Pöytätasot ilman epämääräistä sälää –vihdoinkin!

Tiedättehän ne kuvat minimalistisista kodeista, joissa pöytätasot ja muut tasaiset pinnat loistavat tyhjyyttään? Pöydällä voi olla kukkamaljakko tai jokin yksittäinen kaunis esine, mutta ei missään tapauksessa minkäänlaisia kasoja, pinkkoja tai pinoja. Kuvia katsoessani mietin, millaiselta kodeissa ihan oikeassa elämässä näyttää.

Kun kodissa on sopivan vähän tavaraa, riittävästi säilytystilaa ja kaikelle on oma paikkansa, siisteyden ylläpitäminen on helppoa. Tiettyyn rajaan asti. On kuitenkin tavaroita, joille toimivaa omaa paikkaa ei ole helppoa löytää. Minun kodissani tällaisia tavaroita ovat olleet esimerkiksi erilaiset päivittäisessä käytössä olevat laturit ja johdot, ajankohtainen ja jotakin odottava paperiposti, erilaiset muistilistat ja kauppakuitit.

Olen asunut nykyisessä kodissani noin kaksi ja puoli vuotta. Sinä aikana olen onnistunut pitämään ruokapöytäni tyhjänä edellä mainituista tavaroista korkeintaan yhden vuorokauden ajan. Johdoille ja latureille on koko ajan ollut oma paikkansa, mutta sitä on ollut sen verran hankala käyttää, että useimmin käytössä olevat johdot on tullut laskettua käsistä lähinnä olevalle tasolle eli ruokapöydälle. 

Johtojen lisäksi pöydälle on kertynyt tavalla tai toisella ajankohtaisia papereita, joita ei sovi laittaa kaappiin pois näkyvistä, tai ne unohtuvat sinne. Kyse on papereista, jotka ovat kohta roskaa, mutta sitä ennen niissä on tärkeää ajankohtaista tietoa tai jotakin tarkistettavaa. 

Vielä vähän aikaa sitten pöydällä oli jatkuvasti useampi johto sekä sekalaista paperisälää, jotka keräsivät seurakseen helposti kaikkea mahdollista, mitä nyt käsistään voi pöydälle laskea. Jos pöydän ääreen halusi sopia syömään, piti ensin tehdä tilaa. Yksiössä, jossa kaikki on nähtävissä yhdellä vilkaisulla, sekainen ruokapöytä kodin paraatipaikalla riittää tekemään yleisilmeestä epäsiistin. Sain tilanteesta tarpeekseni ja päätin tehdä sille lopun.

Puoliksi sattumalta löysin netistä lokerikon, jonka arvelin toimivan hyvin erilaisten johtojen säilyttämisessä. Olin oikeassa. Kun se oli yhtä kätevä säilömään muita johtojen ja paperisälän seuraksi pöydälle helposti jääviä tavaroita, kuten päiväkirjan, kalenterin, lukulasit, kynän, allergialääkkeet… niin hankin näitä varten vielä toisen.

Paperisälän taltuttamiseen hankin magneetteja. Niiden avulla sain ajankohtaiset paperit näkyville jääkaapin oveen ja tarkistettavat kauppakuitit metallisen kaappini oven sisäpuolelle. Kaikki paperit ovat nyt juuri siellä missä niitä tarvitaan. Muistettavat paperit osuvat hyvin silmään jääkaapin ovesta ja tarkistettavat kuitit ovat paikalla, missä niitä tapaan käydä läpi.

Vihdoinkin, muistaakseni ensimmäistä kertaa koskaan, minulla on heti käytettävissä oleva ruokapöytä! Mitään ei tarvitse tyhjentää pois tieltä, vaan pöydän ääreen voi tulla ruokailemaan tai kirjoittamaan. Mitä luksusta aikaisempaan verrattuna! 

Kodistani tuli näin pienillä muutoksilla toimivampi ja levollisempi. Selkeä ilme pysyy yllä automaattisesti, kun tasoille tai ruokapöydälle ei enää kerry epämääräisiä tavarakeskittymiä. Kaikki tavarat on helppo palauttaa paikoilleen ja tasoilla on aina kaikenlaisten asioiden tekemiseen tarvittavaa laskutilaa.

Olen iloinen tästä varsin pienestä, mutta vaikuttavasta muutoksesta, josta saan nauttia joka päivä. Enää huomio ei kiinnity epäsiisteihin tasoihin, joille pitäisi tehdä jotakin, vaan levolliseen ja kauniiseen kokonaisuuteen. Kotini antaa energiaa ja houkuttelee tekemään itselleni iloa tuottavia asioita.

Miten pienet asiat voivat saada elämän tuntumaan iloisemmalta ja kevyemmältä!

Tavaramäärän rajoittamisesta

On erilaisia keinoja, joilla kotiin kertyvää tavaramäärää voi rajoittaa.

Moni laittaa tarpeetonta tavaraa kiertoon säännöllisesti esimerkiksi pitämällä kirpputoripöytää tai antamalla käytöstä poistuneita tavaroita ja vaatteita hyväntekeväisyyteen. Osa suitsii tavaroiden kertymistä yksi sisään, yksi ulos -säännön avulla.

Yksi hyvin käyttökelpoinen tapa tavaramäärän rajoittamiseksi on päättää, minkä verran tilaa kodistaan haluaa erilaisille tavaroille antaa. Tilasta on usein puutetta, olipa koti minkä kokoinen tahansa. Sen vuoksi on hyödyllistä kiinnittää huomiota käytettävissä olevaan tilaan ja miettiä, minkä verran ja minkälaisella tavaralla sitä haluaa täyttää.

Kodissani on joitakin tavaramäärää rajoittavia ratkaisuja, vaikkei tavaran kertyminen minulle enää ongelma olekaan.

Olennaisinta on, että kaikille tavaroille on oma paikkansa, josta en salli niiden levitä muualle asuntoon.

Vaatteiden, kenkien, asusteiden, laukkujen ja kodintekstiilien on sovittava mukavan väljästi vaatehuoneeseen niille varatuille paikoille. Ripustettaville vaatteille on vain vähän tilaa, mutta se riittää, koska vaateripustimia on vain sen verran, kuin vaatetangolle täytenä riittävällä väljyydellä sopii.

