Vedenkulutuksen vähentäminen: vettä säästävä suihkusuutin ja hanojen vakiovirtausventtiilit

Olen pyrkinyt vähentämään vedenkulutustani. Taloyhtiössäni on asuntokohtaiset vesimittarit, mikä toimii hyvänä kannustimena. Kun vesilasku määräytyy oman kulutuksen mukaan, veden käyttöä tulee mietittyä tarkemmin, eikä vettä halua päästää hukkaan.

Haluan vähentää vedenkulutustani sekä ekologisista syistä että säästääkseni rahaa. Suomessa vettä riittää, mutta ennen kuin se on kylmänä ja raikkaana juomalasissani tai lämpimänä vetenä suihkussani, tarvitaan paljon energiaa. Myös jätevesien käsittely kuluttaa resursseja.

Heti tähän asuntoon muutettuani hankin suihkuun vettä säästävän suuttimen. Kysyin rautakaupassa samalla myös vakiovirtausventtiilejä hanoihin, mutta sain vain pitkän katseen ja toteamuksen, että ”ei meillä sellaisia ole”. Muuttohommien keskellä unohdin koko asian, ja se palasi mieleeni vasta blogin teemavuotta miettiessäni. Tilasin tammikuun alussa vakiovirtausventtiilit keittiön ja kylpyhuoneen hanoihin. (Tarkempia tietoja tekstin lopussa.)

Vakiovirtausventtiili kuulostaa hienolta, mutta kyse on yksinkertaisesta pienestä osasta, joka on helppo vaihtaa. Kun katsot vesihanan päätä alapuolelta, näet (nykyään useimmiten) muovisen ”siivilän”. Siitä osasesta on nyt kyse. Kun hanan pään – sen pyöreän osan minkä läpi vesi viimeiseksi tulee – kiertää auki, käteen jää pieni pyöreä metalliosa, jonka sisällä on tämä siiviläosa ja mahdollisesti kumitiiviste, ellei se jäänyt kiinni hanan sisäpuolelle. Tilatessani ’vakiovirtausventtiilin’ sain tällaisen metalliosan, siiviläosan ja kumitiivisteen. Vaihtoon ei välttämättä tarvitse työkaluja, ellei hanan pää ole kovin tiukassa tai pahasti kalkkeutunut.

En tiedä helpompaa keinoa vähentää vedenkulutusta, kuin vaihtaa suihkusuutin ja hanojen vakiovirtausventtiilit vettä säästäviksi. Oman kokemukseni mukaan ne myös parantavat käyttökokemusta monellakin tapaa.

Suihkun alkuperäinen suutin kulutti huomattavasti enemmän vettä, mutta vesi tuli niin pehmeästi lukemattomista pikkuruisista rei’istä, että pitkien ja paksujen hiusten pesu oli tuskastuttavan hidasta. Nykyisessä vettä säästävässä suihkusuuttimessani on neljä vaihtoehtoa veden voimakkuudelle: voimakas hierova suihku, hiuksille sopivan tehokas, normaali, ja pehmeä sadesuihku. Käyttökokemuksessa ero on kuin yöllä ja päivällä vettä säästävän suihkusuuttimen hyväksi. Kasvoja pestessäni voin valita pehmeän sadesuihkun, ja hiukset saan pestyä nopeasti ja helposti sitä varten tarkoitetulla voimakkuudella.

Hanoja käyttäessäni olen koko ajan kaivannut, että niistä tulisi vähemmän vettä. Enkä silti muistanut aiemmin niitä vakiovirtausventtiilejä! Hanojen käyttö oli jatkuvaa säätämistä, kun yritin kääntää turhan kankeaa säätövipua niin, että veden virtaama olisi sopiva. Kylpyhuoneessa sopiva tarkoitti sitä, että ohut vesinoro valui niin lähellä pesualtaan takareunaa, että se teki esimerkiksi käsien pesusta hankalaa. Tämän vuoksi jouduin käyttämään tarpeettoman paljon vettä.

Oletteko tulleet ajatelleeksi, että saatteko tehtyä toimenne nopeammin (esim. huuhdottua paistinpannun, tai pestyä kädet tai kasvot juoksevan veden alla), jos vesi tulee hanasta suuremmalla voimakkuudella? Olen huomannut, että minulla on oma vakiotemponi toimia, jota on vaikeaa ellei mahdotonta nopeuttaa. Jos yritän toimia nopeammin, tunnen vain oloni levottomaksi ja tekemiseni menee hosumiseksi, mutta tuskin toimin yhtään tavallista nopeammin.

Haluan tehdä toimeni kaikessa rauhassa ja kiirehtimättä. Voi kuulostaa hassulta, mutta vakiovirtausventtiilit ovat selvästi parantaneet elämänlaatuani.

Vakiovirtausventtiilien asennuksen jälkeen veden voimakkuuden säätäminen sopivaksi on ollut helppoa. Voin toimia kiirehtimättä omaan tahtiini, eikä vettä mene hukkaan. Keittiöhanastani tulee enimmillään yhdeksän litraa vettä minuutissa, ja kylpyhuoneen hanasta kolme litraa vettä minuutissa suihkumaisessa muodossa.

Kylpyhuoneen hanasta tulee nyt noin 75 prosenttia vähemmän vettä minuutissa kuin ennen, ja se on aivan riittävästi. Suihkumainen olomuoto on osoittautunut käytössä hyväksi, ainoa haittapuoli on veden roiskuminen, jos hanan säätää kovin suurelle. Toisaalta se toimii muistutuksena, että hanaa voi säätää pienemmälle, sillä pienempikin virtaama lähes poikkeuksetta riittää.

Minulla on ollut aina tapana sulkea hana tai suihku siksi aikaa, kun en tarvitse vettä. Nykyaikaisten yksiotehanojen sulkeminen ja avaaminen esimerkiksi kasvojen saippuoinnin ajaksi on helppoa, joten miksi antaa veden valua hukkaan? On myös toimia, kuten kainaloiden tai kasvojen huuhtelu, joiden aikana vettä väistämättä valuu hukkaan. Tällaisissa tilanteissa hanojen pienemmästä virtaamasta on erityistä iloa.

Arvelen, että joku todennäköisesti haluaa tietää, millainen suihkusuutin minulla on käytössäni tai mistä tilasin vakiovirtausventtiilit. Suihkusuutin on samaa mallia kuin edellisessä kodissani, joten siitä minulla on monen vuoden käyttökokemus, ja olen ollut siihen hyvin tyytyväinen. Myös vakiovirtausventtiilejä ja niiden ostopaikkaa voin lämpimästi suositella. Minulla ei ole mitään yhteistyökuvioita eikä kytköksiä mihinkään tahoon, suosittelen jotakin vain erityistapauksissa ja jos koen, että tiedosta voisi olla erityistä hyötyä muillekin.

Suihkusuutin: Hansgrohe Croma 100 Vario EcoSmart 9 l/min

Tuotetta on aika hyvin saatavilla suuremmissa marketeissa ja rautakaupoissa, mutta myös useissa verkkokaupoissa. Tästä pääset valmistajan tuotesivulle nähdäksesi lisätietoja.

Vakiovirtausventtiilit

Tilasin vakiovirtausventtiilit Säästöpää-verkkokaupasta, koska tuotteiden hinta oli edullinen ja sivusto yksinkertainen. Tuotteet oli esitelty selkeästi, ostamisesta tehty helppoa ja yritys vaikutti luotettavalta. Kaikki tämä ei muissa näkemissäni verkkokaupoissa toteutunut. Toimitus oli nopea ja tuotteet tipahtivat postiluukusta suoraan kotiin.

