Kuin vieraalta planeetalta

Vietin suuren osan kesästäni melko vaatimattomissa olosuhteissa.

Peseytymistä edelsi puiden kantaminen ja kantoveden lämmittäminen saunan vesipadassa. Puhtaiden vaatteiden loppuessa toiveena oli saada koko päiväksi aurinkoinen ja tuulinen sää, jotta pyykinpesu ja vaatteiden kuivaaminen taivasalla onnistuisi. Jos sää päivän mittaan muuttui pilvisemmäksi tai tuuli tyyntyi, vettä tippuvana ripustetut pyykit olivat vielä illallakin kosteita. Kun sadepäivät viilensivät sisätilat koleiksi ja kosteiksi, oli edessä puiden kantaminen sisään ja tuhkien vieminen ulos, ennen kuin kamiinan suloinen lämpö tekisi palelemisesta lopun.

Lähimpään ruokakauppaan oli yli viiden kilometrin pyörämatka. Siitä viimeisen kilometrin sai taittaa turvallisesti ja alkumatkaan verrattuna suorastaan ylellisesti pyörätietä pitkin, tarvitsematta pelätä joutumista tukkirekan kanssa yhtaikaa samalle kapealle ja mutkaiselle tielle.

Vaatetuksen alkuperäinen tarkoitus suojata ja säädellä kehon lämpötilaa nousi keskiöön ohi muiden merkitysten. Kun ulkona satoi kaatamalla vettä, ja vaatteeni odottivat likaisina pyykkipäivää, ei ollut juuri merkitystä minkä näköinen tai monenko kymmenen vuoden takaa lainaksi saamani vaate oli. Pyykinpesua piti siirtää eteenpäin myös silloin, kun aurinkoiselle päivälle oli muuta tärkeää käyttöä, eikä kaikkea ehtisi tai jaksaisi samana päivänä tehdä.

Kun sietämätön helle jatkui päivästä toiseen, eikä pyöräily kauppaan tuntunut mahdolliselta, sai tuntea kiitollisuutta, kun ruokakaapista löytyi jotakin syötävää vielä yhdeksi päiväksi. Kun näitä päiviä sattui useita peräkkäin, ja kaurahiutaleetkin alkoivat olla lopussa, kauppapäivästä tuli juhlapäivä.

Tärkein arjen sujumista määrittävä tekijä oli sää. Olosuhteet, joissa puhtaus ja puhtaat vaatteet, lämpö ja ruoka eivät olleet itsestäänselvyyksiä, palauttivat mieleen mikä on tärkeää.

Kotiinpaluu vaatimattomista, luonnonläheisistä olosuhteista on aina aiheuttanut minulle sopeutumisvaikeuksia, mutta tänä vuonna niiden voimakkuus ylitti kaikki aiemmat kokemukseni. Tunsin itseni täysin vieraantuneeksi kaupunkiympäristöstä ja kaikkialta vyöryvästä kulutuskulttuurista.

Oireet alkoivat jo kesällä, kun kävin kotona voidakseni hoitaa edellisessä kodissani asunutta kissaani. Homman etuihin kuului mahdollisuus katsoa televisiota. Olin jo pitkään suosinut Ylen radio- ja tv-kanavia, joten päätin katsoa millaista tarjontaa muilta kanavilta tulisi.

Tuntui kuin olisin seurannut sivusta täysin vierasta maailmaa. Jos kokemusta pitäisi kuvata yhdellä sanalla, se voisi olla ontto.

Katsoin ihmeissäni ohjelmatarjontaa, josta ei ollut kuin aivojen turruttamiseen. Osa ohjelmista oli silkkaa markkinointia, pyrkimyksenä erilaisten tuotteiden ja palveluiden myynnin kasvattaminen. Joidenkin käsikirjoitus oli niin teennäinen ja tuotesijoittelua päin kasvoja hierova, että mietin miten yksinkertaisina katsojia oikein pidetään.

Mainokset jatkoivat samalla linjalla. Olen kauan sitten kuullut tutkimuksesta, jonka mukaan me suomalaiset poikkeamme monista muista kansoista siinä, miten reagoimme mainoksiin. Jos suomalainen kokee mainoksen ärsyttävänä, tuote päätyy helposti muistilokeroon otsikolla ”tuota en ainakaan osta!”. Ehkä kyse on siitä, ettei tee mieli suosia yritystä, joka pitää potentiaalista asiakastaan vähä-älyisenä.

Katsojan aliarvioinnin lisäksi mainoksista jäi mieleeni vain yksi asia. Kovasti kannettiin huolta unelmien toteutumisesta. Lainaa oli tarjolla vain muutamassa minuutissa kaiken mahdollisen hankkimiseksi.

Kaupungilla liikkuessani alennuskampanjoita ja mitä hullumpia päiviä oli tarjolla milloin missäkin. Osta, niin säästät! Kulutusmahdollisuuksia elämänsisällöksi ja kotien täyttämiseksi oli joka nurkalla.

Aivan kuin olisin yhtäkkiä saanut silmälasit, joiden läpi kulutuskulttuurin irvokkuus ja onttous korostui. Eivät nämä ajatukset uusia olleet, mutta ennen minun oli helpompi ohittaa ne ja elää omassa pienessä kuplassani.

Kun tuuletin iltaisin ranskalaisen parvekkeeni ovesta, sain muistutuksen siitä, mitä kaupunkiin palatessani olin jättänyt taakseni. Vuorokaudenajasta riippumatta vastassa oli lukuisien talojen katoilta kuuluva ilmanvaihtokoneiden melu. Liikenteen melua riitti lähes yhtä paljon. Pahinta oli puute raikkaasta hengitysilmasta. Päivästä toiseen ilmassa haisi kaupungin pöly ja pakokaasu, kunnes vihdoin, ikuisuudelta tuntuneen odotuksen jälkeen, satoi tarpeeksi ja ilma puhdistui.

