Mielihaluista irti pääseminen vapauttaa

Kevään lisääntyvä valo houkuttelee siistimään kodin kauneimmilleen. Samalla tulen myös pohtineeksi suhdettani tavaroihin. Aivan kuin kevätaurinko läpivalaisisi koko elämän lähemmin tarkasteltavaksi.

Olen viime aikoina miettinyt, miten paljon suhteeni tavaraan on vuosien saatossa muuttunut. Saan tavarasta iloa, kun se auttaa minua jonkin tehtävän hoitamisessa tai arkisen ongelman ratkaisemisessa. Tavara tuottaa enemmän iloa kuin harmia, kun sillä on käyttöarvo, se toimii tehtävässään ja on jatkuvassa käytössä. Kaikkien tavaroideni on oltava myös ilo silmälle.

Tavaran omistaminen vain tavaran omistamisen vuoksi ei anna minulle mitään. Omistaminen on lähinnä hidaste ja harmi.

Olen miettinyt, mikä kaikissa niissä kauppojen tavaroissa minua aikoinaan niin kovasti houkutteli, kun nykyään voin kulkea ohi vailla minkäänlaista mielitekoa? Miksi ihmeessä hankin niitä niin paljon yli tarpeen? Näen nyt, että elämästäni puuttui syvempi merkityksen tunne ja sisälläni oli raskas painolasti, jota en osannut käsitellä. En tuntenut itseäni ja elämääni riittäväksi sellaisenaan. Tiedostamattani pyrin korjaamaan tilannetta lohduttamalla itseäni ja täyttämällä elämääni tavaroilla.

Iloa kesti vain hetken ja tavarat täyttivät kotini liian täyteen. Ne vaativat yhä enemmän aikaani ja energiaani, jota minun olisi ollut tärkeää suunnata aivan muihin asioihin. Huomion kiinnittäminen tavaramaailmaan vei minut vain kauemmas itsestäni ja kaikesta siitä, mikä elämässä on tärkeää. Tavarat toimivat ikään kuin puskurina, joka piti minut etäällä ajatuksista ja toimista elämäni suunnan muuttamiseksi ja oloni parantamiseksi.

Hiljattain eräässä kaupassa poiketessani mietin, että olisipa kivoja tavaroita, jos minua kiinnostaisi hankkia kivoja tavaroita siksi, että ne ovat kivoja tavaroita. Olin iloinen löydettyäni tarvitsemani jääkaappimagneetit, jotka luulin joutuvani tilaamaan netistä, mutta kaikkia niitä muita tavaroita katsellessani en tuntenut halua ostaa yhtään mitään. En tarvinnut kuin ne magneetit.

Halutessani voin nykyään kaikessa rauhassa kierrellä kaupoissa. En tee heräteostoksia eikä ilmene ”yllättäviä tarpeita” eli suoraan sanottuna mielitekoja. Minulla on myös tuoreessa muistissa, mitä kaikille niille harkitsemattomille ostoksille ja turhille tavaroille tapahtui, ja miten nopeasti ilman aitoa tarvetta hankittu tavara muuttuu turhaksi roinaksi.

Nautin joka päivä vapaudestani vailla materiaalisia haaveita. Muistan hyvin ajan, kun tunsin jatkuvaa tyytymättömyyttä ja puutetta jostakin, vaikka minulla oli enemmän kuin tarpeeksi kaikkea. Rahaa ei tuntunut koskaan olevan riittävästi. Ei silloinkaan, kun sitä yllättäen tuli jostakin suurempi summa. Mielessä oli aina lista ostettavaa, ja listan loppusumma oli aina enemmän kuin käytettävissä oli rahaa.

Kun ajattelen mennyttä elämääni, en ole käsittää sitä todeksi. On vaikea ymmärtää, että se ihminen olin minä. Paljon elämässäni on muuttunut sen jälkeen kun löysin minimalismin. Elämäni on kaikilta osin parempaa. Olen kiitollinen onnellisuudesta ja tyytyväisyydestä itseeni ja elämääni. Sisäisestä rauhasta, jota en pitänyt itselleni mahdollisena saavuttaa.

”Ole tyytyväinen siihen, mitä sinulla on; iloitse siitä, miten asiat ovat. Kun ymmärrät, ettei mitään puutu, koko maailma on sinun.”― Lao Tzu

Elämä ei-minimalistin kanssa – osa 3

Miten yksinkertaistaa elämää ja kotia ihmisen kanssa, joka ei innostu minimalismista? Miten edetä oikeaan suuntaan, kun tielle tulee hidasteita?

1. Kerro kumppanillesi minimalismista. Kerro myös mitä se sinulle merkitsee. Minkä vuoksi koet minimalismista olevan hyötyä itsellesi, mitä toivot sen avulla saavuttavasi? Tarjoa kumppanillesi lisätietoa asiasta, esimerkiksi linkki sopivaan blogiin.

2. Kerro myös miten koet minimalismin voivan olla avuksi teille molemmille. Mitkä ovat teille elämän tärkeimpiä asioita? Millaisia haaveita teillä on? Miten minimalismi voisi auttaa saamaan elämästä laadullisesti enemmän irti? Mitä turhia asioita voisitte poistaa elämästänne, jotta saisitte tilaa sille mitä todella haluatte?

3. Mieti ääneen, mistä voisit olla valmis luopumaan saadaksesi jotakin tärkeämpää. Mikä vie paljon aikaa joltakin tärkeämmältä ja antoisammalta? Onko jotakin yhteistä tekemistä, jonka voisitte korvata paremmalla?

Meillä katsottiin aiemmin paljon televisiota, jolloin tärkeämpiä ja kiinnostavampia asioita jäi tekemättä, koska ”ei ole aikaa”. Olimme vain vuosien mittaan jumahtaneet television äärelle, muodostaneet tavan toimia, jota emme huomanneet kyseenalaistaa. Sovimme tv-vapaasta päivästä, ja hiljalleen noita päiviä alkoi olla yhä enemmän. Muutoksen ansiosta lähennyimme toisiamme, keskustelimme enemmän ja nautimme enemmän yhteisestä ajasta.