Valitsin kylpyhuoneen hanaan tämän tuotteen (virtaama 3 l/min) ja keittiöön tämän (virtaama 9 l/min).

En osaa sanoa, miten monenlaisia kierteitä hanoissa on olemassa, mutta perusmallisiin Oraksen hanoihini nuo ainakin sopivat, samoin edellisessä kodissani olleeseen Hansgrohen keittiöhanaan. Mukava yllätys on, että verkkokaupassa näyttävät kaikki suuttimet olevan maaliskuun loppuun asti kymmenen prosentin alennuksessa. Yritys myy myös suihkusuuttimia, mutta niistä minulla ei ole kokemusta.

Mietteitä pyykinpesun vähentämisestä

Kirjoitin viimeksi sähkönkulutukseni vähentämisestä. Sähkölaitteiden käyttöni alkaa olla lähellä optimaalista, mutta pyykinpesua haluaisin saada vähennettyä. Tämä vähentäisi yhdellä kertaa sekä sähkön- että vedenkulutusta.

Olen jo vuosien ajan tehnyt muutoksia pyykinpesun vähentämiseksi. Aloitan kertomalla millä keinoin se on onnistunut, ja sen jälkeen mietin aiheeseen liittyviä käytännön harmeja.

Värivalikoiman rajoittaminen

Ensimmäinen muutos oli tekstiilien värivalikoiman yhdenmukaistaminen. Turhauduin pyykkiä lajitellessani siihen, että vaikkei pestävää ollut määrällisesti paljoa, erikseen pestäviä koneellisia kertyi monta. Usein mietin, miten järjetöntä oli pestä vain muutamaa vaatetta kerrallaan, kun samanvärisiä tai samaan pesuohjelmaan sopivia vaatteita ei ollut enempää.

Päätin alkaa suosia vain muutamaa väriä, jotta saisin pestyä täydempiä koneellisia. Aloin jo tekstiilejä hankkiessani miettiä, minkä kanssa ne kotona pesisin. Jos samankaltaista pestävää ei ollut, eikä ollut tarvetta hankkia samansävyisiä tekstiilejä enempää, jätin tuotteen kauppaan.

Keinokuitujen vähentäminen

Seuraava muutos oli vaihtaa keinokuituiset urheilukerrastot ja fleece villaan. Luovuin myös keinokuituisista urheilupaidoista ja aloin välttää kaikkia ns. teknisiä materiaaleja aina kun se suinkin on mahdollista. Tämä on ollut pyykinpesun vähentämisessä ehdottomasti kaikkein paras päätökseni.

Minulla nousee helposti hiki pintaan, vaikka kuuden minuutin kävelymatkalla kauppaan. Sillä ei ole väliä, onko minulla liikaa, liian vähän vai sopivasti päällä. Hienhaju tarttuu keinokuituihin helposti ja vaate on yhden käyttökerran jälkeen pyykkiä. Nähty on sekin, että ihoa vasten ollut luonnonkuituvaate on riittävän puhdas käytettäväksi toisen tai kolmannenkin kerran, mutta sen päällä ollut keinokuituvaate haisee jo ensimmäisen käyttökerran jälkeen.

Kaikkein käyttökelvottomin materiaali minulle oli viime vuonna vuoden turhakkeeksikin valittu fleece. Paita alkoi haista hieltä hetkessä ja lisäksi siitä irtosi pesussa nukkaa – sitä paljon puhuttua mikromuovia – minkä vuoksi se oli pestävä erillään muusta pyykistä. Olin saanut vaatteen lahjaksi ja luovuin siitä nopeasti. Toivoin paidan päätyvän jollekulle viluiselle, jonka käytössä paidasta olisi enemmän hyötyä kuin haittaa.

Villan suosiminen

Nykyään käytän syksystä kevääseen paljon villaa tai villasekoitetta: aluspaitoja, sukkia, pipoa, huivia, tuubihuivia tai kauluria, lapasia, kerrastoa ja villaneuletta. Viileillä ilmoilla villaa parempaa materiaalia ei ole. Syksyllä käytin villasekoite-t-paitaa juostessa hupparin alla. Villa on ihoa vasten sopivan lämmin ja raikastuu tuulettamalla, eikä kaipaa pesua kuin harvoin. Itse ripustan villavaatteeni väljästi käytön jälkeen, koska varsinaista tuuletusmahdollisuutta ei ole.

Pesun kannalta villa voittaa keinokuidut ylivoimaisesti. Suurin ero omassa käytössäni tulee vertailtaessa ns. urheilukerrastoa täysvillaiseen kerrastoon. Urheilukerraston jouduin pesemään joka käytön jälkeen, pelkkää merinovillaa olevalle kerrastolle riittää pesu kerran-kaksi talvessa! Villasekoitetta oleva t-paitani kaipaa pesua useammin, mutta sekin pysyy useita käyttökertoja hajuttomana.

Käytännön harmeja

Pesulämpötilan alentaminen vähentäisi sähkönkulutusta, mutta…

Kuluttajaliiton Eettisen kuluttajan käsikirjassa kerrotaan näin:

”Tiesitkö, että pyykinpesussa pesulämpötilan laskeminen 60 °C:sta 40 °C:een puolittaa sähkönkulutuksen tai, että pikapesuohjelmalla kuluu 25 % vähemmän sähköä ja vettä kuin tavallisella pesuohjelmalla?”

Olisihan pesulämpötilan laskeminen mainiota, mutta kun pesutuloksellakin on väliä.

Olen kantapään kautta oppinut, että hikinen puuvilla-t-paita ei puhdistu kunnolla 40 asteessa. Ja kun hiki on pinttynyt paitaan, se ei enää lähde edes 60 asteessa. Tämän vuoksi pesen puuvillan pääasiassa 60 asteessa, poikkeuksena elastaania sisältävät vaatteet. Olen pyrkinyt välttämään niiden hankintaa kokonaan, mutta se alkaa olla todella vaikeaa.

Tehokas antiperspirantti vähentäisi pyykkiä, mutta…

Jouduin viime syksynä pesemään ulkoilutakkiani niin usein, ettei siinä ollut enää mitään järkeä. Kokeilin monen vuoden tauon jälkeen alumiinia sisältävää antiperspiranttia ongelman ratkaisemiseksi. Ja mainiosti se ratkesikin – olin suorastaan haltioissani siitä ihmeestä, että vaatteet pysyivät kainaloista kuivina. Paitojen ja takin pesuväli piteni selvästi.

Muistini on kuitenkin käsittämättömän lyhyt. Jouduin pian toteamaan, että ai niin, minun ihoni ei kestä alumiinia. Tuote voi olla miten hellävarainen tahansa, mutta jos siinä on alumiinia, niin ihoni kuivuu, kutiaa ja menee rikki. Näin siitä huolimatta, että käytin tuotetta vain joka kolmas päivä.

Ihoni pääsi niin huonoon kuntoon, että jouduin siirtymään vesi, saippua ja kosteusvoide -linjalle, ja sillä olen toistaiseksi pysynyt. Se näyttäisi pyykinpesun kannalta ehkä jopa paremmalta vaihtoehdolta kuin luonnonkosmetiikkadeodorantin käyttö, mutta ilmojen lämmetessä asia voi muuttua.

Värin puolesta täysiä koneellisia, mutta…

Ihmettelin syksyllä, miksi osa puuvillavaatteistani oli pesun jäljiltä ihmeellisen nukkaisia ja pölyisiä. En ollut kokenut vastaavaa ennen. Tummat ja sileäpintaiset t-paitani näyttivät yhtäkkiä epäsiisteiltä ja kuluneilta. Kokeilin pestä pyykkiä erilaisilla pesuohjelmilla, mutta asia ratkesi vasta kun aloin lajitella pyykkini entistäkin huolellisemmin.

