Elämä ilman kahvia?

Olen viime vuosina pyrkinyt tietoisesti pienentämään omaa hiilijalanjälkeäni. Moni asia onkin jo hyvällä mallilla. Sitten tulee se mutta. Yksi niistä, ei suinkaan ainoa.

Eräs Sitran elämäntapatestin kohta sai minut siinä määrin kiusaantumaan, että asialle piti tehdä jotakin. Se oli tämä:

”Kuinka monta annosta (kuppi/muki/tuoppi/lasi) nautit kahvia, teetä, tuoremehua, olutta tai viiniä päivässä?”

Kiusaantumisen syynä oli jo pidempään jatkunut mietintäni kahvinjuonnin vähentämisestä tai lopettamisesta. Kysymys muistutti, etten ollut vieläkään edennyt mietinnästä konkreettisiin toimiin.

Olen monen asian kohdalla huomannut, että minun on helpompi lopettaa jokin kokonaan kuin vähentää sitä. Kun ei-toivottu asia ei ole ollenkaan vaihtoehtojen joukossa, sitä ilman on helpompi olla. Optimistisesti kokeilin kyllä kahvinjuonnin vähentämistä, mutta totesin, että se on mahdottoman vaikeaa. Minun oli helppo olosuhteilla selittäen ylipuhua itseni vielä yhteen kupilliseen. Sisäiset neuvottelut ja selitykset loppuisivat, kun päättäisin olla kokonaan ilman kahvia.

Aloin juoda kahvia vasta parikymppisenä. Sitä ennen en muista maistaneeni koko ainetta. Aluksi kahvi maistui niin kamalalta, että siihen piti laittaa reilusti sokeria ja maitoa, jotta sen sai juotua. Näin jälkikäteen on hiukan vaikea ymmärtää, miksi sitä piti silti juoda. Taisin kyllästyä teenjuontini aiheuttamaan ihmettelyyn, ja toistuvaan kysymykseen ”joko sinä olet oppinut kahvia juomaan”. Ikään kuin kahvin juominen olisi merkki aikuistumisesta.

Vuosien kuluessa kahvista tuli aamuinen silmienavaaja, houkutus pitää välillä tauko, palkinto ja lohdun tuoja. Siitä tuli myös enemmän haittaa kuin iloa tuova, liian usein toistuva tapa. Yksi kupillinen päivässä olisi voinut olla ihan hyvä juttu, mutta sitä suuremmista määristä tuli helposti huono olo ja sydänoireita. Kahvi tuntui myös väsyttävän, ja sillä saattoi olla vaikutuksensa uniongelmiini.

Halusin lopettaa kahvinjuonnin, koska kahvin tuotantoon liittyy paljon ekologisia ja eettisiä ongelmia. (Teen tuotannossa on myös omat ongelmansa.) Kahvin negatiiviset vaikutukset hyvinvointiini toimivat hyvänä kannustimena. Tottumukset ovat kuitenkin vahvoja, joten etsin itselleni vielä sen viimeisen pisaran, mikä saisi minut jättämään kahvin.

Se oli kahvin ja teen vesijalanjälkien vertailu.

Molempien juomien tuotanto vaatii paljon vettä. Ero teen hyväksi on kuitenkin selkeä. Yhden kahvikupillisen tuottaminen vaatii 140 litraa vettä, teekupillisen tuottamiseen tarvitaan 35 litraa vettä.

Vaihdoin kahvin teehen ja rooibos-yrttijuomaan. Ainakin kaksi viikkoa kului kahvia ikävöidessä. Etenkin aamut ilman kahvia olivat outoja. Jotain tuntui puuttuvan. Elämä ilman kahvia tuotti kuitenkin positiivisen yllätyksen. Olin paljon virkeämpi kuin ennen! Päivittäiset kahvikupillisen äärelle ajaneet väsymyksen hetket olivat poissa.

Noin kolmen viikon kahvittoman jakson jälkeen jokin mitä muistini ei tavoita ajoi minut kaupassa kahvihyllylle. Kun kahvi jälleen höyrysi kupissa, mietin, että tältäkö se tuoksui? Ja kohta ihmettelin, että tältäkö se maistui? Teehen ja rooibosiin verrattuna kahvi tuoksui ja maistui tunkkaiselta ja ikävältä.

Oli hyvä, että palasin hetkeksi kahvin pariin, se auttoi hyvästien jättämisessä. Sain muistutuksen siitä, miten nuutuneen ja väsyneen olon kahvi minussa aiheuttaa. Huomasin, että elämä ilman kahvia on parempaa kuin kahvin kanssa. Join ostamani kahvin loppuun, minkä jälkeen paluu teekupin ääreen ei tuntunut enää ollenkaan vaikealta. Päätin, etten enää osta kahvia kotiin tai ota kahvinjuontia tavaksi. Jos kahvilassa käydessäni mieleni joskus tekee kahvia, niin suon sen itselleni.

Katson kaikenlaista kulutustani kriittisin silmin. Tällä hetkellä kulutan enemmän teetä kuin olisi järkevää. Tarkoitukseni on korvata teetä yrttihaudukkeilla ja vähentää juotujen kupillisten määrää.

Ajattelen, että minun tulisi arvostaa teetä ja muita haudukkeita erityisenä nautintona, eikä antaa niiden muuttua tottumukseksi saati itsestäänselvyydeksi. Samoin haluan ajatella kaikesta siitä hyvästä, mitä elämä minulle suo.

Näin sujui ilmastodieetti vuonna 2018

Olen nyt kahtena vuonna peräkkäin selvittänyt hiilijalanjälkeni Syken Ilmastodieetti.fi-laskuria käyttäen. (Laskurin laskentaperusteisiin voi tutustua täällä.) Tällä kertaa oli mahdollista vertailla kahden edellisen vuoden kulutustani ja sen jakautumista.

Syöttäessäni tietoja laskuriin kiinnostuin mahdollisuudesta korvata tarjottuja oletusarvoja tarkoilla tiedoilla. Kysyttäessä uusiutuvien energianlähteiden osuudesta kaukolämmöntuotannossa, käytin selvittämääni tarkkaa arvoa oletusarvon sijaan. Selvitin myös taloyhtiöni kaukolämmönkulutuksen, ja laskin siitä oman osuuteni. Liikenteen osuutta laskiessani huomasin tehneeni vuoden 2017 laskennassa virheen, kun vuoden 2018 tulos oli huomattavasti aiempaa tulosta pienempi. Laskentaperusteita tutkiessani selvisi, että minun olisi pitänyt valita kohta ’yhteiskäyttöauto’ taksimatkojen lisäksi myös muita henkilöautomatkoja merkitessäni, koska en itse omista autoa.

Saadakseni vertailukelpoisia tuloksia, minun tuli tehdä samat muutokset myös vuoden 2017 laskentaan. Korjatun laskennan jälkeen vuonna 2017 hiilijalanjälkeni oli 4282 kiloa. Kestävä taso olisi korkeintaan 2000 kiloa. Keskivertosuomalaisen hiilijalanjälki on noin 10 000 kiloa, ja tiesittekö, että hallituksen vuonna 2017 julkaistussa ilmastopolitiikan suunnitelmassa esitetään toimenpiteenä kansalaisten kannustamista tämän puolittamiseen? (Tieto löytyy sivulta 103.) Minulle asia selvisi sattumalta hakiessani tietoja tätä tekstiä varten, mutta en ole vielä ehtinyt lukea tuota ympäristöministeriön kiinnostavalta vaikuttavaa raporttia.

Vuoden 2018 hiilijalanjälkeni oli 3893 kiloa. Tulos herättää minussa kahtalaisia ajatuksia. Hyvä, että suunta on alaspäin. Se puolestaan harmittaa, että viime vuoteen sisältyi liian paljon virheostoksia. Jouduin myös yllättäen tekemään muutamia suurempia hankintoja, ja terveysharmien vuoksi kulutin ennätysmäärin rahaa palveluihin. Tästä kaikesta tarkemmin osioissa Asuminen ja energia sekä Kulutus.

Seuraavaksi tarkastelen hiilijalanjälkeäni osa-alueittain. Minua kiinnostaa vertailla omaa tulostani pidemmällä aikavälillä, mutta mainitsen myös keskivertosuomalaisen hiilijalanjäljen, koska joku saattaa sitä tietoa kaivata. Pohdin myös miten voisin tänä vuonna toimia hiilijalanjälkeni pienentämiseksi.

Liikenne

Liikenteen osuus hiilijalanjäljestäni oli 9 kiloa, keskivertosuomalaisen 2088 kiloa. Vuoden 2017 laskennassa tulokseni oli 48 kiloa. Onnistuin vähentämään taksi- ja henkilöautokyytien käyttöä edellisvuoteen verrattuna, ja bussimatkat jäivät kokonaan pois. Kaukojunaliikenteen osuus pysyi samana.

Mitä aion muuttaa vuonna 2019?

Pyrin välttämään autossa istumista, mutta helppoa se ei ole. Kaupungissa saatan tarvita autokyytiä asiointiin, ja kesällä käytän taksia päästäkseni haja-asutusalueella paikasta toiseen. Viime kesänä vaihdoin kaksi kertaa taksikyydin noin kymmenen kilometrin jalkapatikkaan, ja jos sää sallii, teen niin myös tänä kesänä. (Kävelin enemmän mukavuudenhalusta kuin ilmastosyistä. Lähes viisi tuntia kestäneen matkustamisen jälkeen ei huvittanut istua vielä taksiinkin. En pidä taksilla kulkemisesta, mutta joskus se on välttämätön paha.)