4. Aloita tavaran vähentäminen omista tavaroistasi. Kerro kumppanillesi mitä tunteita se sinussa herättää. Miltä turhasta tavarasta luopuminen tuntuu? Miten ajatuksesi tavaraa kohtaan muuttuvat prosessin edetessä? Tuntuuko elämä erilaiselta kuin ennen?

Minusta tuli turhan roinan vähentämisen edetessä ja siivouksen vähentyessä huomattavasti mukavampi ihminen. Uusi, kevyempi ja iloisempi minä ei jäänyt kumppaniltani huomaamatta.

5. Kerro mitä olet oppinut tavaraa vähentäessäsi. Laita itsesi likoon. Kuvaile ajatuskulkujasi, mitä oikeastaan olet ajatellut ostavasi, kun olet ostanut tavaroita? Saitko sen mitä ajattelin tavaran sinulle antavan?

Erään keskustelun kuluessa kerroin kumppanilleni, miksi mikäkin näköpiirissäni ollut tavara oli meille päätynyt. Ajattelin ääneen mitä olin ajatellut tiettyjä tavaroita ostamalla saavuttavani. Halusin avautumisellani kertoa, että teemme (nolojakin) virheostoksia, joista voimme myöhemmin luopua ja jatkaa elämää, toivottavasti jotakin oppineena.

6. Ota konkreettisia askeleita kohti unelmiasi. Minimalismihan ei ole vain vähentämistä ja luopumista, vaan mitä suuremmassa määrin itselle todella tärkeiden asioiden ottamista suuremmaksi osaksi elämää.

Minimalismia kohti lähdettyäni löysin kirjoittamisen tarpeelleni väylän blogin muodossa. Rohkeuteni ja avoimuuteni uusia asioita kohtaan yllätti kumppanini. Kenties se laittoi hänetkin miettimään, mitä hän elämässään todella haluaa tehdä.

7. Anna kumppanillesi aikaa. Ole kärsivällinen. Toimi esimerkkinä ja anna kumppanillesi mahdollisuus seurata miten muutat elämäntapojasi yksinkertaisemmiksi. Hän saattaa saada siitä käytännön ideoita, joita voi toteuttaa myös itse.

8. Muista kannustaa kumppaniasi, kun hän tekee tai oivaltaa asioita minimalismin hyväksi. Osoita että kunnioitat hänelle tärkeitä asioita. Muistuta häntä välillä hänelle tärkeistä asioista, ja siitä ettei ole mahdotonta keskittyä niihin enemmän. (Jos luopuminen tuntuu pelottavalta, pelko kohdistuu usein juuri kaikkein tärkeimpien asioiden menettämiseen. Pidä huoli siitä, että kumppanisi ymmärtää, että tarkoitus on luopua turhista asioista, ei kaikesta, eikä tietenkään asioista, jotka ovat tärkeitä ja merkityksellisiä!) Vähentämällä turhia asioita elämästä monelle tärkeälle asialle on löydettävissä aikaa jo ennen eläkeiän tuomaa vapaa-ajan lisääntymistä…

9. Kokeile tavaroiden piilottamista. Ota kohteeksi jokin sinun ja hänen yhteinen tavara, joka ei ole kumppanillesi merkityksellinen, mutta josta hän ei anna luopuakaan.

Kysyin aikoinaan kumppaniltani, voisiko wc:n käsienpesualtaan reunalla olevan koristeen laittaa pois, koska se oli pienessä tilassa enemmän haitaksi, kuin hyödyksi tai iloksi. Hän ei suostunut, koska piti koristeesta. Minua harmitti, koska koriste putosi helposti lattialle altaan luona toimiessa, ja se oli myös yksi tavara lisää siivottavaksi ja siirrettäväksi pois siivouksen tieltä. Päätin kokeilla mitä tapahtuu, jos laitan koristeen siivouskomeroon. Aikaa kului, eikä kumppanini maininnut mitään koristeen puuttumisesta. Jonakin päivänä kerroin laittaneeni koristeen pois näkyviltä, ja kysyin voisikohan siitä luopua. Sain luvan. Joskus tarvitaan konkreettinen kokemus siitä, että mitään pahaa ei tapahdu, vaikka kaikkea mistä vähänkin pitää ei säästäisikään.

10. Jos et saa kumppaniasi mukaan yksinkertaisempaan elämään, keskity kaiken sen muuttamiseen mihin voit vaikuttaa. Keskity ottamaan omasta elämästäsi irti enemmän, tee itsellesi tärkeitä asioita, äläkä takerru pikkuseikkoihin. Se, mihin tahtiin tavara vähenee, ei ole tärkeintä elämässä.

11. Jos tavarapaljous kotona ahdistaa, eikä kumppanisi suostu tavaroista luopumiseen, ehdota kompromissia. Ehdota asunnosta jotakin paikkaa, jonka voisit järjestää mieleiseksesi, jotta voisit nauttia yksinkertaisesta kauneudesta. Sopikaa, että tuo paikka on aluetta, jolle ei sovi tuoda tavaroita, jotka eivät sinne kuulu. Voi hyvin olla, että kumppanisi huomaa yksinkertaisen ja turhista tavaroista riisutun ympäristön myös itselleen mieluisaksi.

12. Älä piilottele hyviä asioita, joita olet minimalismilta jo saanut. Pidä aihetta kevyesti keskustelussa mukana, omasta näkökulmastasi kertoen, aivan kuin puhut muistakin itsellesi tärkeistä asioista. Jätä saarnaaminen heille, ketkä saavat siitä palkan. Asioita tapahtuu ajallaan jos tapahtuu, mutta painostamalla asioilla on yleensä taipumus vaikeutua.


Tässä vielä muissa blogeissa ilmestyneitä kirjoituksia siitä, miten toimia kun kumppani ei koe minimalismia omakseen.

Be More With Less:

When Your Spouse isn’t Simple

Mnmlist:

Win Over Non-minimalists

Zenhabits:

5 Ways to Lose Your Stuff (Not Your Lover)

How to Find Peace Living With a Pacrat

10 Ways to Deal With the Non-Simplifying Other in Your Life

Uuden vuoden alkumetreillä

Viime vuoden ensimmäinen kirjoitukseni oli Mitä haluaisit minimalisoida elämässäsi vuonna 2013. Palasin hetkeksi vuoden takaisiin ajatuksiini. Minkä toivoin muuttuvan?