Vaatteiden laadun heikkenemisellä on vaikutuksensa pyykinpesuun. Vuosikausia palvelleet, sileäpintaiset ja laadukkaat t-paitani keräsivät itseensä uudemmasta, heikompilaatuisesta vaatteesta irtoavan nukan. Kun aloin pestä nämä uudemmat elastaania sisältävät paidat yhdessä alusvaatteiden kanssa, ja sileäpintaisemmat vaatteet keskenään, ongelma ratkesi.

Tästä kuitenkin seurasi kerralla pestävän pyykin määrän väheneminen. Pesukoneeni täyttömäärä on kuusi kiloa, mutta se koskee vain pesuohjelmaa, jota käytän liinavaatteiden ja pyyhkeiden pesuun. Vaatteiden pesussa käyttämieni pesuohjelmien täyttömäärä on enintään kolme kiloa. Kuulostaa kohtuulliselta, mutta kun eräänä päivänä pesukonetta täyttäessäni punnitsin pyykin, totesin, että kolme kiloa vaatteita on suuri määrä. Yksin asuessani en ole kertaakaan saanut niin paljoa pyykkiä samaan koneelliseen. Minulla ei taida olla mitään lajia yhdessä pestäväksi sopivia vaatteita niin paljoa.

Lopuksi: Mikä ratkaisuksi pyykinpesun vähentämiseksi?

Pesen vain oikeasti pesun tarpeessa olevaa pyykkiä, ja valitsen mahdollisimman energiataloudellisen pesuohjelman. Pesukoneessani on yksi automaattisesti pesuaikaa ja veden kulutusta säätävä ohjelma, mutta osa pyykistä vaatii korkeamman lämpötilan tai hellävaraisempaa käsittelyä. Käytän matalia pesulämpötiloja silloin kun ne riittävät pyykin puhdistumiseksi. Annostelen pesuaineen tarkkaan, jotta pesukone ei kuluta turhaan energiaa liian pesuaineen pois huuhtomiseen.

Olen nyt muutaman viikon ajan pitänyt kirjaa siitä, miten usein pesen pyykkiä. Pesukone on näin talviaikaan ollut päällä noin kolme kertaa viikossa. En enää tiedä muuta keinoa pyykinpesun harventamiseksi, kuin hankkia enemmän vaatteita. Ajatus ei innosta, mutta muutakaan ratkaisua asiaan en enää keksi. Ei jatkuvasti toistuva vajaiden koneellisten peseminenkään hyvältä tunnu, kun samalla kertaa voisi puhdistua suurempikin määrä vaatteita.

Kesällä täysien koneellisten peseminen vaikeutuu entisestään. Talviajan vaatteet ovat paksumpia, ja niissä on enemmän kangasta pitkien hihojen ja lahkeiden ansiosta, joten pesukone täyttyy helpommin. Kun mietin kesävaatteitani, en voi kuin todeta, että vaatteeni loppuvat kesken. Joko pesen todella vajaita koneellisia tai hankin enemmän vaatteita.

Pyykinpesu on aina aiheuttanut pohdintaa, mutta yksin asuessa harmit ovat korostuneet. Parin vuosikymmenen ajan elin kahden hengen taloudessa, ja vaatteita oli nykyiseen nähden tuplamäärä pestäväksi. Täysien koneellisten peseminen oli huomattavasti helpompaa, etenkin sen jälkeen kun kiinnitimme vaatteita hankkiessamme huomiota niiden pestävyyteen.

Punnittavaksi jää kysymys: hankinko selvästi enemmän vaatteita, vai jatkanko vajaiden koneellisten pesemistä? Kumpikaan vaihtoehto ei tunnu hyvältä.

Otan mielelläni vastaan hyviä ideoita tilanteen parantamiseksi!

Sähkönkulutuksen vähentäminen

Asun yksin pienehkössä, melko vaatimattomasti varustellussa yksiössä. Asunnossani ei ole saunaa, astianpesukonetta tai televisiota. Jääkaappi-pakastimen sijaan on pieni jääkaappi pakastelokerolla.

Pyrin vähentämään sähkönkulutustani. Se ei ole helppoa, sillä kulutan jo nyt varsin vähän. Suurimmat potentiaaliset sähkönkuluttajat asunnossani ovat jääkaappi, uuni ja pesukone.

Teksti kulkee jo nyt hyvällä tolalla olevista asioista kohti niitä, joissa olisi eniten mahdollisuuksia muutoksiin.

Valaistus

Valaistuksen sähkönkulutuksesta ei ole juuri vähennettävää. Kaikissa omissa valaisimissani on energiaa säästävät polttimot. Kaksi asuntoon kuuluvaa valaisinta – toinen keittiön katossa ja toinen vaatehuoneessa – voisivat kuluttaa vähemmänkin, mutta käytän niissä olevat polttimot ensin loppuun. Keittiön kattovaloa käytän hyvin harvoin ja vain hetken kerrallaan, ja vaatehuoneen valokin palaa vain lyhyen aikaa vaatehuoneessa käydessäni.

Asuntoni on valoisa. Kaupungin valot valaisevat illallakin sen verran, että esimerkiksi elokuvaa katsoessani en välttämättä tarvitse muuta valoa. Viihdyn hämärässä. Yleensä päällä on vain yksi valaisin kerrallaan. Siivotessa sytytän enemmän valoja, mutta sammuttelen niitä sitä mukaa kun siirryn paikasta toiseen. Kylpyhuoneen kahdesta lampusta sytytän useimmiten vain toisen, ja molemmat vain silloin, kun todella tarvitsen enemmän valoa.

Ruoanlaitto

Uuni kuluttaisi paljon sähköä, jos sitä käyttäisi. Olen jo useita vuosia välttänyt uunin käyttöä ruoanlaitossa ja käyttänyt sen sijaan liettä. Käytän uunia noin kerran kahdessa kuukaudessa.

Kahvinkeitin, vedenkeitin ja mikro ovat energiatehokkaita laitteita, mutta minulla ei ole mitään näistä. Laitteille ei ole keittokomerossani sopivia tiloja, enkä myöskään pidä niiden käytöstä ja puhdistamisesta.

Keitän teetä ja pikakahvia varten vettä kattilassa noin vuoden ikäisellä energiatehokkaalla keraamisella liedellä, enkä koe tästä erityistä tunnontuskaa. Vuonna 2015 yritin löytää tietoa veden keittämisen energiankulutuksesta keraamisella liedellä ja vedenkeittimellä. Selvisi, että induktioliesi voi kuluttaa energiaa jopa vedenkeitintä vähemmän, mutta keraamisen lieden suhteen tietoa oli vaikea löytää. Jokin lähde laittoi vedenkeittimen ja keraamisen lieden energiankulutuksessa lähes samalle tasolle, toinen löysi niiden väliltä enemmän eroa vedenkeittimen hyväksi.

Liesi löytyy jokaisesta asunnosta ja sen etuna on monikäyttöisyys, vedenkeitin soveltuu vain veden keittämiseen. Mikrosta en ole pitänyt koskaan. Olen onnistunut saamaan sillä aikaan lähinnä tulikuumia astioita ja epätasaisesti lämmennyttä ruokaa. Kun aloin lämmittää ruokani paistinpannulla liedellä, yllätyin positiivisesti. Mikrosta tuli minulle hetkessä turhake. Ruoka lämpeni liedellä lähes yhtä nopeasti kuin mikrossa.

