Paperinkulutuksen vähentäminen

Ilmastodieetti.fi -laskurin kulutusta tarkastelevassa osiossa lehdet, kirjat ja paperi muodostavat oman erillisen osansa. Se sai minut miettimään paperinkulutuksen vähentämistä. Koska laskuri määrittelee hiilijalanjäljen koon kulutetun euromäärän mukaan, kaikki paperinkulutus ei tuloksessa näy.

Postiluukussani on jo monta vuotta ollut tarra ”ei mainoksia ja ilmaisjakelua”. Paperilaskut ovat aikoja sitten vaihtuneet e-laskuihin. Nämä keinot vähensivät kotiin tulevan paperin määrää jo paljon. Lisää vähennystä tuli, kun minimalismiin tutustumisen myötä lopetin useamman kodin- ja sisustuslehden tilauksen, ja vähensin lehtien irtonumeroiden ostamista.

Minulle tuli puolen vuoden ajan sanomalehti lauantaisin ja sunnuntaisin. Aluksi tuntui ihanalta lukea lehteä viikonloppuaamuisin, mutta loppuvaiheessa se tuntui välillä lähinnä velvollisuudelta ja lopulta tarpeettomalta. Kun tilaus muutama kuukausi sitten päättyi, ajattelin, että jos kaipaan viikonloppulehteä, voin aina käydä ostamassa sellaisen kioskilta.

Tällä hetkellä minulle tulee lahjatilauksena yksi aikakauslehti. Lehtien irtonumeroita ostan hyvin harvoin, lähinnä tilapäisessä mielenhäiriössä, kun olen allapäin ja kaipaan pientä hemmottelua. Silloin saatan unohtaa, ettei kaupan lehtihyllystä juuri löydy lehtiä, joita todella haluaisin ostaa. Näin tapahtuu muutaman kerran vuodessa.

Miten voisin vielä vähentää paperinkulutustani?

Lehdet

Lehtiä voi tulla postiluukusta myös tilaamatta. Kun kaikki erilaiset asiakas- ja jäsenlehdet sattuivat tulemaan lyhyen ajan sisällä, ja kasautuivat pöydälle odottamaan lukemista, päätin tehdä asialle jotakin. Mitkä niistä todella halusin lukea, ja mitkä tuntuivat lähinnä velvollisuuksilta?

Sähköyhtiön lehden olisin voinut kaikki nämä vuodet laittaa suoraan paperinkeräykseen, mutta luin sen silti. Siinä ei ollut minulle yhtään mitään. Kolmessa jäsenlehdessä oli usein mielenkiintoista luettavaa, mutta jostain syystä ne odottivat lukemista joskus pitkäänkin. Lopulta niiden lukeminen muuttui velvollisuudeksi. Erään yrityksen asiakaspostitus on turhaa paperijätettä. Aion lopettaa koko asiakkuuden, jolloin myös postitus loppuu.

Kirjoitin neljä sähköpostia, joissa ilmoitin lukevani lehdet mieluummin netissä. Tämä muutaman minuutin homma olisi pitänyt tehdä jo vuosia sitten. Oloni keventyi välittömästi. Jäsenlehtien ilmestymisestä ilmoitetaan sähköpostilla, joten niiden lukeminen ei pääse unohtumaan.

Hyvin pienellä vaivalla sain lopetettua lehtipinon kertymisen ja siitä seuraavan velvollisuudentunteen. Samalla vähensin paperijätettä.

Kirjat

Olen ulkoistanut kirjahyllyni kirjastoon. Kotoani löytyy yleensä enemmän kirjaston kirjoja kuin omiani; tällä hetkellä omistan vain kolme.

Kirjat ovat ihania! Luen paljon, mutta yritän välttää kirjojen ostamista. Tilaan vuosittain syntymäpäiväkseni ja jouluksi muutaman kirjan, joita en saa kirjastosta, ja joita ei ehkä koskaan tulla kääntämään suomeksi, ja lahjoitan ne luettuani kirjastolle. Harkitsen ostokseni tarkkaan. Kirjapaketin avaaminen on vuoden parhaita hetkiä, ja tästä suuresta ilosta en aio luopua.

Kesäisin käyn kirjatapahtumassa, jonka houkutuksia on vaikea vastustaa. Mukaani tarttuu aina jonkinlainen pino kesälukemista. Tänä vuonna pyrin harkitsemaan ostoksiani tarkemmin. Yritän karsia ostoksiani niin, että ostan mukaani vain erityisen merkityksellisiksi kokemani kirjat. Muiden kirjojen kohdalla voin laittaa kirjan nimen muistiin, jotta voin myöhemmin katsoa, löytyisikö sitä kirjastosta.

Muu paperi

Olen vuosien kuluessa onnistunut vähentämään paperitavaran kulutustani. Ajat ja tavat ovat muuttuneet.

Ostan yhden kalenterin ja muutaman postikortin vuodessa. Nippu kirjekuoria kestää vuosia, niin harvoin kirjekuoren tarvetta nykyään enää on. Päiväkirjan kirjoittamista varten ostan tarvittaessa muistikirjan tai vihon. Valitsen yksinkertaisen ja edullisen, sillä kun otan käyttööni uuden muistikirjan, silppuan samalla edellisen.

Suosisin monestakin syystä mielelläni kierrätyspaperista tehtyä muistikirjaa tai vihkoa, mutta niitä on kirjakaupassa tarjolla ihmeen vähän. En pidä kovalle valkoiselle paperille kirjoittamisesta, millaista suurin osa kaupan valikoimasta viimeksi käydessäni oli. Kierrätyspaperi tai muu pehmeämpi paperi tuntuu mukavammalta kynän alla. Sävyltään pehmeämpi paperi on myös kaksin verroin ilo silmälle, kun paperista heijastuva valo ei häikäise silmiä.

Muistilappuja tai -lehtiöitä en ole ostanut enää vuosiin. A4-paperia tulee aina jostakin enemmän kuin tarpeeksi kauppalistojen tekemistä varten. Esimerkiksi yhden ainoan petauspatjan tilaus tuotti minulle samat tilaustiedot viidellä (!) eri paperilla. En käsitä mitä järkeä siinä on, mutta niistä papereista teen taas 40 kauppalistaa.

Lopuksi

Vuosien ajan postiluukun kolahdus oli minulle suuri ilo. Se tarkoitti mainoskatalogeja, aikakauslehtiä ja kaikenlaista muuta paperia. Kun aloin tarkemmin miettiä, mitä jätepaperikasaan oikein päätyi, suhtautumiseni postiluukun kolahdukseen muuttui.

Postiluukkuni ei ole koskaan ennen kolahtanut niin harvoin kuin nykyään. Välillä menee viikkoja ilman postia. Kirjoitettuani ne edellä mainitut neljä sähköpostia, sain välillä kadonneen postiluukun kolahdukseen liittyvän ilon takaisin, mutta aivan eri merkityksessä kuin ennen.

On ilo tietää, että kun postiluukku kolahtaa, sieltä tuleva posti on todella joko merkityksellistä tai toivottua.