Mielenkiintoista on ollut huomata, miten nämä ympäristönvaihdokset ovat minuun vaikuttaneet.

Kesällä, kun minulla oli hiljaisuutta, luontoa ja puhdasta ilmaa, tunsin oloni tasapainoiseksi ja tyytyväiseksi. Minulla oli kaikki mitä tarvitsin. Kaupunkiympäristössä kaikki nuo tärkeät asiat ovat vähissä, ja niiden tilalle tarjotaan ostoksia ja kuluttamista. Todella surkea vaihtokauppa.

Ikkunastani avautuu tuttu maisema, jota olen nyt kaksi vuotta katsellut. Tämän kesän jälkeen se ei ole näyttänyt enää samalta. Minä en ole enää sama.

Romuhuone

Minua on ihmetyttänyt ilmiö nimeltä romuhuone.

Kyse on siis kodissa olevasta huoneesta, jonka alkuperäinen tarkoitus on ollut toimia esimerkiksi työ- tai vierashuoneena. Ehkä se on aikoinaan palvellut nyt jo kotoa muuttaneen lapsen huoneena. Tai sitten sillä ei ole erityistä tarkoitusta koskaan ollutkaan. Ehkä huoneen suunnittelu ja kalustaminen on jäänyt kokonaan puolitiehen, eikä sitä ole koskaan oikeastaan otettu aktiiviseen käyttöön.

Jossain vaiheessa huoneeseen on alkanut kerääntyä tavaraa. Pikkuhiljaa siitä on muodostunut paikka tavaroille, jotka ovat ehkä menossa jonnekin tai tulossa jostakin, tai joiden suhteen pitäisi tehdä jonkinlainen päätös. Annetaanko pois vai kuuluisiko jo roskiin? Pitäisikö korjata? Jos joku kuitenkin tarvitsisi?

Kun huoneeseen on viety ne muutamat jotakin odottavat tavarat, pussit tai laatikot, suunta on selvä. Huone alkaa kerätä tavaraa kuin magneetti, ja siitä tulee kaiken epämääräisen varasto, jonka sisällöstä kukaan ei jonkin ajan kuluttua ole enää selvillä.

Romuhuone syntyy tekemättömistä päätöksistä. Kun päätöksiä ei tehdä silloin kun niiden aika on, vaan päätöksentekoa lykätään ajatellen, että se onnistuisi paremmin joskus myöhemmin. Miten todennäköistä on, että tällainen parempi aika tosiaan tulee? Sitä odotellessa tilanne voi yllättävän pian päästä niin pahaksi, että huoneen ovelta kurkkaaminen aiheuttaa puristusta rinnassa ja tarpeen sulkea ovi pysyvästi.

Harva varmaankaan kaipaa kotiinsa romuhuonetta. Jos haluaa välttyä sellaisen saamiselta, kannattaa alkaa toimia heti kun huomaa, että tavaramäärä ja epäjärjestys huoneessa alkaa kasvaa. Kun huone jo muistuttaa varastoa, sen selvittäminen vaatii paljon enemmän sinnikkyyttä ja aikaa.

Mitä jos romuhuone on jo päässyt syntymään ja siitä haluaa päästä eroon?

Asuminen on kallista. Sen sijaan että arvokkaita neliöitä käyttäisi todennäköisesti tarpeettoman tavaran säilyttämiseen, sitä voisi käyttää johonkin hyödylliseen, iloa tuottavaan tai jopa ylelliseen. Mitä se voisi olla?

Innostavin ja motivoivin tapa romuhuoneen raivauksen käynnistämiseksi voisi olla miettiä ennakkoluulottomasti niitä monia käyttömahdollisuuksia, mitä huoneella voisi olla.

Voisiko huonetta käyttää hyödyksi jonkin jatkuvasti arjessa vastaan tulevan ongelman ratkaisemiseksi? Tarvitaanko selkeää säilytystilaa, jossa kaikille tavaroille on oma paikkansa? Pyörivätkö lukuisat harrastusvälineet jatkuvasti jaloissa, koska niille ei ole paikkaa? Tarvitaanko kunnollinen vierashuone, joka on aina valmiina vastaanottamaan tärkeitä ihmisiä? Rauhallinen huone johon vetäytyä hiljaisuuteen, kuuntelemaan musiikkia, meditoimaan, joogaamaan, venyttelemään tai vain lepäämään? Harrastehuone, jonne ompelutarvikkeet, rakenteilla olevan pienoismallin tai 10 000 palan palapelin voi rauhassa jättää odottamaan seuraavaa kertaa?

Kun on tiedossa, mihin huonetta halutaan käyttää, itse raivaustyö alkaa innostaa ihan eri tavalla. Tavaroita lajitellessa kannattaa pitää mielessä, että ongelma syntyi alunperin päättämättömyydestä. Kategoria ehkä/en tiedä/mietin myöhemmin kannattaa siis unohtaa, koska päätösten lykkäämistä on tehty jo riittämiin. Päätösten aika on nyt.

On myös olemassa se vaihtoehto, että koti on yksinkertaisesti liian suuri. Mitä enemmän tilaa on käytettävissä, sitä vähemmän tavaroita hankkiessa välttämättä tulee mietittyä tavaran sijoittamista kotona. Tavaroita, myös pian tarpeettomiksi jääviä, voi kertyä helpommin.

Pienempi koti ratkaisee monta ongelmaa. Pienemmässä tilassa ei pääse syntymään niin suurta kaaosta. Kun ei ole ylimääräistä tilaa, hankintoja joutuu miettimään tarkemmin. Rahaa säästyy käytettäväksi tavaran sijaan vaikka kokemuksiin, harrastuksiin ja uuden oppimiseen.

Yhden palan taktiikalla – tai sitten ei

Vuosien ajan minua on kiehtonut ajatus siitä, että voisin pestä itseni päästä varpaisiin yhdellä ainoalla saippuapalalla. Se olisi niin yksinkertaista! Miten kätevää olisikaan kyläilyreissulla tai saunavuorolla, kun pesuaineeksi riittäisi pieni pala saippuaa.