Jos ruokaa valmistaisi ja/tai lämmittäisi useita kertoja päivässä, mikroa käyttämällä voisi säästää paljon energiaa. Minun ruokailuni on omanlaistaan; en käytä liettä ruoan valmistukseen tai lämmittämiseen kuin korkeintaan muutaman kerran viikossa. Mikro olisi niin vähäisellä käytöllä, että tilanteessani lieden käyttäminen lienee hyvä vaihtoehto.

Kylmäsäilytys

Asunnossani on kymmenen vuotta vanha jääkaappi, jonka sisällä on pieni pakastelokero. Jääkaappini lämpötila on noin +5 astetta, mutta jokin aika sitten hoksasin, että jääkaapissani oleville tuotteille riittäisi +8 astetta. Säädin jääkaappia pienemmälle, mutta lämpötila pysyi sinnikkäästi viidessä asteessa. Pakastelokeron lämpötilan mitattuani selvisi, että jos haluan pakastimen pysyvän suositellussa -18 asteessa, en saa jääkaappiani viittä astetta lämpimämmäksi.

Tämä herätti ajatuksia. Pakastelokerossa on tällä hetkellä litra mustikoita ja kolme pussia pakastekasviksia. Kasvispussin kyljestä voi lukea, että se säilyisi viisi vuorokautta -6 asteessa. Sekä kasvikset että mustikat ovat hyvän aikaa odottaneet käyttöä. Miksi säilytän pakastekasviksia kuukausitolkulla -18 asteessa, kun ne säilyisivät viisi vuorokautta -6 asteessa, ja kauppaan on kuuden minuutin kävelymatka? Ja mitä varten säilytän litraa mustikoita, miksen vain syö niitä pois…

Mietin hetken sitäkin, tarvitsenko talvella jääkaappia välttämättä ollenkaan. Jääkaapin vieressä talon ulkoseinää vasten on kaappi, johon on aikoinaan tullut ilmaa suoraan ulkoa. Nyt ilmanottoaukot on tukittu, mutta kaappi on edelleen viileä. Mittasin sen lämpötilaksi nollakelillä +13 astetta. Se ei ihan riitä.

Päätin käyttää pakastelokeron tuotteet pois. Sen jälkeen säädän jääkaappia sen verran pienemmälle, että lämpötila nousee +8 asteeseen. Pakastelokerossa lienee silloinkin vähintään -6 astetta, jossa vaikka ne pakastekasvikset lyhytaikaisesti säilyvät. Ostan -18 asteen lämpötilaa vaativia pakasteita – lähinnä kasvipohjaista jäätelöä – vain harvakseltaan kesäaikaan. Muina aikoina voin pitää jääkaapin lämpimämpänä. Kun jokainen aste kylmempään lisää sähkönkulutusta noin 5%, jatkuvasti päällä olevan laitteen sähkönsäästö muodostuu näillä muutoksilla vuodessa jo merkittäväksi.

Vähennän kylmäsäilytyksen sähkönkulutusta myös niin, että otan jääkaapin kokonaan pois päältä, kun olen pidempään poissa kotoa. Tein näin jo viime vuonna, ja se näkyi ilahduttavalla tavalla sähkölaskussa.

Pyykinpesu

Pyykinpesun sähkönkulutusta voi vähentää
– pesemällä täysiä koneellisia
– vain oikeasti pesun tarpeessa olevaa pyykkiä
– käyttäen oikean määrän pesuainetta
– energiatehokkaalla pesuohjelmalla
– ja matalassa pesulämpötilassa.

Kuulostaa yksinkertaiselta toteuttaa, mutta käytännössä ainakaan minun kohdallani näin ei valitettavasti ole. Niinpä palaan tähän aiheeseen aivan erikseen.

Ilmastodieetti: tästä se alkaa

Tiedätkö, minkä kokoinen hiilijalanjälkesi on?

Minä tiedän omani, kun sain sen vihdoin lasketuksi. Olin käynyt vuosien mittaan useita kertoja Suomen ympäristökeskuksen hiilijalanjälkilaskurissa Ilmastodieetti.fi, mutta koska minulla ei ollut käytettävissäni kuin summittaisia arvioita, tulokset olivat sitä myös. Tällä kertaa minulla oli syöttää laskuriin tarkat tiedot, sillä olin pitänyt koko viime vuoden kirjaa kaikista menoistani. Enää ei tarvinnut arvailla, ja hyvä niin, sillä arvauksilla on tapana mennä pahastikin pieleen.

Hiilijalanjälkemme muodostuu pääasiassa asumisesta, liikkumisesta, ruoasta ja kulutuksesta. Keskivertosuomalaisen hiilijalanjälki on noin 10 000 kiloa. Minun tulokseni viime vuoden kulutuksen perusteella laskettuna on 6036 kiloa. Kestävä taso olisi korkeintaan 2000 kiloa.

Olen nyt muutaman päivän miettinyt, mitä tuloksestani ajattelisin. Suomalaisten keskiarvoon verrattuna se ei ole kovin paljon, etenkin kun viime vuoden kulutukseni poikkesi huomattavasti normaalitasostani, mutta minusta se tuntuu joka tapauksessa suurelta. Ja jos hiilijalanjälkeäni vertaa kestävään tasoon, niin suurihan se onkin: sehän on noin kolminkertainen!

Viime vuosi oli elämässäni kulutuksen suhteen poikkeuksellinen, ja siltä se todella tuntuikin. Olin muuttanut uuteen kotiini vuoden 2016 loppupuolella, ja toin vain hyvin vähän tavaroita edellisestä kodistani, joten hankittavaa riitti. Osan tarvitsemistani kalusteista ja tavaroista hankin jo vuoden 2016 puolella, mutta koska harkitsen ostokseni tarkkaan, viime vuodellekin riitti vielä hankittavaa. Kotini tuli valmiiksi vihdoin joulukuussa, kun lopulta löysin sopivan lukuvalon.

Lisäksi jouduin uusimaan lähes koko vaatekaappini sisällön. Vuoden edetessä turhauduin, kyllästyin ja väsyin tarvitsemieni tavaroiden ja vaatteiden etsintään ja hankintaan. Olen helpottunut, että se on vihdoin ohitse. Vuosi 2018 olkoon hyvin vähäisten hankintojen vuosi.

Miltä hiilijalanjälkeni näyttää osa-alueittain katsottuna? Minkä suhteen tilanne on hyvä ja mitä voisin tehdä paremmin? Käyn osa-alueet läpi parhaiten sujunut osa-alue ensimmäisenä ja viimeisenä se, jossa on eniten korjattavaa. Kerron myös, mitä olen ajatellut tehdä tämän vuoden aikana hiilijalanjälkeni pienentämiseksi.

Liikenne

Liikenteen osuus hiilijalanjäljestäni oli viime vuonna 203 kiloa, keskivertosuomalaisen 2088 kiloa. Pieni tulos johtuu kahdesta syystä: en aja autoa, enkä harrasta matkailua. Hiilijalanjäljestäni 43 kiloa koostuu viime kesän juna-, bussi- ja taksimatkoista kotimaassa sekä kahdesta kaupungin sisäisestä bussimatkasta. Nämä oli helppo muistaa ja laskea.

Entä se loput 160 kiloa? Se tarkoittaa 150 kilometrin ajoa henkilöautolla, kun autossa on kaksi ihmistä. Sain viime vuonna asiointiapua, ja laskin sen varmuuden vuoksi yläkanttiin, koska tarkan arvion antaminen on mahdotonta. Kun muistin lisätä alkuperäiseen laskelmaani tämän ensin unohtuneen kaupunkiajon, järkytyin nähdessäni lopputuloksen. Henkilöautoilun merkitys hiilijalanjäljen kertymiseen konkretisoitui kerrasta.

