Ajatuksia vedenkulutuksen vähentämisestä

Vedenkulutuksen vähentämiseksi on erilaisia keinoja, joista edellisen kirjoitukseni aiheena olleet vakiovirtausventtiilit ja vettä säästävä suihkusuutin ovat helpoimmat. Niiden avulla vettä säästyy, vaikkei omassa käyttäytymisessään muuttaisi mitään. Muut keinot veden säästämiseksi vaativat enemmän ajatusta, keskittymistä ja uudenlaisten tapojen oppimista.

Olen pyrkinyt monin tavoin vähentämään vedenkulutustani, ja verrattuani viimeisintä vesilaskuani vuodentakaiseen huomasin sen tuottaneen tulosta. Valitettavasti taloyhtiössäni vesilaskut tulevat miten sattuu, joten jouduin laskemaan pidemmän aikavälin vedenkulutuksestani päiväkohtaisen keskiarvon, minkä avulla selvitin vuoden laskennallisen kulutukseni. Kumpanakaan vuonna en ole laskelmassa käytettyinä päivinä ollut esimerkiksi matkoilla, joten sen suhteen laskelmat ovat vertailukelpoiset. Viime vuonna saatoin maalata seiniä noihin aikoihin, millä on voinut olla jonkin verran vaikutusta vedenkulutukseen. Toisaalta laskennassa käytetty ajanjakso on viime vuoden osalta yli kuukauden pidempi, joten se tasoittaa laskelmaa.

Laskelmani mukaan vedenkulutukseni on vähentynyt niin, että vuositasolla säästö tarkoittaisi 4,45 kuutiota (4450 litraa) kylmää ja 0,82 kuutiota (820 litraa) lämmintä vettä. Rahaksi muutettuna se tarkoittaa kahdenkympin säästöä kylmän veden ja kympin säästöä lämpimän veden osalta. Taloyhtiössäni kylmä vesi maksaa 4,52 euroa ja lämmin 12,70 euroa kuutiolta.

Säästö voi kuulostaa etenkin rahassa mitaten pieneltä, mutta yhden hengen taloudessa jo valmiiksi säästäväisen ihmisen on vaikea saavuttaa erityisen suuria lisäsäästöjä oikeastaan millään elämän alueella. Tilanne näyttäytyy erilaisena, kun sitä miettii väestötasolla. Mitä jos esimerkiksi joka kolmas suomalainen kotitalous päättäisi alkaa säästää vettä? Sillä olisi jo merkitystä esimerkiksi energiankulutuksen vähenemisenä.

Millä keinoilla vedenkulutukseni on vähentynyt?

Viime vuonna minulla ei vielä ollut vakiovirtausventtiileitä, nyt on. Olen kiinnittänyt huomiota vedenkulutukseeni lähes joka saralla. Wc:n käyttöä en ole muuttanut, se kuluttaa minkä kuluttaa.

Pyykinpesu

Olen pyrkinyt vähentämään pyykinpesua, mutta sen vaikutukset tuskin näkyvät laskelmassa vielä kovin paljoa. Asia on edelleen työn alla, mutta muutosta parempaan on jo tapahtunut. Aiemman tekstin kommenteissa käydystä keskustelusta on ollut hyötyä, se on laittanut minut ajattelemaan asiaa tarkemmin. Olen onnistunut siirtämään pesukoneen käynnistämistä ja keksinyt keinoja välttää erillisten koneellisten pesemistä.

Astioiden pesu

Tiskaan harvemmin kuin vuosi sitten. Tähän vaikutti yksi pieni muutos: hankin enemmän kahvilusikoita. Aiemmin lusikat loppuivat kesken, ja tiskasin joko yksittäisiä lusikoita juoksevan veden alla tai pienemmän tiskin useamman kerran viikossa. Välillä tiskasin kahvilusikoiden lisäksi erikseen myös yksittäisiä mukeja.

Nykyään tiskaan noin kerran viikossa. Olen myös tarkempi juoksevan veden alla tiskaamisen suhteen. Tiskaan tarvittaessa erikseen esimerkiksi ruoanlaitossa tai leivonnassa erityisen likaiseksi tai rasvaiseksi tulleen astian, mutta muuten vältän juoksevan veden alla tiskaamista.

Olen kiinnittänyt huomiota myös siihen, minkä verran otan pesuvatiin vettä ja miten lämmintä se on. Noin puoli vadillista pesuun ja saman verran huuhteluun riittää, eikä veden tarvitse olla kovin kuumaa. En ollenkaan pidä suojakäsineistä, joten en käytä sellaisia myöskään tiskatessani. Sopivan lämmin vesi tekee tiskaamisesta mukavampaa ja säästää myös käsien ihoa kuivumiselta. (En ole myöskään käsivoiteiden ystävä.) Tiskit puhdistuvat hyvin matalammassakin lämpötilassa.

Peseytyminen

Olen pyrkinyt säästämään peseytymiseen kuluvaa vettä pidentämällä hiustenpesuväliä, sillä pitkien ja paksujen hiusten pesuun kuluu paljon vettä. Lyhythiuksinen saattaa selviytyä suihkusta muutamassa minuutissa, minulta se aika kuluu pelkästään hiusten kasteluun.

Peseydyn tarpeen mukaan ja vain silloin suihkussa, kun pesen myös hiukset. Muuten peseydyn vähemmän vettä kuluttavilla tavoilla, kuten hanan alla tai pesualtaan käsisuihkun avulla. Olen huomannut sen jopa suihkua kätevämmäksi pikaisessa peseytymisessä, koska se ei kastele suihkutilaa yhtä laajalti ja sen virtaama on suihkua pienempi.