Kevät kaupungissa

Talvi oli ihana. Lunta oli paljon ja pakkasta sopivasti. Kevään tullen suuri lumimäärä muuttui haitaksi: kävelytiet puhdistetaan hiekasta ilmeisesti vasta kun kaikki lumet ovat sulaneet. Sitä ennen kävelijän jalan alla on paksu kerros hiekoitussepeliä, ja ilma on pölyistä hengittää.

Lumen alta paljastuu loputtomiin tupakannatsoja, tupakka-askeja, karkkipapereita ja pahvisia kahvimukeja. Ja ne saavat seurakseen uusia. Paljon puhuttavat koiranjätökset ovat ympäriinsä levittäytyneeseen siivottomuuteen nähden pieni harmi.

Alkukevät on minulle vaikeaa aikaa. Kaipaan pois kaupungista. Tekee kipeää ajatella, että tuolla jossakin kurjet ja töyhtöhyypät palaavat pelloille, seuranaan monet muut muuttolinnut. Ja minä olen täällä. Pölyn ja pakokaasun keskellä seuraamassa tietoja ilmanlaadusta.

Olen kotoisin pikkukaupungista, pellon laidalta. Lapsena vietin lomia ja viikonloppuja maalla. Minun on edelleen ikävä kuovin ääntä. Ylitse lentäviä kurkiauroja. Lintujen äänistä erityisesti lokkien, pääskyjen ja kuovin äänet saavat minut tuntemaan oloni kotoisaksi. Lokit ovat jo palanneet. Ehkä aika kuluu nopeasti, ja pääskyt palaavat ennen kuin ehdin huomatakaan.

Kaupunkiasumisessa parasta on palvelujen läheisyys. Lähes kaikki tarvitsemani on kävelymatkan päässä. Huomaan toistavani tätä mielessäni kuin mantraa. Mutta se ei auta.

Yritän ajatella, että oloni helpottuu, kunhan puihin tulee lehti. Kotitaloni ympärillä on niin paljon puita, että kesällä lähitalot jäävät vihreän peitteen taa. Tosin vähemmän kuin ennen, sillä läheltä kaadettiin jokin aika sitten suuri koivu. Tänään sain tietää, että asuntoni edessä oleva puu, kaunis suuri vaahtera, kaadetaan. Minulle oli tuonut voimia ajatella, että se pian kukkii. Mutta enää se ei kuki kuin mielessäni, viime kevään kukkasin.

Kävelin viime viikolla kauemmas keskustasta kauppaan. Keksin luonnonläheisen reitin, jolla kiertäisin suurimman osan liikenteen melusta ja pölystä. Halusin nähdä mitä reitin varrella voisi olla, löytyisikö sieltä jonkinlaista virkistystä. Hautausmaalla linnut lauloivat, peipon kirkas ääni erottui kuorosta. Podin tuskaisen haikeaa ikävää. Juuri silloin pääni yltä kuului enemmän kuin tervetullut ääni. Nostin katseeni ja näin, miten kaksi joutsenta lensi ylitseni. Miten ne ilmestyivätkin siihen kuin tilauksesta.

Ehkä tämä tästä, ajattelin. Ehkä tämä pahin aika on pian ohitse. Talven rippeet lähtevät ja kaupunkiluonto vihertyy. Kuuntelin peipon laulua ja hengitin sinä päivänä ihmeen raikasta ilmaa. Ehdin kävellä vain hetken matkaa eteenpäin, kun kuulin kaunista liverrystä. Pysähdyin katsomaan, missä laulaja mahtaisi olla. Punakylkirastas lauloi kirjaimellisesti täysin rinnoin viereisessä puussa. Eikä se ollut ainoa, sain nauttia sen lajitovereiden seurasta pitkin matkaa.

Olenkohan minä väärässä paikassa, kun ajattelen, että parasta kaupungissa on luonto ja sen eläimet?

Jos kaupungissa ei olisi yhtään luontoa, lintuja ja eläimiä, minun olisi välttämätöntä asua muualla. En jaksaisi kaupunkielämää ilman niitä. Saan linnuista ja eläimistä valtavasti voimaa ja elämäniloa. Ne ovat tänäkin keväänä auttaneet minua jaksamaan.

Varikset, harakat ja naakat ovat seuranani ympäri vuoden. Ihana merkki kevään tulosta oli, kun ikkunani ohitse alkoi lentää variksia oksa nokassaan. Harakoita alkoi näkyä kevätpuuhissaan. Pian sain seurata naakkojen suorastaan jännittävää pesänrakennustarpeiden hankintaa. Saisivatko ne kiskottua oksanpätkän irti puusta? Näin monta kovaa yritystä, mutta oksa ei voimallisesta kiskomisesta huolimatta katkennut.

Kevään ensimmäisen lokin näkeminen on aina merkkitapaus. Nyt niitä lentää taivaalla jo enemmän. Voi miten kauniisti auringonvalo heijastuu niiden valkoisesta sulkapeitteestä! Jään usein seuraamaan lokkien liitelyä, se rauhoittaa. Saan seurata lokkeja usein hyvin läheltä, kun ne lentävät aivan ikkunani editse.

Myöhään eräänä iltana minulle selvisi, että naapuritalon kulmalla on liiketunnistimella toimiva valo. Minua alkoi naurattaa, kun huomasin, kuka sen oli saanut syttymään. Ehdin nähdä muutaman loikan, ennen kuin jänis hävisi talon nurkan taakse.

Leppäkerttu kävi eräänä päivänä järjestämässä siipiään ikkunani ulkopuolella. Aurinko lämmitti mukavasti meitä molempia.

Ilta-aurinko paistaa ja houkuttelee lähtemään vielä ulos. Jos toiveeni toteutuisi, huomenna sataisi vettä. Ja ylihuomenna. Ja vaikka vielä sitä seuraavanakin päivänä. Eikä säästeliäästi ripsien vaan taivaan täydeltä ja tuntikausia.

Loppuisi tämä vuoden ankein aika kaupungissa nopeammin.

P.S. Seurasitko Norppaliveä? Pullervon jälleennäkemistä odotellessa ympärivuotinen Luontolive tarjoaa mielenkiintoista seurattavaa. Tällä hetkellä on tarjolla kurkistus liito-oravan ja metsäpeuran elämään. Pääset Luontoliven etusivulle tästä.

Ajatuksia vedenkulutuksen vähentämisestä

Vedenkulutuksen vähentämiseksi on erilaisia keinoja, joista edellisen kirjoitukseni aiheena olleet vakiovirtausventtiilit ja vettä säästävä suihkusuutin ovat helpoimmat. Niiden avulla vettä säästyy, vaikkei omassa käyttäytymisessään muuttaisi mitään. Muut keinot veden säästämiseksi vaativat enemmän ajatusta, keskittymistä ja uudenlaisten tapojen oppimista.