Jätteet

Tässä kohdassa mikään ei ole muuttunut. Kierrätän edelleen kaiken mahdollisen, ja tuotan tavallista vähemmän jätettä. Jätteiden osuus hiilijalanjäljestäni oli sama kuin vuonna 2017, 41 kiloa. Keskivertosuomalaisen hiilijalanjälki jätteiden osalta on 59 kiloa.

Mitä aion muuttaa vuonna 2019?

Kirjoitin viime vuonna vähentäväni jätteen määrää ja kirjoittavani aiheesta lisää. Tuli muuta mietittävää, ja kumpikin jäi puolitiehen. En lupaa tälle vuodelle muuta kuin kiinnittää edelleen huomiota jätteen määrään, ja pyrkiä vähentämään sitä, jos suinkin mahdollista. Jätteen tuottaminen on vahvasti kytköksissä ruokailutottumuksiin. Ruokahävikkini on nolla, mutta koska käytän pakattuja elintarvikkeita, jätettä tulee väistämättä.

Ruoka

Kirjoitin viime vuonna tämän kohdan ongelmallisuudesta. Laskuri palvelee huonosti pääasiassa kasvikunnan tuotteita syövää, joka syö vain muutamia kertoja vuodessa joitakin eläinkunnan tuotteita.

Käytin viime vuonna vain vähän eläinkunnan tuotteita, ja saadakseni mahdollisimman oikeansuuntaisen tuloksen, valitsin juuston ja kalan kohdalla ’vähän’, ja muissa kohdissa ’ei lainkaan’. Kulutin molempia huomattavasti vähemmän kuin laskurin ’vähän’ (tarkoittaa kalaa 300 grammaa ja juustoa 150 grammaa viikossa), joten etenkin juuston suuri hiilijalanjälki riittää enemmän kuin korvaamaan muiden laskennassa kysyttyjen tuotteiden hyvin pienen kulutukseni.

Ruoan osuus hiilijalanjäljestäni oli 573 kiloa, keskivertosuomalaisen 1707 kiloa. Vuoden 2017 laskennassa tulokseni oli 779 kiloa.

Mitä aion muuttaa vuonna 2019?

Vuodelle 2018 ajattelemani muutokset kaatuivat ennestään tuttuihin hankaluuksiini syömisen kanssa. Kun mikään ei maistu, on syötävä sitä mikä suinkin kiinnostaa. Viime vuonna ostoskoriini päätyi enemmän juustoa ja kalaa kuin moneen vuoteen, mutta muu eläinkunnan tuotteiden kulutukseni oli edellisvuotta vähäisempää.

Tälle vuodelle en lupaa muuta kuin pyrkiä pitämään itsestäni ja syömisistäni parempaa huolta. Pyrin vähentämään eläinkunnan tuotteiden kulutustani edelleen, mutta koska syöminen on minulle vaikeaa, en pidä viisaana rajoittaa vaihtoehtojani entisestään.

Asuminen ja energia

Asumisen osuus hiilijalanjäljestäni oli viime vuonna 1306 kiloa, keskivertosuomalaisen 3441 kiloa. Vuoden 2017 laskennassa tulokseni oli 1381 kiloa.

Laskurissa kysytään asumiseen liittyvistä kodin hankinnoista. Viime vuoden piti olla kulutuksen suhteen aivan tavallinen vuosi, mutta toisin kävi. Elämä oli pitkälle vuotta erilaisten kipujen, särkyjen ja jumien sävyttämää, mikä johti sängyn vaihtoon. (Valitettavasti ei ollut ensimmäinen eikä ilmeisesti myöskään viimeinen kerta.) Muissa osioissa kulutukseni pieneni selvästi tai jopa nollautui, mutta osion ’huonekalut ja matot’ arvo kasvoi.

Vuoden aikana vähensin pyykinpesua ja suosin matalampia pesulämpötiloja, sekä nostin jääkaapin lämpötilaa. Nämä toimet laskivat sähkönkulutukseni 568 kWh:sta 468 kilowattituntiin.

Pyrin myös vähentämään kaikenlaista vedenkulutusta, vaikkei laskuri sitä huomioikaan. Pyykinpesun vähentäminen ja vakiovirtausventtiilien asentaminen hanoihin vähensivät kylmän veden kulutustani 3,56 kuutiota (3560 litraa) ja lämmintä vettä kului 2,49 kuutiota (2490 litraa) vähemmän kuin vuonna 2017. (45 päivän osalta jouduin käyttämään keskiarvoa, koska taloyhtiössäni vesimittarit luetaan miten sattuu, eikä koko vuoden tietoja ole vielä saatavilla.) Rahallisesti tämä tarkoittaa noin 48 euron säästöä vuodessa.

Mitä aion muuttaa vuonna 2019?

Jatkan hyväksi havaitulla linjalla. Pyrin myös pitämään kodin hankintoihin liittyvän kulutukseni vähäisenä.

Kulutus

Kulutuksen osuus hiilijalanjäljestäni oli viime vuonna 1964 kiloa, keskivertosuomalaisen 2533 kiloa. Vuoden 2017 laskennassa tulokseni oli 2033 kiloa.

Vuoden aikana pyrin kiinnittämään huomiota niin moniin asioihin, että olisi ollut viisasta tarkastella tilannetta esimerkiksi neljännesvuosittain tai vaikka joka kuun lopussa. Elämä jatkoi kulkuaan teemavuoden lisäksi myös muilta osin, ja toi eteen kaikenlaista muutakin mietittävää kuin hiilijalanjäljen. Oli väistämätöntä, että ote jossakin kohtaa höltyisi ja muisti alkaisi pätkiä, ja se näkyy parhaiten tässä osiossa.

Lehdet, kirjat ja paperi. Tarkoitus oli pyrkiä tietoisesti vähentämään näiden kulutusta. Miten kauan sitä mahtoi kestää, kun lopputuloksena käytin erilaisiin paperituotteisiin saman verran rahaa (ja vielä kahdeksan euroa päälle) kuin vuonna 2017… Osasin aavistaa tämän kategorian hankalaksi vähentää, mutta taisi tässä tapahtua myös selkeä nukahdus.

Vaatekulut vähenivät alle puoleen, mutta kenkäkulut kolminkertaistuivat vuoteen 2017 verrattuna. Elektroniikkakuluja tuli tabletin uusimisesta, kun en voinut kesäreissulla enää luottaa siihen, että saisin näytetyksi junassa lippuni. (Myöhemmin reistailun syyksi paljastui helle. Onneksi tämän virheostoksen ansiosta eräs ikäihminen oppi tabletin käytön ja sai siitä apua arkeensa. Laite toimii ongelmitta – ainakin seuraavaan hellejaksoon asti.) Sain myös tarpeekseni älypuhelimen olemattomasta akunkestosta, temppuilusta, liian suuresta koosta ja tarpeettomuudesta, ja vaihdoin yksinkertaiseen näppäinpuhelimeen. Toivottavasti mikään ei pakota minua enää älypuhelimen käyttäjäksi, vaan asiat saa myös tulevaisuudessa hoidetuksi muilla tavoilla.

Osio ’muut tavarat ja palvelut’ räjähti käsiin terveysmenojen vuoksi. Työllistin hierojaa, osteopaattia ja kalevalaista jäsenkorjaajaa niin paljon, että palveluihin käyttämäni summa kymmenkertaistui edellisvuodesta. Jouduin myös uusimaan silmälasit.

Tein myös tuskastuttavan paljon virheostoksia. Pääasiassa kyse oli kosmetiikasta ja kotona käytettävistä pesuaineista, joita nenäni tai ihoni ei kestänyt. Olen jo pitkään parhaani mukaan välttänyt hajusteita, mutta viime vuoden aikana kävi selväksi, että minun on pyrittävä nollatoleranssiin. Saan oireita tuotteista, joita vielä muutama vuosi sitten käytin ongelmitta. Tuotteiden koostumusta on saatettu muuttaa, mutta olen myös selvästi aiempaa herkempi tuoksuille.

Osa tuotteista myös osoittautui toimimattomiksi. Tällaisia olivat esimerkiksi deodorantti, joka muuttui iholla tuoksultaan vastenmieliseksi, sekä toinen mokoma, joka pilasi paidan kainalot pysyvästi ja rikkoi ihon. Kaiken kruununa mainittakoon aurinkovoide, jota ei meinannut saada pestyksi pois millään, ja joka sai kasvot hehkumaan vaalean siniviolettina. (Otan vastaan vinkkejä tuoksuttomasta ja helposti imeytyvästä aurinkovoiteesta kasvoille, joka myös peseytyisi pois normaalisti. Olen nyt kolmena kesänä peräkkäin ostanut kaksi toimimatonta aurinkovoidetta joka kesä, enkä haluaisi kokea enää neljättä tällaista kesää.)

Mitä aion muuttaa vuonna 2019?

Teen parhaani vähentääkseni terveyteen liittyvät menoni normaalitasolleen. Viime vuoden loppupuoli sujui jo hyvin. Pyrin välttymään virheostoksilta, ja kosmetiikan osalta laadin jo muistilistan tuotteista, jotka pitää kiertää kaukaa. Paperitavaran kulutusta yritän vähentää, mutta ahkera päiväkirjan kirjoittaminen ei helpota tilannetta. Välillä on myös suuri houkutus ostaa jokin kirja, jota ei kirjaston kautta saa. Ruudulta en edelleenkään suostu kirjoja lukemaan.