Jo vuosien ajan olen etsinyt parhaiten toimivaa ratkaisua hiustenpesuun. Olen kokeillut erilaisia nestemäisiä shampoita, palashampoita ja jopa tavallisia palasaippuoita.

Kokeilemani nestemäiset shampoot, miten hellävaraiset ja luonnonmukaiset tahansa, ovat kuivattaneet päänahkani kutisevaksi ja/tai hilseileväksi. Hoitoaine voisi auttaa, mutta kun en sitä muuten tarvitsisi, niin en ole sellaista käyttänyt. Hiuksistani tulee nestemäisellä shampoolla muutenkin liukkaat ja päätä myöten valuvat. Nestemäisten shampoiden kanssa harmina on ollut myös lyhyt pesuväli: hiukset on pestävä joka toinen päivä, jos niiden haluaa pysyvän siisteinä.

Vielä ei ole tullut vastaan nestemäistä shampoota, joka olisi ollut hyvä sekä hiuspohjalle että hiuksille. Palashampoot ja -saippuat tai pelkkä vesipesu ovat puolestaan aiheuttaneet toisenlaisia harmeja.

Mikä tahansa kokeilemani palashampoo tai -saippua on ollut hiuspohjalleni aivan loistava, ei tietoakaan kutinasta tai hilseilystä. Hiukseni ovat myös pysyneet puhtaan näköisinä pidempään. Pidän siitä, että palalla pestynä hiukseni näyttävät selvästi paksummilta ja kihartuvat enemmän. Palashampoo tekee hiuksistani ilmavat, sopivan eloisat ja kurittomat.

Palashampoon tai -saippuan haittapuoli on, että se kertyy hiuksiin. En tiedä onko hiuslaatuni erityisen hanakka keräämään saippuaa itseensä, mutta pidemmän päälle se häiritsee. Olen ratkaissut asian toistaiseksi niin, että käytän sekä palaa että nestemäistä shampoota. Pääasiassa pesen palalla, mutta välillä poistan hiuksiin kertynyttä liiallista saippuaa nestemäisellä shampoolla. Tämä tuntuu tähän mennessä parhaalta ratkaisulta, näin saan käyttööni molempien tuotteiden parhaat ominaisuudet.

Kun kerran kyse oli vedenkulutuksen vähentämisestä, niin mikä hiustenpesutapa kuluttaa vähiten vettä pesukertaa kohden?

Nestemäisen shampoon saan huuhdottua nopeimmin, mutta vedensäästöä ei synny, koska joudun pesemään hiukseni useammin. Palashampoon saan huuhdotuksi yhtä nopeasti, paitsi jos yritän poistaa hiuksiin kertynyttä saippuaa kampaamalla niitä suihkun alla. Olen kokeillut kahtena eri ajanjaksona myös pelkkää vesipesua. Ehkä se joillakin toimii, mutta minun kohdallani se on osoittautunut toivottomaksi ajatukseksi. Se myös kuluttaa aivan ylivoimaisesti eniten vettä.

Tästä kaikesta tulikin mieleeni, että pitäisi vihdoin saada varatuksi aika kampaajalle. Jos olisin erityisen kauniskalloinen, voisin viihtyä kaljuna tai niin lyhythiuksisena, ettei hiuksia tarvitsisi laittaa mitenkään. Pitkät hiukset minulla on sen vuoksi, että sain vuosia sitten tarpeekseni jatkuvasta kampaajalla hyppäämisestä, hiustenlaitosta, muotoilutuotteista ja huonoista tukkapäivistä. Pitkät hiukset ovat hyvin vähällä vaivalla hyvin, suurin vaiva on niiden pesusta.

Lopuksi

Olen saanut vähennettyä vedenkulutustani loppujen lopuksi aika pienillä muutoksilla. Mikään niistä ei ole tuntunut luopumiselta. Tällä hetkellä en keksi miten vielä voisin vettä säästää, ainakaan niin ettei se tekisi elämästä hankalaa tai epämukavaa.

Jos teillä on ideoita, miten vedenkulutusta voisi vähentää, kuulisin niistä mielelläni!

Vedenkulutuksen vähentäminen: vettä säästävä suihkusuutin ja hanojen vakiovirtausventtiilit

Olen pyrkinyt vähentämään vedenkulutustani. Taloyhtiössäni on asuntokohtaiset vesimittarit, mikä toimii hyvänä kannustimena. Kun vesilasku määräytyy oman kulutuksen mukaan, veden käyttöä tulee mietittyä tarkemmin, eikä vettä halua päästää hukkaan.

Haluan vähentää vedenkulutustani sekä ekologisista syistä että säästääkseni rahaa. Suomessa vettä riittää, mutta ennen kuin se on kylmänä ja raikkaana juomalasissani tai lämpimänä vetenä suihkussani, tarvitaan paljon energiaa. Myös jätevesien käsittely kuluttaa resursseja.

Heti tähän asuntoon muutettuani hankin suihkuun vettä säästävän suuttimen. Kysyin rautakaupassa samalla myös vakiovirtausventtiilejä hanoihin, mutta sain vain pitkän katseen ja toteamuksen, että ”ei meillä sellaisia ole”. Muuttohommien keskellä unohdin koko asian, ja se palasi mieleeni vasta blogin teemavuotta miettiessäni. Tilasin tammikuun alussa vakiovirtausventtiilit keittiön ja kylpyhuoneen hanoihin. (Tarkempia tietoja tekstin lopussa.)