Palasaippua on monella tavalla kätevä tuote. Se levittyy pitkiin ja paksuihin hiuksiini nestemäistä shampoota helpommin. Sen tuotepakkaukseksi riittää pieni pala paperia. Käyttäisin paljon mieluummin palasaippuaa kuin muovipulloon pakattua, pääosin vedestä koostuvaa, shampoota.

Mutta kun palasaippua ei sovi hiusteni kanssa yhteen sitten mitenkään.

Hiuspohjalleni palamuotoinen pesuaine on hyväksi, mutta hiusteni kanssa se ei toimi. Hiljattain minulle myös selvisi, että veden kovuus vaikuttaa palasaippuan toimivuuteen. Kun yhdistetään tietynlainen hiuslaatu, kova vesi ja palasaippua, niin lopputulos on tahmean tuntuiset hiukset valtavalla määrällä saippuajäämää. Ja uutena harrastuksena jokapäiväinen kampojen peseminen.

Etsin sopivaa tuotetta vuosien ajan. Kokeilin eri valmistajien erilaisia shampoo- ja saippuapaloja, etikkahuuhtelun kanssa ja ilman. Alkuvuodesta luulin vihdoin löytäneeni itselleni toimivan tuotteen, mutta sen toimivuus kesti kaksi pesua. Saippuajäämää kertyi hiuksiini ja kampaan pesu pesulta enemmän. Kun sain käytettyä palan loppuun, päätin, että vuosien sinnikäs kokeiluni saa nyt riittää. Palattuani takaisin nestemäiseen shampooseen, saippuajäämän kertyminen kampaan loppui vasta neljännen pesun jälkeen.

Näin jälkikäteen mietin, että olisihan sitä voinut vähemmälläkin uskoa, ettei palasaippua sovellu minun hiusteni pesuaineeksi. Toisaalta siinä oli myös hyvät puolensa. Yksikään palasaippua ei saanut hiuspohjaani hilseilemään ja kutiamaan, toisin kuin kaikki siihen asti kokeilemani nestemäiset shampoot. Olin kokeillut tavallisia marketin, apteekin ja kampaajan shampoita, sekä monia luonnonkosmetiikkashampoita, ja aika lailla luopunut toivosta, että koskaan löytäisin sopivaa.

Mutta elämä on yllätyksiä täynnä. Sain pari kuukautta sitten ostokseni yhteydessä tuotenäytteitä, joiden joukosta löytyi ainakin yksi ellei jopa kaksi sopivaa shampoota! Ilman tuotenäytteitä olisin tuskin koskaan tullut niitä kokeilleeksi, sillä tuotteiden hintataso oli tavallisesti suosimaani hintatasoa korkeampi.

Miten iloiseksi sitä voikaan tulla, kun vuosikausia häirinnyt arkinen ongelma vihdoin ratkeaa! Shampoon toimivuus talvikaudella selviää vasta myöhemmin, mutta toistaiseksi vaikuttaa hyvältä. Hiuspohjani ei kutise eikä hilseile, hiusten pesuväli on pidempi, ja hiukseni tuoksuvat ja näyttävät likaisinakin paremmalta kuin koskaan ennen. Aivan kuin hiuspohjani olisi vihdoin saavuttanut tasapainon. Minulla ei ole aavistustakaan, mikä nyt käyttämässäni shampoossa on erilaista kuin kaikissa aiemmissa, mutta pääasia että se toimii.

Yhden palan taktiikka ei minulle sopinut, joten shampoo saa olla pullossa, ja palasaippua hoitakoon muut pesutarpeet. Kasvojen pesuun käytän myös kosteusvoidetta.

P.S. Kaikille palashampoon toimivuudesta kiinnostuneille vinkkaan vielä opinnäytetyöstä, jossa aihetta selvitetään. Ja löytämäni shampoon merkistä kiinnostuneille tiedoksi, että se on Madara. Ja tulkoon vielä varmistetuksi, että tämäkään ei ole yhteistyöpostaus eikä maksettu mainos, kuten ei yksikään kirjoituksistani tähänkään asti.

Miten vähentää maailmantuskaa?

Tunnen huolta maapallomme tilasta. Mitä enemmän olen lukenut ja seurannut uutisointia esimerkiksi ilmastonmuutoksesta, luonnon monimuotoisuuden heikkenemisestä tai merien tilasta, sitä enemmän maailmantuskaa olen kokenut. Politiikan seuraaminen ei ole auttanut asiaa.

Tieto lisää tuskaa, sanotaan. Mielestäni se on vain osittain totta.

Jos tietoa kertyy vain sen osalta, mikä kaikki on pielessä tai menossa huonompaan suuntaan, tuska lisääntyy. Mutta jos lisäksi selvittää, mitä olisi mahdollista tehdä asioiden parantamiseksi, ja ryhtyy toimeen, tuska vähenee.

Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) viime vuoden lopulla julkaistu raportti kertoo, että Suomen kasvihuonekaasupäästöistä 68 prosenttia syntyy kotitalouksien kulutuksesta eli siitä, miten asumme, liikumme, syömme ja mitä ostamme. Tämä on tärkeä tieto, ja mielestäni hyvä uutinen.

Ajatelkaa, noin suuri osuus päästöistä johtuu meidän jokaisen elämäntavoista ja kulutuksesta.

Se tarkoittaa, että meillä on avaimet käsissämme aikamoiseen muutokseen. Meidän ei tarvitse jäädä odottamaan valtion tai EU:n määräyksiä tai ohjaustoimia, tai että se aina niin kovasti kaivattu joku muu tekee jotakin, tai että jostakin ilmaantuu tilanteen korjaava ratkaisu, vaan voimme toimia ihan itse! Jokainen omalta kohdaltamme, ja aloittaa saa vaikka nyt heti.