Halusin päästä eroon liiasta itsekriittisyydestä. Keskittyä enemmän itse elämään, ja puuttua vähemmän mahdollisiin virheisiin. Halusin päästää irti turhasta stressistä. Halusin oppia näkemään yhä tarkemmin, mikä elämässä on tärkeää.

Käytin kahtena päivänä useita tunteja aikaa Susannah Conwayn työkirjan parissa. Muistelin mennyttä vuotta ja mietin uutta, nyt jo alkanutta vuotta. En ole ennen pysähtynyt vuoden vaihteessa, vaan jatkanut samaa vauhtia eteenpäin. Pysähtyminen oli todella antoisaa, yllättävääkin.

Viime vuonna tapahtui paljon hyviä asioita. Kuitenkin pieni suorittaja minussa muisti työkirjaa aloittaessani päällimmäisenä vuoden aikana sattuneet takapakit ja vaikeat asiat. Ne saivat tehdä tilaa hyville asioille, kun aloin miettiä vastauksia työkirjan kysymyksiin. Kynä kulki paperilla ja kirjoitin sivukaupalla hyviä asioita viime vuodesta. Olisinko huomannut niistä puoliakaan, jos en olisi pohtinut vastauksia työkirjan kysymyksiin?

Miten kävi viime vuoden alun toiveilleni? Kirjoittaessani ajatuksiani viime vuodesta huomasin, että viime vuonna opin suhtautumaan itseeni lempeämmin ja armollisemmin. Opin pääsemään nopeammin pettymysten yli ja näkemään asioita laajemmassa mittakaavassa, vaikka sokeita pisteitäkin tuli vielä vastaan. Löysin tyytyväisyyden, ja se säilyi taustalla silloinkin, kun kaikki ei mennyt kuten olisin voinut toivoa. Opin, että hyviä asioita on joka hetki enemmän kuin vähemmän hyviä.

Ymmärsin, että elämässäni on asioita, jotka eivät suju kuten toivoisin, mutta voin valita miten siihen suhtaudun. Haluanko tuntea taistelevani tuulimyllyjä vastaan vuodesta toiseen vai hyväksyä sen, että joissakin asioissa ihannetilanne ja minun todellisuuteni poikkeavat toisistaan? Valitsin ajatella niin, että teen parhaani niillä eväillä mitä minulla on käytettävissä. Tuulimyllyjä vastaan taistelun sijaan käytän rajallista energiaani mukavampiin asioihin.

Palatessani viime vuoden parhaisiin muistoihin huomasin toistuvasti, miten tärkeässä osassa luonto hyvinvointini kannalta on. Viime kesänä palattuani lomareissulta luonnon helmasta kaupunkiin olin viikkokausia kuin kala kuivalla maalla. Vaivuin alakuloon, josta kesti pitkän aikaa päästä yli. Pitkältä tuo aika ainakin tuntui keskellä kauneinta kesää.

Takerruin hiljaisuuden ja luonnon kaipuuseeni niin, että olin jonkin aikaa kyvytön toimimaan rakentavalla tavalla. Hain mielessäni epätoivoisesti ratkaisua tilanteeseen, näkemättä metsää puilta. Mietin mittaluokaltaan suuria ratkaisuja, joita ei voi toteuttaa aikataululla ”heti”, mitä olisin tarvinnut päästäkseni eteenpäin suostani. Sen sijaan että olisin mennyt järven rantaan, kallioille ja metsiin, eristäydyin kirjoittamaan, lukemaan kirjoja ja etsimään elämää suurempaa ratkaisua.

Tuo episodi näytti minulle miten epärationaalisesti ihminen voi toimia. Sain ammentaa oppia itsestäni suurella kauhalla.

Susannah Conwayn työkirjaa suosittelen lämpimästi, koin siitä olevan paljon hyötyä. Se auttoi näkemään, mikä oli viime vuodessa tärkeää ja olennaista, ja toi esiin vuoden aikana tapahtuneen kehityksen. Pohdin myös alkanutta vuotta ja mitä toivon tämän vuoden tuovan tullessaan. Tavoitteita olen edelleen arka asettamaan, alan tuntea vastustusta mitä tahansa asiaa kohtaan, kun teen siitä tavoitteen.

Olen tainnut suorittaa asioita mittani täyteen tämän elämän osalta. Suuntaviivoja piirtelen mielelläni, haaveilen ja heitän toivomukseni tuuleen, sitten annan ajan näyttää mihin se kaikki johtaa. Olen tullut siihen tulokseen, että tällainen lähestymistapa elämään sopii minulle parhaiten.

Toivon meille kaikille oikein onnellista uutta vuotta 2014!

Haaste: viikonlopun jälkeen 100 tavaraa vähemmän

Aion ottaa näin syksyn kunniaksi jälleen spurtin tavaran vähentämisessä. Vähän väliä silmääni osuu yksittäisiä tavaroita, joita ilman voisin aivan hyvin olla. Tavaroita, jotka ovat enemmän tai vähemmän tarpeettomia, eivätkä missään tapauksessa välttämättömiä. Edelleen hellin mielessäni ajatusta, että jonakin päivänä omistan vain välttämättömät tavarat. Tarkalleen ottaen tarkoitan, että kaipaan asua kodissa, jossa on vain välttämättömät tavarat. Siihen on vielä matkaa.

Aivan rehellisesti asiaa ajatellen, todella välttämättömiä tavaroita on hyvin vähän. Tämä on henkilökohtainen näkemykseni asiasta. Te voitte nähdä asian toisin.