Vakiovirtausventtiili kuulostaa hienolta, mutta kyse on yksinkertaisesta pienestä osasta, joka on helppo vaihtaa. Kun katsot vesihanan päätä alapuolelta, näet (nykyään useimmiten) muovisen ”siivilän”. Siitä osasesta on nyt kyse. Kun hanan pään – sen pyöreän osan minkä läpi vesi viimeiseksi tulee – kiertää auki, käteen jää pieni pyöreä metalliosa, jonka sisällä on tämä siiviläosa ja mahdollisesti kumitiiviste, ellei se jäänyt kiinni hanan sisäpuolelle. Tilatessani ’vakiovirtausventtiilin’ sain tällaisen metalliosan, siiviläosan ja kumitiivisteen. Vaihtoon ei välttämättä tarvitse työkaluja, ellei hanan pää ole kovin tiukassa tai pahasti kalkkeutunut.

En tiedä helpompaa keinoa vähentää vedenkulutusta, kuin vaihtaa suihkusuutin ja hanojen vakiovirtausventtiilit vettä säästäviksi. Oman kokemukseni mukaan ne myös parantavat käyttökokemusta monellakin tapaa.

Suihkun alkuperäinen suutin kulutti huomattavasti enemmän vettä, mutta vesi tuli niin pehmeästi lukemattomista pikkuruisista rei’istä, että pitkien ja paksujen hiusten pesu oli tuskastuttavan hidasta. Nykyisessä vettä säästävässä suihkusuuttimessani on neljä vaihtoehtoa veden voimakkuudelle: voimakas hierova suihku, hiuksille sopivan tehokas, normaali, ja pehmeä sadesuihku. Käyttökokemuksessa ero on kuin yöllä ja päivällä vettä säästävän suihkusuuttimen hyväksi. Kasvoja pestessäni voin valita pehmeän sadesuihkun, ja hiukset saan pestyä nopeasti ja helposti sitä varten tarkoitetulla voimakkuudella.

Hanoja käyttäessäni olen koko ajan kaivannut, että niistä tulisi vähemmän vettä. Enkä silti muistanut aiemmin niitä vakiovirtausventtiilejä! Hanojen käyttö oli jatkuvaa säätämistä, kun yritin kääntää turhan kankeaa säätövipua niin, että veden virtaama olisi sopiva. Kylpyhuoneessa sopiva tarkoitti sitä, että ohut vesinoro valui niin lähellä pesualtaan takareunaa, että se teki esimerkiksi käsien pesusta hankalaa. Tämän vuoksi jouduin käyttämään tarpeettoman paljon vettä.

Oletteko tulleet ajatelleeksi, että saatteko tehtyä toimenne nopeammin (esim. huuhdottua paistinpannun, tai pestyä kädet tai kasvot juoksevan veden alla), jos vesi tulee hanasta suuremmalla voimakkuudella? Olen huomannut, että minulla on oma vakiotemponi toimia, jota on vaikeaa ellei mahdotonta nopeuttaa. Jos yritän toimia nopeammin, tunnen vain oloni levottomaksi ja tekemiseni menee hosumiseksi, mutta tuskin toimin yhtään tavallista nopeammin.

Haluan tehdä toimeni kaikessa rauhassa ja kiirehtimättä. Voi kuulostaa hassulta, mutta vakiovirtausventtiilit ovat selvästi parantaneet elämänlaatuani.

Vakiovirtausventtiilien asennuksen jälkeen veden voimakkuuden säätäminen sopivaksi on ollut helppoa. Voin toimia kiirehtimättä omaan tahtiini, eikä vettä mene hukkaan. Keittiöhanastani tulee enimmillään yhdeksän litraa vettä minuutissa, ja kylpyhuoneen hanasta kolme litraa vettä minuutissa suihkumaisessa muodossa.

Kylpyhuoneen hanasta tulee nyt noin 75 prosenttia vähemmän vettä minuutissa kuin ennen, ja se on aivan riittävästi. Suihkumainen olomuoto on osoittautunut käytössä hyväksi, ainoa haittapuoli on veden roiskuminen, jos hanan säätää kovin suurelle. Toisaalta se toimii muistutuksena, että hanaa voi säätää pienemmälle, sillä pienempikin virtaama lähes poikkeuksetta riittää.

Minulla on ollut aina tapana sulkea hana tai suihku siksi aikaa, kun en tarvitse vettä. Nykyaikaisten yksiotehanojen sulkeminen ja avaaminen esimerkiksi kasvojen saippuoinnin ajaksi on helppoa, joten miksi antaa veden valua hukkaan? On myös toimia, kuten kainaloiden tai kasvojen huuhtelu, joiden aikana vettä väistämättä valuu hukkaan. Tällaisissa tilanteissa hanojen pienemmästä virtaamasta on erityistä iloa.

Arvelen, että joku todennäköisesti haluaa tietää, millainen suihkusuutin minulla on käytössäni tai mistä tilasin vakiovirtausventtiilit. Suihkusuutin on samaa mallia kuin edellisessä kodissani, joten siitä minulla on monen vuoden käyttökokemus, ja olen ollut siihen hyvin tyytyväinen. Myös vakiovirtausventtiilejä ja niiden ostopaikkaa voin lämpimästi suositella. Minulla ei ole mitään yhteistyökuvioita eikä kytköksiä mihinkään tahoon, suosittelen jotakin vain erityistapauksissa ja jos koen, että tiedosta voisi olla erityistä hyötyä muillekin.

Suihkusuutin: Hansgrohe Croma 100 Vario EcoSmart 9 l/min

Tuotetta on aika hyvin saatavilla suuremmissa marketeissa ja rautakaupoissa, mutta myös useissa verkkokaupoissa. Tästä pääset valmistajan tuotesivulle nähdäksesi lisätietoja.