Olen pyrkinyt monin tavoin vähentämään vedenkulutustani, ja verrattuani viimeisintä vesilaskuani vuodentakaiseen huomasin sen tuottaneen tulosta. Valitettavasti taloyhtiössäni vesilaskut tulevat miten sattuu, joten jouduin laskemaan pidemmän aikavälin vedenkulutuksestani päiväkohtaisen keskiarvon, minkä avulla selvitin vuoden laskennallisen kulutukseni. Kumpanakaan vuonna en ole laskelmassa käytettyinä päivinä ollut esimerkiksi matkoilla, joten sen suhteen laskelmat ovat vertailukelpoiset. Viime vuonna saatoin maalata seiniä noihin aikoihin, millä on voinut olla jonkin verran vaikutusta vedenkulutukseen. Toisaalta laskennassa käytetty ajanjakso on viime vuoden osalta yli kuukauden pidempi, joten se tasoittaa laskelmaa.

Laskelmani mukaan vedenkulutukseni on vähentynyt niin, että vuositasolla säästö tarkoittaisi 4,45 kuutiota (4450 litraa) kylmää ja 0,82 kuutiota (820 litraa) lämmintä vettä. Rahaksi muutettuna se tarkoittaa kahdenkympin säästöä kylmän veden ja kympin säästöä lämpimän veden osalta. Taloyhtiössäni kylmä vesi maksaa 4,52 euroa ja lämmin 12,70 euroa kuutiolta.

Säästö voi kuulostaa etenkin rahassa mitaten pieneltä, mutta yhden hengen taloudessa jo valmiiksi säästäväisen ihmisen on vaikea saavuttaa erityisen suuria lisäsäästöjä oikeastaan millään elämän alueella. Tilanne näyttäytyy erilaisena, kun sitä miettii väestötasolla. Mitä jos esimerkiksi joka kolmas suomalainen kotitalous päättäisi alkaa säästää vettä? Sillä olisi jo merkitystä esimerkiksi energiankulutuksen vähenemisenä.

Millä keinoilla vedenkulutukseni on vähentynyt?

Viime vuonna minulla ei vielä ollut vakiovirtausventtiileitä, nyt on. Olen kiinnittänyt huomiota vedenkulutukseeni lähes joka saralla. Wc:n käyttöä en ole muuttanut, se kuluttaa minkä kuluttaa.

Pyykinpesu

Olen pyrkinyt vähentämään pyykinpesua, mutta sen vaikutukset tuskin näkyvät laskelmassa vielä kovin paljoa. Asia on edelleen työn alla, mutta muutosta parempaan on jo tapahtunut. Aiemman tekstin kommenteissa käydystä keskustelusta on ollut hyötyä, se on laittanut minut ajattelemaan asiaa tarkemmin. Olen onnistunut siirtämään pesukoneen käynnistämistä ja keksinyt keinoja välttää erillisten koneellisten pesemistä.

Astioiden pesu

Tiskaan harvemmin kuin vuosi sitten. Tähän vaikutti yksi pieni muutos: hankin enemmän kahvilusikoita. Aiemmin lusikat loppuivat kesken, ja tiskasin joko yksittäisiä lusikoita juoksevan veden alla tai pienemmän tiskin useamman kerran viikossa. Välillä tiskasin kahvilusikoiden lisäksi erikseen myös yksittäisiä mukeja.

Nykyään tiskaan noin kerran viikossa. Olen myös tarkempi juoksevan veden alla tiskaamisen suhteen. Tiskaan tarvittaessa erikseen esimerkiksi ruoanlaitossa tai leivonnassa erityisen likaiseksi tai rasvaiseksi tulleen astian, mutta muuten vältän juoksevan veden alla tiskaamista.

Olen kiinnittänyt huomiota myös siihen, minkä verran otan pesuvatiin vettä ja miten lämmintä se on. Noin puoli vadillista pesuun ja saman verran huuhteluun riittää, eikä veden tarvitse olla kovin kuumaa. En ollenkaan pidä suojakäsineistä, joten en käytä sellaisia myöskään tiskatessani. Sopivan lämmin vesi tekee tiskaamisesta mukavampaa ja säästää myös käsien ihoa kuivumiselta. (En ole myöskään käsivoiteiden ystävä.) Tiskit puhdistuvat hyvin matalammassakin lämpötilassa.

Peseytyminen

Olen pyrkinyt säästämään peseytymiseen kuluvaa vettä pidentämällä hiustenpesuväliä, sillä pitkien ja paksujen hiusten pesuun kuluu paljon vettä. Lyhythiuksinen saattaa selviytyä suihkusta muutamassa minuutissa, minulta se aika kuluu pelkästään hiusten kasteluun.

Peseydyn tarpeen mukaan ja vain silloin suihkussa, kun pesen myös hiukset. Muuten peseydyn vähemmän vettä kuluttavilla tavoilla, kuten hanan alla tai pesualtaan käsisuihkun avulla. Olen huomannut sen jopa suihkua kätevämmäksi pikaisessa peseytymisessä, koska se ei kastele suihkutilaa yhtä laajalti ja sen virtaama on suihkua pienempi.

Jo vuosien ajan olen etsinyt parhaiten toimivaa ratkaisua hiustenpesuun. Olen kokeillut erilaisia nestemäisiä shampoita, palashampoita ja jopa tavallisia palasaippuoita.

Kokeilemani nestemäiset shampoot, miten hellävaraiset ja luonnonmukaiset tahansa, ovat kuivattaneet päänahkani kutisevaksi ja/tai hilseileväksi. Hoitoaine voisi auttaa, mutta kun en sitä muuten tarvitsisi, niin en ole sellaista käyttänyt. Hiuksistani tulee nestemäisellä shampoolla muutenkin liukkaat ja päätä myöten valuvat. Nestemäisten shampoiden kanssa harmina on ollut myös lyhyt pesuväli: hiukset on pestävä joka toinen päivä, jos niiden haluaa pysyvän siisteinä.

Vielä ei ole tullut vastaan nestemäistä shampoota, joka olisi ollut hyvä sekä hiuspohjalle että hiuksille. Palashampoot ja -saippuat tai pelkkä vesipesu ovat puolestaan aiheuttaneet toisenlaisia harmeja.

Mikä tahansa kokeilemani palashampoo tai -saippua on ollut hiuspohjalleni aivan loistava, ei tietoakaan kutinasta tai hilseilystä. Hiukseni ovat myös pysyneet puhtaan näköisinä pidempään. Pidän siitä, että palalla pestynä hiukseni näyttävät selvästi paksummilta ja kihartuvat enemmän. Palashampoo tekee hiuksistani ilmavat, sopivan eloisat ja kurittomat.

Palashampoon tai -saippuan haittapuoli on, että se kertyy hiuksiin. En tiedä onko hiuslaatuni erityisen hanakka keräämään saippuaa itseensä, mutta pidemmän päälle se häiritsee. Olen ratkaissut asian toistaiseksi niin, että käytän sekä palaa että nestemäistä shampoota. Pääasiassa pesen palalla, mutta välillä poistan hiuksiin kertynyttä liiallista saippuaa nestemäisellä shampoolla. Tämä tuntuu tähän mennessä parhaalta ratkaisulta, näin saan käyttööni molempien tuotteiden parhaat ominaisuudet.

Kun kerran kyse oli vedenkulutuksen vähentämisestä, niin mikä hiustenpesutapa kuluttaa vähiten vettä pesukertaa kohden?