Myönnän, että ajatus tuntuu haasteelliselta ja jännittävältäkin. Miksi? Elän yhdessä kumppanini kanssa, joka ei edelleenkään täysin ymmärrä miksi haluaisin elää hyvin vähien tavaroiden kanssa, eikä ainakaan näe sellaista tarpeellisena itselleen. Jännittävää asiassa on se, että olen jo tähän mennessä huomannut miten vapauden tunne lisääntyy tavaran vähentyessä. Kun samalla tavaran merkitys elämässä vähenee, alkaa nähdä aivan uudenlaisia mahdollisuuksia. Ei tunnu enää niin tarpeelliselta juurtua tiukasti paikoilleen, kun ei ole valtavaa tavaran määrää painolastina. Mihin suuntaan elämä vie, miten paljon elämä muuttuu prosessin edetessä? Uteliaisuus saa miettimään asioita, jotka vain aika voi lopulta näyttää. Epätietoisuus tuntuu kerrankin pikemminkin kutkuttavalta kuin pelottavalta.

Näin syksyn tullen tulee vietettyä paljon aikaa kotona. Pimeät illat ja sateen ropina ovat kuin tehdyt hyvään kirjaan uppoutumisen taustaksi. Vielä mukavampia koti-illat ovat kun ympärillä on siistiä ja viihtyisää.

Tulevia lukuhetkiä (ja kaikenlaisia koti-iltoja) ajatellen haastan itseni ja teidät lukijat vähentämään sata tavaraa tulevan viikonlopun aikana.

Itse lasken tavaran vähennetyksi, kun se ei enää ole paikallaan, vaan pussissa tai laatikossa lähdössä kohti seuraavaa kotiaan. Tai roskakorissa, jos tavaraa ei ole mahdollista enää kierrättää. Meiltä lähtevät tavarat ovat todennäköisimmin lahjoitettavia, ja tulevat viedyksi kenties kirjastoon ja SPR:n Konttiin niin pian kuin mahdollista.

Jos sata tavaraa yhden viikonlopun aikana tuntuu liialliselta, voit tulla mukaan haasteeseen laatimalla itsellesi sopivammat säännöt. Itse ajattelin ensin olla laskematta mukaan tavaroita, jotka päätyvät roskiin. Myötätunnosta kumppaniani kohtaan päädyin kuitenkin hyväksymään laskuihin myös tavarat, jotka kierrätyksen sijaan joutuvat roskikseen. Tiedän varsin tarkkaan mitä omistamme, joten veikkaan ettei roskiin päädy lopulta montaakaan tavaraa.

Kerron maanantaina miten haaste meillä sujui. Tavaraa on vähennetty niin moneen kertaan, että enää vähentäminen ei suju kovin nopeasti vaan osin kyse voi olla todella haasteesta. Olen kuitenkin viime aikoina törmännyt turhiin tavaroihin eri paikoissa kotiamme, joten tiedän mistä aloittaa. Eiköhän homma lähde hyvin käyntiin, kun pääsemme alkuun.

Otatko haasteen vastaan? Viikonloppu aikaa, maanantaina sadan tavaran verran kevyempi olo. Tsemppiä kaikille osallistujille!

Pohdintaa haaveista, tavoitteista ja elämän suunnittelusta

Olen pohtinut viime päivinä paljon otsikon asioita ja niiden yhteyttä onnellisuuteen. Minulla ei ole koskaan ollut suuria haaveita. En haaveillut suuresta menestyksestä, maailmanympärimatkasta, miljonäärielämästä, kuuluisuudesta, vuorien valloittamisesta tai maratonin juoksemisesta.

Välillä tuntui siltä, että ollakseen kelpo ihminen pitäisi olla tukku suuria haaveita ja tavoitteita. Olen kiinnittänyt huomiota siihen, että koko aikuisikäni määritelmä menestyksestä elämässä on kasvanut näyttävämmäksi ja vaativammaksi. Elämästä pitäisi ottaa ”kaikki irti” ja ”elää täysillä”, ”ettei sitten kaduta myöhemmin”.

Mistä minä sitten haaveilin nuorempana? Haaveilin rakkaudesta ja mielenrauhasta. Omasta kodista, jossa elää omaa rauhallista elämää. Mielenrauha oli haaveistani se, jota en uskonut koskaan löytäväni. Ja kuitenkin löysin senkin muiden haaveideni kruunuksi, vaikka se hetkittäin onkin kuin hauraan langan päässä. Haaveeni voivat näyttää pieniltä ja vaatimattomilta, mutta kun ajattelee elämää onnellisuuden kannalta, asia kääntyykin ympäri.

Miten onnellista olisi elämä ilman rakkautta tai mielenrauhaa? Ehkä jollekin haaveeni ovat itsestään selviä, mutta minulle ne eivät sitä olleet.

Tavoitteet eivät ole minun juttuni, joillekin ne taas luovat elämälle selkärangan. Toki minulla on ollut tavoitteita, joita olen saavuttanut vaihtelevalla menestyksellä. Se, mistä en tavoitteissa pidä, on kokemus epäonnistumisesta ja riittämättömyydestä, jonkinlaisesta elämän hukkaan menemisestä, jos tavoitetta ei saavuta. Aivan kuin itse matka ei merkitsisi mitään, ainoastaan jonkin tietyn tavoitteen saavuttaminen.

Olen huomannut, että jos tavoitteita on hyvin vaikea saavuttaa, ne eivät välttämättä olleet omia tavoitteitani alkuunkaan. Olen pyrkinyt tavoitteisiin, jotka eivät todellisuudessa merkinneet minulle mitään erityistä. Yritin kulkea niitä kohti, koska ajattelin minulta odotettavan niiden saavuttamista. Voi miten turhauttavalta tuntuukaan epäonnistua jossakin kerta toisensa jälkeen, vain ymmärtääkseen myöhemmin, että tavoitteli jonkin aivan toisen ihmisen haaveita.

Asetamme tavoitteita myös pyrkiessämme muuttamaan itseämme jollakin tapaa ”paremmiksi”. Tällöin tavoitteet voivat kääntyä helposti tunteeksi siitä, ettemme riitä tällaisenaan, vaan vasta sitten kun olemme saavuttaneet mitä tavoittelimme. Ei tarvitse omata kummoistakaan mielikuvitusta keksiäkseen monta asiaa, joita itsessään voisi muuttaa tai parantaa.