Vakiovirtausventtiilit

Tilasin vakiovirtausventtiilit Säästöpää-verkkokaupasta, koska tuotteiden hinta oli edullinen ja sivusto yksinkertainen. Tuotteet oli esitelty selkeästi, ostamisesta tehty helppoa ja yritys vaikutti luotettavalta. Kaikki tämä ei muissa näkemissäni verkkokaupoissa toteutunut. Toimitus oli nopea ja tuotteet tipahtivat postiluukusta suoraan kotiin.

Valitsin kylpyhuoneen hanaan tämän tuotteen (virtaama 3 l/min) ja keittiöön tämän (virtaama 9 l/min).

En osaa sanoa, miten monenlaisia kierteitä hanoissa on olemassa, mutta perusmallisiin Oraksen hanoihini nuo ainakin sopivat, samoin edellisessä kodissani olleeseen Hansgrohen keittiöhanaan. Mukava yllätys on, että verkkokaupassa näyttävät kaikki suuttimet olevan maaliskuun loppuun asti kymmenen prosentin alennuksessa. Yritys myy myös suihkusuuttimia, mutta niistä minulla ei ole kokemusta.

Sähkönkulutuksen vähentäminen

Asun yksin pienehkössä, melko vaatimattomasti varustellussa yksiössä. Asunnossani ei ole saunaa, astianpesukonetta tai televisiota. Jääkaappi-pakastimen sijaan on pieni jääkaappi pakastelokerolla.

Pyrin vähentämään sähkönkulutustani. Se ei ole helppoa, sillä kulutan jo nyt varsin vähän. Suurimmat potentiaaliset sähkönkuluttajat asunnossani ovat jääkaappi, uuni ja pesukone.

Teksti kulkee jo nyt hyvällä tolalla olevista asioista kohti niitä, joissa olisi eniten mahdollisuuksia muutoksiin.

Valaistus

Valaistuksen sähkönkulutuksesta ei ole juuri vähennettävää. Kaikissa omissa valaisimissani on energiaa säästävät polttimot. Kaksi asuntoon kuuluvaa valaisinta – toinen keittiön katossa ja toinen vaatehuoneessa – voisivat kuluttaa vähemmänkin, mutta käytän niissä olevat polttimot ensin loppuun. Keittiön kattovaloa käytän hyvin harvoin ja vain hetken kerrallaan, ja vaatehuoneen valokin palaa vain lyhyen aikaa vaatehuoneessa käydessäni.

Asuntoni on valoisa. Kaupungin valot valaisevat illallakin sen verran, että esimerkiksi elokuvaa katsoessani en välttämättä tarvitse muuta valoa. Viihdyn hämärässä. Yleensä päällä on vain yksi valaisin kerrallaan. Siivotessa sytytän enemmän valoja, mutta sammuttelen niitä sitä mukaa kun siirryn paikasta toiseen. Kylpyhuoneen kahdesta lampusta sytytän useimmiten vain toisen, ja molemmat vain silloin, kun todella tarvitsen enemmän valoa.

Ruoanlaitto

Uuni kuluttaisi paljon sähköä, jos sitä käyttäisi. Olen jo useita vuosia välttänyt uunin käyttöä ruoanlaitossa ja käyttänyt sen sijaan liettä. Käytän uunia noin kerran kahdessa kuukaudessa.

Kahvinkeitin, vedenkeitin ja mikro ovat energiatehokkaita laitteita, mutta minulla ei ole mitään näistä. Laitteille ei ole keittokomerossani sopivia tiloja, enkä myöskään pidä niiden käytöstä ja puhdistamisesta.

Keitän teetä ja pikakahvia varten vettä kattilassa noin vuoden ikäisellä energiatehokkaalla keraamisella liedellä, enkä koe tästä erityistä tunnontuskaa. Vuonna 2015 yritin löytää tietoa veden keittämisen energiankulutuksesta keraamisella liedellä ja vedenkeittimellä. Selvisi, että induktioliesi voi kuluttaa energiaa jopa vedenkeitintä vähemmän, mutta keraamisen lieden suhteen tietoa oli vaikea löytää. Jokin lähde laittoi vedenkeittimen ja keraamisen lieden energiankulutuksessa lähes samalle tasolle, toinen löysi niiden väliltä enemmän eroa vedenkeittimen hyväksi.

Liesi löytyy jokaisesta asunnosta ja sen etuna on monikäyttöisyys, vedenkeitin soveltuu vain veden keittämiseen. Mikrosta en ole pitänyt koskaan. Olen onnistunut saamaan sillä aikaan lähinnä tulikuumia astioita ja epätasaisesti lämmennyttä ruokaa. Kun aloin lämmittää ruokani paistinpannulla liedellä, yllätyin positiivisesti. Mikrosta tuli minulle hetkessä turhake. Ruoka lämpeni liedellä lähes yhtä nopeasti kuin mikrossa.

Jos ruokaa valmistaisi ja/tai lämmittäisi useita kertoja päivässä, mikroa käyttämällä voisi säästää paljon energiaa. Minun ruokailuni on omanlaistaan; en käytä liettä ruoan valmistukseen tai lämmittämiseen kuin korkeintaan muutaman kerran viikossa. Mikro olisi niin vähäisellä käytöllä, että tilanteessani lieden käyttäminen lienee hyvä vaihtoehto.