Nestemäisen shampoon saan huuhdottua nopeimmin, mutta vedensäästöä ei synny, koska joudun pesemään hiukseni useammin. Palashampoon saan huuhdotuksi yhtä nopeasti, paitsi jos yritän poistaa hiuksiin kertynyttä saippuaa kampaamalla niitä suihkun alla. Olen kokeillut kahtena eri ajanjaksona myös pelkkää vesipesua. Ehkä se joillakin toimii, mutta minun kohdallani se on osoittautunut toivottomaksi ajatukseksi. Se myös kuluttaa aivan ylivoimaisesti eniten vettä.

Tästä kaikesta tulikin mieleeni, että pitäisi vihdoin saada varatuksi aika kampaajalle. Jos olisin erityisen kauniskalloinen, voisin viihtyä kaljuna tai niin lyhythiuksisena, ettei hiuksia tarvitsisi laittaa mitenkään. Pitkät hiukset minulla on sen vuoksi, että sain vuosia sitten tarpeekseni jatkuvasta kampaajalla hyppäämisestä, hiustenlaitosta, muotoilutuotteista ja huonoista tukkapäivistä. Pitkät hiukset ovat hyvin vähällä vaivalla hyvin, suurin vaiva on niiden pesusta.

Lopuksi

Olen saanut vähennettyä vedenkulutustani loppujen lopuksi aika pienillä muutoksilla. Mikään niistä ei ole tuntunut luopumiselta. Tällä hetkellä en keksi miten vielä voisin vettä säästää, ainakaan niin ettei se tekisi elämästä hankalaa tai epämukavaa.

Jos teillä on ideoita, miten vedenkulutusta voisi vähentää, kuulisin niistä mielelläni!

Vedenkulutuksen vähentäminen: vettä säästävä suihkusuutin ja hanojen vakiovirtausventtiilit

Olen pyrkinyt vähentämään vedenkulutustani. Taloyhtiössäni on asuntokohtaiset vesimittarit, mikä toimii hyvänä kannustimena. Kun vesilasku määräytyy oman kulutuksen mukaan, veden käyttöä tulee mietittyä tarkemmin, eikä vettä halua päästää hukkaan.

Haluan vähentää vedenkulutustani sekä ekologisista syistä että säästääkseni rahaa. Suomessa vettä riittää, mutta ennen kuin se on kylmänä ja raikkaana juomalasissani tai lämpimänä vetenä suihkussani, tarvitaan paljon energiaa. Myös jätevesien käsittely kuluttaa resursseja.

Heti tähän asuntoon muutettuani hankin suihkuun vettä säästävän suuttimen. Kysyin rautakaupassa samalla myös vakiovirtausventtiilejä hanoihin, mutta sain vain pitkän katseen ja toteamuksen, että ”ei meillä sellaisia ole”. Muuttohommien keskellä unohdin koko asian, ja se palasi mieleeni vasta blogin teemavuotta miettiessäni. Tilasin tammikuun alussa vakiovirtausventtiilit keittiön ja kylpyhuoneen hanoihin. (Tarkempia tietoja tekstin lopussa.)

Vakiovirtausventtiili kuulostaa hienolta, mutta kyse on yksinkertaisesta pienestä osasta, joka on helppo vaihtaa. Kun katsot vesihanan päätä alapuolelta, näet (nykyään useimmiten) muovisen ”siivilän”. Siitä osasesta on nyt kyse. Kun hanan pään – sen pyöreän osan minkä läpi vesi viimeiseksi tulee – kiertää auki, käteen jää pieni pyöreä metalliosa, jonka sisällä on tämä siiviläosa ja mahdollisesti kumitiiviste, ellei se jäänyt kiinni hanan sisäpuolelle. Tilatessani ’vakiovirtausventtiilin’ sain tällaisen metalliosan, siiviläosan ja kumitiivisteen. Vaihtoon ei välttämättä tarvitse työkaluja, ellei hanan pää ole kovin tiukassa tai pahasti kalkkeutunut.

En tiedä helpompaa keinoa vähentää vedenkulutusta, kuin vaihtaa suihkusuutin ja hanojen vakiovirtausventtiilit vettä säästäviksi. Oman kokemukseni mukaan ne myös parantavat käyttökokemusta monellakin tapaa.

Suihkun alkuperäinen suutin kulutti huomattavasti enemmän vettä, mutta vesi tuli niin pehmeästi lukemattomista pikkuruisista rei’istä, että pitkien ja paksujen hiusten pesu oli tuskastuttavan hidasta. Nykyisessä vettä säästävässä suihkusuuttimessani on neljä vaihtoehtoa veden voimakkuudelle: voimakas hierova suihku, hiuksille sopivan tehokas, normaali, ja pehmeä sadesuihku. Käyttökokemuksessa ero on kuin yöllä ja päivällä vettä säästävän suihkusuuttimen hyväksi. Kasvoja pestessäni voin valita pehmeän sadesuihkun, ja hiukset saan pestyä nopeasti ja helposti sitä varten tarkoitetulla voimakkuudella.

Hanoja käyttäessäni olen koko ajan kaivannut, että niistä tulisi vähemmän vettä. Enkä silti muistanut aiemmin niitä vakiovirtausventtiilejä! Hanojen käyttö oli jatkuvaa säätämistä, kun yritin kääntää turhan kankeaa säätövipua niin, että veden virtaama olisi sopiva. Kylpyhuoneessa sopiva tarkoitti sitä, että ohut vesinoro valui niin lähellä pesualtaan takareunaa, että se teki esimerkiksi käsien pesusta hankalaa. Tämän vuoksi jouduin käyttämään tarpeettoman paljon vettä.

Oletteko tulleet ajatelleeksi, että saatteko tehtyä toimenne nopeammin (esim. huuhdottua paistinpannun, tai pestyä kädet tai kasvot juoksevan veden alla), jos vesi tulee hanasta suuremmalla voimakkuudella? Olen huomannut, että minulla on oma vakiotemponi toimia, jota on vaikeaa ellei mahdotonta nopeuttaa. Jos yritän toimia nopeammin, tunnen vain oloni levottomaksi ja tekemiseni menee hosumiseksi, mutta tuskin toimin yhtään tavallista nopeammin.

Haluan tehdä toimeni kaikessa rauhassa ja kiirehtimättä. Voi kuulostaa hassulta, mutta vakiovirtausventtiilit ovat selvästi parantaneet elämänlaatuani.

Vakiovirtausventtiilien asennuksen jälkeen veden voimakkuuden säätäminen sopivaksi on ollut helppoa. Voin toimia kiirehtimättä omaan tahtiini, eikä vettä mene hukkaan. Keittiöhanastani tulee enimmillään yhdeksän litraa vettä minuutissa, ja kylpyhuoneen hanasta kolme litraa vettä minuutissa suihkumaisessa muodossa.

Kylpyhuoneen hanasta tulee nyt noin 75 prosenttia vähemmän vettä minuutissa kuin ennen, ja se on aivan riittävästi. Suihkumainen olomuoto on osoittautunut käytössä hyväksi, ainoa haittapuoli on veden roiskuminen, jos hanan säätää kovin suurelle. Toisaalta se toimii muistutuksena, että hanaa voi säätää pienemmälle, sillä pienempikin virtaama lähes poikkeuksetta riittää.