Vaatehuoneessa on paikkansa myös silityslaudalle ja -raudalle, pyykkitelineelle, likapyykille, puolipitoisille vaatteille, porrasjakkaralle ja ompelukoneelle. Lisäksi vaatehuoneen hyllyllä on pieni laatikko, joka kokoaa yhteen tavaroita, kuten aurinkolasit, laastareita, nenäliinoja ja kolikoita, joita saattaa kaivata mukaansa vielä viime hetkellä ennen ulos astumista.

Sekä vaatehuoneen hyllyillä että lattialla on tyhjää tilaa. Se helpottaa vaatteiden ja tavaroiden hakemista ja paikoilleen palauttamista. Tyhjää tilaa voi myös käyttää sellaisten tavaroiden säilyttämiseen, jotka tarvitsevat vain väliaikaisen säilytyspaikan. Juuri nyt vaatehuoneen lattialla on remontin jatkumista odottavia tarvikkeita ja maaleja, ja hyllyllä pois annettavia, sopimattomia vaatteita.

Sama ajatusmalli jatkuu myös muualla asunnossa. Keittokomerossa on oma tilansa astioille, ruoan valmistuksessa tarvittaville välineille, maljakoille, kynttilöille ja kynttilänjaloille, ns. lääkekaapin tavaroille, astiapyyhkeille, ruokatarvikkeille, siivousvälineille, tiskivadeille, wc-paperipaalille ja työkaluille. Myös erilaisille jätteille ja kierrätettäville materiaaleille (sekajäte, biojäte, paperi, kartonki, metalli, lasi, muovi) on omat astiansa tai tilansa.

Kiinteiden säilytystilojen lisäksi minulla on kaksi matalaa kaappia, joissa säilytän tavaroita, jotka eivät kuulu keittokomeroon, vaatehuoneeseen tai kylpyhuoneeseen. Kaapissa on omat laatikkonsa käsityötarvikkeille, erilaisille sähkötarvikkeille (laturit, johdot yms.) ja ns. toimistotarvikkeille. Oma paikkansa on myös kirjoilleni, kirjaston kirjoille, kirjastolle lahjoitettaville kirjoille ja säilytettäville asiapapereille.

Tiivistettynä: olen päättänyt, missä tiloissa säilytän mitäkin tavaroita. Jokaiselle tavaralajille on varattu oma paikkansa vaatehuoneen tai kaapin hyllyllä, oma sopivan kokoinen laatikkonsa tai tietty määrä vaateripustimia. Joka ainoalle tavaralle on oma paikkansa.

Olen myös päättänyt, että polkupyörää lukuun ottamatta kaikkien tavaroideni on sovittava sisälle asuntoon. Asunnolle kuuluu vinttivarasto, mutta sen säilytysolosuhteet ovat niin huonot, että en aio säilyttää siellä mitään. Onneksi siihen ei olisi tarvettakaan.

Arvostan huomattavasti enemmän tilaa kuin tavaraa. Pidän huolen siitä, että kaikkien tavaroiden ympärillä on riittävä väljyys, jotta tavarat ovat helposti saatavilla – tavarani ovat käyttöä, eivät varastointia varten.

Kun tavaroille on määritelty oma tilansa, jonka se saa kotoa viedä, on helppoa huomata, jos jokin tavaralaji tuntuu lisääntyvän kuin huomaamatta.

Tilanteeseen voi olla erilaisia syitä. Tavaroiden tarve ja käyttö on voinut muuttua elämäntilanteen muuttuessa, jolloin niiden vaatima tila on jäänyt liian pieneksi. Tila on myös voitu jo alun alkaen valita turhan optimistisesti, eikä se todellisuudessa riitäkään tarvittavan tavaramäärän säilyttämiseen.

Tai sitten tavaraa tulee otettua vastaan tai hankittua ihan itse enemmän kuin on tullut tiedostaneeksikaan. Se ei olisi vallan tavatonta.

Ohjelmavinkkejä: Introvertit, luonto ja tavaroiden vähentäminen

Ajatuksia herättävien asiaohjelmien seuraaminen on yksi lempiajanvietteitäni. Näin alkutalvesta kuuntelen radiota tai television keskusteluohjelmia usein neuloessani, nauttien villalangan pehmeyden ja mielenkiintoisen ohjelman yhdessä luomasta kotoisasta tunnelmasta.

Tällä kertaa tarjoan ohjelmavinkkejä introverteista, arktisesta luonnosta, luonnon vaikutuksista ihmisen hyvinvointiin ja mielenterveyteen sekä tavaroiden vähentämisestä.

Inhimillinen tekijä: Introvertin maailma

Miksi pitäisi aina olla yltiösosiaalinen? Inhimillisessä tekijässä keskustellaan introverteista, ujoudesta, sosiaalisuudesta eli seurallisuudesta, sosiaalisista taidoista, masennuksesta ja persoonallisuussyrjinnästä. Introverttius ja ujous eivät ole sama asia, seurallinen ei välttämättä ole sosiaalisesti taitava, ja sosiaalisuus voi sujuvan seurustelun ja aina äänessä olemisen lisäksi olla myös kuuntelemista, läheisyyttä ja sosiaalisessa mediassa seurustelemista.

Keskustelijoina ovat kirjailija Pauliina Vanhatalo, näyttelijä Martti Suosalo ja erityisesti temperamenttitutkimuksestaan tunnettu professori Liisa Keltikangas-Järvinen.

Inhimillinen tekijä: Miten luonto pelastaa?

Ympäristöllä on monenlaisia vaikutuksia ihmisen terveyteen ja hyvinvointiin. Luonnon monimuotoisuus suojaa terveyttä, lyhytkin kävely puistossa tai metsäpolulla auttaa laskemaan verenpainetta ja sitä kautta stressitasoa, joistakin leikkauksista toipuminen nopeutuu, kun ikkunasta näkyy kaistale vihreää luontoa. Luontoelämykset ovat auttaneet mielenterveyskuntoutujia jaksamaan paremmin arjen haltuunottamisessa ja vahvistaneet minäkuvaa.

Ympäristö ei ole mielenterveyden kannalta yhdentekevä asia, ja mielipaikkojen katoaminen esimerkiksi avohakkuiden vuoksi voi olla suuri kriisi. Entä jos suomalaisten kansantauti, masennus, olisikin yhteydessä katkenneeseen luontosuhteeseen ja mielipaikkojen häviämiseen?