Tässä vaiheessa elämää haluan nähdä asian mieluummin niin, että olen hyvä juuri näin. Toki voin silti pyrkiä eteenpäin vaikka missä jos haluan, mutta minun ei ole pakko muuttua yhtään ollakseni tarpeeksi hyvä. Jos pidän jotakin muutosta tärkeänä elämänlaadulleni, lähden sitä kohti askel kerrallaan. Nimenomaan (pieni) askel kerrallaan, ei katse johonkin lopulliseen päämäärään ja tavoitteeseen naulittuna.

Tänä päivänä minulla ei ole erityisiä tavoitteita, enkä varsinkaan halua suunnitella elämääni. En nimittäin usko siihen, että elämää voisi hallita, vaikka suunnittelisi miten paljon. Vaikka en pidäkään erityisesti yllätyksistä, jätän mieluusti varaa elämälle yllättää. Elämässä on kovin vähän varmoja asioita, enkä halua elää siinä harhaluulossa, että voisin saavuttaa elämässä jonkinlaisen varmuuden, jos vain suunnittelen tarpeeksi. Päinvastoin, opettelen joka päivä ymmärtämään, että mikään ei kestä loputtomiin. Kaikelle on aikansa, ja kaikki päättyy aikanaan. Mitään ei voi suunnittelemalla kiveen kirjoittaa.

Olen onnellinen siitä, että minimalismin myötä ymmärrykseni elämästä on syventynyt. En yritä enää kaikin voimin pitää lankoja käsissäni sellaisissakin asioissa, joihin en mitenkään voi vaikuttaa. Opettelen hyväksymään sen, että elämä on jatkuvaa muutosta, ja hyvä juuri sellaisena. Olen onnellinen, että sain mahdollisuuden ajatella ja ymmärtää asioita tällä tavalla jo tässä vaiheessa elämääni, eikä vasta myöhemmin.

Kiitollinen olen siitä, että koen jo nyt olevani tyytyväinen siihen mitä olen elämältä saanut. En todellakaan tiedä mitä minun vielä pitäisi haluta, kaikki on hyvin jo nyt. En koe tarvetta huolestua siitä, mitä kaikkea pitäisi ehtiä tehdä, jotta en katuisi myöhemmin.

Aion jatkossakin elää päivä kerrallaan, itselleni tärkeiden pienten asioiden parissa ja nauttia joka hetkestä niin paljon kuin suinkin voin. Voin vain toivoa, että näitä hetkiä riittää vielä pitkään.

Ajateltavaa näin alennusmyyntien aikaan

Luin hiljattain Serge Latouchen kirjaa Jäähyväiset kasvulle. Kovin tarkasti en jaksanut sisältöön paneutua, mutta sivulla 23 törmäsin tuttuihin ajatuksiin, jotka haluan kanssanne jakaa:

”Mainonta saa meidät haluamaan sitä, mitä meillä ei vielä ole, ja vie meiltä ilon siitä, minkä jo omistamme. Se luo aina vain lisää tyytymättömyyttä ja toteutumattomien halujen jännitettä. Erään kyselytutkimuksen mukaan Yhdysvaltain suurimpien yritysten johtajista 90 prosenttia on sitä mieltä, että uusia tuotteita olisi mahdotonta myydä ilman mainontaa, 85 prosenttia uskoo, että mainonta saa ”usein” ihmiset ostamaan tavaroita, joita he eivät tarvitse, ja 51 prosenttia arvioi, että mainonta saa ihmiset ostamaan tavaroita, joita he eivät oikeastaan halua.”

Ostokäyttäytymiseni on muuttunut paljon sen jälkeen, kun olen poistanut mainokset elämästäni niin tarkkaan kuin mahdollista. Ostan vain todella tarpeellista, ja sitäkin aika vastahakoisesti. Mitään uutta ei tee mieli ja arvostan enemmän sitä mitä minulla jo on. Enää en haaveile kaiken aikaa jonkin uuden tavaran saamisesta sitten kun on rahaa. On todella vapauttavaa huomata, että voin olla aivan tyytyväinen ostamatta mitään muuta kuin ruokaa ja välttämättömyydet.

Aina ei ole ollut näin. Aikoinaan otin kaiken irti mainosten lukemisesta. Ja halusin kaikenlaista jatkuvasti. Hyvät tarjoukset piti toki hyödyntää. Olin suuren osan ajasta tyytymätön, koska en voinut mitenkään ostaa kaikkea mitä olisin halunnut. Mainosten lisäksi seurasin sisustuslehtiä, joten kaikenlaisia houkutuksia oli ilma sakeana.

”Mainonta saa ihmiset ostamaan tavaroita, joita he eivät oikeastaan halua.”

Tämän olen huomannut käytännössä. Monesti olen välttynyt ostamasta viime hetkellä, kun olen viettänyt kaupassa niin paljon aikaa, että halu uuden tavaran ostamisesta on ehtinyt lässähtää ja tavara on menettänyt hohtonsa. Liian monta kertaa olen kuitenkin kotona muutaman päivän päästä tajunnut, ettei tavara teekään minua niin iloiseksi kuin miltä kaupassa tuntui.

Alennusmyynneissä käyn silloin, kun tarvitsen jonkin tietyn tavaran tai vaatteen, joka on alennuksessa. Tällä hetkellä en tarvitse yhtään mitään uutta, joten en ole menossa alennusmyynteihin. Alennusmyynnit voivat saada aikaan hullaannuksen, kun on mahdollisuus saada jotakin todella hyvällä alennuksella.

Alennusprosenttia ja alennuksen ansiosta ”säästettyä rahaa” ei kannata tuijottaa, vaan tuotteen todellista hintaa. Jos tuote olisi alennetulla hinnallaan normaalisti myynnissä, niin ostaisitko sen? Vai haluatko sen vain, koska se tuntuu huippulöydöltä halvan hintansa vuoksi?

Kaupassa koetut riemunkiljahdukset harvoin kantavat montaa päivää pidemmälle. Kannattaa siis miettiä muutama hetki, ennen kuin ostaa lisää täytettä kaappeihin. On niin monia parempia keinoja saada hyvää mieltä ja piristää itseään kuin uuden ostaminen.