Ja mikä parasta: saamme paljon aikaan jo sillä, että teemme vähemmän!

Vähemmän lentomatkoja, vähemmän yksityisautoilua, vähemmän ostettuja ja vuokrattuja asuinneliöitä maksettavaksi ja ylläpidettäväksi. Vähemmän lihaa lautasella, vähemmän juustoa ruokavaliossa, vähemmän biojäteastiaan päätynyttä ruokaa. Vähemmän kaikenlaista turhaa kulutusta, joka päätyy vain kasvattamaan vyötärönseutuamme tai täyttämään kotiamme tavaroilla, joita emme todella tarvitse. Vähemmän vain harvoin tarvittavien tavaroiden ostamista, jotka voisimme tarvittaessa lainata tai vuokrata.

Ja mikä ihan yhtä hienoa: saamme tästä kaikesta jotakin enemmän, ja vielä jää annettavaksikin!

Enemmän tilaa ja rauhaa paikallisille asukkaille ympäri maailman turistikohteiden, enemmän säästynyttä luontoa paratiisisaarilla, enemmän hyvää omatuntoa, enemmän puhdasta ilmakehää. Enemmän löytyneitä paratiiseja kotimaassa ja lähialueilla, enemmän kotimaan luonnon ja kulttuurin arvostusta, enemmän kiinnostavia junamatkoja, enemmän nähtyjä maisemia matkan varrella. Enemmän rahaa muuhun kuin asumiseen, enemmän asumisen laatua, enemmän kohtaamista perheen kesken.

Enemmän raikasta ilmaa, enemmän kertyneitä kilometrejä pyörällä ja kävellen, enemmän tukeamme joukkoliikenteen kehittämiselle. Enemmän lihaksia, enemmän hapenottokykyä, enemmän tilaa vatsan ja housujen vyötärönauhan välissä. Enemmän havaittuja vuodenaikojen mukanaan tuomia muutoksia, enemmän linnunlaulua, enemmän rentoutumista, mielenrauhaa ja virkeyttä. Enemmän iloa. Enemmän työtehoa, enemmän jaksamista arkeen, enemmän uusia ajatuksia.

Enemmän kasviksia ja väriä lautasella, enemmän raikkautta, enemmän uusia makuja. Enemmän terveyttä, enemmän keveyttä, enemmän hyvää oloa. Enemmän käyttämättömiä lääkäriaikoja, enemmän säästöä lääkekuluissa.

Enemmän säästynyttä rahaa, enemmän kuukausia ilman luottolaskuja. Enemmän aikaa, enemmän merkityksellistä tekemistä. Enemmän arvostusta sille mitä meillä jo on, enemmän loppuun asti käytettyjä vaatteita ja tavaroita, enemmän tilaa kotona. Enemmän kanssakäymistä ystävien, naapurien ja tuttujen kesken, enemmän tukeamme tavaroita vuokraaville yrityksille. Enemmän tavaroiden ja vaatteiden korjaamista, enemmän kannattavuutta erilaisille korjaajille ja kunnostajille.

Enemmän veroeuroja Suomeen, enemmän yhteistä hyvää. Enemmän osallistumista meille kaikille tärkeän asian hyväksi.

Enemmän mahdollisuuksia tuleville sukupolville. Enemmän hyviä muistoja meistä.

Paperinkulutuksen vähentäminen

Ilmastodieetti.fi -laskurin kulutusta tarkastelevassa osiossa lehdet, kirjat ja paperi muodostavat oman erillisen osansa. Se sai minut miettimään paperinkulutuksen vähentämistä. Koska laskuri määrittelee hiilijalanjäljen koon kulutetun euromäärän mukaan, kaikki paperinkulutus ei tuloksessa näy.

Postiluukussani on jo monta vuotta ollut tarra ”ei mainoksia ja ilmaisjakelua”. Paperilaskut ovat aikoja sitten vaihtuneet e-laskuihin. Nämä keinot vähensivät kotiin tulevan paperin määrää jo paljon. Lisää vähennystä tuli, kun minimalismiin tutustumisen myötä lopetin useamman kodin- ja sisustuslehden tilauksen, ja vähensin lehtien irtonumeroiden ostamista.

Minulle tuli puolen vuoden ajan sanomalehti lauantaisin ja sunnuntaisin. Aluksi tuntui ihanalta lukea lehteä viikonloppuaamuisin, mutta loppuvaiheessa se tuntui välillä lähinnä velvollisuudelta ja lopulta tarpeettomalta. Kun tilaus muutama kuukausi sitten päättyi, ajattelin, että jos kaipaan viikonloppulehteä, voin aina käydä ostamassa sellaisen kioskilta.

Tällä hetkellä minulle tulee lahjatilauksena yksi aikakauslehti. Lehtien irtonumeroita ostan hyvin harvoin, lähinnä tilapäisessä mielenhäiriössä, kun olen allapäin ja kaipaan pientä hemmottelua. Silloin saatan unohtaa, ettei kaupan lehtihyllystä juuri löydy lehtiä, joita todella haluaisin ostaa. Näin tapahtuu muutaman kerran vuodessa.

Miten voisin vielä vähentää paperinkulutustani?

Lehdet

Lehtiä voi tulla postiluukusta myös tilaamatta. Kun kaikki erilaiset asiakas- ja jäsenlehdet sattuivat tulemaan lyhyen ajan sisällä, ja kasautuivat pöydälle odottamaan lukemista, päätin tehdä asialle jotakin. Mitkä niistä todella halusin lukea, ja mitkä tuntuivat lähinnä velvollisuuksilta?

Sähköyhtiön lehden olisin voinut kaikki nämä vuodet laittaa suoraan paperinkeräykseen, mutta luin sen silti. Siinä ei ollut minulle yhtään mitään. Kolmessa jäsenlehdessä oli usein mielenkiintoista luettavaa, mutta jostain syystä ne odottivat lukemista joskus pitkäänkin. Lopulta niiden lukeminen muuttui velvollisuudeksi. Erään yrityksen asiakaspostitus on turhaa paperijätettä. Aion lopettaa koko asiakkuuden, jolloin myös postitus loppuu.