Minulla on ollut aina tapana sulkea hana tai suihku siksi aikaa, kun en tarvitse vettä. Nykyaikaisten yksiotehanojen sulkeminen ja avaaminen esimerkiksi kasvojen saippuoinnin ajaksi on helppoa, joten miksi antaa veden valua hukkaan? On myös toimia, kuten kainaloiden tai kasvojen huuhtelu, joiden aikana vettä väistämättä valuu hukkaan. Tällaisissa tilanteissa hanojen pienemmästä virtaamasta on erityistä iloa.

Arvelen, että joku todennäköisesti haluaa tietää, millainen suihkusuutin minulla on käytössäni tai mistä tilasin vakiovirtausventtiilit. Suihkusuutin on samaa mallia kuin edellisessä kodissani, joten siitä minulla on monen vuoden käyttökokemus, ja olen ollut siihen hyvin tyytyväinen. Myös vakiovirtausventtiilejä ja niiden ostopaikkaa voin lämpimästi suositella. Minulla ei ole mitään yhteistyökuvioita eikä kytköksiä mihinkään tahoon, suosittelen jotakin vain erityistapauksissa ja jos koen, että tiedosta voisi olla erityistä hyötyä muillekin.

Suihkusuutin: Hansgrohe Croma 100 Vario EcoSmart 9 l/min

Tuotetta on aika hyvin saatavilla suuremmissa marketeissa ja rautakaupoissa, mutta myös useissa verkkokaupoissa. Tästä pääset valmistajan tuotesivulle nähdäksesi lisätietoja.

Vakiovirtausventtiilit

Tilasin vakiovirtausventtiilit Säästöpää-verkkokaupasta, koska tuotteiden hinta oli edullinen ja sivusto yksinkertainen. Tuotteet oli esitelty selkeästi, ostamisesta tehty helppoa ja yritys vaikutti luotettavalta. Kaikki tämä ei muissa näkemissäni verkkokaupoissa toteutunut. Toimitus oli nopea ja tuotteet tipahtivat postiluukusta suoraan kotiin.

Valitsin kylpyhuoneen hanaan tämän tuotteen (virtaama 3 l/min) ja keittiöön tämän (virtaama 9 l/min).

En osaa sanoa, miten monenlaisia kierteitä hanoissa on olemassa, mutta perusmallisiin Oraksen hanoihini nuo ainakin sopivat, samoin edellisessä kodissani olleeseen Hansgrohen keittiöhanaan. Mukava yllätys on, että verkkokaupassa näyttävät kaikki suuttimet olevan maaliskuun loppuun asti kymmenen prosentin alennuksessa. Yritys myy myös suihkusuuttimia, mutta niistä minulla ei ole kokemusta.

Mietteitä pyykinpesun vähentämisestä – osa 2

Sain teiltä paljon kommentteja edellisiin pyykinpesumietteisiini, kiitos niistä. Sain niistä lisää pohdittavaa ainakin kahden eri tekstin verran.

Mitä tarkoittaa ”täysi koneellinen”?

Lähes kaikissa pyykinpesuohjeissa toistuu neuvo pestä täysiä koneellisia. (Tässä on yksi poikkeus, jossa neuvotaan täyttämään pesurumpu noin puolilleen, jotta kone saa otettua tarpeeksi vettä pyykkimäärään nähden.) Pyykki tulee asetella ilmavasti, ei sulloa tiukasti.

Tämän jälkeen voikin lukea pesukoneensa käyttöohjeen ja huomata, että ”täysi koneellinen” on pääsääntöisesti kaikkea muuta kuin täysi koneellinen. Minun ns. ”kuuden kilon koneeni” käyttöohjeista selviää, että ”täysi koneellinen” on esimerkiksi…

1 kg hienopyykkiä,
1,5 kg kauluspaitoja,
2 kg villapyykkiä,
2,5 kg keinokuituja, sekoitteita tai siliäväksi käsiteltyä puuvillaa,
3 kg mustaa tai tummaa puuvillaa, puuvillasekoitetta tai farkkuja, tai
6 kg puuvillaa, pellavaa tai puuvillasekoitetta

Minun vaatteilleni ”täysi koneellinen” on 1,5-3 kiloa pyykkiä. Vaatteita punnitessani huomasin, että kolme kiloa on yllättävän paljon, mutta käytännössä se tarkoittaa noin puolta koneellista pyykkiä. ”Täysi koneellinen” lakanoita ja pyyhkeitä on kuusi kiloa.

Tai sitten ei.

Punnitsin lakanapyykkiä. Kaksi pussilakanaa ja kolme tyynyliinaa painoivat 1,8 kiloa, ja tavallisen ilmavasti koneeseen aseteltuina ne täyttivät rummun. Pyykki painoi alle kolmasosan pesuohjelman kuuden kilon enimmäistäyttömäärästä, joten lisäsin koneeseen vielä malliltaan pussilakanaa muistuttavan aluslakanan. Saadakseni sen sopimaan pesurumpuun tunkematta, jouduin asettelemaan jo koneessa olevaa pyykkiä ihan hyvän aikaa. Koneen täyttäminen ei vastannut käsitystäni pyykin asettelemisesta ilmavasti, mutta pesin koneellisen joka tapauksessa.

Tuo täysi koneellinen pyykkiä painoi 2,8 kiloa. Minulla ei ole kuutta kiloa lakanapyykkiä, mutta jos olisi, sitä ei ikipäivänä saisi ilmavasti asetellen sopimaan pesurumpuun.

Kun pesukonetta ostaessani ihmettelin myyjälle, miten koneen täyttömäärä oli kuusi kiloa, kun edellisessä kodissani olleen samannäköisen, mutta vanhemman, oli vain 5,5 kiloa, hän totesi: ”Se on vain myyntikikka. Ihmiset haluavat ostaa täyttömäärältään yhä suurempia pesukoneita.”

Siltä todella näyttää. Punnittuani pyykkiä käsitykseni täydestä koneellisesta muuttui. Käytännössä minulla on kolmen – ei kuuden – kilon pesukone.

Ensisijaisesti puhdasta pyykkiä

Jatkossa en aio tuntea huonoa omatuntoa siitä, etten aina pese ns. täysiä koneellisia. Pyykinpesun tarkoituksena on saada likaiset tekstiilit puhtaaksi, ja lian lisäksi myös pesuaineen on tarkoitus huuhtoutua pyykistä pois. Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi pesukoneeni ohjeelliset enimmäistäyttömäärät voivat joidenkin pesuohjelmien kohdalla olla ylimitoitettuja.

Nykyiset pesukoneet käyttävät niukasti vettä, mikä näkyy helposti pesutuloksessa. Pesukoneeni käyttöohjeessa kerrotaan, mikä pesuohjelma erilaisille vaatteille ja kangaslaaduille kannattaa valita. Tätä olisi kannattanut noudattaa tarkemmin jo ensi lukemalta, niin olisin saanut alusta asti puhtaampaa pyykkiä.