Lopuksi

Olen iloinen huomatessani, että onnistuin pientämään hiilijalanjälkeäni kaikilla osa-alueilla, lukuun ottamatta jätteiden osuutta, joka pysyi samana kuin vuonna 2017. Se ei edes voi pienentyä, koska laskurissa ei ole enää vähemmän kuluttavaa vaihtoehtoa. Lisäksi onnistuin vähentämään sekä sähkön- että vedenkulutustani. Tuntuiko vuosi siltä, että olisin joutunut pihistelemään tai koinko jääväni jostakin paitsi? Vastaus on yksiselitteisesti ei.

Aion jatkaa toimia hiilijalanjälkeni pienentämiseksi. Pääasiallinen vähentämisen kohde on kulutus, sillä monesta muusta kohdasta ei ole enää juuri vähennettävää. Viime vuodesta viisastuneena aion pohtia asioiden sujumista joka kuun lopussa, jotta tavoite pysyisi kaikilta osin paremmin mielessä. Näin mahdolliset korjausliikkeet on helpompi tehdä ajoissa. Blogiin teen kuitenkin vain tämän vuosikoosteen.

Vielä pari vinkkiä teille, jotka kiinnostuitte hiilijalanjälkenne laskemisesta.

Laskuri tarjoaa mahdollisuuden käyttää sähkön- ja kaukolämmön kulutuksen kohdalla oletusarvoa, mutta kannattaa selvittää oma toteutunut kulutus. Minun kohdallani sekä sähkön- että kaukolämmönkulutus oli vain noin kolmanneksen tarjotusta oletusarvosta. Laskennan lopputuloksen kannalta näin suurilla eroilla on jo huomattava merkitys.

Toinen vinkkini koskee omien kulutusmenojen seurantaa. Hiilijalanjäljen laskentaa helpottaa kummasti, kun menonsa kirjaa jo alun alkaen niitä kategorioita käyttäen, joita laskurissa kysytään. Minulla on tapana kirjata menoni Takuusäätiön Penno-palveluun, johon olen tehnyt omia kategorioita laskurin käyttämille nimikkeille. Näin ne on helppo siirtää suoraan laskuriin. Ainoastaan laskurin kohtaa ’muut tavarat ja palvelut’ en ole Pennossa käyttänyt sellaisenaan, koska haluan tietää menoni tarkemmin. Tähän kategoriaan kuuluvien nimikkeiden menot on lopuksi helppo laskea yhteen.

Millaisia ajatuksia oman hiilijalanjäljen laskenta teissä herättää?

Mitä parhainta vuotta 2019 meille kaikille!

Vietin oikein hyvän ja leppoisan joulun. Söin hyvin ja herkuttelin sopivasti. Tein yllättävän hankalaksi osoittautunutta palapeliä ja kuuntelin samalla radiota. Kävin kävelyllä talvisessa metsässä. Nautin talon ja kaupungin hiljaisuudesta ja rauhasta.

Joulu loppui liian nopeasti. Kun radionkuuntelijat iloitsivat joululaulujen radiosoiton loppumisesta, minä harasin vastaan. En olisi halunnut vielä luopua joulusta! Kaupassa ostoskoriini päätyi edelleen piparkakkuja, suklaata ja joulutorttuja. Huvituin ajatellessani, että enköhän saa joulun loppumaan sentään ennen toukokuuta, toisin kuin tämä Siskonpedin joulumies.

Minulla on siis edelleen piparintuoksuinen joulu, joten Ilmastodieetti-vuoden yhteenveto on luvassa vasta ensi viikolla. Hiilijalanjäljen selvittäminen Suomen ympäristökeskuksen Ilmastodieetti-laskurilla vaatii sen verran paljon tietojen keruuta, tarkistamista ja laskemista, että haluan varata sitä varten riittävästi aikaa.

Olen miettinyt, mitä toivoisin uudelta vuodelta. Aion edelleen pyrkiä kohti pienempää hiilijalanjälkeä. Haluan myös pitää itsestäni parempaa huolta. Viime vuonna mietin paljon ravitsemusta ja syömistä, ja pyrin syömään enemmän ja paremmin. Tämä työ jatkuu edelleen. Myös liikkumista haluan lisätä ja saada siitä säännöllisempää. Elämässäni tuntuu monen asian kohdalla toistuvan kausittaisuus, ja näin on myös liikkumisen kanssa.

Minulle yksi tämän vuoden suuria kysymyksiä on asuminen. Viime vuonna kaupungissa asuminen tuntui monta kertaa niin pahalta, että asialle on tehtävä jotakin. On muutettava joko asuntoa tai asennetta. Kaipaan kovasti entisille asuinseuduilleni, mutta muutto on monimutkainen asia. Paikallaan pysymistä puoltavat sosiaaliset, taloudelliset ja käytännölliset syyt.

Ilmastosyitäkin on. Kun Kuopiossa oli jo talvi, lunta ja pakkasta, kuulin sääkuulumisia läheltä entisiä kotikulmiani. Vettä sataa, seitsemän lämmintä. Plusasteita, vesisadetta. Viime aikaiset säätiedot ovat olleet sekä plusasteita että vesisadetta, höystettynä niin liukkailla teillä, että on pitänyt kävellä nurmikon reunoja pitkin. Nurmikon reunoja, joulukuussa. Aurinkoisena päivänä näytti kuulemma keväältä.

En ole valmis vaihtamaan neljästä vuodenajasta kolmeen. Haluan kunnon talvet, niin kauan kun niitä riittää. Haluan edelleen viettää talveni toppahousuvyöhykkeellä.

Muutin Kuopioon 18 vuotta sitten. Ensimmäinen talveni täällä on yhä tuoreessa muistissa. Eteläisemmän Suomen talviin tottuneelle uudet maisemani olivat kuin talven ihmemaa. Ensimmäistä kertaa talvi tuntui loppuvan kesken. Tuosta talvesta lähtien olen voinut talviajat huomattavasti aiempia vuosia paremmin. Nautin olostani, enkä enää odota mieli maassa kevään tuloa. Itseni tuntien arvelen, ettei pääni kestäisi paluuta lämpimien ja pitkälti mustien talvien pariin.

Onneksi ikkunastani aukeaa kirkas ja valkoinen talvimaisema. Lämpömittari näyttää kymmentä pakkasastetta. Puissa on lunta, aurinko on juuri laskenut. Hain viereeni kupin kahvia ja piparkakkuja. Tässä hetkessä kaikki on hyvin.

Olen joulun aikaan miettinyt teitä kaikkia viime vuoden aikana kommentin jättäneitä tai sähköpostia kirjoittaneita. Teitä, jotka olette kertoneet, mitä kirjoitukseni ovat teille merkinneet. Lämmin kiitos teille kaikille keskusteluun osallistumisesta, ajatustenne jakamisesta ja kannustuksesta kirjoittaa edelleen. Kiitos jokaiselle raapustuksiani lukeneelle.

Toivon teille kaikille mitä parhainta uutta vuotta 2019!

Sääntelyä ja ohjaustoimia odotellessa

Maanantaina julkaistu ilmastopaneeli IPCC:n raportti lisäsi kierroksia ilmastonmuutoskeskusteluun.

Jos ilmastopäästöjen aiheuttama maapallon keskilämpötilan nousu aiotaan saada rajattua korkeintaan 1,5 asteeseen esiteolliseen aikaan verrattuna, kuten Pariisin ilmastosopimukseen on kirjattu, on toimien oltava kunnianhimoisempia kuin mihin maailman valtiot tähän mennessä ovat lupautuneet. Tämänhetkiset päästövähennyslupaukset tarkoittaisivat yli kolmen asteen lämpenemistä.

Raportin julkistamista seurannut keskustelu on ollut kiinnostavaa seurattavaa. Ihmiset vaativat poliitikoilta konkreettisia toimia ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Osa poliitikoista näyttää jatkavan samoja ympäripyöreitä puheita kuin tähänkin asti, mutta todellista kiinnostusta asian edistämiseksi ei näytä liiaksi olevan. Nämä ”juhlapuhujat” ovat usein lähellä eläkeikää olevia miehiä. Konkreettiset ja kunnianhimoiset toimenpide-ehdotukset ja vaatimukset toimeen ryhtymisestä tulevat pääasiassa poliitikkojen nuoremmalta polvelta ja naisilta.

Kansalaisten käymässä ilmastonmuutoskeskustelussa yksi asia on ihmetyttänyt minua jo vuosien ajan, ja sama puhe näyttää jatkuvan edelleen.

Ilmeisen suuri joukko ihmisiä odottaa poliittisia ohjaustoimia oman paljon ilmastopäästöjä aiheuttavan toimintansa suitsimiseksi. He osaavat määritellä hyvinkin tarkkaan ne asiat, joita ulkopuolisen tahon tulisi heidän elämässään rajoittaa.

Miksi he eivät tee näitä tekoja itse? Miksi tarvitaan arvovaltainen ulkopuolinen taho antamaan sopivasti keppiä – harva heistä tuntuu odottavan porkkanaa – näiden elämäntapamuutosten toteutumiseksi?

Eikö ole raskasta elää oman arvomaailmansa vastaisesti? Tuntea huonoa omatuntoa lomalentoja varatessaan, tarpeettomasti autolla ajaessaan tai poimiessaan ostoskärryyn taas lihaa, vaikka tuntisi tarpeelliseksi toimia toisin? Miksei huono omatunto riitä tekemään parempia valintoja? Miksi sen huonon omatunnon liennyttäminen halutaan ulkoistaa jonkun ulkopuolisen tehtäväksi?

