa minuutissa. Viimeviikkoisen kokemukseni pohjalta ajatellen jo tuo minuutissa kuluva vesimäärä on valtava. Minun oli selvittävä mahdollisimman vähällä vesimäärällä, ja saatava pitkät ja paksut hiukseni puhtaiksi. Arvelin parhaaksi vaihtoehdoksi kaataa pesuvatiin sen verran vettä, että saisin siinä hiukseni pestyä. Kastelin hiukseni vadissa, hieroin niihin ohueksi laimennettua, vain vähän vaahtoavaa shampoota ja puristelin hiukseni mahdollisimman kuiviksi ennen kuin huuhdoin ne pesuvadissa. Hiuksista tuli puhtaat ja vesi sopi vielä käytettäväksi vartalon pesuun. Halusin tietää, minkä verran vettä tarkalleen kuluisi, joten mittasin sen. 4,3 litraa.

Jos vesiongelmat jatkuisivat pidempään, juomaveden ja pesuveden kantaminen onnistuisi vielä hyvin. Kaksi viiden litran vesikanisteria kulkisivat repussani vielä mukavasti, kannoin sellaiset jo kerran kassissa olalla ja välillä kädessä, kun repussa oli muita kantamuksia. Mutta entä sitten kun pitäisi tiskata ja pestä pyykkiä? Etenkin pyykinpesu vaatii paljon vettä, sillä pesuaine on saatava huuhdotuksi hyvin pois vaatteista. Tiskaamiselta voi välttyä, jos osaa varautua vesiongelmiin ennalta, eikä tiskiä ole jo valmiiksi, ja käyttää kertakäyttöastioita. Ja jos on mikroaaltouuni. Minulla ei enää ole, joten lämmitän ruoan paistinpannulla liedellä.

Koskaan en ole käyttänyt vettä yhtä tietoisesti kuin noina parina päivänä viime viikolla. Kun laitoin kattilasta viimeisen ruoka-annoksen paistinpannulle liedelle lämpiämään, tuli kattilan tiskaaminen ajankohtaiseksi. Miten sen tekisi mahdollisimman vähällä vedellä? Kattilan ja paistinpannun tiskasin erikseen, ja muut tiskit pienessä vesimäärässä pesuvadissa. Mietin joka vaiheessa, ettei vettä menisi yhtään hukkaan. Koskaan ei ole tarvinnut keskittyä samalla tavalla esimerkiksi tiskirätin huuhtomiseen. Jos ongelmatilanne olisi kestänyt pidempään, olisin siirtynyt ruoanvalmistuksessa yhden paistinpannun taktiikkaan. Sen puhdistaa helposti ja vähällä vedellä.

Mitä nuo kaksi päivää opettivat? Mitä jos vastaava tilanne toistuisi ja kestäisi pidempäänkin?

Sinä iltana, kun noin kaksi viikkoa sitten jouduin varautumaan vesiongelmiin, minulla ei ollut yhtäkään tiivistä kannellista astiaa. Oli ollut kyllä vuosikausia mielessä sellaisia hankkia. Onneksi seuraavana aamuna hanasta tuli puhdasta vettä, sillä jääkaapissa yön yli esimerkiksi kattilassa säilytetty vesi maistui voimakkaasti jääkaapille ja oli juomakelvotonta. Sinä päivänä kävin hakemassa kaupasta lähdevettä isommissa pulloissa ja kanisterissa, niitä voisi myöhemminkin käyttää veden säilyttämiseen. Viime viikolla täydensin valmiusvarastoani parilla lisäkanisterilla, kannellisilla ämpäreillä, kertakäyttöastioilla ja puhdistuspyyhkeillä. Suuri kattila on hyödyllinen pesuvesien lämmityksessä.

Viime viikon vesikriisi kesti onneksi vain kaksi päivää. Mitä jos tilanne olisi jatkunut pidempään? Se laittoi miettimään myös muita mahdollisia poikkeustiloja. Vähänkään pidempää sähkökatkoa en haluaisi kokea, se lamauttaisi kaiken.

Kun näitä miettii, huomaa, että yhteiskuntamme on lopulta hyvin haavoittuvainen. Liian paljon on yhden kortin varassa.

P.S. Jos sinun pitäisi juuri nyt hankkia vesikanisteri, missä olisi lähin kauppa, mistä sellaisen saisit? Entä jos kanisterit olisivat siitä kaupasta loppu? Entä jos tuhannet muutkin samassa kaupungissa tahtoisivat samaan aikaan ostaa vesikanisterin?

Viime viikon lopulla huomasin, että minun lisäkseni monella muullakaan ei ollut omasta takaa vesikanisteria. Joku näpsä olisi tehnyt torilla hyvän tilin vesikanistereita myyden. Ilmainen vinkki: jos sinulla ei vielä ole tiiviitä vesiastioita, joita kykenet tarvittaessa kuljettamaan kotiisi vähän kauempaakin, hanki sellaisia. Ne voivat tulla jonakin päivänä todelliseen tarpeeseen.