Kylmäsäilytys

Asunnossani on kymmenen vuotta vanha jääkaappi, jonka sisällä on pieni pakastelokero. Jääkaappini lämpötila on noin +5 astetta, mutta jokin aika sitten hoksasin, että jääkaapissani oleville tuotteille riittäisi +8 astetta. Säädin jääkaappia pienemmälle, mutta lämpötila pysyi sinnikkäästi viidessä asteessa. Pakastelokeron lämpötilan mitattuani selvisi, että jos haluan pakastimen pysyvän suositellussa -18 asteessa, en saa jääkaappiani viittä astetta lämpimämmäksi.

Tämä herätti ajatuksia. Pakastelokerossa on tällä hetkellä litra mustikoita ja kolme pussia pakastekasviksia. Kasvispussin kyljestä voi lukea, että se säilyisi viisi vuorokautta -6 asteessa. Sekä kasvikset että mustikat ovat hyvän aikaa odottaneet käyttöä. Miksi säilytän pakastekasviksia kuukausitolkulla -18 asteessa, kun ne säilyisivät viisi vuorokautta -6 asteessa, ja kauppaan on kuuden minuutin kävelymatka? Ja mitä varten säilytän litraa mustikoita, miksen vain syö niitä pois…

Mietin hetken sitäkin, tarvitsenko talvella jääkaappia välttämättä ollenkaan. Jääkaapin vieressä talon ulkoseinää vasten on kaappi, johon on aikoinaan tullut ilmaa suoraan ulkoa. Nyt ilmanottoaukot on tukittu, mutta kaappi on edelleen viileä. Mittasin sen lämpötilaksi nollakelillä +13 astetta. Se ei ihan riitä.

Päätin käyttää pakastelokeron tuotteet pois. Sen jälkeen säädän jääkaappia sen verran pienemmälle, että lämpötila nousee +8 asteeseen. Pakastelokerossa lienee silloinkin vähintään -6 astetta, jossa vaikka ne pakastekasvikset lyhytaikaisesti säilyvät. Ostan -18 asteen lämpötilaa vaativia pakasteita – lähinnä kasvipohjaista jäätelöä – vain harvakseltaan kesäaikaan. Muina aikoina voin pitää jääkaapin lämpimämpänä. Kun jokainen aste kylmempään lisää sähkönkulutusta noin 5%, jatkuvasti päällä olevan laitteen sähkönsäästö muodostuu näillä muutoksilla vuodessa jo merkittäväksi.

Vähennän kylmäsäilytyksen sähkönkulutusta myös niin, että otan jääkaapin kokonaan pois päältä, kun olen pidempään poissa kotoa. Tein näin jo viime vuonna, ja se näkyi ilahduttavalla tavalla sähkölaskussa.

Pyykinpesu

Pyykinpesun sähkönkulutusta voi vähentää
– pesemällä täysiä koneellisia
– vain oikeasti pesun tarpeessa olevaa pyykkiä
– käyttäen oikean määrän pesuainetta
– energiatehokkaalla pesuohjelmalla
– ja matalassa pesulämpötilassa.

Kuulostaa yksinkertaiselta toteuttaa, mutta käytännössä ainakaan minun kohdallani näin ei valitettavasti ole. Niinpä palaan tähän aiheeseen aivan erikseen.

Näin lopetat kotitaloutesi ruokahävikin

Suomessa heitetään vuosittain ruokaa roskiin 20-30 kiloa henkeä kohti. Suurin osa, 35 prosenttia, koko elintarvikeketjun ruokahävikistä syntyy kotitalouksissa. Näin meille kertoo Saa Syödä! -sivusto. Hävikki on paitsi tarpeetonta ympäristön kuormitusta myös hukkaan heitettyä rahaa.

Ehdotan toimenpiteitä ruokahävikin lopettamiseksi. Olen vuosien varrella ja etenkin viime aikoina kokenut ne toimiviksi: siitä lähtien kun olen asunut yksin (marraskuusta 2016), ruokahävikkiä ei ole syntynyt yhtään. (Onpas sittenkin, kerran onnistuin tekemään syömäkelvotonta ruokaa…) Tiedostan, että yksin asuvalla tilanne on helpompi kuin suuremmalla perheellä, mutta joka tapauksessa samat keinot toimivat.

1. Muuta asennettasi.

Kun teet valintoja ruokakaupassa, pidä mielessä, että kaiken mitä aiot ostaa, myös syöt. Osta vain ruokatarvikkeita, jotka todella aiot myös syödä tai valmistaa ruoaksi.

2. Osta vähemmän.

Jos ruokaa jää syömättä ja menee vanhaksi, syy on usein siinä, että sitä on hankittu liikaa. Nälän siirtämiseksi on selvästi löytynyt jotakin muuta syötävää. Osta jatkossa vähemmän.

3. Pakasta ajoissa.

Jos et voi ostaa vähemmän, koska pakkauskoko on liian suuri (esimerkiksi leipäpaketti), pakasta osa tuoreeltaan. On mukavampaa sulattaa tuoreena pakastettua leipää syötäväksi, kuin syödä vähän liian myöhään pakastettua tai ilman pakastamista kuivahtanutta. Pidempään jääkaapissa ihmettä odottanutta ruokaa ei myöskään voi pakastamalla elvyttää.

4. Huolehdi, etteivät ruokatarvikkeet unohdu kaappiin.

Pidä jääkaappi ja muut ruokakaapit loogisessa järjestyksessä, jotta pystyt helposti tarkistamaan tuotteiden parasta ennen ja käytettävä ennen -päiväykset. Tuoreimmat tuotteet taakse, vanhimmat eteen. Voit myös laittaa kaappeihin Syö minut! -laatikot, joihin kokoat tarvikkeita, jotka uhkaavat vanhentua. Näin jokainen kaapilla kävijä näkee helposti, mitä seuraavaksi kannattaisi popsia.