Ihmettelen tätä siksi, että minulle olisi äärimmäisen raskasta elää oman arvomaailmani vastaisesti. Sisäisten ristiriitojen kanssa eläminen on kuormittavaa, varsinkin silloin kun kyse on jokapäiväisistä valinnoista. Elämä on huomattavasti onnellisempaa ja kevyempää, kun teen omien arvojeni mukaisia valintoja.

Asia ihmetyttää minua myös siksi, että useimmiten ihmiset kaipaavat vapautta ja inhoavat ylhäältä tulevia vaatimuksia. Kun sitä vapautta valintojen tekemiseen olisi tarjolla, halutaankin, että se vapaus otettaisiin pois ja tehtäisiin omatuntoa rasittavien valintojen tekeminen kalliiksi, hankalaksi tai mahdottomaksi.

Olen siitä ehdottomasti samaa mieltä, että ohjaustoimia tarvitaan. Kaikilla elämänalueilla tulisi suosia vähemmän päästöjä tuottavia vaihtoehtoja, ja näitä kohti tulisi kannustaa. On jo pitkään nähty tärkeäksi, että saastuttaja maksaa, ja tämän tulisi kauniin ajatuksen lisäksi näkyä myös käytännössä.

Mutta meillä jokaisella on mahdollisuus arkisiin ympäristötekoihin jo nyt. Ei tarvitse jäädä odottelemaan. Mitä parempi taloudellinen asema, sitä enemmän vaihtoehtoja on tarjolla.

Elämäntilanteita on erilaisia, eivätkä kaikille sovi samanlaiset keinot. Jos omatunto kolkuttaa, tiedät jo missä kohtaa haluaisit toimia toisin.

P.S. Jos kuulut näihin sääntelyä ja ohjaustoimia odottaviin ihmisiin, ensi kevään eduskuntavaalit antavat mahdollisuuden vaikuttaa asiaan. Kannattaa ottaa tarkkaan selvää puolueiden ja ehdokkaiden näkemyksistä ilmastonmuutoksen suhteen, jotta erottaa juhlapuheet todellisista aikomuksista. Nykyisiin kansanedustajiin voi olla yhteydessä sähköpostilla vaikka heti.

”Lennettäisiin se lento kuitenkin”

Viime aikoina on alettu yhä enemmän puhua tarpeesta vähentää lentomatkoja ilmastonmuutoksen vuoksi. Usein joku perustelee lentämistään sillä, että ”lennettäisiin se lento kuitenkin”.

Tämä perustelu oman lentomatkailun oikeuttamiseksi tuo mieleeni erään tilanteen niiltä ajoilta, kun olin ala-astetta käyvä koululainen. Luokkamme oli villi ja opettajallamme oli täysi työ yrittää ylläpitää edes jonkinlaista työrauhaa. Kun hän pyysi meitä oppilaita olemaan hiljaa, melu sen kun kasvoi, kun kaikkien piti päästä sanomaan, että ”mutta kun Mikko puhui!, Sanna kysyi!, Teemu häiritsi!, Jonna pelleili!” ja niin edelleen, loputtomiin.

Opettaja laittoi meidät kokeilemaan mitä tapahtuisi, kun jokainen pitäisi oman suunsa kiinni. Hän laski kolmeen ja luokkaan laskeutui hiljaisuus. Katselimme hiljaa toistemme hämmästyneitä kasvoja.

Niin. Lennettäisiinkö kaikki lennot, jos jokainen ottaisi vastuun omasta lentämisestään, eikä odottaisi vastuunottoa muilta?

Kun puhutaan ilmastonmuutoksen hillitsemisen moninaisista keinoista, joita meillä jokaisella olisi käytettävissämme, yksi yleisimmistä perusteluista olla tekemättä muutoksia elämässään – ihan aikuisten ihmisten suusta – on se, että kun muut eivät tee mitään. Kun ”Kiina ja Intia sitä!, Usa tätä!, Afrikassa niin!, Aasiassa näin!” – ja siihen vielä naapurit, työkaverit ja ystävät päälle. Ja hallitus ja eduskunta.

Asiaa on turha kaunistella, kyse on silkasta vastuunpakoilusta.

Sama asenne näkyy toistuvasti myös silloin, kun puhutaan lomaparatiisien roskaantumisesta tai turistien ylikuormittamista lomakohteista. Jostain syystä ilmeisen suuri osa matkailijoista ei ymmärrä olevansa osa ongelmaa, vaan heillä on käsitys jonka mukaan ongelmien syynä ovat ne muut turistit. Kummallisen ajatuskiemuransa mukaan he itse ovat vain ikävän tilanteen viattomia sivustakatsojia.

Ihminen on taitava löytämään selityksiä yrittäessään hiljentää omatuntonsa äänen.

Tähän loppuun sopii kuin nenä päähän yksi tv-ohjelmavinkki sekä lukuvinkit liittyen massaturismin haittoihin.

Ulkolinja: Turistit pysykää poissa

”Barcelona, Venetsia ja Dubrovnik houkuttelevat miljoonia matkailijoita. Kaupunkien asukkaat ovat kyllästyneet turistimassoihin ja moni on muuttanut pois, jotkut osoittavat mieltä matkailua vastaan ja estävät turistien pääsyn kaupunkiin.”

Tämä varsin pysäyttävä ja ajatuksia herättävä ohjelma on katsottavissa Yle Areenassa vielä viikon ajan.

Suomalaisperhe lähti unelmiensa matkalle, mutta turistien seassa ei mahtunut surffaamaan – Lomaparatiisit syödään, juodaan ja rakastetaan pilalle

Euroopan kulttuurikaupungeissa ihmiset marssivat kaduilla turismia vastaan – Suomessa liikaturismiin voidaan vielä valmistautua

Kärhämä Venetsiassa

Turismi tuhoaa luontoa ja ilmastoa – Asiantuntijoiden vinkit kestävään matkailuun

WWF:n raportti: Välimerestä tulossa muovimeri – jopa 40 prosenttia muoviroskista aiheutuu turismista

”Ollaan ympäristötietoisia, mutta lennetään Aasiaan 5 eri lennolla, mistä tulee hulluna päästöjä” – keskustele kestävästä matkailusta

Miten vähentää maailmantuskaa?

Tunnen huolta maapallomme tilasta. Mitä enemmän olen lukenut ja seurannut uutisointia esimerkiksi ilmastonmuutoksesta, luonnon monimuotoisuuden heikkenemisestä tai merien tilasta, sitä enemmän maailmantuskaa olen kokenut. Politiikan seuraaminen ei ole auttanut asiaa.

Tieto lisää tuskaa, sanotaan. Mielestäni se on vain osittain totta.

Jos tietoa kertyy vain sen osalta, mikä kaikki on pielessä tai menossa huonompaan suuntaan, tuska lisääntyy. Mutta jos lisäksi selvittää, mitä olisi mahdollista tehdä asioiden parantamiseksi, ja ryhtyy toimeen, tuska vähenee.

Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) viime vuoden lopulla julkaistu raportti kertoo, että Suomen kasvihuonekaasupäästöistä 68 prosenttia syntyy kotitalouksien kulutuksesta eli siitä, miten asumme, liikumme, syömme ja mitä ostamme. Tämä on tärkeä tieto, ja mielestäni hyvä uutinen.

Ajatelkaa, noin suuri osuus päästöistä johtuu meidän jokaisen elämäntavoista ja kulutuksesta.

Se tarkoittaa, että meillä on avaimet käsissämme aikamoiseen muutokseen. Meidän ei tarvitse jäädä odottamaan valtion tai EU:n määräyksiä tai ohjaustoimia, tai että se aina niin kovasti kaivattu joku muu tekee jotakin, tai että jostakin ilmaantuu tilanteen korjaava ratkaisu, vaan voimme toimia ihan itse! Jokainen omalta kohdaltamme, ja aloittaa saa vaikka nyt heti.

Ja mikä parasta: saamme paljon aikaan jo sillä, että teemme vähemmän!

Vähemmän lentomatkoja, vähemmän yksityisautoilua, vähemmän ostettuja ja vuokrattuja asuinneliöitä maksettavaksi ja ylläpidettäväksi. Vähemmän lihaa lautasella, vähemmän juustoa ruokavaliossa, vähemmän biojäteastiaan päätynyttä ruokaa. Vähemmän kaikenlaista turhaa kulutusta, joka päätyy vain kasvattamaan vyötärönseutuamme tai täyttämään kotiamme tavaroilla, joita emme todella tarvitse. Vähemmän vain harvoin tarvittavien tavaroiden ostamista, jotka voisimme tarvittaessa lainata tai vuokrata.

Ja mikä ihan yhtä hienoa: saamme tästä kaikesta jotakin enemmän, ja vielä jää annettavaksikin!

Enemmän tilaa ja rauhaa paikallisille asukkaille ympäri maailman turistikohteiden, enemmän säästynyttä luontoa paratiisisaarilla, enemmän hyvää omatuntoa, enemmän puhdasta ilmakehää. Enemmän löytyneitä paratiiseja kotimaassa ja lähialueilla, enemmän kotimaan luonnon ja kulttuurin arvostusta, enemmän kiinnostavia junamatkoja, enemmän nähtyjä maisemia matkan varrella. Enemmän rahaa muuhun kuin asumiseen, enemmän asumisen laatua, enemmän kohtaamista perheen kesken.

Enemmän raikasta ilmaa, enemmän kertyneitä kilometrejä pyörällä ja kävellen, enemmän tukeamme joukkoliikenteen kehittämiselle. Enemmän lihaksia, enemmän hapenottokykyä, enemmän tilaa vatsan ja housujen vyötärönauhan välissä. Enemmän havaittuja vuodenaikojen mukanaan tuomia muutoksia, enemmän linnunlaulua, enemmän rentoutumista, mielenrauhaa ja virkeyttä. Enemmän iloa. Enemmän työtehoa, enemmän jaksamista arkeen, enemmän uusia ajatuksia.