Keskustelijoina ovat Kaarina Davis, joka paloi loppuun ja löysi yksinkertaisen elämän, teologi Pauliina Kainulainen, joka suree avohakattuja mieliä, sekä ympäristöpsykologian professori Kalevi Korpela, joka antaisi luontoa lääkkeeksi. He ovat sitä mieltä, että meidän tulisi ryhtyä vaatimaan parempaa ympäristöä ja enemmän viheralueita kaupunkeihin.

Katoava Pohjola

Katoava Pohjola on hieman erilainen luonto-ohjelma, joka on vahvasti kiinni tässä ajassa. Juuri tällaista olen kaivannut! Sarjassa käsitellään arktista luontoa ja ihmisten kykyä elää rinnakkain luonnon kanssa, sekä ristiriitoja luonnonsuojelun ja elinkeinonharjoittamisen välillä.

Toimittaja ja luontokuvaaja Kimmo Ohtonen luotsaa ohjelmaa hyvällä otteella, etsien ymmärrystä asioihin liittyvistä monista näkökulmista. Hän myös pohtii oman luontomatkailunsa aiheuttamaa hiilijalanjälkeä, sen oikeutusta ja luontomatkailun vaikutuksia herkkiin arktisiin luontokohteisiin ja niiden eläimiin.

Sari Valto: Tavara pois ja onni tilalle?

Tässä ohjelma heille, joita keskustelu KonMari-metodista ei vielä väsytä. Suomen KonMari-ryhmää Facebookissa vetävä Mira Ahjoniemi ja kirjan Loistava järjestys kirjoittaja, sekä tutkija ja ammattijärjestäjä Ilana Aalto keskustelevat KonMari-metodista, tavaran vähentämisestä ja onnellisuudesta.

KonMari sai Mira Ahjoniemen miettimään, kuka hän on ja mitä hän elämältään haluaa. Samalla elämänasenne muuttui iloisemmaksi. Ilana Aalto uskoo KonMari-metodin suosion kertovan muuttuneesta ilmapiiristä: kulutusyhteiskunnasta ollaan siirtymässä yhä tietoisemman kuluttamisen kulttuuriin.

Mukavia katselu- ja kuunteluhetkiä!

Tavarat tasoilla ovat osoitus vitkastelusta?

Luin kiinnostavan kirjoituksen, 7 Ways Clutter Is Ruining Your Life. Siinä väitetään, että tasoille kertynyt tavaroiden epäjärjestys on osoitus vitkastelusta. Kun katson, mitä meillä on tasoille päätynyt, en voi kuin allekirjoittaa väitteen.

Olohuoneen tasolta löytyy, omilla paikoillaan olevan lampun ja keraamisen rasian lisäksi, sekalainen kattaus tavaroita, jotka odottavat jotakin.

Maksamista odottava lasku. Lukemista odottavia lehtiä ja papereita, jotka nostin tasolle muistutukseksi. (Kaapissa ne unohtuivat. Nyt huomaan, ettei ole tämän pinon selvittäminen vain muistista kiinni.) Imurin suulake on jo hyvän aikaa odottanut kuljetusta paikoilleen siivoustarvikelaatikkoon.

Keittiön tasolla kattila kavereineen odottaa tiskaajaa. Pino papereita odottaa selvittämistä. Eteisessä on näkyvillä enemmän tavaroita, jotka odottavat viemistä jonnekin, kuin tavaroita jotka ovat siellä missä niiden juuri nyt kuuluukin olla.

Miksi tasojen tyhjinä pitäminen on niin vaikeaa?

Mikä ihme siinä on, että olemattoman pientä vaivaa vaativien asioiden kanssa tulee vitkasteltua? Siitä kun ei ole edes mitään hyötyä. On huomattavasti kevyempää tehdä pikkuasiat heti, kuin ryhtyä toimeen vasta sitten, kun niitä on kertynyt kymmenittäin.

Asian harmi ei ole siinä, että näiden kertyneiden pikkuhommien selvittämiseen menisi paljon aikaa. Usein koko sotku on aika nopeasti selvitetty. Ikävä juttu on, että kynnys jotakin odottavien tavaroiden selvittämiseksi kasvaa jokaisen tasolle päätyvän tavaran myötä – samoin epäjärjestys.

Todellisia syitä vitkasteluun on vaikea keksiä, kun kyse on tehtävistä, joista useimmat olisi saanut tehdyksi hyvinkin lyhyessä ajassa. Esimerkiksi tavaroiden paikoilleen palauttaminen ei kestä minuuttiakaan.

Kyse lienee epämukavuuden välttämisestä. On tullut valittua jotakin muuta, mukavampaa ja vaivattomampaa, tekemistä. Toisaalta jos aina osaisi tai jaksaisi ajatella pitkäjänteisemmin, epämukavuuden välttämistä olisi tehdä asiat saman tien valmiiksi, eikä jättää niitä odottamaan parempia aikoja.

Ei ole aivan ensimmäinen kerta, kun näitä asioita mietin. Alkaa tuntua siltä, että tasoilla ihmettä odottavat tavarat ovat meillä pysyvä ominaisuus, jonka suhteen kehitys on hyvin hidasta – liekö sitä luvassakaan.

Muistinpa juuri miksi ja miten aloitin tavaran vähentämisen.

Halusin omistaa mahdollisimman vähän tavaroita saatuani tarpeekseni siitä, että ne olivat aina tiellä ja niitä ajelehti kaikkialla! Kuljin asunnon tilasta toiseen ja keräsin näkyvillä olevista tavaroista kiertoon lähteviksi kaiken, mikä tuntui vain turhalta työltä ja tilantäytteeltä.

Teen samoin edelleen. Jos huomaan toistuvasti näkyvillä tavaran, jolle ei ole välttämätöntä tarvetta, poimin sen pois. Se on tähän mennessä osoittautunut toimivimmaksi keinoksi suitsia tavaroiden kertymistä vääriin paikkoihin.

Toinen toimiva keino on ollut yksinkertaistaa elämää joka kohdasta. Kun pyrkii tekemään kaikesta mahdollisimman yksinkertaista ja suoraviivaista, asiat eivät jää niin helposti roikkumaan.