Haaveiden elämää ostamassa

Ostaminen on ilmiönä monitahoinen. Lataamme ostamiimme tavaroihin odotuksia, ja annamme niiden ruokkia haaveitamme. Emme välttämättä huomaa, mitä kaikkea oikein odotamme tavaroiden meille antavan.

Havahduin omiin odotuksiini tiettyjen tavaroiden suhteen, kun yritin minimalismista kiinnostuttuani selittää kumppanilleni minimalismin olemusta minulle.

Yritin selittää kumppanilleni, että suuri osa tavaroista on ostettu ilman todellista tarvetta. Poimin näkökentässäni olevia tavaroita analyysin kohteiksi, ja kerroin miksi mikäkin tavara meillä on, jos se oli sellainen, että minä olin ollut tekemässä ostopäätöstä. Olin alkanut minimalismiin tutustuessani nähdä tarkemmin motiivejani tavaroiden omistamiselle. Otin esineen kerrallaan käsittelyn alle, ja ajattelin ääneen mitä olin tavaran ostamalla halunnut.

Huomasin, että monilla esineillä olin yrittänyt täyttää jotakin haavetta, jotakin kuvaa siitä millaista elämän tulisi olla. Suurinta osaa näkyvillä olevista esineistä ei todellakaan ollut ostettu, koska ne olisivat tarpeellisia.

Hulluinta oli, että osa tavaroista täytti aivan toisenlaisen ihmisen haaveita kuin minun. Luulin olevani itsenäisesti ajatteleva ihminen, mutta kyllä sisustuslehdet olivat minuunkin vaikuttaneet.

Olin ostanut jouluksi kerrostarjottimen. Siihen voisi laittaa joulukoristeita tai herkkuja. Joku muu siis voisi, en minä. Meillä on kaksi kissaa, ja jos herkkuja ei syötäisi välittömästi, niitä saattaisi joku käydä nuolaisemassa. Tai kokeilemassa miten mukavasti ne vierisivät. Tai ne olisivat kohta kissankarvoissa, koska niitä leijailee jatkuvasti kaikkialla. En erityisesti edes pidä koristeista tai yhtään mistään, millä ei ole selvää tarkoitusta. Ei minulla edes olisi ollut koristeita tarjottimelle laitettavaksi. Ja niiden ostamiseen en koskaan edennyt, ajatuskin otti päähän…

Miksi siis ostin kerrostarjottimen? Halusin ostaa joulutunnelman. Halusin ostaa ”täydellisen joulun”. Oliko minun omassa joulussani jotakin vikaa alunperin? Ei. Olin saanut lehtiä lukiessani päähäni, että meillä pitäisi olla enemmän juhlan tuntua. Siitä huolimatta, että minä en erityisesti edes pidä juhlasta. En pidä koristeista tai mistään sellaisesta, mitä ”tarvitaan” vain muutaman päivän ajan, koska kalenterissa sattuu olemaan joku tietty päivä meneillään.

Selittäessäni kumppanilleni tavaroiden ostamisen syitä, tajusin, että hyvin moni tavara oli ostettu jonkun toisen unelmia toteuttamaan. En minä ole kerrostarjotin-ihminen. Kuitenkin olin ostanut tavaroita, jotka sopivat paremmin kodinhengetär-unelmiin, kuin unelmaan yksinkertaisesta elämästä. Kerrostarjotin ei ollut näistä ainoa. Ei ole ihme, jos kotia ei saa näyttämään ja tuntumaan Kodilta, jos yrittää täyttää jonkun toisen haaveita.

Lopetettuani sisustuslehtiin uppoutumisen olen ajatellut asioista toisin kuin ennen. Arvostamme kotia itsessään, sellaisenaan, aivan liian vähän. Pyrimme tekemään kodista jonkinlaisen täydellisen kuvajaisen, osaamatta arvostaa sitä, että meillä on koti.

Meillä on katto päämme päällä, lämmin tila, jossa olla suojassa maailman melskeeltä. Vaikka kotimme olisi länsimaisessa mittakaavassa vaatimatonkin, meillä on silti sellaisia luksustuotteita kuin puhdas, juokseva vesi, lämmin suihku milloin huvittaa ja vesivessa. Kaikki tämä ei ole itsestäänselvää. Edes se, että kotona on lämmin, ei ole itsestäänselvää.

Ja itse asiassa edes se, että on koti, ei ole itsestäänselvää Suomessakaan.

Toivon, että jokainen meistä hyväosaisista käyttäisi jonkin aikaa miettimällä, miten hyvin asiat meillä ovat. Ehkä se, mitä ajattelimme käydä seuraavaksi ostamassa, ei tunnukaan enää kovin tärkeältä.

Minimalistinen koti

Millaisia mielikuvia sinulle tulee sanoista minimalistinen koti? Minun mieleeni tulee suuri ja korkea, avara tila. Loft. Vain vähän tavaraa, suuret ikkunat. Vähän värejä, lähinnä valkoista, mustaa ja harmaata. Useimpien mielestä ehkä jopa hieman karu ja kolkko. Joidenkin mielestä ihana. Minun mittapuullani liian kallis.

Moniko miettii nyt, ehkä huokauksen saattelemana, että minimalistista kotia ei ole mahdollista saavuttaa? Se on mahdollista, kun mietimme mitä minimalismi todella tarkoittaa.

Minimalismilla tarkoitetaan yksinkertaistamista. Keskittymistä olennaiseen. Minimalistinen koti on siis mahdollisimman yksinkertainen. Koti, missä on vain olennainen. Mikä on olennaista sinulle?

Kodistasi tulee minimalistinen, kun karsit pois kaiken turhan. Pidät vain tavarat, jotka ovat ehdottoman tärkeitä ja olennaisia sinulle. Helppoa? Useimmille meistä tehtävä ei ole helppo.

Kodin sisustamisesta on tullut vuosi vuodelta yhä suositumpaa. Meille luodaan kuvia siitä, millainen on täydellinen, unelmien koti. Valitset vain minkä tyylisen kodin haluat, niin lehdet kyllä kertovat, mitä ostamalla saat sellaisen. Tälläkin hetkellä lukemattomat ihmiset ovat ostamassa jotakin, saavuttaakseen unelmiensa kodin. Ongelmana tässä unelman takaa-ajossa on, että tavarat eivät lopu maailmasta. Uusia valmistetaan koko ajan. Lehdet esittelevät uusia tuotteita jatkuvasti, ja ostoslista päässämme pitenee.