Enemmän kasviksia ja väriä lautasella, enemmän raikkautta, enemmän uusia makuja. Enemmän terveyttä, enemmän keveyttä, enemmän hyvää oloa. Enemmän käyttämättömiä lääkäriaikoja, enemmän säästöä lääkekuluissa.

Enemmän säästynyttä rahaa, enemmän kuukausia ilman luottolaskuja. Enemmän aikaa, enemmän merkityksellistä tekemistä. Enemmän arvostusta sille mitä meillä jo on, enemmän loppuun asti käytettyjä vaatteita ja tavaroita, enemmän tilaa kotona. Enemmän kanssakäymistä ystävien, naapurien ja tuttujen kesken, enemmän tukeamme tavaroita vuokraaville yrityksille. Enemmän tavaroiden ja vaatteiden korjaamista, enemmän kannattavuutta erilaisille korjaajille ja kunnostajille.

Enemmän veroeuroja Suomeen, enemmän yhteistä hyvää. Enemmän osallistumista meille kaikille tärkeän asian hyväksi.

Enemmän mahdollisuuksia tuleville sukupolville. Enemmän hyviä muistoja meistä.

Muovi ja teot ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi

Muoviton maaliskuu sai minut ärsyyntymään ja huolestumaan. Ärsyyntymään, koska tiesin sen johtavan asioiden liialliseen yksinkertaistamiseen ja mittasuhteiden hämärtymiseen, ja huolestumaan siksi, että se veisi jälleen kerran tilaa huomattavasti tärkeämmältä ilmastokeskustelulta.

Ilmastoasioista on pitkään puhuttu varsin varovasti. On haluttu varoa pelottelua ja syyllistämistä, ja annettu vinkkejä helpoista ympäristöteoista, jotka vaatisivat ihmisiltä mahdollisimman vähän vaivannäköä ja elämäntapojen muuttamista. Varmasti kaikkein eniten on käyty keskustelua siitä, pitäisikö ostokset kaupan kassalla pakata muovi-, paperi- vai kangaskassiin.

Muoviton maaliskuu oli jatko-osa tälle jo vuosia kestäneelle muovipussikeskustelulle, josta tulisi päästä vauhdilla eteenpäin. Kampanja tarjosi jälleen kerran hyvää mieltä tuottavan, yksinkertaisen keinon toimia ympäristön hyväksi.

Mikä ongelma tässä on?

Sillä aikaa, kun keskitymme muovin käytön vähentämiseen ja muovin paheksuntaan, ilmastonmuutos etenee. Se ei odota.

Sitran blogissa muoviteollisuuden ja muovien kierrätyksen asiantuntija Lassi Hietanen kirjoittaa kuin olisi lukenut ajatukseni:

”Meillä länsimaisilla ihmisillä on ilmastonmuutoksen takia käsillä todella suuria elämäntapamuutoksia, jotka pitäisi tehdä heti. Aika pieni asia eli muovi on noussut mediassa suureksi uutiseksi. Olemmeko nyt keksimässä verukkeita, joilla huomio saadaan pois ikävistä asioista, kuten siitä, että ilmaston takia pitäisi luopua autoilusta, lentämisestä, lihansyönnistä ja siten myös lihaa syövistä lemmikeistä?”

Hänen mukaansa muovi on ”hirveä roskaamisongelma, mutta muuten se on ympäristöongelmana pieni.”

Yksittäisellä ihmisellä on lukuisia oikeasti vaikuttavia keinoja ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi, eikä muovin välttäminen ole yksi niistä. Teknologian jatkuvasti kehittyessä mahdollisuudet vähäpäästöisempään elämään vielä lisääntyvät. Kehityksen etenemistä ei kuitenkaan tarvitse jäädä odottelemaan, vaan keinoja oman elämän ilmastotekoihin voi valita esimerkiksi Sitran 100 fiksua arjen tekoa -sivustolta tai tästä Kodin Kuvalehden jutusta Ahdistaako ilmastonmuutos? 7 tekoa, joilla on oikeasti merkitystä.

Ilmastonmuutoksessa ja keinoissa sen hillitsemiseksi on kyse tiedossa olevista faktoista, ei pelottelusta tai syyllistämisestä. Kuka tekee ja minkä verran, tai tekeekö joku toinen yksilö, perhe, valtio tai manner enemmän tai vähemmän – se ei ole olennaista. Meidän kaikkien tulisi toimia omien mahdollisuuksiemme ja voimavarojemme mukaan, mutta tarvitsemme myös yhteistyötä. Voimme päivitellä loputtomiin miten vähän joku muu tekee, mutta jos emme itse ryhdy toimeen ja ota vastuuta omalta osaltamme, on epäreilua odottaa sitä muiltakaan.

Yksittäisen ihmisen tekojen vaikutusta ei myöskään sovi väheksyä. Kun alamme muuttaa elämäntapojamme, se vaikuttaa ympärillämme oleviin ihmisiin. Esimerkin voima on valtava, sillä se näyttää konkreettisesti, että mahdollisuuksia toimia toisin on olemassa. Ilolla olen seurannut esimerkiksi nousevaa kiinnostusta sähköpyöräilyä kohtaan. Kun yhä useampi huristaa työpaikalleen auton sijaan (sähkö)pyörällä, se antaa muillekin signaalin miettiä asiaa omalta kohdaltaan.

On ymmärrettävää ja tervettä reagoida ajatukseen ilmastonmuutoksen etenemisestä ja vaikutuksista huolestumalla ja ahdistumalla. Paras keino voida paremmin on tehdä konkreettisia ilmastonmuutosta hillitseviä tekoja, ei yrittää olla ajattelematta koko asiaa. Itse toiminnan lisäksi myös monilla ilmastoteoilla on elämänlaatua parantava vaikutus.

Haluan vielä sanoa muutaman sanan ajattelutavasta, joka ilmastonmuutoksen torjunnasta käytävässä keskustelussa usein nousee esiin, ja joka minua hieman vaivaa.

Minä olen valinnut olla lapseton. Olisiko mielestänne reilua, että katsoisin siihen vedoten oman osuuteni kuitatuksi, ja jättäisin ilmastoteot teille muille?

Minä en harrasta matkailua, eli en liiku lentämällä enkä laivalla, koska se ei kiinnosta minua ollenkaan. Minulla on hyvin vähän tarvetta henkilöautolla liikkumiselle, eikä minulla ole ajokorttia. Olisiko reilua todeta, ettei minun tarvitse tehdä enää mitään, ja odottaa teiltä muilta elämänmuutoksia ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi?

Tosiasia on, että minun kohdallani elämä ilman vanhemmuutta, matkustamista ja henkilöautoa ovat nollapiste. En ole luopunut niistä, koska en ole mitään niistä koskaan halunnutkaan. Miten voisin ajatella, ettei minun tarvitse tehdä enää mitään tai luopua mistään omassa elämässäni, mutta odottaisin muiden tekevän elämänmuutoksia hiilijalanjälkensä pienentämiseksi?

Meillä on vain tämä yksi maapallo. Ilmastonmuutos ei tunne valtioiden rajoja. Kaikki tuottamamme ilmastopäästöt menevät samaan kassaan ja vaikuttavat meihin kaikkiin. Mutta ikävä kyllä eniten päästöjä aiheuttavat ja eniten kärsimään joutuvat ovat suurelta osin kaksi eri ihmisjoukkoa.

Aivan jokainen meistä voi tehdä paljon enemmän kuin jättää hedelmäpussit kauppaan.

Luettavaa, katsottavaa ja kuunneltavaa

Kokosin teille kiinnostavia lukuvinkkejä, sekä kaksi tv-vinkkiä ja radiovinkin. Aloitetaan katsottavalla ja kuunneltavalla:

Spotlight: Hitaasti käynnistyvä muovinkeräys

Ohjelma on monipuolinen ja tuhti tietopaketti muovista, ja siitä selviää esimerkiksi paljonko muovia Suomessa päätyy kierrätykseen, mitä muovijätteelle tapahtuu, miten puhdasta kierrätettävän muovin tulisi olla, ja mitä erilaisista muovilaaduista tehdään. Lisäksi ohjelmassa on tietoa mikromuovin lähteistä, ja miten hyvin jätevedenpuhdistus niistä selviää.

A-Studio: Pysähtyykö ilmastonmuutos kuluttajien valinnoilla?

Kuluttajien vaikutusmahdollisuuksista ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi keskustelevat Myrskyvaroitus -yhdistyksen puheenjohtaja Timo Tyrväinen ja Luonnonsuojeluliiton suojeluasiantuntija Otto Bruun. Ohjelmassa tavataan myös kaksi kulutustaan vähentänyttä suomalaista.

Sari Valto: Onko maailman tulevaisuus kuluttajien käsissä?

Sari Valton vieraina ovat hävikkiruokaravintolaa Helsingissä pyörittävä Johanna Kohvakka ja ympäristötalouden ja johtamisen professori Lassi Linnanen. Ohjelmasta selviää monta mielenkiintoista asiaa, kuten se, että elintarvikkeen koko elinkaaren hiilijalanjäljestä pakkauksen osuus on enintään kaksi prosenttia. Ohjelma etenee aika hajanaisesti, mutta älkää antako sen häiritä, sillä ohjelma käsittelee ekologisempia valintoja ja kuluttajan vaikutusmahdollisuuksia varsin monelta suunnalta tarjoten samalla paljon käytännön vinkkejä.