Alussa mainitsemani kirjoituksen lopussa on video, jossa Marie Kondo auttaa uskomattomassa kunnossa olevan työpisteen siivouksessa. Tilanne tuntuu lavastukselta. Ei kai kukaan suostuisi vapaaehtoisesti tekemään töitä tuollaisen sotkun ja jopa roskan keskellä? Jos tilanne on todellinen, työpisteen käyttäjällä on oltava lehmän hermot.

Kokeilin KonMari-viikkausta

Luin Marie Kondon kirjan Spark Joy. Siinä esitellään selkeästi kuvitettuna, miten vaatteet voisi viikata. Päätin kokeilla, miten Kondon tapa toimisi meillä.

Olin jo aiemmin viikannut sukat Kondon tapaan, ja se toimi. Ne sopivat pienempään tilaan ja olivat helpommin käytettävissä kuin parit varsistaan yhteen liitettyinä laatikossa. Muita vaatteita en silloin kokeillutkaan viikata pystyyn ja peräkkäin, sillä hyllykaapissa tapa ei ole toimiva. Ja toisaalta, kun vaatteita on vain vähän lajia kohti, ja jokaisen lajin säilyttää omassa pinossaan, niin pinoaminen ei tuota ongelmia.

Ensimmäinen ajatukseni t-paitoja, varsinkin pitkähihaisia, viikatessa oli, että johan on myttäämistä! Jos todella aikoo saada paidan pysymään pystyssä omin neuvoin, sitä saa taitella pienen pieneksi, mikä muuten ei ole ollenkaan helppoa, jos kangas on paksua ja ryhdikästä.

Kondon ajatusten mukaan esineillä on tietoisuus, ne esimerkiksi tarvitsevat lepoa ja kaipaavat kiitosta jaksaakseen palvella omistajaansa. Niin voimakkaasti saumat ja hihat vastustivat viikkausta, että tuntui kuin vääntäisin paitaa epäluonnolliseen asentoon. Ei ollut edes vaikea kuvitella, miten paitaparkaa ahdisti.

Ohuempien vaatteiden kanssa sujui paremmin. Väljemmät, ohuet t-paidat muotoutuivat pieneksi paketiksi helposti. Kaikkein parhaiten viikkaustapa mielestäni sopi, vastoin Kondon neuvoja, liukkaille urheilupaidoille. Niiden päällekkäin pinoaminen on toiminut huonosti, sillä kun välistä ottaa paidan, pino liukkaita ja veteliä paitoja menee helposti epäjärjestykseen. Myös samalla tavalla hankalille urheilukerrastoille Kondon tapa toimi hyvin.

Viikkasin suurimman osan vaatteista Kondon tapaan. Jätin viikkaamatta ne, joiden säilytyspaikka oli niin korkealla, ettei niiden käsittely onnistuisi. Esimerkiksi farkkuja en yrittänytkään alkaa myttäämään, se tuntui jo ajatuksena järjettömältä.

Reilun viikon verran vaatteet olivat kaapissa peräkkäin, kunnes viikkasin ne takaisin niin kuin ne olivat olleetkin.

Meillä on yhtä asuntoa lukuun ottamatta säilytetty vaatteet kaapeissa. Lipastosäilytys toimi kaappia paremmin, vaikka vaatteet olivat pinottuina, koska silloin kaikki oli riittävän alhaalla ja helposti saavutettavissa. Jos vaihtaisin kaapit lipastoihin, saattaisin säilyttää suurimman osan vaatteista edelleen pinoissa.

KonMari-viikkauksen plussat ja miinukset kokeiluni perusteella:

Plussat

+ Lipastossa säilytettävät vaatteet näkee yhdellä silmäyksellä – jos laatikon saa vedetyksi kokonaan ulos.
+ Vaatteet sopivat laatikossa pienempään tilaan.
+ Hellii esteetikon silmää.
+ Vetelät ja liukkaat urheiluvaatteet pysyvät laatikkoon viikattuina paremmin järjestyksessä kuin pinossa.

Miinukset

– Vaatteet on vaikea saada pysymään pystyssä.
– Pieni määrä vaatteita ei pysyisi lipastonlaatikossa pystyssä ilman erillistä pienempää laatikkoa.
– Ohje viikata paidan etuosa paketin sisäpuolelle tekee vaikeaksi erottaa samanväriset vaatteet toisistaan.
– Tarpeettoman työlästä myttäämistä etuihinsa nähden.
– Vaatteiden siirto pyykkitelineeltä kaappiin huomattavasti hankalampaa, kuin pinoon viikattujen vaatteiden kanssa.
– Vaatteiden laitto paikoilleen työläämpää kuin jos vain lajittelisi vaatteet lajeittain pinojen päällimmäisiksi.
– Vaatteet rypistyvät enemmän kuin aiemmalla viikkaustavallani.

Lopuksi

Kondon viikkaustapa ei vakuuta. Ehkä se voi tuoda ahaa-elämyksen, jos on tottunut myttäämään vaatteet kaappiin vähän niin ja näin. Olen viikannut kaikki vaatteeni lapsesta asti ja opetellut tekemään sen niin, että vaatteet rypistyvät mahdollisimman vähän. Oma viikkaustapani rypistää vaatteita Kondon tapaa vähemmän, joten varsinkin kun hänen menetelmänsä tuottaa enemmän vaivaa, se ei ole minulle toimiva.

Pyrin elämässä yksinkertaisuuteen ja vaivattomuuteen, eikä Kondon viikkaustapa tue tätä. Muutamien vaatteiden kohdalla siitä on kuitenkin etua, ja niiden kanssa aion Kondon tapaa hyödyntää: sukkien säilytys toimii paremmin, alushousupino pysyy paremmin pystyssä hänen tavallaan viikattuna ja vetelien urheiluvaatteiden säilyttäminen hänen tavallaan toimii pinoamista paremmin.

Kaikkein parhaiten KonMari-viikkaus toimii mielestäni matkalaukussa, ja aion käyttää sitä hyödyksi jatkossakin.

Digitaaliraivaus – osa 2

Keskityin aiemmassa digitaaliraivausta käsittelevässä postauksessani tietokoneella olevien aineettomien kohteiden karsimiseen. Tässä toisessa osassa käyn läpi konkreettisia tavaroita.

1. Johdot

Olen karsinut johtoja useampaan kertaan. Joitakin vuosia sitten harvemmin tarvittavia johtoja, muita sähkötarvikkeita ja elektroniikkaa oli täyteen ahdettu, suurehko muovilaatikollinen. Tämän lisäksi meillä molemmilla oli oma laatikkomme usein tarvittavia johtoja ja esimerkiksi muistitikkuja, mp3-soitinta ja muita vastaavia varten.