Vettä säästävät pesuohjelmat tai vain kaksi huuhtelua eivät aina riitä saamaan pyykistä puhdasta, ja pesutulos voi kärsiä myös huolettomasta pyykin lajittelusta. Joitakin kertoja olen joutunut käyttämään lisähuuhtelua, ja joskus sekään ei ole riittänyt, vaan olen joutunut pesemään saman pyykin kahdesti. Olisi kannattanut valita käyttöohjeen suosittelema pesuohjelma sen sijaan, että valitsin vähemmän vettä kuluttavan vaihtoehdon. No, parempi viisastua edes myöhemmin kuin ei milloinkaan.

Mitä siis voin tehdä pyykinpesun vähentämiseksi?

Kaiken tämän mietinnän jälkeen ajattelen, että voin tehdä pyykinpesun vähentämiseksi vielä jotakin, mutten kovin paljoa.

Minulle on tärkeää saada vaatteeni kestämään niin pitkään kuin mahdollista. Tähän auttavat pyykin tarkka lajittelu, mahdollisimman hellävaraiset pesuohjelmat ja se, että vaatteet puhdistuvat kunnolla. Voisin pidentää pesuväliä tinkimällä näistä, mitä en tee, tai hankkimalla lisää vaatteita.

Minulle paras keino tehostaa pyykinpesua on hankkia muutamia vaatteita lisää. Sisähousujen löytäminen auttaisi jo paljon, sillä nyt joudun usein laittamaan pesukoneen päälle, vaikka kaapissa olisi vielä puhtaita yläosia. Viileinä vuodenaikoina vajaiden koneellisten pesu vähenisi heti vain tällä yhdellä muutoksella.

Riittävän täysien koneellisten pesu onnistuu hyvin lakanoiden, pyyhkeiden ja 60 asteessa pestävien vaatteiden kohdalla, hankalinta se on 40 asteessa pestävien vaatteiden ja villan kanssa. Sisähousujen löytyminen auttaisi ensin mainittuun ongelmaan, jälkimmäiseen ei taida löytyä järkevää ratkaisua.

Villavaatteista riittävä määrä pestävää löytyy vain talvikauden päättyessä, kun pesen niitä kesän tieltä pois. Viileinä vuodenaikoina villapyykkiä on kappalemäärinä ajatellen mukavasti, ettei tarvitse vain muutamaa vaatetta pestä, mutta eivät ne kahta kiloa paina. Nykytilanne toimii kuitenkin riittävän hyvin, kun vaihtoehtona on villavaatteiden mittavat lisähankinnat, ja likapyykin seisottaminen pitkään pyykkikorissa.

Viileänä aikana vuodesta pyykinpesua on mahdollista saada jonkin verran tehostettua. Kesäaika onkin sitten asia erikseen. Mitä lämpimämpi kesä, sitä varmemmin joudun hankkimaan lisää vaatteita saadakseni edes joskus koneelliseen riittävästi pyykkiä.

Lopuksi

Pyykinpesuun liittyviä asioita on ollut hyvä miettiä, sillä asia ei ole kovin yksinkertainen. Olen huomannut, että vuosien varrella olen tehnyt pyykinpesun vähentämiseksi jo aika paljon. Toisaalta olen huomannut myös sen, että kun omistaa melko vähän vaatteita, pienillä muutoksilla voi olla merkittäviä vaikutuksia. Muutaman vaatekappaleen hankinta voi mahdollistaa jo olemassa olevien vaatteiden käyttämisen tehokkaammin, kun ylä- ja alaosien määrä tasapainottuu. Näin on helpompi saada pestyksi riittävän täysiä koneellisia pyykkiä.

Tässä vielä pari linkkiä pyykinpesuun liittyen:

Ylen Aamu-tv: Pyykinpesu on arkinen taitolaji

Voin vain huokaista, kun Työtehoseuran tutkija Tarja Marjomaa sanoo pyykinpesun tuloksen olevan monta kertaa ihan sattuman kauppaa. Tämä on tullut käytännön kokemuksen myötä huomattua.

Yle: Suomalaiset pesevät vaatteita liian usein

Tässä jutussa on paljon mielenkiintoista tietoa esimerkiksi suomalaisten pyykinpesutottumuksista, pesulämpötiloista ja siitä, millaiset asiat voivat vaikuttaa siihen, millainen pesuohjelappu vaatteeseen tehtaalla päätyy.

Ilahduttavia asioita: talvi

Ajattelin vaihteeksi kirjoittaa vähän kevyemmästä aiheesta, vastapainoksi Ilmastodieetti-kirjoituksilleni. Olen kokenut viime aikoina stressiä, kun olisi niin paljon kiinnostavaa luettavaa ja selvitettävää, mutta niin vähän aikaa ja kapasiteettia omaksua ja muistaa uutta tietoa.

Viimeistään silloin kun pääni alkoi jumittaa jo tavallisessa kevyessä keskustelussa, ja johdonmukaisen puheen tuottaminen vaati ponnisteluja, kävi selväksi, että ajankäyttöni on ollut pidemmän aikaa epätasapainossa. (Taas!) Olen tehnyt liikaa aivotyötä ja lepuuttanut päätäni ja liikkunut liian vähän. Tämä ei valitettavasti ole minulle mitään uutta. Unohdan helposti, että myös kiinnostavat asiat liiallisesti annosteltuna kuormittavat.

Mutta nyt niihin ilahduttaviin asioihin.

Lepo. Jos ihminen ei itse osaa pysähtyä, niin jokin hänet lopulta pysäyttää. Minun kohdalleni osui orastava flunssa, tai mikä lie sairastelu on kyseessä, joka vei voimani ja pakotti lepäämään. Toistaiseksi vointini aaltoilee ja muistuttaa minua olemaan varuillani, etten rasittaisi itseäni liikaa vaan osaisin ottaa rennommin. Kirjoitan tätä lämpimästi pukeutuneena, viltin alla, suuresta mukista kuumaa mehua nauttien.

On hyvä saada välillä muistutus siitä, että lepo on tärkeää. Se ei saisi olla tärkeysjärjestyksessä vasta kaiken muun, muka tärkeämmän, jälkeen. Sitten kun on paremmin aikaa ja sopivampi hetki. Pitäisihän minun jo tietää, ettei sitä sopivampaa hetkeä tällä uteliaisuuden määrällä ja ylitunnollisella luonteella tule koskaan. Ne hetket on vain otettava.

Pakkanen. Kun lauhan alkutalven jälkeen vihdoin tuli muutama kipakampi pakkaspäivä, minä nautin. Olin jo pitkään odottanut kunnon pakkasia. Pidin siitä, että saatoin vihdoin laittaa takkiini villavuorin ja pukeutua lämpimästi, ilman että olisin kuumissani, kuten leudommilla säillä helposti käy.

Olen syntynyt oikein sopivaan ilmastoon, sillä pidän kylmistä ilmoista ja viihdyn viileässä. Pidän pakkasen tunnusta iholla. Pakkaslumen narske kenkien alla jaksaa aina ilahduttaa minua, sen kuuleminen saa heti hyvälle mielelle.

Lumi. Kun kävelee lumimyräkän keskellä, on helppoa tuntea elävänsä ja vain olla läsnä. Tunnen itseni vähän hassuksi nauttiessani säistä, joista useimmat pyrkivät nopeasti sisätiloihin. Nautin siitä pienuuden tunteesta, minkä luonto ja erilaiset säät tarjoavat. On vapauttavaa, että joihinkin asioihin ei voi vaikuttaa. Voi vain olla ja nauttia.