Johanna Kohvakka ja Liisa Lehtinen: Hyvä, paha muovi

”Muovisilla pakkauksilla on merkittävä rooli ruokahävikin ehkäisyssä ja siten ilmastonmuutoksen vastaisessa taistelussa.”

Laajasta jutusta käy ilmi, että muovin ympäristökuormitus on varsin pieni, ja että muovin koko elinkaaren hiilijalanjälki on pienempi kuin esimerkiksi paperin ja kartongin. Siitä löytyvät vastaukset myös kysymyksiin, miksi biomuovi on viherpesua, ja miksi tavallinen muovi on parempi ratkaisu kuin biohajoava muovi. Tekstissä käsitellään myös muoviroskan ja mikromuovin aiheuttamia ongelmia, sekä muovin kierrätystä. Jutusta löytyy myös vinkkejä kuluttajille kertakäyttömuovin käytön vähentämiseksi.

Emma Hinkula, Yle: Huonon maineen saanut muovi on usein järkevin pakkausmateriaali – kunhan sitä käyttää vastuullisesti

Ylen jutussa Teknologian tutkimuskeskus VTT Oy:n tutkija Heidi Peltola kertoo hyviä esimerkkejä siitä, minkälaisissa kohteissa muovi on ainakin toistaiseksi paras materiaalivaihtoehto. Jutussa on asiaa myös merien roskaantumisesta, muovin kierrätyksestä, ja siitä, mitä muovin totaalisen välttelyn sijaan kannattaisi tehdä.

Lassi Hietanen: Muovit: ympäristö- vai roskaamisongelma?

Tämä teksti ansaitsee vielä erikseen maininnan lukuvinkeissä, vaikka linkki siihen jo tekstissä olikin. Jutussa on kiinnostavaa tietoa muovin aiheuttamista ongelmista, mikromuovista, ja muovin kierrätyksen haasteista ja sen tulevaisuudesta. Se myös tarjoaa mielenkiintoisen näkökulman siihen, miksi elintarvikepakkauksille asetetaan nykyään niin suuria vaatimuksia. Sille joskus liialliseltakin näyttävälle elintarvikkeiden pakkaamiselle on hyvä syy.

Julia Thurén, Image: Avaaja Lassi Linnanen: ”On tabu sanoa, että älä osta.”

”Kahdeksankymmentä prosenttia kasvihuonekaasuista voidaan johtaa loppukuluttajaan. Jos emme ostaisi koko ajan uusia autoja, vaatteita tai sipsejä, niin niitä ei myöskään valmistettaisi. Ekologista elämäntapaa yritetään brändätä kalliiksi, mutta oikeasti kyse on vain siitä, että jättää ostamatta asioita.”

Näin sanoo Imagen jutussa ympäristötalouden ja -johtamisen professori Lassi Linnanen. Jutussa on mielenkiintoisia ajatuksia kulutuksen vähentämisestä ja sen seurauksista. Linnanen vastaa myös toimittajan kysymykseen, eikö kuluttajan syyllistäminen ole typerää, kun suuria rakenteita pitäisi muuttaa? Linnasen vastaus saa kunnian päättää tämän tekstin:

”Ilman kulutuksen suunnanmuutosta muut toimenpiteet ovat riittämätömiä, ja meillä alkaa olla ilmastonmuutoksen kannalta kiire. Ihmiset voivat lopettaa liikakulutuksen tässä ja nyt.”

100 fiksua arjen tekoa ympäristön hyväksi

Olen tänä vuonna keskittynyt miettimään, miten ilmastoystävällisiä elämäntapani ovat, ja mitä voisin vielä tehdä hiilijalanjälkeni pienentämiseksi.

Hain vinkkejä Sitran 100 fiksua arjen tekoa -sivustolta. Sitra kertoo hankkeestaan näin: ”100 fiksua arjen tekoa on konkreettinen esimerkki toimista, joilla edistetään vastuullista kuluttamista ja tuetaan luonnon kantokykyä kunnioittavia elämäntapoja.”

Elämäntapatesti

Aloitin tekemällä elämäntapatestin, ja sain hiilijalanjälkeni kooksi 5600 kiloa. Jos voisin vastata kahteen testin kysymykseen (huonelämpötila talvikaudella ja juuston käyttö) toisin, hiilijalanjälkeni pienenisi 4600 kiloon. Jos vielä vähentäisin teen tai kahvin juomista alle kolmeen kupilliseen päivässä, hiilijalanjälkeni pienenisi 4400 kiloon. Muiden kysymysten osalta en voi enää tilannetta parantaa.

Talvikauden huonelämpötilaksi tasainen noin 19 asteen lämpötila olisi hyvä, mutta ongelmaksi muodostuu korvausilmaventtiileistä tulevan vedon aiheuttama kylmyys. Etsin viime talvena sopivaa sisälämpötilaa. Kun sängyn vieressä lämpötila oli noin 20 astetta, ikkunan luona oli vain noin 14 astetta. Nukkuessa tuli helposti liian kuuma, huoneen keskiosassa kirjaa lukiessa oli niin viileää, että tarvitsin lämpimän vaatetuksen lisäksi vilttiä lämmikkeeksi, ja ikkunan luona oli vedon vuoksi liian kylmä.

Testiä tehdessäni ajattelin asuntoni lämpimimmän paikan lämpötilaa, joka oli talvella noin 20 astetta, mutta huomaan nyt, että vastausvaihtoehto ’noin 19 astetta’ olisi ollut todenmukaisempi. Kun tein testin uudelleen tällä vaihtoehdolla, sain hiilijalanjälkeni kooksi 5300 kiloa.

Sitten se juusto. Vuosien ajan käytin vain kesällä vähän mozzarellaa ja fetajuustoa. Hiljattain aloin laittaa, voisi sanoa olosuhteiden pakosta, leivän päälle juustoa.

Aloin tänä keväänä kiinnittää tarkempaa huomiota monin tavoin puutteelliseen syömiseeni, ja havaitsin, että saan liian vähän sekä proteiinia että energiaa. Olen nuoresta asti kokenut syömisen vaikeaksi, ja toivonut, että joku keksisi pillerin, josta voisi saada kaiken tarvittavan energian ja ravintoaineet. Kun ei ole ruokahalua, vaan syöminen on hengissä pitävä välttämättömyys, olen pitänyt tärkeänä syödä sitä mikä kulloinkin sattuu maistumaan. Ruokahalun puuttuessa ruoanlaitto tuoksuineen ei kiinnosta, joten syön pääasiassa leipää, hedelmiä ja välillä kaurapuuroa pähkinöillä. Kesällä maistuvat vesipitoiset kasvikset ja hedelmät.

Jo ajatus erityisen proteiinipitoisista ruoka-aineista aiheuttaa minulle pahoinvoivan olon, joten valitsin helpoimman mahdollisen keinon: aloin lisätä leivän päälle juustoa. Ensimmäisen pakkauksen verran juusto maistui, sen jälkeen siitä tuli pakkopullaa. Ajatus juuston ilmastovaikutuksista ei myöskään paranna oloani. Näyttää siis siltä, että juusto lähtee leivältäni. On keksittävä parempia keinoja.

Ilman juustoa leivän päällä juustonkäyttöni on niin vähäistä, että laskurissa todenmukaisin vastaus olisi ’ei lainkaan’. Silloin hiilijalanjälkeni koko olisi 4600 kiloa.

Kahvia voisin juoda vähemmän. Olen miettinyt kahvinjuonnin vähentämistä tai siitä luopumista, sillä se tekee minut hermostuneeksi. Teen olen jo korvannut erilaisilla haudukkeilla. Jos joisin kupillisen kahvia aamuisin, hiilijalanjälkeni vähenisi 4400 kiloon. Jos vaihtaisin myös aamukahvin esimerkiksi mausteiseen haudukkeeseen, hiilijalanjälkeni olisi 4100 kiloa.

100 fiksua arjen tekoa, millaisia vinkkejä löysin?

Liikkumisen ja matkailun osioista vinkkejä ei löytynyt, sillä en harrasta matkailua ja liikun kävellen.

Asumiseen liittyviä vinkkejä ei myöskään löytynyt. Käytössäni ovat jo vuokralla asuvalle kerrostaloasukkaalle soveltuvat keinot. Viimeisimpinä otin käyttöön tiskin ja pyykin pesulämpötilan alentamisen, sekä pyykinpesun harventamisen ja täysien koneellisten pesemisen.

Ruokaan liittyviä vinkkejä löytyi kaksi, luomun ostaminen ja vegaaniksi ryhtyminen. Ostan luomua, kun se on mahdollista ja järkevää, mutta aina se ei ole. Jos luomutuotteen laatu on heikompi, tai jos valittavana ovat ulkomainen luomutuote ja tavanomaisesti tuotettu kotimainen tuote, en valitse luomua. Vegaaniksi ryhtyminen on ajatuksena kiinnostava, mutta kun syöminen on jo muutenkin vaikeaa, en pidä järkevänä karsia ruokavaliotani entisestään. En syö lihaa, ja kalaa syön muutaman kerran vuodessa. Juustoa käytän jatkossa vain vähän, kananmunia kykenen syömään ehkä tusinan vuodessa, ja maitotuotteita en käytä, mutta näitä on jonkin verran muissa ostamissani tuotteissa.

Palveluihin liittyviä vinkkejä löytyi yksi: osta vain kierrätettyä. Tähän en allergisena ja herkkänenäisenä voi lähteä mukaan. Teen parhaani pyrkimällä kuluttamaan vain vähän eli sen verran kuin todella tarvitsen.