Edellisessä johtoraivauksessa erilaisten laitteiden mukana tulleet tarpeettomat johdot päätyivät kierrätykseen, joku keräsi erilaiset kaapelit kierrätyshuoneesta omiin tarpeisiinsa. Päätimme myös, että näin pienessä kodissa elämä on pystyttävä järjestämään ilman jatkojohtoja, joten luovuimme myös niistä. Voi olla, että tarpeettomia johtoja ei enää löydy.

Raivauksen tulos?

Aiempi karsinta oli ollut tehokas, eikä turhia johtoja enää löytynyt.

2. Pienelektroniikka (digikamerat, muistitikut ja -kortit, mp3-soittimet, kuulokkeet, matkapuhelimet, ulkoiset kovalevyt jne.)

Tekniikka on kehittynyt viimeisten vuosikymmenten aikana nopeasti. Laitteita uusittaessa vanha elektroniikka ja pieneksi jääneet tallennusvälineet unohtuvat helposti laatikon pohjalle. Monesta kodista löytyy myös käytöstä poistettu, tai useampikin, matkapuhelin. Meiltäkin löytyi vielä vähän aikaa sitten yksi pikkuvikainen ”varakännykkä”, ja toinen oli lähdössä kierrätykseen, kunnes omani hajosi ja päädyin ottamaan jälkimmäisen käyttööni.

Vähensin aiemman johtoraivauksen yhteydessä myös muita sähkötarvikkeita ja elektroniikkaa. Silloin kierrätykseen lähti esimerkiksi kuulokkeita, mp3-soittimia, kaukosäätimiä, kännyköitä, digikamera ja langaton hiiri. Ennen pursuilleeseen laatikkoon jäi silloin jäljelle niin vähän, että siirsin osan johdoista käyttäjänsä laatikkoon ja loput sähkötarvikkeet yhteen cd-romien ja käyttöohjeiden kanssa.

Jostakin syystä nämä johto- ja elektroniikkalaatikot tuntuvat olevan omituinen runsaudensarvi, joiden ajantasalla pitäminen vaatii tavallista enemmän keskittymistä. Olin jo aloittaessani aika varma, että tarpeetonta löytyisi tälläkin kertaa.

Raivauksen tulos?

Useita muistitikkuja ja muistikortti, joiden tallennustilavuus on jäänyt ajastaan jälkeen. Vielä pakkauksessaan olevat, käyttämättömät kuulokkeet.

Jos saisin päättää, uuden matkapuhelimen mukana ei tulisi kuulokkeita – siis näitä karmeita, korviin istumattomia muovinkappaleita. Tarvittaessa ostaisin mielelläni hyvin muotoillun tuotteen. Vuosien mittaan kertyneistä kuulokkeista meillä on käytetty vain yksiä, kaikki muut ovat päätyneet pakkauksissaan kiertoon.

Mainitsemani pikkuvikainen varapuhelin sai vielä jäädä. Voin käyttää sitä taskussa kulkevana kamerana ja tarvittaessa, sen äänivioista huolimatta, myös puhelimena. Nykyisen, toistaiseksi kierrätykseltä säästyneen, puhelimeni kameran linssi on huollossa saatu niin täyteen likaa, että sillä otetut kuvat eivät välttämättä silmiä hivele.

3. Käyttöohjeet ja takuukuitit

Käsi ylös, moniko teistä lukee uuden laitteen käyttöohjeet, ja palaa niihin myöhemmin uudelleen? Omalta kohdaltani on sanottava, että suurin osa käyttöohjeista saisi levätä rauhassa laatikossaan, jos olisin kaikki säilyttänyt. Luen ohjeet läpi, ja päätän saman tien kannattaako niitä säästää – useimmiten se on turhaa.

Joka laitteen mukana ei enää tule käyttöohjeita, mikä sopii minulle oikein hyvin. Onneksi meillä ei enää ole vaikeakäyttöisiä laitteita, joiden yhtä vaikeaselkoisiin ohjeisiin oli palattava yhä uudelleen. Minimalismin myötä meillä on muutenkin yhä vähemmän erilaisia laitteita ohjeineen.

Karsin joitakin vuosia sitten käyttöohjeet, joita oli kertynyt suurehko laatikollinen. Kokeilin etsiä tarvitsemani ohjeet netistä ja sain lähes jokaisen tallennetuksi koneelleni: hakukoneeseen vain laitteen merkki ja mallinumero sekä sana ’käyttöohje’ tai ’manual’. (Myös täältä voi etsiä, itselläni ei ole kokemusta miten hyvin tietokanta toimii.) Muutamia käyttöohjeita meillä on paperisina, koska ne ovat tuntuneet tarpeellisilta säilyttää tai tulleet edellisen karsinnan jälkeen. Voi olla, että tarpeetonta löytyy.

Takuukuitit käyn säännöllisesti läpi ja poistan vanhentuneet. Edellisestä kerrasta on jonkin verran aikaa, joten poistettavaa saattaa löytyä.

Raivauksen tulos?

Olin säästänyt sauvasekoittimen käyttöohjeesta muutaman sivun ja poistanut loput. Laite on ainakin kymmenen vuotta vanha, enkä ole katsonut ohjeita ostopäivän jälkeen kuin niitä karsiessani. Huomasin siinä olevan huolto-ohjeita, jotka olin unohtanut, joten etsin käyttöohjeet netistä ja tallensin ne koneelleni. Pyykinpesukoneen, jääkaapin, polkupyörän ja kaapelimodeemin ohjeet tallensin myös ja laitoin paperiversiot paperinkeräykseen.

Säästin ainoastaan ompelukoneen käyttöohjeen, sillä sitä ei netistä löytynyt. Osan tallennetuista ohjeista poistin, sillä laitetta ei enää ollut. Takuukuiteista löytyi muutamia poistettavia.

4. Cd-romit

Tämä kategoria on hankala. Laitteiden tai tietokoneohjelmien asennuslevyt tuntuvat tärkeiltä säilyttää, mutta yhtä ainoaa kertaa koko sinä aikana kun minulla on ollut tietokone, niitä ei ole asennuksen jälkeen tarvittu. Eikä aina edes silloin, kun olen etsinyt asennusohjelmat netistä, muistamatta koko asennuslevyä.