Ostamalla emme löydä onnea. Voimme luulla hetken löytäneemme sen, kunnes keksimme jotakin uutta, mikä meiltä puuttuu.

Keinomme löytää onni on lopettaa ostaminen. Alkaa tavoitella kaikkea sitä, mikä meille todella on tärkeää elämässämme. Pystymme kysyttäessä nopeasti kertomaan, mikä meille on tärkeää. Vastaus voi olla vain osatotuus, jos emme ole todella ottaneet aikaa ja pysähtyneet miettimään, mitä haluamme elämältämme. Olemme saattaneet piilottaa, itseltämmekin, todelliset haaveemme.

Ota tänä kesänä itsellesi aikaa. Mene hiljaiseen paikkaan, jossa mikään ei voi sinua häiritä. Pohdi rauhassa, mikä on sinulle todella tärkeää elämässäsi. Mikä tämänhetkisessä elämässäsi on sinulle olennaista, ja mikä vie turhaan aikaasi kaikelta tärkeältä.

Kun karsit pois elämästäsi kaiken turhan, on helpompaa karsia kaikki turha myös kodistasi. Tavara ei enää tunnukaan niin tärkeältä. Luopuminen voi silti tuntua vaikealta, mutta lopputulos on vapauttava. Kun kodissasi on vain sinulle olennaisimmat, tärkeät ja todella tarpeelliset asiat, sinulla on minimalistinen koti.

Se on mahdollista. Siitä riippumatta, voiko kotiasi juuri nyt kuvata millään niistä sanoista, jotka mieleesi tuli sanoista minimalistinen koti.

Ole onnellinen siitä kaikesta mitä sinulla jo on. Kohdista katseesi siihen. Unohda mitä sinulta puuttuu.

Elämän tärkeimpien asioiden listalle ei materiaa juuri mahdu. Tavaran tehtävänä on palvella meitä tärkeiden asioiden tekemisessä ja ylläpitämisessä. Tavaran nostaminen sen korkeammalle jalustalle on turhaa.

17 keinoa vähentää ostamista

1. Asu pienessä kodissa. Ellet halua asua tilassa, joka muistuttaa varastoa, et voi ostaa mitään turhaa. Isommassa kodissa tulee tarve täyttää tila jollakin, ja tulee ostaneeksi tavaraa, jota ei oikeasti tarvitse.

2. Pysy erossa mainoksista. Laita postiluukkuun tai -laatikkoon ”ei mainoksia” -teksti. Vältyt suurelta määrältä mahdollisia houkutuksia. Tuleeko mainoksia nimellä ja osoitteella varustettuna? Ota hetki aikaa ja soita tai laita sähköpostia suoraan mainoksen lähettäjälle, ettet halua heiltä postia.

Mieti voisitko vähentää lehtien lukemista, jotka altistavat sinut mainonnalle. Tuleeko sähköpostiisi uutiskirjeitä? Peru turhat uutiskirjeet.

Jos katsot televisiota, niin älä katso mainoksia. Jos mahdollista, niin katso mainoskanavien ohjelmia tallennettuna digiboksilta ja kelaa mainokset.

3. Erota ostohalu todellisesta tarpeesta. Ala pitää listaa tavaroista, jotka ajattelit ostaa. Jos tavara tuntuu tarpeelliselta vielä kahden viikon tai kuukauden päästä, niin se voi olla tarpeellinen. Useimmat listan tavarat ovat tuohon mennessä jo menettäneet merkityksensä.

4. Muista ostamisen euforian lyhytaikaisuus. Uuden tavaran tuoma hyvänolon tunne on nopeasti ohimenevää. Mieti kuinka pian uusi tavara onkin sinulle jo ”vanha” ja kaipaisitkin taas jotakin uutta. Keksi parempia keinoja saada itsellesi hyvää mieltä.

5. Älä kuljeskele kaupassa huviksesi. Osta ruokatavarat suuren marketin sijaan pienemmästä kaupasta. Tavarat on laitettu esille houkuttelevasti, jotta meidät saataisiin ostamaan. Sellaistakin, mitä emme tarvitsekaan.

6. Osta laatua. Ostamalla halpaa annat itsellesi käytännössä luvan ostaa jotakin vähän väliä, koska halpa harvoin kestää kovin pitkään. Osta laadukkaampia tavaroita, joita ei tarvitse uusia aivan pian.

7. Valitse tarkoin mitä ostat. Osta vain sellaisia tavaroita, joista aivan todella pidät. Mieti ajan kanssa, onko tavara mahdollisimman hyvä tarpeeseen, johon sitä olet ostamassa. Valitsemalla tarkoin vältyt halulta ostaa jotakin uutta vain sen vuoksi, että aiempi ostoksesi ei ollutkaan tarkoitukseensa sopiva.

8. Älä mene edullisuuden lankaan. Älä anna itsellesi lupaa ostaa jotakin vain, koska saat sen edullisesti. Halpoihin ostoksiin kuluu ajan kanssa suuri summa, jonka olisit voinut käyttää itsellesi tärkeämpiin asioihin. Käy alennusmyynneissä vain, jos tiedät saavasi sieltä edullisemmin jotakin mitä olet pidempään tarvinnut. Myöskään alennuskuponkeja tai kanta-asiakkaan alennuspäiviä ei ole mikään pakko käyttää, jos ei ole tarve ostaa mitään.

9. Älä palkitse itseäsi tavaralla. Keksi parempia palkintoja, niin et luo itsellesi tarpeita, joita ei muuten olisi.

10. Vaihda shoppailu parempiin harrastuksiin. Ostatko huviksesi, tullaksesi hyvälle tuulelle, tai vietätkö aikaa kavereiden kanssa shoppaillen? Keksikää jotakin muuta yhteistä tekemistä, joka tuottaa iloa ja hyvää mieltä.