Mitä aion muuttaa vuonna 2018?

Tiedän, etten tule juurikaan istumaan henkilöautossa. Matkat saattavat myös hieman vähentyä.

Jätteet

Tämä kohta oli laskurissa nopeasti käsitelty. Kierrätän kaiken mahdollisen ja tuotan tavallista vähemmän jätettä, mikä tarkoittaa laskurin mukaan 41 kilon kuormaa hiilijalanjälkeeni. Keskivertosuomalaisen hiilijalanjäljestä jätteiden osuus on 59 kiloa.

Mitä aion muuttaa vuonna 2018?

Laskurissa se ei tule näkymään, mutta pyrin vähentämään jätteen määrää. Kirjoitan aiheesta lisää vuoden aikana.

Ruoka

Tässä osiossa oli aivan liian vähän vaihtoehtoja. Ruoka-aineiden kulutuksen määrää tuli arvioida asteikolla ’paljon’, ’tavallisen määrän’, ’vähän’ (eli 50 prosenttia määritellystä tavallisesta määrästä) tai ’ei lainkaan’. Laskuri ei sovellu ihmiselle, joka syö pääasiassa kasvikunnan tuotteita, ja vain muutaman kerran vuodessa joitakin eläinkunnan tuotteita.

Otan esimerkin. Laskurin mukaan ’vähän’ sikaa ja siipikarjaa on 500 grammaa viikossa. Minä söin viime vuonna kolme kertaa kanaa ja vain joulun aikaan sikaa. Kun koko vuoden yhteenlaskettu, ylöspäin pyöristetty, (koska ravintola-annoksen kanan määrää on vaikea tarkkaan arvioida), kulutukseni jaetaan viikkoa kohden, saadaan tulokseksi 23 grammaa. Se on hyvin kaukana 500 grammasta. Vuodessa minun ’vähän’ on 1,2 kiloa, laskurin ’vähän’ on 26 kiloa! Sama ongelma toistui kalan, juuston, maitotuotteiden ja kananmunan kohdalla.

Kaipasin edes hiukan oikeutta ja kohtuutta, joten valitsin hyvin vähän käyttämieni ruoka-aineiden kohdalla ’vähän’, mutta maitotuotteiden kohdalla ’ei lainkaan’, sillä saan maitoa vain joidenkin kaupan valmistuotteiden mukana. Kompensaatio on lähinnä henkinen, mutta helpottaa edes vähän.

Laskurin mukaan ruoan osuus hiilijalanjäljestäni oli viime vuonna 779 kiloa, keskivertosuomalaisella 1707 kiloa.

Mitä aion muuttaa vuonna 2018?

Päätin olla syömättä lihaa tänä vuonna. Vähennän myös entisestään muiden eläinkunnan tuotteiden kulutusta. Kalan voisin jättää vain jouluherkuksi, mikä on vähän vähemmän kuin viime vuonna. Juustoa saatan ostaa uudeksivuodeksi. Kananmunia syönen tusinan verran. Maitotuotteita en käytä, mikä ei sinänsä ole muutos, näin on ollut jo pidempään. Pyrin myös vähentämään kananmunan ja maidon saantia kaupan valmistuotteiden kautta.

Asuminen ja energia

Tämä kohta laskurissa on kerrostaloasukkaalle ilmastotekojen kannalta hankala, sillä huoneistokohtaista kaukolämmön kulutusta ei saa selville. Voin siis vähentää huonelämpötilaa tai lämpimän veden kulutusta, mutta sitä ei huomioida laskurissa. Taloyhtiössämme on vesimittarit, joten seuraan vedenkulutustani ja pyrin myös vaikuttamaan siihen. Toinen harmi on siinä, että vaikka ostankin uusiutuvista energianlähteistä tuotettua sähköä, sähkönsiirrosta vastaava paikallinen yhtiö käyttää tuotannossaan myös toisenlaisia menetelmiä, millä on vaikutuksensa hiilijalanjälkeeni.

Asumisen osuus hiilijalanjäljestäni oli viime vuonna 2980 kiloa, keskivertosuomalaisella 3441 kiloa. Asumisen osalta hiilijalanjälkeäni nostivat viime vuonna kodin hankinnoista aiheutuneet kulut sekä asunnon remontointi. Asumisesta muodostuva hiilijalanjälki jaetaan asukkaiden kesken, minkä vuoksi yksin asuvan hiilijalanjälki on suhteessa korkea.

Mitä aion muuttaa vuonna 2018?

Asumiseni hiilijalanjälki pienenee, sillä remontoitavaa ei enää ole ja asumiseen liittyvät hankinnat on tehty. Sähkönkulutukseni on harkittua ja varsin pientä, mutta pyrin vähentämään sitä edelleen pyykinpesua tehostamalla. Pyrin myös vähentämään etenkin lämpimän veden kulutusta. Tulen kirjoittamaan aiheesta myöhemmin lisää.

Kulutus

Viime vuoden kulutukseni poikkesi normaalista kulutuksen tasostani huomattavasti, mikä aiheutti suoranaista ahdistusta. Kulutuksen osuus hiilijalanjäljestäni oli 2033 kiloa, keskivertosuomalaisen 2533 kiloa. Osiossa tuli ilmoittaa vaatteisiin, kenkiin, kodin elektroniikkaan, lehtiin/kirjoihin/paperiin, vapaa-aikaan, puhelimeen/nettiin ja muihin tavaroihin ja palveluihin kulunut rahamäärä kuukausitasolla. Toisin sanoen kaikki kulutukseen mennyt raha, mitä ei ollut ilmoitettu jo asumisen kohdalla.

Koen laskennan kannalta ongelmalliseksi, että kulutuksen hiilijalanjälkeä mitataan kulutuksen rahallisella arvolla. Otan esimerkin. Henkilö A ostaa saman tuotteen kuin henkilö B. A maksaa tuotteesta normaalihinnan, B ostaa tuotteen alennuksesta puoleen hintaan. Laskurin mukaan A on kuormittanut luontoa tuplasti enemmän kuin B, vaikka tuotteen hiilijalanjälki ei hinnan alentuessa muuttunut miksikään.

Toinen ongelma laskentatavassa on se, että saman tuoteryhmän tuotteita myydään hyvin eri hintaluokissa. Edullinen tuote saa laskelmassa pienemmän hiilijalanjäljen, vaikka se on voitu tuottaa hyvinkin ympäristöä kuormittavasti, esimerkiksi halvan työvoiman maassa, jossa ympäristölainsäädäntö on puutteellista. Arvokkaampi tuote on voitu tuottaa ympäristövastuullisesti ja eettisesti, mutta se saa laskurissa raskaamman hiilijalanjäljen. Toisaalta arvokkaamman tuotteen usein pidempi käyttöikä voi tasoittaa laskelmaa edes vähän.

Mitä aion muuttaa vuonna 2018?

Kulutukseni tulee laskemaan huomattavasti viime vuodesta. Ostan tarpeeseen, eikä tälle vuodelle ole toistaiseksi mielessäni erityisiä tarpeita. Pyrin tänä vuonna tietoisesti vähentämään lehtien/kirjojen/paperin kulutusta. Vapaa-aikaan saatan kuluttaa enemmän kuin viimevuotisen 6 € kuukaudessa.