Hyviin tekoihin liittyviä vinkkejä löytyi yksi: osta ikimetsää sadalla eurolla vuodessa. Tämä onnistuisi, sata euroa vuodessa tarkoittaa reilua kahdeksaa euroa kuukaudessa. Tämän laitan listalle ja toteutan.

Lopuksi

Olen yhtaikaa hämmentynyt, pettynyt ja ilahtunut siitä, miten vähän uusia vinkkejä sivustolla oli tarjota. Uusien vinkkien vähäinen määrä kertoo siitä, että teen jo paljon. Vain harvassa asiassa voin toimia nykyistä ilmastoystävällisemmin.

100 fiksua arjen tekoa -vinkkien lisäksi on toki olemassa myös muita, pienempiä ympäristötekoja, esimerkiksi viime aikoina paljon puhuttanut muovin (tai muun pakkausjätteen) vähentäminen. Muovin käyttö on lähtenyt käsistä, mutta muovi ei ole ollenkaan niin yksinkertainen asia kuin viimeaikainen muovipaheksunta antaa ymmärtää. On monia muovia suurempia ympäristöongelmia, joihin tulisi nopeasti tarttua ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi.

Olen kirjoittanut muovista kierrätyksen kannalta täällä. Seuraava tekstini käsittelee muovia toisesta näkökulmasta.

Suosittelen ihan jokaiselle: käykää katsomassa Sitran 100 fiksua arjen tekoa ilmastoystävällisempään elämään. Vinkit on jaettu edellä mainittujen osa-alueiden (liikkuminen, matkailu, asuminen, ruoka, palvelut, hyvät teot) lisäksi kolmeen eri tasoon sen mukaan, miten suuri vaikutus niistä aiheutuu.

Omalla kohdallani olen lähtenyt liikkeelle ympäristöteoista, joilla on suurin vaikutus, ja sallinut itseni ottaa jätteen vähentämisen kohdalla vähän rennommin. Vähentämällä kaikkea kulutustani on jätteen määrä samalla vähentynyt, vaikken ole siihen varsinaisesti keskittynyt. Nyt kun monet muut ympäristöystävälliset toimintatavat ovat osa arkeani, alkaa olla aika kiinnittää tarkemmin huomiota myös jätteen vähentämiseen.

Muistutan vielä lopuksi, että Suomen ympäristökeskuksen Ilmastodieetti-laskuri on tässä mainittua elämäntapatestin laskuria tarkempi. Se tarkastelee kaikenlaista kulutusta tarkemmin, ja tuloksena on suurempi hiilijalanjälki.

Paperinkulutuksen vähentäminen

Ilmastodieetti-laskurin kulutusta tarkastelevassa osiossa lehdet, kirjat ja paperi muodostavat oman erillisen osansa. Se sai minut miettimään paperinkulutuksen vähentämistä. Koska laskuri määrittelee hiilijalanjäljen koon kulutetun euromäärän mukaan, kaikki paperinkulutus ei tuloksessa näy.

Postiluukussani on jo monta vuotta ollut tarra ”ei mainoksia ja ilmaisjakelua”. Paperilaskut ovat aikoja sitten vaihtuneet e-laskuihin. Nämä keinot vähensivät kotiin tulevan paperin määrää jo paljon. Lisää vähennystä tuli, kun minimalismiin tutustumisen myötä lopetin useamman kodin- ja sisustuslehden tilauksen, ja vähensin lehtien irtonumeroiden ostamista.

Minulle tuli puolen vuoden ajan sanomalehti lauantaisin ja sunnuntaisin. Aluksi tuntui ihanalta lukea lehteä viikonloppuaamuisin, mutta loppuvaiheessa se tuntui välillä lähinnä velvollisuudelta ja lopulta tarpeettomalta. Kun tilaus muutama kuukausi sitten päättyi, ajattelin, että jos kaipaan viikonloppulehteä, voin aina käydä ostamassa sellaisen kioskilta.

Tällä hetkellä minulle tulee lahjatilauksena yksi aikakauslehti. Lehtien irtonumeroita ostan hyvin harvoin, lähinnä tilapäisessä mielenhäiriössä, kun olen allapäin ja kaipaan pientä hemmottelua. Silloin saatan unohtaa, ettei kaupan lehtihyllystä juuri löydy lehtiä, joita todella haluaisin ostaa. Näin tapahtuu muutaman kerran vuodessa.

Miten voisin vielä vähentää paperinkulutustani?

Lehdet

Lehtiä voi tulla postiluukusta myös tilaamatta. Kun kaikki erilaiset asiakas- ja jäsenlehdet sattuivat tulemaan lyhyen ajan sisällä, ja kasautuivat pöydälle odottamaan lukemista, päätin tehdä asialle jotakin. Mitkä niistä todella halusin lukea, ja mitkä tuntuivat lähinnä velvollisuuksilta?

Sähköyhtiön lehden olisin voinut kaikki nämä vuodet laittaa suoraan paperinkeräykseen, mutta luin sen silti. Siinä ei ollut minulle yhtään mitään. Kolmessa jäsenlehdessä oli usein mielenkiintoista luettavaa, mutta jostain syystä ne odottivat lukemista joskus pitkäänkin. Lopulta niiden lukeminen muuttui velvollisuudeksi. Erään yrityksen asiakaspostitus on turhaa paperijätettä. Aion lopettaa koko asiakkuuden, jolloin myös postitus loppuu.

Kirjoitin neljä sähköpostia, joissa ilmoitin lukevani lehdet mieluummin netissä. Tämä muutaman minuutin homma olisi pitänyt tehdä jo vuosia sitten. Oloni keventyi välittömästi. Jäsenlehtien ilmestymisestä ilmoitetaan sähköpostilla, joten niiden lukeminen ei pääse unohtumaan.

Hyvin pienellä vaivalla sain lopetettua lehtipinon kertymisen ja siitä seuraavan velvollisuudentunteen. Samalla vähensin paperijätettä.

Kirjat

Olen ulkoistanut kirjahyllyni kirjastoon. Kotoani löytyy yleensä enemmän kirjaston kirjoja kuin omiani; tällä hetkellä omistan vain kolme.

Kirjat ovat ihania! Luen paljon, mutta yritän välttää kirjojen ostamista. Tilaan vuosittain syntymäpäiväkseni ja jouluksi muutaman kirjan, joita en saa kirjastosta, ja joita ei ehkä koskaan tulla kääntämään suomeksi, ja lahjoitan ne luettuani kirjastolle. Harkitsen ostokseni tarkkaan. Kirjapaketin avaaminen on vuoden parhaita hetkiä, ja tästä suuresta ilosta en aio luopua.

Kesäisin käyn kirjatapahtumassa, jonka houkutuksia on vaikea vastustaa. Mukaani tarttuu aina jonkinlainen pino kesälukemista. Tänä vuonna pyrin harkitsemaan ostoksiani tarkemmin. Yritän karsia ostoksiani niin, että ostan mukaani vain erityisen merkityksellisiksi kokemani kirjat. Muiden kirjojen kohdalla voin laittaa kirjan nimen muistiin, jotta voin myöhemmin katsoa, löytyisikö sitä kirjastosta.

Muu paperi

Olen vuosien kuluessa onnistunut vähentämään paperitavaran kulutustani. Ajat ja tavat ovat muuttuneet.

Ostan yhden kalenterin ja muutaman postikortin vuodessa. Nippu kirjekuoria kestää vuosia, niin harvoin kirjekuoren tarvetta nykyään enää on. Päiväkirjan kirjoittamista varten ostan tarvittaessa muistikirjan tai vihon. Valitsen yksinkertaisen ja edullisen, sillä kun otan käyttööni uuden muistikirjan, silppuan samalla edellisen.

Suosisin monestakin syystä mielelläni kierrätyspaperista tehtyä muistikirjaa tai vihkoa, mutta niitä on kirjakaupassa tarjolla ihmeen vähän. En pidä kovalle valkoiselle paperille kirjoittamisesta, millaista suurin osa kaupan valikoimasta viimeksi käydessäni oli. Kierrätyspaperi tai muu pehmeämpi paperi tuntuu mukavammalta kynän alla. Sävyltään pehmeämpi paperi on myös kaksin verroin ilo silmälle, kun paperista heijastuva valo ei häikäise silmiä.

Muistilappuja tai -lehtiöitä en ole ostanut enää vuosiin. A4-paperia tulee aina jostakin enemmän kuin tarpeeksi kauppalistojen tekemistä varten. Esimerkiksi yhden ainoan petauspatjan tilaus tuotti minulle samat tilaustiedot viidellä (!) eri paperilla. En käsitä mitä järkeä siinä on, mutta niistä papereista teen taas 40 kauppalistaa.

Lopuksi

Vuosien ajan postiluukun kolahdus oli minulle suuri ilo. Se tarkoitti mainoskatalogeja, aikakauslehtiä ja kaikenlaista muuta paperia. Kun aloin tarkemmin miettiä, mitä jätepaperikasaan oikein päätyi, suhtautumiseni postiluukun kolahdukseen muuttui.

Postiluukkuni ei ole koskaan ennen kolahtanut niin harvoin kuin nykyään. Välillä menee viikkoja ilman postia. Kirjoitettuani ne edellä mainitut neljä sähköpostia, sain välillä kadonneen postiluukun kolahdukseen liittyvän ilon takaisin, mutta aivan eri merkityksessä kuin ennen.

On ilo tietää, että kun postiluukku kolahtaa, sieltä tuleva posti on todella joko merkityksellistä tai toivottua.