Tänä talvena olen useamman kerran muistuttanut lumiukkoa, kun isot ja kosteat lumihiutaleet ovat tarttuneet paksuhkoksi kerrokseksi puuvillatakkiini, pipooni ja hiuksiini. Kerran erääseen kauppaan astuessani huvituin toimiessani elävänä säätiedotuksena, kun myyjä minut nähdessään tervehtimisen sijaan totesi, että ”ai siellä sataa lunta”.

Lumi tarjoaa vaihtelevia elämyksiä. Välillä olen kahlannut ilmavan kevyessä pakkaslumessa, toisena päivänä paksussa suojalumessa. Välillä lumi on auran jäljiltä tiivistynyt kiiltäväksi ja liukkaaksi kävellä. Useampana päivänä taivas on ollut sakeana suurista lumihiutaleista, kovemmalla pakkasella taivaalta on laskeutunut tuskin havaittavia, auringon tai katuvalon valossa kimaltavia pikkuruisia hiutaleita.

Villa! Kylmillä ilmoilla villa on paras mahdollinen materiaali ihoa vasten. Siinä on aina mukavan lämmin olo. Mitä kylmempi ilma, sitä useampia kerroksia puen. Eräänä päivänä, kun ilma vihdoin kylmeni edes vähän talvisempiin lukemiin (-11 astetta ja kevyt tuuli), kaivoin takkini villavuoren ja toppahousut esille. Radiossa oli varoiteltu ilman tuntuvan tuulen vuoksi erityisen kylmältä, joten pukeuduin lämpimästi.

Ulos päästyäni sain nopeasti todeta, ettei ilma ollut ollenkaan niin kylmä kuin olin odottanut. Vähempikin kerrospukeutuminen olisi riittänyt. Siitä huolimatta minun oli villakerrosten alla sopivan lämmin. Villa tuo ulkoiluun mukavuutta, johon muut materiaalit eivät pysty. Etenkään silloin, kun on vahingossa pukenut liikaa päälleen.

Hedelmät. Sain ystävältäni satokausikalenterin, minkä jälkeen olen alkanut katsoa kaupan hedelmätiskejä satokausiajattelun näkökulmasta. Hedelmät kannattaa syödä silloin, kun ne ovat parhaimmillaan. Viime aikoina olen herkutellut mehukkaiden omenien lisäksi appelsiineilla ja veriappelsiineilla. Miten hyviä ne voivatkaan olla!

Satokausituotteet laitetaan kaupassani näkyvästi esille, ne ovat vastassa heti kun ovesta tulee sisään. Siitä huolimatta onnistuin aiemmin kulkemaan ohi kiinnittämättä niihin erityistä huomiota. Nykyään odotan mielenkiinnolla, mitä herkkuja tällä kertaa on laitettu tarjolle. Ruokakaupassa käynnistä on tullut pieni seikkailu.

Linnunlaulu. Hiljainen aika on ohi, linnut ovat jo aloittaneet kevätlaulunsa. Päivät ovat kuitenkin laulunautinnon suhteen vielä erilaisia. Välillä ulkona liikkuessani olen saanut kuulla riemukasta kuorolaulua, välillä ti-ti-tyy on yhden kaikkein innokkaimman laulajan varassa.

Sieltä se on tänäkin vuonna hiljalleen tulossa.

Kevät.

Mietteitä pyykinpesun vähentämisestä

Kirjoitin viimeksi sähkönkulutukseni vähentämisestä. Sähkölaitteiden käyttöni alkaa olla lähellä optimaalista, mutta pyykinpesua haluaisin saada vähennettyä. Tämä vähentäisi yhdellä kertaa sekä sähkön- että vedenkulutusta.

Olen jo vuosien ajan tehnyt muutoksia pyykinpesun vähentämiseksi. Aloitan kertomalla millä keinoin se on onnistunut, ja sen jälkeen mietin aiheeseen liittyviä käytännön harmeja.

Värivalikoiman rajoittaminen

Ensimmäinen muutos oli tekstiilien värivalikoiman yhdenmukaistaminen. Turhauduin pyykkiä lajitellessani siihen, että vaikkei pestävää ollut määrällisesti paljoa, erikseen pestäviä koneellisia kertyi monta. Usein mietin, miten järjetöntä oli pestä vain muutamaa vaatetta kerrallaan, kun samanvärisiä tai samaan pesuohjelmaan sopivia vaatteita ei ollut enempää.

Päätin alkaa suosia vain muutamaa väriä, jotta saisin pestyä täydempiä koneellisia. Aloin jo tekstiilejä hankkiessani miettiä, minkä kanssa ne kotona pesisin. Jos samankaltaista pestävää ei ollut, eikä ollut tarvetta hankkia samansävyisiä tekstiilejä enempää, jätin tuotteen kauppaan.

Keinokuitujen vähentäminen

Seuraava muutos oli vaihtaa keinokuituiset urheilukerrastot ja fleece villaan. Luovuin myös keinokuituisista urheilupaidoista ja aloin välttää kaikkia ns. teknisiä materiaaleja aina kun se suinkin on mahdollista. Tämä on ollut pyykinpesun vähentämisessä ehdottomasti kaikkein paras päätökseni.

Minulla nousee helposti hiki pintaan, vaikka kuuden minuutin kävelymatkalla kauppaan. Sillä ei ole väliä, onko minulla liikaa, liian vähän vai sopivasti päällä. Hienhaju tarttuu keinokuituihin helposti ja vaate on yhden käyttökerran jälkeen pyykkiä. Nähty on sekin, että ihoa vasten ollut luonnonkuituvaate on riittävän puhdas käytettäväksi toisen tai kolmannenkin kerran, mutta sen päällä ollut keinokuituvaate haisee jo ensimmäisen käyttökerran jälkeen.

Kaikkein käyttökelvottomin materiaali minulle oli viime vuonna vuoden turhakkeeksikin valittu fleece. Paita alkoi haista hieltä hetkessä ja lisäksi siitä irtosi pesussa nukkaa – sitä paljon puhuttua mikromuovia – minkä vuoksi se oli pestävä erillään muusta pyykistä. Olin saanut vaatteen lahjaksi ja luovuin siitä nopeasti. Toivoin paidan päätyvän jollekulle viluiselle, jonka käytössä paidasta olisi enemmän hyötyä kuin haittaa.

Villan suosiminen

Nykyään käytän syksystä kevääseen paljon villaa tai villasekoitetta: aluspaitoja, sukkia, pipoa, huivia, tuubihuivia tai kauluria, lapasia, kerrastoa ja villaneuletta. Viileillä ilmoilla villaa parempaa materiaalia ei ole. Syksyllä käytin villasekoite-t-paitaa juostessa hupparin alla. Villa on ihoa vasten sopivan lämmin ja raikastuu tuulettamalla, eikä kaipaa pesua kuin harvoin. Itse ripustan villavaatteeni väljästi käytön jälkeen, koska varsinaista tuuletusmahdollisuutta ei ole.