Kirjoitin neljä sähköpostia, joissa ilmoitin lukevani lehdet mieluummin netissä. Tämä muutaman minuutin homma olisi pitänyt tehdä jo vuosia sitten. Oloni keventyi välittömästi. Jäsenlehtien ilmestymisestä ilmoitetaan sähköpostilla, joten niiden lukeminen ei pääse unohtumaan.

Hyvin pienellä vaivalla sain lopetettua lehtipinon kertymisen ja siitä seuraavan velvollisuudentunteen. Samalla vähensin paperijätettä.

Kirjat

Olen ulkoistanut kirjahyllyni kirjastoon. Kotoani löytyy yleensä enemmän kirjaston kirjoja kuin omiani; tällä hetkellä omistan vain kolme.

Kirjat ovat ihania! Luen paljon, mutta yritän välttää kirjojen ostamista. Tilaan vuosittain syntymäpäiväkseni ja jouluksi muutaman kirjan, joita en saa kirjastosta, ja joita ei ehkä koskaan tulla kääntämään suomeksi, ja lahjoitan ne luettuani kirjastolle. Harkitsen ostokseni tarkkaan. Kirjapaketin avaaminen on vuoden parhaita hetkiä, ja tästä suuresta ilosta en aio luopua.

Kesäisin käyn kirjatapahtumassa, jonka houkutuksia on vaikea vastustaa. Mukaani tarttuu aina jonkinlainen pino kesälukemista. Tänä vuonna pyrin harkitsemaan ostoksiani tarkemmin. Yritän karsia ostoksiani niin, että ostan mukaani vain erityisen merkityksellisiksi kokemani kirjat. Muiden kirjojen kohdalla voin laittaa kirjan nimen muistiin, jotta voin myöhemmin katsoa, löytyisikö sitä kirjastosta.

Muu paperi

Olen vuosien kuluessa onnistunut vähentämään paperitavaran kulutustani. Ajat ja tavat ovat muuttuneet.

Ostan yhden kalenterin ja muutaman postikortin vuodessa. Nippu kirjekuoria kestää vuosia, niin harvoin kirjekuoren tarvetta nykyään enää on. Päiväkirjan kirjoittamista varten ostan tarvittaessa muistikirjan tai vihon. Valitsen yksinkertaisen ja edullisen, sillä kun otan käyttööni uuden muistikirjan, silppuan samalla edellisen.

Suosisin monestakin syystä mielelläni kierrätyspaperista tehtyä muistikirjaa tai vihkoa, mutta niitä on kirjakaupassa tarjolla ihmeen vähän. En pidä kovalle valkoiselle paperille kirjoittamisesta, millaista suurin osa kaupan valikoimasta viimeksi käydessäni oli. Kierrätyspaperi tai muu pehmeämpi paperi tuntuu mukavammalta kynän alla. Sävyltään pehmeämpi paperi on myös kaksin verroin ilo silmälle, kun paperista heijastuva valo ei häikäise silmiä.

Muistilappuja tai -lehtiöitä en ole ostanut enää vuosiin. A4-paperia tulee aina jostakin enemmän kuin tarpeeksi kauppalistojen tekemistä varten. Esimerkiksi yhden ainoan petauspatjan tilaus tuotti minulle samat tilaustiedot viidellä (!) eri paperilla. En käsitä mitä järkeä siinä on, mutta niistä papereista teen taas 40 kauppalistaa.

Lopuksi

Vuosien ajan postiluukun kolahdus oli minulle suuri ilo. Se tarkoitti mainoskatalogeja, aikakauslehtiä ja kaikenlaista muuta paperia. Kun aloin tarkemmin miettiä, mitä jätepaperikasaan oikein päätyi, suhtautumiseni postiluukun kolahdukseen muuttui.

Postiluukkuni ei ole koskaan ennen kolahtanut niin harvoin kuin nykyään. Välillä menee viikkoja ilman postia. Kirjoitettuani ne edellä mainitut neljä sähköpostia, sain välillä kadonneen postiluukun kolahdukseen liittyvän ilon takaisin, mutta aivan eri merkityksessä kuin ennen.

On ilo tietää, että kun postiluukku kolahtaa, sieltä tuleva posti on todella joko merkityksellistä tai toivottua.

Vedenkulutuksen vähentäminen: vettä säästävä suihkusuutin ja hanojen vakiovirtausventtiilit

Olen pyrkinyt vähentämään vedenkulutustani. Taloyhtiössäni on asuntokohtaiset vesimittarit, mikä toimii hyvänä kannustimena. Kun vesilasku määräytyy oman kulutuksen mukaan, veden käyttöä tulee mietittyä tarkemmin, eikä vettä halua päästää hukkaan.

Haluan vähentää vedenkulutustani sekä ekologisista syistä että säästääkseni rahaa. Suomessa vettä riittää, mutta ennen kuin se on kylmänä ja raikkaana juomalasissani tai lämpimänä vetenä suihkussani, tarvitaan paljon energiaa. Myös jätevesien käsittely kuluttaa resursseja.

Heti tähän asuntoon muutettuani hankin suihkuun vettä säästävän suuttimen. Kysyin rautakaupassa samalla myös vakiovirtausventtiilejä hanoihin, mutta sain vain pitkän katseen ja toteamuksen, että ”ei meillä sellaisia ole”. Muuttohommien keskellä unohdin koko asian, ja se palasi mieleeni vasta blogin teemavuotta miettiessäni. Tilasin tammikuun alussa vakiovirtausventtiilit keittiön ja kylpyhuoneen hanoihin. (Tarkempia tietoja tekstin lopussa.)