Mikä cd-romin tarkoitus on ollutkin, niitä on poistunut meiltä vain laitteensa mukana, muuten olen ne säästänyt.

Raivauksen tulos?

Huomasin, että minulla ei ole enää ainoatakaan cd-romia, vaan kaikki kahdeksan ovat kumppanini – jolla ei ole cd-asemaa käytössään. Hmm. Osa levyistä päätyi tarpeettomina roskiin. Yhden sisällön siirsin Dropboxin kautta kumppanini koneelle. Joitakin jäi, kunnes hän saa selvitettyä niiden tarpeellisuuden.

Lopuksi

Johto/käyttöohje/takuukuittilaatikosta lähti sen verran tavaraa pois, että päätin poistaa koko laatikon. Järjestin haitarikansiooni, jossa säilytän ns. tärkeitä papereita, lokerot käyttöohjeille ja takuukuiteille. Johdot laitoin käyttäjänsä omaan johtolaatikkoon ja huoneistoa koskevat sähkötarvikkeet työkalulaatikkoon.

Muutama vuosi sitten meillä oli suurehko laatikko käyttöohjeille, toinen samanlainen johdoille, pienempi laatikko cd-romeille ja lisäksi kaksi pienempää laatikkoa kummankin omille sähkötarvikkeille ja -johdoille. Suurin osa oli vain säilytyksessä, ei käytössä.

Olen tyytyväinen, että enää on vain molempien omat laatikot, joiden riittävän pieni koko ehkäisee hyvin turhien sähkötarvikkeiden säilyttämistä. Säilytettävien papereiden määrä on myös vähentynyt paljon: kummallakin on oma haitarikansionsa, ja se riittää.

Kauniimpi arki: älä odota vieraiden tuloon (tai kodin myyntiin) asti

Pidän puhtaudesta ja siisteydestä, mutta en siivoamisesta. Olen oppinut sietämään epäsiisteyttä, sillä kahden kissan kanssa eläessä siivoamisen tuottama ilo on hyvin lyhytaikaista. Pimeään vuodenaikaan otan kaiken ilon irti siitä, etteivät sotkut näy.

Kevätauringon valoa vasten totuus paljastuu.

Uudessa valossa koti näyttäytyy myös silloin, kun joku on tulossa käymään. Ihan riittävän siistiltä vaikuttanut ympäristö onkin yhtäkkiä vailla imuria, moppia ja mikrokuituliinaa. Joka puolella kotia (paitsi makuuhuoneessa) on tavaroita paikoissa, jonne ne eivät kuulu. Tasoille on laskeutunut pölyä – ja lehtiä, kirjoja ja johtoja. Kissan nautiskellen repimää pahvilaatikkoa löytyy pieninä paloina sieltä sun täältä.

Kaikkein eniten silmiä avaavaa on huomata, miten vähällä vaivalla olisin voinut nauttia järjestyksessä olevasta kodista jo aiemmin. Kun tavaroita on vähän, kaaoksen aikaan saaminen on vaikeaa. Epäjärjestys, jota luulin suureksi ja aikaa vieväksi selvittää, onkin nopeasti järjestetty. Tavaroiden paikoilleen lajittelu on ohi ennen kuin huomaankaan, tyhjennetyt tasot pölystä puhtaat ja yleisilme siisti ja kaunis.

Olo on hölmistynyt. Miksi jonkun on tultava käymään, ennen kuin saan kodin kauttaaltaan siistiksi ja puhtaaksi? Siistin paikkoja joka päivä, vähän sieltä täältä, mutta milloinkaan kotimme ei ole yhtä siisti, kaunis ja puhdas kuin joulun alla ja vieraiden tullessa. Miksi?

Tosiasia on, etten arvosta kodin puhtautta niin paljon, että olisin valmis käyttämään sen ylläpitoon kovin paljon aikaa joka päivä. Onhan se mukavaa, muttei kaiken vaivan arvoista. (Ehkä osaltaan juuri siksi meillä sairastellaan todella harvoin ja silloinkin lievin oirein. Pysyy vastustuskyky kunnossa, kun keholle riittää pöpöjä ihmeteltäväksi – ei tarvitse jokaisesta ottaa nokkiinsa.)

Olen aina nauttinut tavaroiden paikoilleen lajittelusta. Kun niitä on vähän ja kaikelle on oma paikkansa, se ei ole edes kummoinenkaan vaiva. Sitä vaan ei tule tehtyä, koska pieneen epäjärjestykseen tottuu. Sen myös saa aikaan hyvin nopeasti. Riittää kun laskee jotain kädestään, niin pian sen rinnalla on toinen tavara, kohta lehti, hetken päästä paperipino

Surullinen paradoksi on, että monen koti on kauneimmillaan silloin, kun sitä ollaan myymässä pois.

Meillä niin on ollut kahdesti. Teen jatkuvasti asioita sen eteen, että kolmatta kertaa ei tule. Minimalismi on auttanut niin paljon, että kolmas kerta lienee jo vältetty.

Kaunis, hyvässä järjestyksessä oleva koti tuottaa minulle niin paljon iloa ja keveyttä, että miksi en nauttisi siitä enemmän? Mitä jos tarttuisin heti toimeen, järjestäisin tavarat paikoilleen, enkä enää jäisi odottamaan epäjärjestyksen muodostumista? Mitä oikein odotan?

Odotatko sinäkin?

Järjestää vai vähentää tavaroita?

Ihmisillä on kodeissaan paljon tavaraa. Erilaiset tavaran järjestämiseen suunnitellut tuotteet ovatkin hyvä bisnes.

Japanilainen järjestämisen ja tavaran vähentämisen asiantuntija Marie Kondo sanoo kirjassaan säilyttämisen olevan vain keino piilottaa tavarat, jotka eivät tuota iloa.

Oman kokemukseni pohjalta olen samaa mieltä siitä, että moni järjestää ja piilottaa tavaroitaan laatikoihin, koska ei jostakin syystä halua nähdä niitä. Usein siksi, että tavaroille ei ole todellista tarvetta, ja ne halutaan saada pois tieltä ja unohtaa.

Tuskin olen ainoa, joka on toiminut näin.