Jos jääkaapissa säilytettävät kasvikset uhkaavat unohtua niille varattuun laatikkoon (omastani ei näy edes läpi), harkitse koko laatikon poistamista. Kasvikset ovat tuoretavaraa ja parhaimmillaan sananmukaisesti tuoreena, niitä ei kannata säilyttää pitkään, ravintoarvot vain heikkenevät.

Syömme useamman kerran joka päivä. Jääkaapin ovi avataan monta kertaa päivässä. Päiväyksien tarkistus yhdellä oven avauksella vaikka päivittäin ei ole liikaa vaadittu, kunhan jääkaapissa on järkevä järjestys.

5. Huolehdi oikeasta säilytyslämpötilasta.

Jääkaapin lämpötilalla on merkitystä. Jos jääkaapissasi ei ole lämpömittaria, hanki sinne sellainen. Herkimpiä pilaantumaan ovat kalat ja lihat, varsinkin tuoreina.

6. Muista se asenne: kaikki syödään.

Mikä on ostettu, se syödään. Mitä yksinkertaisempi ostos, sitä helpompi syödä. Kaikkea ei edes tarvitse erityisesti valmistaa ruoaksi. (Nimimerkki Siitä mennään mistä aita on matalin.) Mitä kunnianhimoisempi ateria-ajatus, sitä todennäköisemmin jotakin puuttuu. Tai ei jaksa/viitsi/huvita alkaa laittaa ruokaa.

Hedelmiä, marjoja ja monia kasviksia voi syödä sellaisenaan. Osa kasviksista hyötyy nopeasta höyryttämisestä, vähässä vedessä keittämisestä tai vaikka wokkaamisesta. Osa juureksista on mielestäni parhaimmillaan sellaisenaan palana tai raasteena, tai ne voi pilkkoa uunivuokaan öljyn, yrttimausteiden, suolan ja pippurin kanssa, uuni hoitaa loput.

Ruoka-aineet, joita ei tarvitse säilyttää jääkaapissa, tulee varmimmin syötyä kun jätät ne esille näkyvälle paikalle. Tuoreyrtit käyvät monenlaiseen ruokaan, osa toimii mainiosti sellaisenaan leivän päällä.

Joidenkin ruokatarvikkeiden (esimerkiksi pesto ja aurinkokuivatut tomaatit) säilyvyys purkin avaamisen jälkeen voi olla yllättävän lyhyt. Pidä se mielessä jo ostohetkellä, ja mieti hetki, miten aiot saada purkin käytettyä, ennen kuin tuote pilaantuu. Edellä mainitut käyvät oikeastaan mihin vain. Höyrytettyjen kasvisten joukkoon, pastan joukkoon, pyttipannuun, teeleipä- tai sämpylätaikinaan…

7. Jätä välillä käymättä kaupassa.

Jos et syystä tai toisesta yhtäkkiä yllättäen pääsisikään kauppaan, kaapeistasi todennäköisesti löytyisi jotakin syötävää. Tällaisia ”syödään mitä kaapeista löytyy” -päiviä voi viettää muutenkin, jotta ruokatarvikkeiden kiertoaika lyhenee ja kaapeista löytyy mahdollisimman tuoreita ruoka-aineita.

Syömme elämämme aikana niin monta kertaa, ettei joka ainoan aterian tarvitse olla jotain erikoisen ihmeellistä. Ateria voi hyvin koostua kokoelmasta erilaisia ruoka-aineita, jotka valmistetaan kukin niin kuin niille eduksi on tai syödään sellaisenaan. Eikä välttämättä sekoiteta kaikkea yhteen epämääräiseksi mössöksi, vaan laitetaan lautaselle kauniisti vieretysten.

8. Opettele käyttämään luovuutta.

Ruoka voi olla hyvin yksinkertaista. Reseptejä ei ole pakko käyttää. Mieti, mitä aineksia haluaisit ruoassasi olevan ja yhdistele niitä. Etenkin ”syödään mitä kaapeista löytyy” -päivinä luovuutta tarvitaan. Itse olen tehnyt parhaat annokseni tällaisina päivinä.

Moni vähemmän ruokaa laittanut arastelee ruoan maustamista. Annoin entiselle kumppanilleni aikoinaan vinkin, jonka ansiosta hänestä tuli erinomainen ruoanlaittaja ja arkuus keittiössä katosi. Hauskinta oli, että hänen ruokansa oli todella hyvää, mutta eri tavalla maustettua kuin itse olisin hoksannut tehdä.

Vinkki kuuluu seuraavasti: Nuuhki mausteiden tuoksua ja mieti, mitkä niistä sopivat yhteen, ja miltä haluaisit tekeillä olevan ruokasi maistuvan. Valitse haluamasi mausteet.

Jos et tiedä, minkä verran erilaisia mausteita uskaltaa laittaa, kokeile ensin varovasti, annostelun oppii nopeasti. Jonkinlaisena ohjenuorana voi pitää, että kuivatut yrtit ovat varsin turvallisia, niitä ei aivan helposti laita liikaa. (Rosmariinin kanssa kannattaa olla tarkkana – sitä liikaa ja ruoka maistuu hammastahnalta. No, sekin tuli syötyä.) Pippureiden kanssa kannattaa olla varovainen. Kaikkia mausteita on helpompi lisätä monta kertaa uudelleen, kuin yrittää saada ylimääräistä maustetta pois.

Jos menee pieleen, älä lannistu. Tekemällä oppii.