11. Käytä luovuuttasi! Ennen kuin ostat mitään, mieti mitä sellaista jo omistat, mitä voisit käyttää uuden tavaran sijaan. Älä juutu tavaran alkuperäiseen tai yleisimpään käyttötarkoitukseen, vaan käytä sitä monipuolisemmin. Monta ostosta jää tekemättä, kun käytät samaa tavaraa tai vaikka huonekalua useampaan tarkoitukseen ja useammassa paikassa.

12. Tee ostamattomuudesta seikkailu. Mieti millä tavalla voisit järjestää asian niin, ettei sinun tarvitsisikaan ostaa mitään.

13. Lainaa. Esimerkiksi kirjoja, lehtiä, cd-levyjä ja elokuvia voi lainata kirjastosta. Nykyään joistakin kirjastoista voi lainata jopa urheiluvälineitä. Tai ehkä voisitte lainata tavaroita ystävien kesken?

14. Vuokraa. Monenlaisia tavaroita saa käyttöönsä vuokraamalla. Jos käytät autoa vain harvoin, voit vuokrata sellaisen tarvitessasi. Työkaluvuokraamot ovat mainioita paikkoja. Mukavaa, ettei harvemmin tarvittavia työkaluja tarvitse omistaa.

15. Tee itse. Voisitko tehdä itse vastaavanlaisen tavaran, jonka aioit ostaa? Onko sinulla ystäviä tai sukulaisia, joilta voisit pyytää apua? Samalla järjestyy aikaa olla yhdessä.

16. Yhteiskäyttö. Tarvitseeko kaiken olla omaa? Mitä jos tavaraa käyttäisikin useampi ihminen? Jos jokin tavara olisikin vaikkapa kaveriporukan yhteiskäytössä?

17. Haaveile ja säästä. Minkä haaveen haluaisit toteuttaa? Kun jätät turhat tavarat ostamatta, säästyy rahaa haavettasi varten. Tee säästösuunnitelma haavettasi varten ja noudata sitä.

Haaveilun ihmeellinen voima

Oletko haaveilija? Minulle haaveilu on ollut aina jotenkin olennainen olemisen muoto. Haaveilu on siitä mukavaa, että se ei maksa mitään. Sen toteuttamiseen ei tarvita mitään välineitä. Sen kun pysähtyy miettimään.

Haaveilemisessa avainsana on hitaus, ajan ottaminen omien mietteidensä tunnusteluun. Jos on kovin nopea liikkeissään, saattaa lähteä ostamaan haaveidensa maailmaa. Myöhemmin tuo maailma voi osoittautua harhakuvaksi.

Minulle haaveilu toimii välineenä ymmärtää paremmin, mitä todella haluan. Kaikenlaista voi kokeilla haaveissaan, ja selvittää samalla riittävätkö vain haaveet, vai olisiko haave myös toteuttamisen arvoinen. Jos samat haaveet toistuvat jatkuvasti, ehkä niissä on jotakin perää? Ehkä ne olisivat toteuttamisen arvoisia?

Onko haaveilusta ollut sinulle konkreettista hyötyä? Oletko saavuttanut jotakin, mikä on osoittautunut sinulle todella tärkeäksi? Minua haaveilu auttoi ymmärtämään paremmin, miten haluan asua. Millainen asuminen sopii juuri minulle parhaiten. Haaveilin pitkään mielessäni mahdollisuudesta asua kaupungin keskustassa. 50-luvun kivitalossa. Asunnossa, jossa kaksi ihmistä voi elää eri rytmissä häiritsemättä toisiaan. Haaveilin valoisasta asunnosta, jossa on ikkunalaudat ja puistomainen maisema.

Kuinka ollakaan, olen asunut haaveideni kodissa nyt viitisen vuotta. Ja olen onnellisempi kuin missään muualla olen ollut. Ensimmäisen kerran asun sellaisessa kodissa ja paikassa, josta en halua muuttaa pois.

Muutimme tähän kotiin noin 30 neliötä suuremmasta rivitaloasunnosta. Olin yllättynyt huomatessani ihmisten reaktiot muuttoomme. Olikohan kukaan iloinen puolestamme? Muistan vain jonkinlaisen säälin ja järkytyksen ihmisten kasvoilla, kun he tajusivat, että muutamme pienempään. Joku mietti ääneenkin, että mitenköhän tänne nyt mahtuu.

Tavallisestihan nykyään pyritään kaikessa kohti suurempaa ja arvokkaampaa. Moni tuntui ajattelevan, että muutimme pienempään, ja rivitalosta kerrostaloon, pakon edessä. Siitä ei kuitenkaan ollut kysymys. Syitä oli monenlaisia. Elämäntilanne sillä hetkellä puolsi muuttoa, samoin edellisen taloyhtiön osoittautuminen… no ei hyväksi.

Mitä hyvää muutto toi elämääni? Aktiivisemman elämäntavan. Vähemmän mökkihöperyyttä. Vähemmän rasittavia naapurisuhteita. Kaikki kaupungin mahdollisuudet kävelymatkan päässä. Kissoille enemmän ihmeteltävää. Yksinkertaisemman ja nopeammin siivottavan kodin. Edellisessä kodissa siivoaminen vieraita varten vei jossakin vaiheessa kolme päivää! Tässä asunnossa ei mene montaakaan tuntia, paitsi viimeksi, kun raivaus oli samalla kesken.

Minulla oli joskus kauan sitten työkaveri, jonka ensimmäiset sanat hyvin monena työpäivänä olivat ”mä tapan itseni”. Mukavaa työpäivää siinä sitten kaikille. Hän ei viihtynyt pätkääkään työpaikassaan, mutta ei uskaltanut edes ajatella muutakaan ratkaisua elämälleen, kuin jatkaa hampaat irvessä. Kävin hänen kanssaan keskustelua mahdollisuuksista muuttaa tilannetta, jotka hän ampui alas yksi kerrallaan. Kaikki jatkui siis ennallaan.

Toivon kaikille lukijoille uskallusta haaveilla paremmasta. Millaista elämäsi olisi, jos voisit aloittaa nyt puhtaalta pöydältä? Olisiko se mahdollista? Miksei olisi? Millaiset olosuhteet auttaisivat sinua löytämään onnen? Millainen olisi juuri sinulle hyvä elämä?