Vaatehuoneet, varastot, vintit, kellarikomerot ja kaappien ylimmät hyllyt ovat usein tarpeettomien tavaroiden piilopaikkoja. Moni säilyttää näissä paikoissa harvemmin tarvittavia tavaroita, joista suurta osaa ei todellisuudessa tarvita lainkaan. Niitä vain säilötään.

Jos olisin löytänyt minimalismin aiemmin, tai Marie Kondon kirja olisi ollut luettavissa jo useita vuosia sitten, olisin välttynyt paljolta turhalta työltä.

Olen aina pitänyt tavaroiden järjestämisestä, mutta liika on liikaa sitäkin. Muutettuamme tähän, noin 30 neliötä edellistä pienempään kotiin, järjestämistä riitti. Ilman omaa paikkaa olevia tavaroita oli paljon, ja kaikki säilytystilat olivat täynnä. Etsiessäni ajelehtiville tavaroille paikkoja, kävin yhä uudelleen läpi kaappeja ja säilytyslaatikoita. Samat tavarat tulivat vastaan kyllästymiseen asti. Vähensin tavaran sieltä, toisen täältä, ja sitä mukaa kun säilytystilaa vapautui, järjestin tavaroita uudelleen.

Aivan kuin olisin tehnyt suurta palapeliä, jossa reunapalojen sisään tulevia paloja oli liikaa.

Jos olisin silloin tiennyt, että järjestämiseni on turhaa, olisin päässyt huomattavasti vähemmällä. Siirtelin paikasta toiseen valtavan määrän tavaroita, joita emme tarvinneet mihinkään. Suurinta osaa näistä tavaroista ei ole meillä enää. Minun piti löytää minimalismi ymmärtääkseni mitä niille kannatti tehdä.

Ennen kuin hukkaa tavaroiden järjestämiseen valtavasti aikaa, kannattaa kyseenalaistaa koko homman tarpeellisuus. Tarpeettomia tavaroita ei kannata järjestää, niistä kannattaa luopua.

Järjestää kannattaa vasta sitten, kun on luopunut turhista tavaroista. Toimivien paikkojen etsiminen tarpeellisille ja iloa tuottaville tavaroille on huomattavasti kevyempää, kuin turhien ja painolastina olevien tavaroiden järjestäminen.

Siivoamisen elämänmullistava taika

Marie Kondo kirjoittaa, että kun on kokenut täydellisesti järjestetyn tilan vahvan vaikutuksen, ei enää palaa epäjärjestykseen. Moni on epäillyt, voiko tämä pitää paikkansa, mutta omien kokemusteni perusteella uskon, että näin on.

Täydellisesti järjestetyllä tilalla Kondo tarkoittaa tilaa, jossa on vain iloa tuottavia tavaroita, jotka on järjestetty tavalla, jonka hän kirjassaan opettaa. Siivoamisella hän nähdäkseni tarkoittaa juuri asunnon täydellistä järjestämistä. Olennaista vaikutuksen saavuttamiselle on, että järjestäminen on tapahtunut melko lyhyessä ajassa.

En ole järjestänyt kotiani Kondon tapaan, mutta olen huomannut, että hänen kuvaamiaan vaikutuksia voi saavuttaa, vaikkei toimisikaan aivan hänen mallinsa mukaan.

Kondon sanat siivoamisen elämänmullistava taika, tuovat mieleeni tilanteen noin 18 vuoden takaa. Olin parikymppinen, ja juuri muuttanut silloiseen kotiini. Tuo koti oli ensimmäinen, jossa laitoin tavarat täydelliseen järjestykseen. (Tavaraa ei ollut ehtinyt kertyä vielä kiusaksi asti, joten pääpaino oli järjestämisessä, vaikka jonkin verran karsinkin.) Järjestämisen seurauksena kaikelle oli oma tarkka paikkansa, ja tiesin tarkalleen missä mikäkin oli.

Siivoamisen elämänmullistava taika – tavaroiden järjestäminen omille paikoilleen todella mullisti elämäni. Tuo hetki on tietynlainen rajapyykki, enkä unohda miltä sen saavuttaminen tuntui. Siitä eteenpäin elämä yksinkertaistui ja keveni huomattavasti.

Mikä parasta, aiemmin vallinnut sekasotku ei koskaan palannut – lukuisista muutoista huolimatta.

Kondo kirjoittaa, että ”sinun pitää päättää vain kerran, mikä on millekin tavaralle oikea paikka”.

Kokemukseni mukaan hän on oikeassa. Tavaroiden etsiskely loppui tuohon yhteen järjestelykertaan, sen jälkeen kaikelle on ollut oma paikkansa. Kun kerran mietin kunnolla, mihin tavarat kuuluvat, sitä ei ole tarvinnut tehdä enää uudelleen. Asuntojen vaihtuessakin tavarat ovat järjestyneet helposti paikoilleen. Edes asuntojen erilaisilla ominaisuuksilla ei ole ollut juuri vaikutusta. Olen asunut kaksioissa ja kolmioissa, vaatehuoneella ja ilman. Tavarat ovat löytäneet paikkansa varsin helposti, kun on kerran päättänyt mihin ne kuuluvat.

Ainoan poikkeuksen tekee viimeisin muutto. Noin 30 neliötä aiempaa pienempään asuntoon muuttaessa tavaroita oli karsittava rajusti, jotta ne sai sopimaan paikoilleen.

Liiallisen tavaramäärän vuoksi olen joutunut järjestämään nykyistä kotiani enemmän kuin yhtäkään ennen tätä. On vienyt aikaa perata kaaoksesta koti. Kun tavaraa oli tilaan nähden niin paljon, että kaikki paikat olivat tupaten täynnä, Kondon ajatus – tuottaako tämä tavara minulle iloa – tuli järjestäessä luonnostaan mieleen. Tuntui järjettömältä käyttää aikaa ja energiaa sellaisten tavaroiden sovittamiseksi pieniin tiloihin, joilla ei ollut käyttöä tai jotka eivät tuottaneet iloa. Turhasta luopuminen oli suuri helpotus.

Kondon kysymys toimii tavaran vähentämisessä mielestäni hyvin, ja erityisen hyvin silloin, kun tavaraa on niin paljon, että sen alle tuntee uupuvansa.

En järjestänyt kotiani Kondon tavoin, ja aikaakin kului enemmän, mutta tämäkin vauhti riitti tuottamaan tukun oivalluksia, eikä entiseen ole paluuta.