Usein Kysytyt Kysymykset:

1. Mitä teen ruoanjämille?

Syöt pois. Nälkä tulee useamman kerran joka päivä. Jos ei innosta, niin tee jatkossa vähemmän ruokaa kerrallaan ettei jämiä jää. Jos ruoanjämät eivät innosta tuoreeltaan, niin vielä vähemmän ne innostavat pakastettuina, joten mieti kaksi kertaa lykkäätkö sen purkin pakastimeen.

2. Mitä jos ei huvita syödä mitä on tullut ostetuksi?

Huvita? Syö pois ja opettele ostamaan ruokatarvikkeita, joita myös haluat syödä.

3. Mitä teen kuivuneelle leivälle?

Lämmitä mikrossa, laita leivänpaahtimeen, paahda pannulla tai tee uunileipiä. Ja ensi kerralla ostat sitä leipää vähemmän tai laitat jo ajoissa pakkaseen.

Näillä eväillä kotiin kannettu ruoka päätyy sinne minne pitääkin eli suun kautta vatsaan. Keinoihin voi kestää hetken tottua, mutta ne toimivat. Tärkein keino on asenne: kun ei kerta kaikkiaan suostu laittamaan ruokaa roskiin, sen välttämiseksi kyllä keksii keinot, jos niitä ei tästä listasta löydy.

Pienempiä biojätepussillisia ja kompostikuormia toivotellen,
Tuulia

Salaattikulho ja vesikannu

Odotin keväällä malttamattomana sään lämpenemistä, jotta voisin taas syödä enemmän tuoreita kasviksia ja tehdä salaattia. Talviaikaan mieleni tekee lämmintä ja mausteista ruokaa, ja ajatuskin kylmässä säilytetyistä kasviksista alkaa viluttaa.

Lämmin päivä tuli (toista saikin sitten odottaa), eikä minulla ollut salaattikulhoa. Tapanani on ollut tehdä salaattia kerralla useampi annos kannelliseen salaattikulhoon, jollaisena edellisessä kodissani toimi ihan tavallinen kannella varustettu lasinen uunivuoka. Kaipasin vastaavaa astiaa, ja lähdin sellaista keskustan kaupoista etsimään. Valikoima oli suppea (moni varmaan ostaa tällaiset tavarat kauempana sijaitsevista suurista marketeista), enkä löytänyt mieleistäni astiaa.

Salaattia teki mieli, mutta en jaksanut lähteä etsimään salaattikulhoa keskustan ulkopuolelta. Mietin, mitä minulla jo olevaa voisin käyttää. Ensimmäisenä tuli mieleeni kattila, se olisi riittävän suuri ja siinä olisi kansi. Toisaalta suuren ja melko painavan kattilan tiskaaminen pienehkössä pesualtaassa on ollut yhtä kolistelua, joten jatkoin mietintää.

Kannelliset astiat olivat liian pieniä, ja sopivan kokoisissa astioissa ei ollut kantta. Alumiinifoliota tai tuorekelmua en ole käyttänyt aikoihin, enkä aikonut käyttää vastaisuudessakaan. Sitten muistin teräksisen leivontakulhon, kokeilin siihen kattilan kantta, ja sopiva salaattikulho oli löytynyt.

Salaattikulho oli pitkään hankintalistallani. Olisin todennäköisesti löytänyt sopivan seuraavalla kävelyretkelläni kauemmas markettiin. Onneksi en tullut lähteneeksi ennen salaattikauteni alkua, sillä vaikka kannellinen uunivuoka periaatteessa on monikäyttöinen, käytännössä se olisi voinut saada olla kesäaikaa lukuun ottamatta toimettomana kaapissa. Nyt kävikin päinvastoin, sain leivonnassa ja ruoanlaitossa apuna käyttämäni kulhon laajempaan käyttöön. Se on myös mukavan muotoinen ja kevyt tiskata.

Edellisessä kodissani olin tottunut käyttämään myös lasista vesikannua, ja kaipasin sellaista heti ensimmäisestä päivästä alkaen uuteen kotiini. Tiesin kokemuksesta, että tulisin juomaan vähemmän vettä, ellei minulla olisi vesikannua. Valitsin kannellisen lasikannun, joka näytti kohtuullisen helpolta saada käsin tiskatuksi. Se myös sopisi mukavasti jääkaapin oveen.

Valitettavasti jo ensimmäinen tiskauskerta osoitti, etten tulisi kannun kanssa toimeen. Kotioloissa kannu olikin suurempi kuin miltä se kaupassa oli vaikuttanut, ja sen puhdistaminen oli yllättävän hankalaa. Kahvaton, saippuasta liukas kannu oli myös livetä käsistäni, ja minun piti varoa, ettei se kolahtaisi esimerkiksi tiellä törröttävään hanaan.

Kun otin vesikannua kuivauskaapista käyttööni, huomasin sen pintaan jääneen vedestä paksut kalkkijäljet. Yrittäessäni saada niitä pois, päätin, että astia on parempi antaa tiskikoneelliseen kotiin. Selvisipä samalla, että tässä kodissa on hyvä kuivata astiat astiapyyhkeellä.

Ei siis sittenkään lasista vesikannua minulle. Tilalle löytyi omasta kaapistani litran teräsmitta. Se on ollut toimiva tehtävässään, helppo ja huoleton tiskata, ja se kestää tarvittaessa hyvin kalkinpoistoa. Lisäksi se toimii edelleen apuna ruoanlaitossa ja leivonnassa.

Olen jo vuosia pyrkinyt hankkimaan vain tarvitsemani ja käyttämään omistamiani tavaroita monipuolisesti. Salaattikulhon ja vesikannun hankintaprosessit kuitenkin osoittivat, miten helppoa on juuttua omaksumiinsa käsityksiin tarpeellisesta. Kun on tottunut arjessaan käyttämään tietynlaisia esineitä, ne kokee lähes automaattisesti tarpeellisiksi, eikä asian kyseenalaistaminen tule välttämättä mieleenkään.