Lopuksi

Hiilijalanjäljen laskenta ei ole yksinkertaista. Ilmastodieetti.fi on tarkoitettu työkaluksi, jonka avulla kuluttaja voi saada suuntaa antavan arvion hiilijalanjälkensä suuruusluokasta. (Laskurin laskentaperusteisiin pääset tutustumaan tästä.) Monenlaisia myönnytyksiä on pitänyt tehdä varmasti myös siksi, ettei laskurin käytöstä tulisi kuluttajalle kohtuuttoman työlästä ja vaikeaa. Kokemusteni pohjalta on kuitenkin sanottava, että laskurin teknisessä toteutuksessa olisi kehittämisen varaa.

Suosittelen tutustumaan myös Sitran 100 fiksua arjen tekoa -sivustoon, joka kertoo itsestään näin:

”Lähes 70 prosenttia Suomen kaikista kasvihuonekaasupäästöistä johtuu meistä ja elämäntavoistamme. Ne syntyvät siitä, miten asumme, liikumme, syömme ja mitä ostamme. Arjen teoilla ja valinnoilla voimme myös pienentää päästöjä. Tämä sivusto tarjoaa 100 keinoa hyvään elämään maapallon kantokyvyn rajoissa. Teoilla voi paitsi parantaa elämänlaatuaan, myös vähentää arjen ympäristövaikutuksia.

Kunkin yksittäisen teon ympäristövaikutus on laskettu. Laskimme myös, mikä vaikutus sillä on, jos miljoona suomalaista tekisi samoin – joukossa kun on voimaa.”

Tässä vielä lopuksi lukuvinkki opettajasta, joka on onnistunut vähentämään ilmastopäästönsä kolmasosaan suomalaisen keskivertopäästöistä. Jutussa kerrotaan, että Pariisin ilmastokokouksessa 195 maan johtajat sopivat, ettei ilmakehän annettaisi lämmetä ainakaan yli kahta astetta.

”Jotta lämpötila ei nousisi kahta astetta enempää, jokaisen maapallon asukkaan pitäisi tiputtaa päästönsä alle kahden tonnin, mielellään lähelle nollaa.”

Te, jotka laskette tai olette jo aiemmin laskeneet hiilijalanjälkenne, kuulisin mielelläni, mitä tästä ajattelette. Kunpa tuo ilmastolaskuri olisi hieman ketterämpi, niin erilaisten skenaarioiden kokeileminen olisi sujuvampaa. Tulen myöhemmin kirjoittamaan enemmän myös tästä näkökulmasta.

Tästä tulee mielenkiintoinen vuosi.

EDIT: Hiilijalanjälkeni pienenikin saman tien. Olin käsittänyt laskurin vihreään sähköön liittyvän kohdan väärin. Ostan vihreää sähköä, mutta valitsin laskurissa vihreän sähkön osuudeksi vain 50%, sillä sähkönsiirrosta vastaavan yhtiön tuottama sähkö on pääasiassa muuta kuin vihreää. Selvitin asiaa ja sain vastauksen, että tässä tapauksessa minun tulisi valita laskurissa vihreän sähkön osuudeksi 100%. Tämän seurauksena asumisen hiilijalanjälkeni putosi 3086 kilosta 2980 kiloon, ja hiilijalanjälkeni kokonaisuudessaan 6142 kilosta 6036 kiloon.

”Meidän on opittava menettämään.”

Näin on kirjoittanut Albert Espinosa kirjassaan Keltainen maailma. Espinosa sairastui syöpään 14-vuotiaana, mistä alkoi hänen kymmenen vuotta kestänyt sairaalaelämänsä. Hän vietti eripituisia jaksoja eri sairaaloissa, parantuen neljästä syövästä, joiden vuoksi häneltä amputoitiin jalka, poistettiin toinen keuhko ja pala maksaa.

Espinosa kertoo kirjassaan oivalluksista, joita tuo kymmenen vuoden sairausjakso hänelle opetti. Yksi kirjan koskettavimpia kohtia on se, kun 15-vuotias Espinosa pitää päivää ennen amputointia lääkärinsä ehdotuksesta jalalleen jäähyväisjuhlat. Juhlavieraat kertovat hänen jalkaansa liittyviä tarinoita, jättävät sille hyvästit ja Espinosa tanssii sairaanhoitajan kanssa 12 viimeistä tanssiaan kahdella jalalla.

Espinosan kirja kertoo menettämisen taidosta ja surutyöstä, muttei ole erityisen surullinen. Siinä korostuu elämänilo. Hänen kirjansa ensimmäinen oivallus kuuluu: Menettäminen tekee hyvää.

”Menetykset ovat hyviä kokemuksia. Tiedän, että sitä on vaikea uskoa, mutta menetykset tekevät hyvää. Meidän on opittava menettämään. On ymmärrettävä, että kaiken sen minkä saa, menettää ennemmin tai myöhemmin. (…) Toisinaan menetykset ovat pieniä, toisinaan suuria, mutta jos totut ymmärtämään niitä, kohtaamaan ne, oivallat lopulta, ettei menetyksiä sellaisenaan ole olemassakaan. Jokaisesta menetyksestä saa jotakin.”

Tästä pääsemme aasinsiltaa pitkin minimalismiin.

Alusta asti minua on kiinnostanut, mitä voin minimalismin avulla oppia ja miten se voi kasvattaa minua ihmisenä. Tärkein asia, minkä olen halunnut oppia, on ollut oppia luopumaan. Kukaan meistä ei pääse elämän läpi kokematta menetyksiä. Pidän menettämisen taitoa erityisen tärkeänä sen vuoksi, että menetyksistä huolimatta elämä jatkuu, kunnes lopulta menetämme myös oman elämämme. Haluan osata elää niin, että elämä olisi mahdollisimman hyvää, niin kauan kuin sitä riittää.

Olen halunnut oppia takertumattomuutta. Takertuminen tekee elämästä raskaampaa kuin sen tarvitsisi olla. Kaikki elämässä on väliaikaista, eikä mikään ole itsestäänselvää tai varmaa.

Samalla kun olen oppinut luopumaan tavaroista ja niiden haluamisesta, sekä katkaissut liiallisen tunnesiteen niihin, olen oppinut suhtautumaan koko elämään ja ihmisiin joustavammin. Olen alkanut nähdä yhä tarkemmin kaiken sen hyvän, mitä elämällä on annettavana, ja oppinut luopumaan mielipahasta nopeammin. Olen oppinut, ettei onneen tarvita kovin paljoa – ja toisaalta nähnyt yhä paremmin myös sen, miten paljon meillä suomalaisilla on.

Olen halunnut oppia päästämään irti. Tavaroiden lisäksi muun muassa ennakkokäsityksistä ja usein vertailuun perustuvasta asioiden tai ihmisten arvioinnista ja tulkinnasta. Odotuksista muita ihmisiä ja heidän käyttäytymistään kohtaan. Ajatuksista, että asioiden pitäisi olla jollakin tavalla toisin kuin ne juuri nyt ovat. Olen halunnut oppia ottamaan elämän vastaan sellaisena kuin se on.

Näiden monenlaisten asioiden opettelu on auttanut minua kääntämään katseeni yhä enemmän itseni ulkopuolelle, näkemään asioita suuremmasta mittakaavasta käsin. Toisaalta se on auttanut minua näkemään itseni entistä tarkemmin ja rehellisemmin.

Kaikki vuosien varrella oppimani laitettiin todelliseen testiin reilu vuosi sitten, kun pitkä parisuhteeni päättyi. Tuntui hyvältä huomata, että suhtautumiseni menetykseen oli erilainen kuin se vielä joitakin vuosia aiemmin olisi ollut. Surun rinnalle nousi nopeasti uteliaisuus. Olin utelias näkemään ja oppimaan, millaista elämäni voisi uudessa tilanteessa olla. Miten tekisin elämästä hyvää kaiken sen avulla, mitä minulla vielä oli?