Ajatuksia vedenkulutuksen vähentämisestä

Vedenkulutuksen vähentämiseksi on erilaisia keinoja, joista edellisen kirjoitukseni aiheena olleet vakiovirtausventtiilit ja vettä säästävä suihkusuutin ovat helpoimmat. Niiden avulla vettä säästyy, vaikkei omassa käyttäytymisessään muuttaisi mitään. Muut keinot veden säästämiseksi vaativat enemmän ajatusta, keskittymistä ja uudenlaisten tapojen oppimista.

Olen pyrkinyt monin tavoin vähentämään vedenkulutustani, ja verrattuani viimeisintä vesilaskuani vuodentakaiseen huomasin sen tuottaneen tulosta. Valitettavasti taloyhtiössäni vesilaskut tulevat miten sattuu, joten jouduin laskemaan pidemmän aikavälin vedenkulutuksestani päiväkohtaisen keskiarvon, minkä avulla selvitin vuoden laskennallisen kulutukseni. Kumpanakaan vuonna en ole laskelmassa käytettyinä päivinä ollut esimerkiksi matkoilla, joten sen suhteen laskelmat ovat vertailukelpoiset. Viime vuonna saatoin maalata seiniä noihin aikoihin, millä on voinut olla jonkin verran vaikutusta vedenkulutukseen. Toisaalta laskennassa käytetty ajanjakso on viime vuoden osalta yli kuukauden pidempi, joten se tasoittaa laskelmaa.

Laskelmani mukaan vedenkulutukseni on vähentynyt niin, että vuositasolla säästö tarkoittaisi 4,45 kuutiota (4450 litraa) kylmää ja 0,82 kuutiota (820 litraa) lämmintä vettä. Rahaksi muutettuna se tarkoittaa kahdenkympin säästöä kylmän veden ja kympin säästöä lämpimän veden osalta. Taloyhtiössäni kylmä vesi maksaa 4,52 euroa ja lämmin 12,70 euroa kuutiolta.

Säästö voi kuulostaa etenkin rahassa mitaten pieneltä, mutta yhden hengen taloudessa jo valmiiksi säästäväisen ihmisen on vaikea saavuttaa erityisen suuria lisäsäästöjä oikeastaan millään elämän alueella. Tilanne näyttäytyy erilaisena, kun sitä miettii väestötasolla. Mitä jos esimerkiksi joka kolmas suomalainen kotitalous päättäisi alkaa säästää vettä? Sillä olisi jo merkitystä esimerkiksi energiankulutuksen vähenemisenä.

Millä keinoilla vedenkulutukseni on vähentynyt?

Viime vuonna minulla ei vielä ollut vakiovirtausventtiileitä, nyt on. Olen kiinnittänyt huomiota vedenkulutukseeni lähes joka saralla. Wc:n käyttöä en ole muuttanut, se kuluttaa minkä kuluttaa.

Pyykinpesu

Olen pyrkinyt vähentämään pyykinpesua, mutta sen vaikutukset tuskin näkyvät laskelmassa vielä kovin paljoa. Asia on edelleen työn alla, mutta muutosta parempaan on jo tapahtunut. Aiemman tekstin kommenteissa käydystä keskustelusta on ollut hyötyä, se on laittanut minut ajattelemaan asiaa tarkemmin. Olen onnistunut siirtämään pesukoneen käynnistämistä ja keksinyt keinoja välttää erillisten koneellisten pesemistä.

Astioiden pesu

Tiskaan harvemmin kuin vuosi sitten. Tähän vaikutti yksi pieni muutos: hankin enemmän kahvilusikoita. Aiemmin lusikat loppuivat kesken, ja tiskasin joko yksittäisiä lusikoita juoksevan veden alla tai pienemmän tiskin useamman kerran viikossa. Välillä tiskasin kahvilusikoiden lisäksi erikseen myös yksittäisiä mukeja.

Nykyään tiskaan noin kerran viikossa. Olen myös tarkempi juoksevan veden alla tiskaamisen suhteen. Tiskaan tarvittaessa erikseen esimerkiksi ruoanlaitossa tai leivonnassa erityisen likaiseksi tai rasvaiseksi tulleen astian, mutta muuten vältän juoksevan veden alla tiskaamista.

Olen kiinnittänyt huomiota myös siihen, minkä verran otan pesuvatiin vettä ja miten lämmintä se on. Noin puoli vadillista pesuun ja saman verran huuhteluun riittää, eikä veden tarvitse olla kovin kuumaa. En ollenkaan pidä suojakäsineistä, joten en käytä sellaisia myöskään tiskatessani. Sopivan lämmin vesi tekee tiskaamisesta mukavampaa ja säästää myös käsien ihoa kuivumiselta. (En ole myöskään käsivoiteiden ystävä.) Tiskit puhdistuvat hyvin matalammassakin lämpötilassa.

Peseytyminen

Olen pyrkinyt säästämään peseytymiseen kuluvaa vettä pidentämällä hiustenpesuväliä, sillä pitkien ja paksujen hiusten pesuun kuluu paljon vettä. Lyhythiuksinen saattaa selviytyä suihkusta muutamassa minuutissa, minulta se aika kuluu pelkästään hiusten kasteluun.

Peseydyn tarpeen mukaan ja vain silloin suihkussa, kun pesen myös hiukset. Muuten peseydyn vähemmän vettä kuluttavilla tavoilla, kuten hanan alla tai pesualtaan käsisuihkun avulla. Olen huomannut sen jopa suihkua kätevämmäksi pikaisessa peseytymisessä, koska se ei kastele suihkutilaa yhtä laajalti ja sen virtaama on suihkua pienempi.

Jo vuosien ajan olen etsinyt parhaiten toimivaa ratkaisua hiustenpesuun. Olen kokeillut erilaisia nestemäisiä shampoita, palashampoita ja jopa tavallisia palasaippuoita.

Kokeilemani nestemäiset shampoot, miten hellävaraiset ja luonnonmukaiset tahansa, ovat kuivattaneet päänahkani kutisevaksi ja/tai hilseileväksi. Hoitoaine voisi auttaa, mutta kun en sitä muuten tarvitsisi, niin en ole sellaista käyttänyt. Hiuksistani tulee nestemäisellä shampoolla muutenkin liukkaat ja päätä myöten valuvat. Nestemäisten shampoiden kanssa harmina on ollut myös lyhyt pesuväli: hiukset on pestävä joka toinen päivä, jos niiden haluaa pysyvän siisteinä.

Vielä ei ole tullut vastaan nestemäistä shampoota, joka olisi ollut hyvä sekä hiuspohjalle että hiuksille. Palashampoot ja -saippuat tai pelkkä vesipesu ovat puolestaan aiheuttaneet toisenlaisia harmeja.

Mikä tahansa kokeilemani palashampoo tai -saippua on ollut hiuspohjalleni aivan loistava, ei tietoakaan kutinasta tai hilseilystä. Hiukseni ovat myös pysyneet puhtaan näköisinä pidempään. Pidän siitä, että palalla pestynä hiukseni näyttävät selvästi paksummilta ja kihartuvat enemmän. Palashampoo tekee hiuksistani ilmavat, sopivan eloisat ja kurittomat.

Palashampoon tai -saippuan haittapuoli on, että se kertyy hiuksiin. En tiedä onko hiuslaatuni erityisen hanakka keräämään saippuaa itseensä, mutta pidemmän päälle se häiritsee. Olen ratkaissut asian toistaiseksi niin, että käytän sekä palaa että nestemäistä shampoota. Pääasiassa pesen palalla, mutta välillä poistan hiuksiin kertynyttä liiallista saippuaa nestemäisellä shampoolla. Tämä tuntuu tähän mennessä parhaalta ratkaisulta, näin saan käyttööni molempien tuotteiden parhaat ominaisuudet.

Kun kerran kyse oli vedenkulutuksen vähentämisestä, niin mikä hiustenpesutapa kuluttaa vähiten vettä pesukertaa kohden?

Nestemäisen shampoon saan huuhdottua nopeimmin, mutta vedensäästöä ei synny, koska joudun pesemään hiukseni useammin. Palashampoon saan huuhdotuksi yhtä nopeasti, paitsi jos yritän poistaa hiuksiin kertynyttä saippuaa kampaamalla niitä suihkun alla. Olen kokeillut kahtena eri ajanjaksona myös pelkkää vesipesua. Ehkä se joillakin toimii, mutta minun kohdallani se on osoittautunut toivottomaksi ajatukseksi. Se myös kuluttaa aivan ylivoimaisesti eniten vettä.

Tästä kaikesta tulikin mieleeni, että pitäisi vihdoin saada varatuksi aika kampaajalle. Jos olisin erityisen kauniskalloinen, voisin viihtyä kaljuna tai niin lyhythiuksisena, ettei hiuksia tarvitsisi laittaa mitenkään. Pitkät hiukset minulla on sen vuoksi, että sain vuosia sitten tarpeekseni jatkuvasta kampaajalla hyppäämisestä, hiustenlaitosta, muotoilutuotteista ja huonoista tukkapäivistä. Pitkät hiukset ovat hyvin vähällä vaivalla hyvin, suurin vaiva on niiden pesusta.

Lopuksi

Olen saanut vähennettyä vedenkulutustani loppujen lopuksi aika pienillä muutoksilla. Mikään niistä ei ole tuntunut luopumiselta. Tällä hetkellä en keksi miten vielä voisin vettä säästää, ainakaan niin ettei se tekisi elämästä hankalaa tai epämukavaa.

Jos teillä on ideoita, miten vedenkulutusta voisi vähentää, kuulisin niistä mielelläni!