Tavara ja kaikki siihen liittyvät toimet ja vastuut voivat viedä valtavasti energiaa. Olen kokenut hyvin keventävänä päästää irti kaikesta tarpeettomasta ja iloa tuottamattomasta tavarasta.

Kaikki kotonani olevat tavarat (joiden täällä olemiseen voin vaikuttaa) tuottavat minulle iloa ja ovat omilla paikoillaan. Se on jokapäiväinen voiman ja ilon lähde.

Sisustamisen iloa minimalistisella otteella

Minulle syksy tuo tullessaan pesänrakennustarpeen, eikä tämäkään vuosi tehnyt poikkeusta. Kun ulkona on pimeää ja sade ropisee ikkunaan, tunnelma kutsuu uppoutumaan nojatuoliin kirjan kanssa.

Katselin ympärilleni ja totesin kodin ilmeen jotenkin nuhjuiseksi ja pysähtyneeksi. Halusin saada tiloihin uutta energiaa ja ilmettä. Se onnistuu muutamalla yksinkertaisella keinolla, jotka ovat jokaisen saatavilla. Mikä parasta, kukkaronnyörejä ei tarvitse raottaa välttämättä lainkaan.

Vinkki 1: Kodin energian saa liikkumaan ja tunnelman muuttumaan, kun huonekalut järjestelee uudella tavalla.

Huonekalujen määrä suhteessa käytössä olevaan tilaan vaikuttaa siihen, miten helposti järjestyksen muuttaminen onnistuu. Mitä enemmän tyhjää tilaa suhteessa huonekalujen määrään, sitä lennokkaampia vaihtoehtoja järjestykselle on.

Tapanani on aloittaa katsomalla avoimin mielin ympärilleni, laittaa tunnelmaan sopivaa musiikkia ja miettiä hetken, millainen mieluisa lopputulos voisi olla. Aloitan huonekalujen siirtelyn suunnitelman tärkeimmästä osasta, joka voi olla esimerkiksi tietyn näkymän varmistaminen nojatuolissa istuessa. Kun tärkeimmät kalusteet saa oikeille paikoilleen, loput löytävät kyllä paikkansa.

Jokunen vuosi sitten huomasin tässä vaiheessa, että esteettisen ratkaisun esteenä on yksi tai kaksi tai kolme huonekalua liikaa… Onneksi kalusteita on nykyään sopiva määrä.

Vinkki 2: Kodin siivous raikastaa tunnelmaa.

Huonekaluja siirrellessä pääsee siivoamaan hankalasti lähestyttävistäkin paikoista kuten huonekalujen takaa. Yksi lempijuttujani järjestyksen muuttamisessa onkin, että saan pölyt pois sieltäkin, minne arkisiivous ei yllä.

Koti tuntuu erityisen puhtaalta, kun uuden järjestyksen virkistämänä tulen kolunneeksi rätin kanssa paikkoja tavallista tarkemmin. Ennen kuin laitan siirtämistä varten tyhjennettyjen olohuoneen matalien säilytyskaappien tavarat takaisin paikoilleen, imuroin ja tarvittaessa pyyhkäisen ne pölystä ja kissankarvoista. Samalla pyyhin kaappien pinnat kostealla joka puolelta.

Vinkki 3: Esillä olevien tavaroiden uudelleen järjestely virkistää.

Uudenlaista tunnelmaa kaivatessani en välttämättä edes siirtele huonekaluja, vaan ainoastaan siivoan ja järjestelen pientavarat uudelleen. Meillä ns. sisustustavaroita on vain vähän, mutta vaihtelun luomiseksi riittäisi kaksikin. Välillä meillä on esillä enemmän tavaroita, välillä vähemmän. Tutut esineet tuntuvat tuoreilta, kun ne järjestää eri tavoin ja erilaisten esineiden seuraan.

Yksi tapa saada vaihtelua vähillä tavaroilla on pitää jokin tavara välillä esillä ja välillä piilossa. Meillä ei esimerkiksi ole tekstiilejä vaihdettavaksi asti, vaan kaikkea on yhdet. (Lakanat ja pyyhkeet ovat asia erikseen, ihan käytännön vuoksi niitä on oltava vähän useampia.) Kesällä ja siitepölyaikaan karsin joskus tyynyt nojatuoleista minimiin siivousta helpottaakseni, talvella kaikki kolme ovat esillä ja tuon lämmikkeeksi vielä viltin tehtävää hoitavan, pussilakanaan verhotun lastenpeiton. Se on kissaperheessämme aivan loistava pesunkestävyytensä ja helpon imuroitavuutensa vuoksi, ja sattuupa vielä olemaan täydellisen kokoinenkin lämmittämään meidät kaikki, kun rentoudumme vastakkain asetetuilla nojatuoleilla. Meillä jo tuo yksi peitto tekee tunnelmasta aivan toisenlaisen, se lupaa kiireetöntä yhdessäolosta nautiskelua.

Vinkki 4: Tuulettaminen ja viimeistely puhaltavat tunnelman henkiin.

Kun kotona on siistiä ja puhdasta, ja tavarat ovat paikoillaan, on jäljellä enää loppusilaus. Avaan kaikki ikkunat hetkeksi ja päästän sisään raikasta ilmaa.

Riippuen siitä, mihin aikaan päivästä saan homman valmiiksi, saatan käydä kipaisemassa kukkia maljakkoon. Jos pimeä on jo laskeutunut tai kävelyetäisyydellä olevat kaupat kiinni, sytytän kynttilän ja keitän kupin teetä – sen kummempia ei välttämättä tarvita.

Tämä kodin kasvojenkohotus toimii joka kerta. Kun huonekaluja ja tavaroita järjestelee eri tavoin ja eri kaverien seuraksi, ne nousevat aivan uuteen valoon. Siisteys, puhtaus ja järjestys kohottavat itsessään jo paljon. Useimmiten keskityn vain olohuoneeseen, sillä siellä oleskellaan eniten. Keittiössä ja makuuhuoneessa ei ole mitään muutettavaakaan (keittiössä on yksi pöytä ja kaksi tuolia, makuuhuoneessa sänky ja yksi yöpöytä, kaikki optimaalisilla paikoillaan), korkeintaan siivottavaa.

Flunssa yllätti, enkä päässyt vielä tuumasta toimeen. Kunhan saan itseni kuntoon, niin sitten on kodin vuoro.