Olin kiitollinen huomatessani, että haluni oppia ja kasvaa oli tuottanut tulosta. Olin todella oppinut jotakin olennaista. Mutta kuten Albert Espinosa, minäkään en oppinut kaikkea vain yksin pohtimalla. Siihen tarvittiin myös muita ihmisiä.

Tällä kertaa loppusanat ovat Sanna Wikströmin kirjasta Hyvän elämän reseptit.

”Kun siirrän katseeni luontoon, oivallan, miten teennäistä on ollut ajatella, että kaiken kuuluu kestää ikuisesti ja kaikki se, mitä olen saavuttanut, on ikuisesti minun.”

”Olen ymmärtänyt, että luopuminen ei ole luovuttamista, vaan sellaisen irti päästämistä, joka on alun alkaenkin ollut vain lainassa.”

Vaatteiden laadun heikkenemisestä

Kun tarvitsen uusia vaatteita, haluan niiden palvelevan mahdollisimman pitkään. Jotta tämä toteutuisi, vaatteen tulee olla riittävän laadukas, malliltaan aikaa kestävä, erityisen mieluisa ja käyttötarkoitukseeni sopiva. Pyrin suosimaan vastuullisesti tuotettuja vaatteita.

Kriteerini täyttävien vaatteiden löytäminen on vaikeaa, eivätkä rajoittuneet vaatemieltymykseni helpota asiaa. Olen vartaloltani melko pienikokoinen ja naisellinen, mutta viihdyn parhaiten yksinkertaisissa perusvaatteissa, jotka voisivat yhtä hyvin löytyä miehen vaatekaapista. Naisen vartalolle istuvia yksinkertaisia vaatteita on vaikea löytää. Jos olisin pidempi ja vartaloltani poikamaisempi, asioisin suosiolla miestenvaateosastolla. Kuulemani mukaan miesten vaatteet ovat myös naisten vaatteita laadukkaampia.

On huojentavaa löytää omiin tarpeisiin sopivia ja mieluisia vaatteita, ja tietää, mistä niitä tarpeen tullen saa lisää. Kun kohdalle osuu erityisen sopiva vaate, haluan sen tilalle uuden samanlaisen, kun entinen on kulunut loppuun. Usein mallia on ajan kuluessa muutettu tai valmistus lopetettu kokonaan, mutta välillä on onni myötä ja samanlaista tuotetta myydään edelleen.

Paitsi, että tuote ei enää olekaan aivan samanlainen. Lähes poikkeuksetta sen laatua on vuosien kuluessa heikennetty.

Olen käyttänyt pitkään, varovaisen arvioni mukaan vuosituhannen alkupuolelta asti, tiettyä samaa paitamallia, sekä sen lyhythihaista että pitkähihaista versiota. Oli helppo suosia kohtuuhintaista ja lähialueilla valmistettua tuotetta, joka viikottaisista pesuista huolimatta kesti hyvänä vuosikausia. Trikoo piti hyvin muotonsa, saumat eivät kiertäneet, kangas ei nukkaantunut tai haalistunut. Tuotteessa ei ollut kerrassaan minkäänlaista vikaa. Sama koski yrityksen kaikkia tuotteita, mitä koskaan olin omistanut.

Yllätys olikin melkoinen, kun eräänä päivänä huomasin tilanteen muuttuneen. Pyykkiä ripustaessa vierekkäin oli vuosia vanha, edelleen hyväkuntoinen paita, ja vasta hiljattain ostettu vaate. Uusi paita oli nukkainen ja nyppyinen, vanha sileä ja siisti. Laitoin yritykselle sähköpostia ja toivoin, että nostaisivat vaikka hintaa, kunhan eivät laske laatua. En saanut (tälläkään kertaa) palautteeseeni minkäänlaista vastausta.

Ajattelin, että jospa minulla oli vain huonoa onnea tämän yhden paidan kanssa. Ehkä yrityksen laatu ei ollut kautta linjan heikentynyt. Pian huono onni ei enää riittänyt selittäjäksi, kun jokainen uudempi vaateostos oli heikkolaatuisempi kuin aiemmin ostetut. Vaatteet nukkaantuivat, mitä ei ollut koskaan ennen tapahtunut, ja venähtivät selvästi nopeammin kuin ennen.

Minulla on tältä vuodelta kyllästymiseen asti kokemusta vaatteiden laadun heikkenemisestä. Olen joutunut uusimaan lähes koko vaatevalikoimani laihtumisen ja vaatteiden loppuunkulumisen vuoksi. Laadukkaan neuleen löytäminen alkaa olla rakettitiedettä, suurin osa näyttää kuluneelta jo kaupassa. Onko trikoossa käytettävän puuvillan laatu takavuosia heikompaa, en tiedä, mutta myös laadukkaan trikoon löytäminen alkaa olla vaikeaa. Elastaania alkaa olla jo lähes joka vaatteessa, ja enemmän kuin aiemmin, mikä heikentää vaatteen kestävyyttä.

Yllättävän vaikeaksi on osoittautunut alusvaatteiden ostaminen.

Erään yrityksen puuvillaiset alushousut kestivät ennen useiden vuosien käyttöä, kunnes ryhdikäs kangas alkoi venyä vanhuuttaan ja lopulta hapertui rikki. Nykyään vastaavan tuotteen kangas on jo uutena lähes yhtä ohutta kuin ennen vuosien käytön jälkeen. Työn jälki on viimeistelemättömämpää. Myös elastaanin määrää on lisätty, eikä tuote pysy enää samalla tavalla ryhdissään vaan venyy päällä tarpeettoman paljon.

Toinen vuosia sitten hyväksi havaittu alushousumalli on myös laadultaan jotakin aivan muuta kuin ennen. Aiemmin kangas pysyi sileänä ja siistinä, ja tuote kesti vuosia, nyt kangas nukkaantui heti ensimmäisessä käytössä ja pesussa. Ompelutyön laatu ja tuotteen huolimaton viimeistely kertovat kiireestä. Kovin pitkää käyttöikää en uskalla odottaa. Lisäksi vastaan on tullut jo useamman tuotteen kohdalla omituinen ongelma. Entistä ohuemman materiaalin ja liian elastaanin vuoksi housut venyvät päällä niin paljon, että on siinä ja siinä, löytyykö tuotteesta riittävän pientä kokoa. Mikään ei ole epämukavampaa kuin alushousut, jotka eivät pysy paikallaan liikkuessa.

Lopuksi rintaliivien laadusta sekä rahaa ja hermoja säästävä ostovinkki.

Ostin alkuvuodesta uudet rintaliivit, tuttua ja hyväksi havaittua mallia. Ne eivät näyttäneet mitenkään erilaisilta kuin ennen, mutta heti ensimmäisellä käyttökerralla huomasin laadun heikentyneen selvästi. Liivit olivat käyttökelvottoman huonot, sillä materiaali venyi huomattavan paljon. Toista kertaa en niitä päälleni pukenut. Edes vuosien käytössä venähtäneet liivit eivät venyneet yhtä paljon.

Nyt tulee se rahaa ja hermoja säästävä vinkki: erikoisliikkeet. Niitä kannattaa käyttää. Erikoisliikkeiden hintataso on hieman markettien ja tavaratalojen keskihintaa korkeampi, mutta hyvästä syystä. Laatu on parempi. Hintaero kääntynee pidemmällä aikavälillä erikoisliikkeiden hyväksi, sillä asiantunteva myyjä osaa opastaa oikean koon valinnassa, ja parempilaatuinen tuote kestää pidempään.