Vakiovirtausventtiili kuulostaa hienolta, mutta kyse on yksinkertaisesta pienestä osasta, joka on helppo vaihtaa. Kun katsot vesihanan päätä alapuolelta, näet (nykyään useimmiten) muovisen ”siivilän”. Siitä osasesta on nyt kyse. Kun hanan pään – sen pyöreän osan minkä läpi vesi viimeiseksi tulee – kiertää auki, käteen jää pieni pyöreä metalliosa, jonka sisällä on tämä siiviläosa ja mahdollisesti kumitiiviste, ellei se jäänyt kiinni hanan sisäpuolelle. Tilatessani ’vakiovirtausventtiilin’ sain tällaisen metalliosan, siiviläosan ja kumitiivisteen. Vaihtoon ei välttämättä tarvitse työkaluja, ellei hanan pää ole kovin tiukassa tai pahasti kalkkeutunut.

En tiedä helpompaa keinoa vähentää vedenkulutusta, kuin vaihtaa suihkusuutin ja hanojen vakiovirtausventtiilit vettä säästäviksi. Oman kokemukseni mukaan ne myös parantavat käyttökokemusta monellakin tapaa.

Suihkun alkuperäinen suutin kulutti huomattavasti enemmän vettä, mutta vesi tuli niin pehmeästi lukemattomista pikkuruisista rei’istä, että pitkien ja paksujen hiusten pesu oli tuskastuttavan hidasta. Nykyisessä vettä säästävässä suihkusuuttimessani on neljä vaihtoehtoa veden voimakkuudelle: voimakas hierova suihku, hiuksille sopivan tehokas, normaali, ja pehmeä sadesuihku. Käyttökokemuksessa ero on kuin yöllä ja päivällä vettä säästävän suihkusuuttimen hyväksi. Kasvoja pestessäni voin valita pehmeän sadesuihkun, ja hiukset saan pestyä nopeasti ja helposti sitä varten tarkoitetulla voimakkuudella.

Hanoja käyttäessäni olen koko ajan kaivannut, että niistä tulisi vähemmän vettä. Enkä silti muistanut aiemmin niitä vakiovirtausventtiilejä! Hanojen käyttö oli jatkuvaa säätämistä, kun yritin kääntää turhan kankeaa säätövipua niin, että veden virtaama olisi sopiva. Kylpyhuoneessa sopiva tarkoitti sitä, että ohut vesinoro valui niin lähellä pesualtaan takareunaa, että se teki esimerkiksi käsien pesusta hankalaa. Tämän vuoksi jouduin käyttämään tarpeettoman paljon vettä.

Oletteko tulleet ajatelleeksi, että saatteko tehtyä toimenne nopeammin (esim. huuhdottua paistinpannun, tai pestyä kädet tai kasvot juoksevan veden alla), jos vesi tulee hanasta suuremmalla voimakkuudella? Olen huomannut, että minulla on oma vakiotemponi toimia, jota on vaikeaa ellei mahdotonta nopeuttaa. Jos yritän toimia nopeammin, tunnen vain oloni levottomaksi ja tekemiseni menee hosumiseksi, mutta tuskin toimin yhtään tavallista nopeammin.

Haluan tehdä toimeni kaikessa rauhassa ja kiirehtimättä. Voi kuulostaa hassulta, mutta vakiovirtausventtiilit ovat selvästi parantaneet elämänlaatuani.

Vakiovirtausventtiilien asennuksen jälkeen veden voimakkuuden säätäminen sopivaksi on ollut helppoa. Voin toimia kiirehtimättä omaan tahtiini, eikä vettä mene hukkaan. Keittiöhanastani tulee enimmillään yhdeksän litraa vettä minuutissa, ja kylpyhuoneen hanasta kolme litraa vettä minuutissa suihkumaisessa muodossa.

Kylpyhuoneen hanasta tulee nyt noin 75 prosenttia vähemmän vettä minuutissa kuin ennen, ja se on aivan riittävästi. Suihkumainen olomuoto on osoittautunut käytössä hyväksi, ainoa haittapuoli on veden roiskuminen, jos hanan säätää kovin suurelle. Toisaalta se toimii muistutuksena, että hanaa voi säätää pienemmälle, sillä pienempikin virtaama lähes poikkeuksetta riittää.

Minulla on ollut aina tapana sulkea hana tai suihku siksi aikaa, kun en tarvitse vettä. Nykyaikaisten yksiotehanojen sulkeminen ja avaaminen esimerkiksi kasvojen saippuoinnin ajaksi on helppoa, joten miksi antaa veden valua hukkaan? On myös toimia, kuten kainaloiden tai kasvojen huuhtelu, joiden aikana vettä väistämättä valuu hukkaan. Tällaisissa tilanteissa hanojen pienemmästä virtaamasta on erityistä iloa.

Arvelen, että joku todennäköisesti haluaa tietää, millainen suihkusuutin minulla on käytössäni tai mistä tilasin vakiovirtausventtiilit. Suihkusuutin on samaa mallia kuin edellisessä kodissani, joten siitä minulla on monen vuoden käyttökokemus, ja olen ollut siihen hyvin tyytyväinen. Myös vakiovirtausventtiilejä ja niiden ostopaikkaa voin lämpimästi suositella. Minulla ei ole mitään yhteistyökuvioita eikä kytköksiä mihinkään tahoon, suosittelen jotakin vain erityistapauksissa ja jos koen, että tiedosta voisi olla erityistä hyötyä muillekin.

Suihkusuutin: Hansgrohe Croma 100 Vario EcoSmart 9 l/min

Tuotetta on aika hyvin saatavilla suuremmissa marketeissa ja rautakaupoissa, mutta myös useissa verkkokaupoissa. Tästä pääset valmistajan tuotesivulle nähdäksesi lisätietoja.