Pesun kannalta villa voittaa keinokuidut ylivoimaisesti. Suurin ero omassa käytössäni tulee vertailtaessa ns. urheilukerrastoa täysvillaiseen kerrastoon. Urheilukerraston jouduin pesemään joka käytön jälkeen, pelkkää merinovillaa olevalle kerrastolle riittää pesu kerran-kaksi talvessa! Villasekoitetta oleva t-paitani kaipaa pesua useammin, mutta sekin pysyy useita käyttökertoja hajuttomana.

Käytännön harmeja

Pesulämpötilan alentaminen vähentäisi sähkönkulutusta, mutta…

Kuluttajaliiton Eettisen kuluttajan käsikirjassa kerrotaan näin:

”Tiesitkö, että pyykinpesussa pesulämpötilan laskeminen 60 °C:sta 40 °C:een puolittaa sähkönkulutuksen tai, että pikapesuohjelmalla kuluu 25 % vähemmän sähköä ja vettä kuin tavallisella pesuohjelmalla?”

Olisihan pesulämpötilan laskeminen mainiota, mutta kun pesutuloksellakin on väliä.

Olen kantapään kautta oppinut, että hikinen puuvilla-t-paita ei puhdistu kunnolla 40 asteessa. Ja kun hiki on pinttynyt paitaan, se ei enää lähde edes 60 asteessa. Tämän vuoksi pesen puuvillan pääasiassa 60 asteessa, poikkeuksena elastaania sisältävät vaatteet. Olen pyrkinyt välttämään niiden hankintaa kokonaan, mutta se alkaa olla todella vaikeaa.

Tehokas antiperspirantti vähentäisi pyykkiä, mutta…

Jouduin viime syksynä pesemään ulkoilutakkiani niin usein, ettei siinä ollut enää mitään järkeä. Kokeilin monen vuoden tauon jälkeen alumiinia sisältävää antiperspiranttia ongelman ratkaisemiseksi. Ja mainiosti se ratkesikin – olin suorastaan haltioissani siitä ihmeestä, että vaatteet pysyivät kainaloista kuivina. Paitojen ja takin pesuväli piteni selvästi.

Muistini on kuitenkin käsittämättömän lyhyt. Jouduin pian toteamaan, että ai niin, minun ihoni ei kestä alumiinia. Tuote voi olla miten hellävarainen tahansa, mutta jos siinä on alumiinia, niin ihoni kuivuu, kutiaa ja menee rikki. Näin siitä huolimatta, että käytin tuotetta vain joka kolmas päivä.

Ihoni pääsi niin huonoon kuntoon, että jouduin siirtymään vesi, saippua ja kosteusvoide -linjalle, ja sillä olen toistaiseksi pysynyt. Se näyttäisi pyykinpesun kannalta ehkä jopa paremmalta vaihtoehdolta kuin luonnonkosmetiikkadeodorantin käyttö, mutta ilmojen lämmetessä asia voi muuttua.

Värin puolesta täysiä koneellisia, mutta…

Ihmettelin syksyllä, miksi osa puuvillavaatteistani oli pesun jäljiltä ihmeellisen nukkaisia ja pölyisiä. En ollut kokenut vastaavaa ennen. Tummat ja sileäpintaiset t-paitani näyttivät yhtäkkiä epäsiisteiltä ja kuluneilta. Kokeilin pestä pyykkiä erilaisilla pesuohjelmilla, mutta asia ratkesi vasta kun aloin lajitella pyykkini entistäkin huolellisemmin.

Vaatteiden laadun heikkenemisellä on vaikutuksensa pyykinpesuun. Vuosikausia palvelleet, sileäpintaiset ja laadukkaat t-paitani keräsivät itseensä uudemmasta, heikompilaatuisesta vaatteesta irtoavan nukan. Kun aloin pestä nämä uudemmat elastaania sisältävät paidat yhdessä alusvaatteiden kanssa, ja sileäpintaisemmat vaatteet keskenään, ongelma ratkesi.

Tästä kuitenkin seurasi kerralla pestävän pyykin määrän väheneminen. Pesukoneeni täyttömäärä on kuusi kiloa, mutta se koskee vain pesuohjelmaa, jota käytän liinavaatteiden ja pyyhkeiden pesuun. Vaatteiden pesussa käyttämieni pesuohjelmien täyttömäärä on enintään kolme kiloa. Kuulostaa kohtuulliselta, mutta kun eräänä päivänä pesukonetta täyttäessäni punnitsin pyykin, totesin, että kolme kiloa vaatteita on suuri määrä. Yksin asuessani en ole kertaakaan saanut niin paljoa pyykkiä samaan koneelliseen. Minulla ei taida olla mitään lajia yhdessä pestäväksi sopivia vaatteita niin paljoa.

Lopuksi: Mikä ratkaisuksi pyykinpesun vähentämiseksi?

Pesen vain oikeasti pesun tarpeessa olevaa pyykkiä, ja valitsen mahdollisimman energiataloudellisen pesuohjelman. Pesukoneessani on yksi automaattisesti pesuaikaa ja veden kulutusta säätävä ohjelma, mutta osa pyykistä vaatii korkeamman lämpötilan tai hellävaraisempaa käsittelyä. Käytän matalia pesulämpötiloja silloin kun ne riittävät pyykin puhdistumiseksi. Annostelen pesuaineen tarkkaan, jotta pesukone ei kuluta turhaan energiaa liian pesuaineen pois huuhtomiseen.

Olen nyt muutaman viikon ajan pitänyt kirjaa siitä, miten usein pesen pyykkiä. Pesukone on näin talviaikaan ollut päällä noin kolme kertaa viikossa. En enää tiedä muuta keinoa pyykinpesun harventamiseksi, kuin hankkia enemmän vaatteita. Ajatus ei innosta, mutta muutakaan ratkaisua asiaan en enää keksi. Ei jatkuvasti toistuva vajaiden koneellisten peseminenkään hyvältä tunnu, kun samalla kertaa voisi puhdistua suurempikin määrä vaatteita.

Kesällä täysien koneellisten peseminen vaikeutuu entisestään. Talviajan vaatteet ovat paksumpia, ja niissä on enemmän kangasta pitkien hihojen ja lahkeiden ansiosta, joten pesukone täyttyy helpommin. Kun mietin kesävaatteitani, en voi kuin todeta, että vaatteeni loppuvat kesken. Joko pesen todella vajaita koneellisia tai hankin enemmän vaatteita.

Pyykinpesu on aina aiheuttanut pohdintaa, mutta yksin asuessa harmit ovat korostuneet. Parin vuosikymmenen ajan elin kahden hengen taloudessa, ja vaatteita oli nykyiseen nähden tuplamäärä pestäväksi. Täysien koneellisten peseminen oli huomattavasti helpompaa, etenkin sen jälkeen kun kiinnitimme vaatteita hankkiessamme huomiota niiden pestävyyteen.

Punnittavaksi jää kysymys: hankinko selvästi enemmän vaatteita, vai jatkanko vajaiden koneellisten pesemistä? Kumpikaan vaihtoehto ei tunnu hyvältä.

Otan mielelläni vastaan hyviä ideoita tilanteen parantamiseksi!