Otin ne surkealaatuiset, tavaratalosta ostamani liivit puheeksi ennestään tutussa alusvaateliikkeessä. Kävimme liikkeen omistajan kanssa pitkän keskustelun vaatteiden heikentyneestä laadusta; en ollut ensimmäinen asiakas, joka oli ottanut asian puheeksi. Hän kertoi lopettaneensa kokonaan tiettyjen merkkien myynnin – myös sen josta olin kertonut – niiden huomattavasti heikentyneen laadun vuoksi. Hän kertoi, ettei tavallinen kuluttaja osaa arvioida rintaliivien laatua niitä katsomalla, se selviää vasta käytössä. Vuosikymmeniä alusvaatteita työkseen käsitellyt tuntee laadun jo käsissään ja osaa katsoa ompeluteknisiä seikkoja, jotka vaikuttavat tuotteen mukavuuteen ja käyttöikään. Sain myös nähdä valokuvia tehdasvierailulta ja kuulla rintaliivien valmistuksesta.

Erikoisliikkeen myynti perustuu hyvään asiakaspalveluun ja laatuun. On tärkeää saada asiakas tulemaan toistekin. Markettien, tavaratalojen ja muiden vaateliikkeiden toimintamalli on erilainen: ne myyvät palvelun ja laadun sijaan edullista hintaa ja määrää. (Ja bonusta…) Kun asiantuntevaa palvelua ei ole saatavilla, asiakas tekee enemmän virheostoksia, ja palaa pian ostamaan uutta huonoksi havaitsemansa tilalle.

Vihdoin vaatevalikoimani alkaa olla riittävä. Olenkin jo kurkkua myöten täynnä vaatteiden etsimistä. Jos vaatteiden laatu jatkaa heikkenemistään, seuraavan kerran uusia vaatteita tarvitessani voi olla, ettei kaupoista enää löydy ostettavaa.

Ilahduttavia asioita: toimivat laitteet!

Tein keväällä tietokoneen ja etenkin musiikkitiedostojen suursiivouksen. Poistin suuren määrän levyjä ja yksittäisiä kappaleita, joiden kuuntelemisesta en enää nauttinut. Osa musiikista oli alkanut kuulostaa lähinnä melulta, jonka sanoista oli vaikea saada selvää.

Seuranani on jo useita vuosia ollut jatkuva tinnitus. Sitä tutkittaessa löytyi myös lievä kuulonalenema. Ajan kuluessa korvani ovat muuttuneet valikoivammiksi ja musiikkimakuni äänimaisemaltaan pehmeämpää musiikkia suosivaksi.

Edellisessä kodissani kaikui, eikä akustiikka ole paras mahdollinen tässäkään asunnossa. Äänet heijastuvat kovista pinnoista, kun ylimääräisiä huonekaluja ja tekstiilejä ei (minimalismin ja allergian vuoksi) ole. Kaikuminen haittaa kuulemista, minkä vuoksi olen jo pitkään kuunnellut musiikkia pääasiassa kuulokkeilla. Radiota kuuntelen ilmankin.

Uusien kuulokkeiden hankinta tuli keväällä ajankohtaiseksi, kun entisten pehmusteet alkoivat varistaa mustaa silppua. Edelliset kuulokkeeni olivat markettilaatua, mutta tällä kertaa menin suoraan erikoisliikkeeseen. Olin huomannut kuuloni muuttuneen, ja halusin, ettei musiikista nauttiminen jäisi ainakaan kuulokkeista kiinni. Ja mikäli mahdollista, haluaisin kuulokkeet, joiden pehmusteita voisi vaihtaa uusiin! Tuntui turhalta tuhlaukselta joutua uusimaan kuulokkeita vain sen vuoksi, että niiden pehmusteet hapertuivat.

Kun kuuntelin kotona musiikkia uusilla kuulokkeillani, totesin, että kuulokkeiden laadussa voi olla valtavia eroja. Mietin, oliko kuuloni sittenkään muuttunut, vai oliko vika ollut kuulokkeissa. Joka tapauksessa kuulin paremmin ja sain helpommin sanoista selvää. Musiikin kuuntelusta tuli entistäkin suurempi nautinto.

Heikentyneen kuuloni vuoksi olin jo pidemmän aikaa vältellyt puhelimessa puhumista. Tuttujen ja läheisten ihmisten kanssa puhuminen onnistuu helpommin, koska heidän puhetapansa ja käyttämänsä sanasto on tuttu. Jos sana sieltä ja toinen täältä jää kuulematta, ne todennäköisesti osaa arvata. Kaikenlaisten asiointipuheluiden soittamista jännitän, sillä puheluiden äänenlaatu on usein huono. Taustalta kuuluu jos jonkinlaista häiritsevää hälyääntä, joskus vielä kovempana kuin itse puhujan ääni. Pahinta on huomata soittaneensa autoon.

Kesällä puhelimeni temppuilu ylitti sietokynnyksen, ja päätin hankkia uuden puhelimen. Voi kunpa olisin älynnyt tehdä sen jo aiemmin! Olin siinä luulossa, että kai nyt kaikilla puhelimilla vielä kohtuullisen normaalikuuloinen kuulee, mutta ei se ihan niin ollutkaan. Puhelimienkin äänenlaadussa voi olla huomattavan suuria eroja. Voi myös olla, ettei puhelimeni ollut enää ihan kunnossa. Se oli entisen kumppanini useita vuosia sitten hankkima, monta kertaa pudonnut, ja menossa jo kierrätykseen, kun tein siitä vielä toimivan ja otin käyttööni. Oli miten oli, mutta uuden puhelimen kanssa kuulo-ongelmia ei enää ollut.

Niinhän sitä sanotaan, ettei kahta ilman kolmatta. Kuulokkeiden ja puhelimen uusimisen jälkeen piti tehdä jotakin temppuilevalle tietokoneelle. Se oli hidastunut hankalaksi käyttää ja akkukin oli ilmoitellut vaihtotarpeestaan jo yli vuoden päivät.

Vaikka jouduin järjestämään tietokoneeni muutaman sadan kilometrin päähän huollettavaksi, olin tyytyväinen, että minulla ensimmäistä kertaa oli tietokone, jota myös kannattaisi huoltaa. Se oli palvellut paremmin kuin hyvin jo viisi vuotta, ja tulisi palvelemaan jatkossakin, kun saisin sen taas kuntoon.

Poikkesin kesäreissuni yhteydessä huoltoliikkeen kautta, jossa sain erityisen hyvää ja asiantuntevaa palvelua. Tietokoneeni oli uuden akun lisäksi vailla uutta kiintolevyä. Olen aina pitänyt tiedostoni hyvässä järjestyksessä ja poistanut säännöllisesti tarpeettomat, mikä nyt palkittiin mukavasti huoltolaskun loppusummassa. Kiintolevyä vaihtaessa puolet alkuperäistä pienempi riitti tarpeisiini mainiosti.

Toimivista laitteista on valtavan suuri ilo. Tietokoneestani tuli kuin uusi, juuri nyt kuulokkeista kuuluu rentouttavaa laineiden liplatusta kirjoituksen taustalle, ja puhelin toimii kuten sen pitääkin.

Tapanani on ollut vaihtaa laitteita uusiin vasta kun se on ollut välttämätöntä. Näiden kokemusten myötä opin, että sinnittelin aivan liian pitkään huonokuuloisempana kuin olisi ollut tarpeen, koska en osannut kyseenalaistaa laitteiden toimivuutta. Olen turhankin hyvä sopeutumaan. Tulevaisuudessa toivottavasti osaan havahtua ajoissa.