Vakiovirtausventtiilit

Tilasin vakiovirtausventtiilit Säästöpää-verkkokaupasta, koska tuotteiden hinta oli edullinen ja sivusto yksinkertainen. Tuotteet oli esitelty selkeästi, ostamisesta tehty helppoa ja yritys vaikutti luotettavalta. Kaikki tämä ei muissa näkemissäni verkkokaupoissa toteutunut. Toimitus oli nopea ja tuotteet tipahtivat postiluukusta suoraan kotiin.

Valitsin kylpyhuoneen hanaan tämän tuotteen (virtaama 3 l/min) ja keittiöön tämän (virtaama 9 l/min).

En osaa sanoa, miten monenlaisia kierteitä hanoissa on olemassa, mutta perusmallisiin Oraksen hanoihini nuo ainakin sopivat, samoin edellisessä kodissani olleeseen Hansgrohen keittiöhanaan. Mukava yllätys on, että verkkokaupassa näyttävät kaikki suuttimet olevan maaliskuun loppuun asti kymmenen prosentin alennuksessa. Yritys myy myös suihkusuuttimia, mutta niistä minulla ei ole kokemusta.

Mietteitä pyykinpesun vähentämisestä

Kirjoitin viimeksi sähkönkulutukseni vähentämisestä. Sähkölaitteiden käyttöni alkaa olla lähellä optimaalista, mutta pyykinpesua haluaisin saada vähennettyä. Tämä vähentäisi yhdellä kertaa sekä sähkön- että vedenkulutusta.

Olen jo vuosien ajan tehnyt muutoksia pyykinpesun vähentämiseksi. Aloitan kertomalla millä keinoin se on onnistunut, ja sen jälkeen mietin aiheeseen liittyviä käytännön harmeja.

Värivalikoiman rajoittaminen

Ensimmäinen muutos oli tekstiilien värivalikoiman yhdenmukaistaminen. Turhauduin pyykkiä lajitellessani siihen, että vaikkei pestävää ollut määrällisesti paljoa, erikseen pestäviä koneellisia kertyi monta. Usein mietin, miten järjetöntä oli pestä vain muutamaa vaatetta kerrallaan, kun samanvärisiä tai samaan pesuohjelmaan sopivia vaatteita ei ollut enempää.

Päätin alkaa suosia vain muutamaa väriä, jotta saisin pestyä täydempiä koneellisia. Aloin jo tekstiilejä hankkiessani miettiä, minkä kanssa ne kotona pesisin. Jos samankaltaista pestävää ei ollut, eikä ollut tarvetta hankkia samansävyisiä tekstiilejä enempää, jätin tuotteen kauppaan.

Keinokuitujen vähentäminen

Seuraava muutos oli vaihtaa keinokuituiset urheilukerrastot ja fleece villaan. Luovuin myös keinokuituisista urheilupaidoista ja aloin välttää kaikkia ns. teknisiä materiaaleja aina kun se suinkin on mahdollista. Tämä on ollut pyykinpesun vähentämisessä ehdottomasti kaikkein paras päätökseni.

Minulla nousee helposti hiki pintaan, vaikka kuuden minuutin kävelymatkalla kauppaan. Sillä ei ole väliä, onko minulla liikaa, liian vähän vai sopivasti päällä. Hienhaju tarttuu keinokuituihin helposti ja vaate on yhden käyttökerran jälkeen pyykkiä. Nähty on sekin, että ihoa vasten ollut luonnonkuituvaate on riittävän puhdas käytettäväksi toisen tai kolmannenkin kerran, mutta sen päällä ollut keinokuituvaate haisee jo ensimmäisen käyttökerran jälkeen.

Kaikkein käyttökelvottomin materiaali minulle oli viime vuonna vuoden turhakkeeksikin valittu fleece. Paita alkoi haista hieltä hetkessä ja lisäksi siitä irtosi pesussa nukkaa – sitä paljon puhuttua mikromuovia – minkä vuoksi se oli pestävä erillään muusta pyykistä. Olin saanut vaatteen lahjaksi ja luovuin siitä nopeasti. Toivoin paidan päätyvän jollekulle viluiselle, jonka käytössä paidasta olisi enemmän hyötyä kuin haittaa.

Villan suosiminen

Nykyään käytän syksystä kevääseen paljon villaa tai villasekoitetta: aluspaitoja, sukkia, pipoa, huivia, tuubihuivia tai kauluria, lapasia, kerrastoa ja villaneuletta. Viileillä ilmoilla villaa parempaa materiaalia ei ole. Syksyllä käytin villasekoite-t-paitaa juostessa hupparin alla. Villa on ihoa vasten sopivan lämmin ja raikastuu tuulettamalla, eikä kaipaa pesua kuin harvoin. Itse ripustan villavaatteeni väljästi käytön jälkeen, koska varsinaista tuuletusmahdollisuutta ei ole.

Pesun kannalta villa voittaa keinokuidut ylivoimaisesti. Suurin ero omassa käytössäni tulee vertailtaessa ns. urheilukerrastoa täysvillaiseen kerrastoon. Urheilukerraston jouduin pesemään joka käytön jälkeen, pelkkää merinovillaa olevalle kerrastolle riittää pesu kerran-kaksi talvessa! Villasekoitetta oleva t-paitani kaipaa pesua useammin, mutta sekin pysyy useita käyttökertoja hajuttomana.

Käytännön harmeja

Pesulämpötilan alentaminen vähentäisi sähkönkulutusta, mutta…

Kuluttajaliiton Eettisen kuluttajan käsikirjassa kerrotaan näin:

”Tiesitkö, että pyykinpesussa pesulämpötilan laskeminen 60 °C:sta 40 °C:een puolittaa sähkönkulutuksen tai, että pikapesuohjelmalla kuluu 25 % vähemmän sähköä ja vettä kuin tavallisella pesuohjelmalla?”

Olisihan pesulämpötilan laskeminen mainiota, mutta kun pesutuloksellakin on väliä.

Olen kantapään kautta oppinut, että hikinen puuvilla-t-paita ei puhdistu kunnolla 40 asteessa. Ja kun hiki on pinttynyt paitaan, se ei enää lähde edes 60 asteessa. Tämän vuoksi pesen puuvillan pääasiassa 60 asteessa, poikkeuksena elastaania sisältävät vaatteet. Olen pyrkinyt välttämään niiden hankintaa kokonaan, mutta se alkaa olla todella vaikeaa.

Tehokas antiperspirantti vähentäisi pyykkiä, mutta…

Jouduin viime syksynä pesemään ulkoilutakkiani niin usein, ettei siinä ollut enää mitään järkeä. Kokeilin monen vuoden tauon jälkeen alumiinia sisältävää antiperspiranttia ongelman ratkaisemiseksi. Ja mainiosti se ratkesikin – olin suorastaan haltioissani siitä ihmeestä, että vaatteet pysyivät kainaloista kuivina. Paitojen ja takin pesuväli piteni selvästi.

Muistini on kuitenkin käsittämättömän lyhyt. Jouduin pian toteamaan, että ai niin, minun ihoni ei kestä alumiinia. Tuote voi olla miten hellävarainen tahansa, mutta jos siinä on alumiinia, niin ihoni kuivuu, kutiaa ja menee rikki. Näin siitä huolimatta, että käytin tuotetta vain joka kolmas päivä.

Ihoni pääsi niin huonoon kuntoon, että jouduin siirtymään vesi, saippua ja kosteusvoide -linjalle, ja sillä olen toistaiseksi pysynyt. Se näyttäisi pyykinpesun kannalta ehkä jopa paremmalta vaihtoehdolta kuin luonnonkosmetiikkadeodorantin käyttö, mutta ilmojen lämmetessä asia voi muuttua.

Värin puolesta täysiä koneellisia, mutta…

Ihmettelin syksyllä, miksi osa puuvillavaatteistani oli pesun jäljiltä ihmeellisen nukkaisia ja pölyisiä. En ollut kokenut vastaavaa ennen. Tummat ja sileäpintaiset t-paitani näyttivät yhtäkkiä epäsiisteiltä ja kuluneilta. Kokeilin pestä pyykkiä erilaisilla pesuohjelmilla, mutta asia ratkesi vasta kun aloin lajitella pyykkini entistäkin huolellisemmin.

Vaatteiden laadun heikkenemisellä on vaikutuksensa pyykinpesuun. Vuosikausia palvelleet, sileäpintaiset ja laadukkaat t-paitani keräsivät itseensä uudemmasta, heikompilaatuisesta vaatteesta irtoavan nukan. Kun aloin pestä nämä uudemmat elastaania sisältävät paidat yhdessä alusvaatteiden kanssa, ja sileäpintaisemmat vaatteet keskenään, ongelma ratkesi.

Tästä kuitenkin seurasi kerralla pestävän pyykin määrän väheneminen. Pesukoneeni täyttömäärä on kuusi kiloa, mutta se koskee vain pesuohjelmaa, jota käytän liinavaatteiden ja pyyhkeiden pesuun. Vaatteiden pesussa käyttämieni pesuohjelmien täyttömäärä on enintään kolme kiloa. Kuulostaa kohtuulliselta, mutta kun eräänä päivänä pesukonetta täyttäessäni punnitsin pyykin, totesin, että kolme kiloa vaatteita on suuri määrä. Yksin asuessani en ole kertaakaan saanut niin paljoa pyykkiä samaan koneelliseen. Minulla ei taida olla mitään lajia yhdessä pestäväksi sopivia vaatteita niin paljoa.

Lopuksi: Mikä ratkaisuksi pyykinpesun vähentämiseksi?

Pesen vain oikeasti pesun tarpeessa olevaa pyykkiä, ja valitsen mahdollisimman energiataloudellisen pesuohjelman. Pesukoneessani on yksi automaattisesti pesuaikaa ja veden kulutusta säätävä ohjelma, mutta osa pyykistä vaatii korkeamman lämpötilan tai hellävaraisempaa käsittelyä. Käytän matalia pesulämpötiloja silloin kun ne riittävät pyykin puhdistumiseksi. Annostelen pesuaineen tarkkaan, jotta pesukone ei kuluta turhaan energiaa liian pesuaineen pois huuhtomiseen.

Olen nyt muutaman viikon ajan pitänyt kirjaa siitä, miten usein pesen pyykkiä. Pesukone on näin talviaikaan ollut päällä noin kolme kertaa viikossa. En enää tiedä muuta keinoa pyykinpesun harventamiseksi, kuin hankkia enemmän vaatteita. Ajatus ei innosta, mutta muutakaan ratkaisua asiaan en enää keksi. Ei jatkuvasti toistuva vajaiden koneellisten peseminenkään hyvältä tunnu, kun samalla kertaa voisi puhdistua suurempikin määrä vaatteita.

Kesällä täysien koneellisten peseminen vaikeutuu entisestään. Talviajan vaatteet ovat paksumpia, ja niissä on enemmän kangasta pitkien hihojen ja lahkeiden ansiosta, joten pesukone täyttyy helpommin. Kun mietin kesävaatteitani, en voi kuin todeta, että vaatteeni loppuvat kesken. Joko pesen todella vajaita koneellisia tai hankin enemmän vaatteita.

Pyykinpesu on aina aiheuttanut pohdintaa, mutta yksin asuessa harmit ovat korostuneet. Parin vuosikymmenen ajan elin kahden hengen taloudessa, ja vaatteita oli nykyiseen nähden tuplamäärä pestäväksi. Täysien koneellisten peseminen oli huomattavasti helpompaa, etenkin sen jälkeen kun kiinnitimme vaatteita hankkiessamme huomiota niiden pestävyyteen.

Punnittavaksi jää kysymys: hankinko selvästi enemmän vaatteita, vai jatkanko vajaiden koneellisten pesemistä? Kumpikaan vaihtoehto ei tunnu hyvältä.

Otan mielelläni vastaan hyviä ideoita tilanteen parantamiseksi!