Ja niin sitä sitten etsitään salaattikulhoa kaupungin kaupoista, ja ostetaan vesikannu, vaikka molempiin tarpeisiin sopivat tavarat löytyvät jo omasta kaapista.

Tavaramäärän rajoittamisesta

On erilaisia keinoja, joilla kotiin kertyvää tavaramäärää voi rajoittaa.

Moni laittaa tarpeetonta tavaraa kiertoon säännöllisesti esimerkiksi pitämällä kirpputoripöytää tai antamalla käytöstä poistuneita tavaroita ja vaatteita hyväntekeväisyyteen. Osa suitsii tavaroiden kertymistä yksi sisään, yksi ulos -säännön avulla.

Yksi hyvin käyttökelpoinen tapa tavaramäärän rajoittamiseksi on päättää, minkä verran tilaa kodistaan haluaa erilaisille tavaroille antaa. Tilasta on usein puutetta, olipa koti minkä kokoinen tahansa. Sen vuoksi on hyödyllistä kiinnittää huomiota käytettävissä olevaan tilaan ja miettiä, minkä verran ja minkälaisella tavaralla sitä haluaa täyttää.

Kodissani on joitakin tavaramäärää rajoittavia ratkaisuja, vaikkei tavaran kertyminen minulle enää ongelma olekaan.

Olennaisinta on, että kaikille tavaroille on oma paikkansa, josta en salli niiden levitä muualle asuntoon.

Vaatteiden, kenkien, asusteiden, laukkujen ja kodintekstiilien on sovittava mukavan väljästi vaatehuoneeseen niille varatuille paikoille. Ripustettaville vaatteille on vain vähän tilaa, mutta se riittää, koska vaateripustimia on vain sen verran, kuin vaatetangolle täytenä riittävällä väljyydellä sopii.

Vaatehuoneessa on paikkansa myös silityslaudalle ja -raudalle, pyykkitelineelle, likapyykille, puolipitoisille vaatteille, porrasjakkaralle ja ompelukoneelle. Lisäksi vaatehuoneen hyllyllä on pieni laatikko, joka kokoaa yhteen tavaroita, kuten aurinkolasit, laastareita, nenäliinoja ja kolikoita, joita saattaa kaivata mukaansa vielä viime hetkellä ennen ulos astumista.

Sekä vaatehuoneen hyllyillä että lattialla on tyhjää tilaa. Se helpottaa vaatteiden ja tavaroiden hakemista ja paikoilleen palauttamista. Tyhjää tilaa voi myös käyttää sellaisten tavaroiden säilyttämiseen, jotka tarvitsevat vain väliaikaisen säilytyspaikan. Juuri nyt vaatehuoneen lattialla on remontin jatkumista odottavia tarvikkeita ja maaleja, ja hyllyllä pois annettavia, sopimattomia vaatteita.

Sama ajatusmalli jatkuu myös muualla asunnossa. Keittokomerossa on oma tilansa astioille, ruoan valmistuksessa tarvittaville välineille, maljakoille, kynttilöille ja kynttilänjaloille, ns. lääkekaapin tavaroille, astiapyyhkeille, ruokatarvikkeille, siivousvälineille, tiskivadeille, wc-paperipaalille ja työkaluille. Myös erilaisille jätteille ja kierrätettäville materiaaleille (sekajäte, biojäte, paperi, kartonki, metalli, lasi, muovi) on omat astiansa tai tilansa.

Kiinteiden säilytystilojen lisäksi minulla on kaksi matalaa kaappia, joissa säilytän tavaroita, jotka eivät kuulu keittokomeroon, vaatehuoneeseen tai kylpyhuoneeseen. Kaapissa on omat laatikkonsa käsityötarvikkeille, erilaisille sähkötarvikkeille (laturit, johdot yms.) ja ns. toimistotarvikkeille. Oma paikkansa on myös kirjoilleni, kirjaston kirjoille, kirjastolle lahjoitettaville kirjoille ja säilytettäville asiapapereille.

Tiivistettynä: olen päättänyt, missä tiloissa säilytän mitäkin tavaroita. Jokaiselle tavaralajille on varattu oma paikkansa vaatehuoneen tai kaapin hyllyllä, oma sopivan kokoinen laatikkonsa tai tietty määrä vaateripustimia. Joka ainoalle tavaralle on oma paikkansa.

Olen myös päättänyt, että polkupyörää lukuun ottamatta kaikkien tavaroideni on sovittava sisälle asuntoon. Asunnolle kuuluu vinttivarasto, mutta sen säilytysolosuhteet ovat niin huonot, että en aio säilyttää siellä mitään. Onneksi siihen ei olisi tarvettakaan.

Arvostan huomattavasti enemmän tilaa kuin tavaraa. Pidän huolen siitä, että kaikkien tavaroiden ympärillä on riittävä väljyys, jotta tavarat ovat helposti saatavilla – tavarani ovat käyttöä, eivät varastointia varten.

Kun tavaroille on määritelty oma tilansa, jonka se saa kotoa viedä, on helppoa huomata, jos jokin tavaralaji tuntuu lisääntyvän kuin huomaamatta.

Tilanteeseen voi olla erilaisia syitä. Tavaroiden tarve ja käyttö on voinut muuttua elämäntilanteen muuttuessa, jolloin niiden vaatima tila on jäänyt liian pieneksi. Tila on myös voitu jo alun alkaen valita turhan optimistisesti, eikä se todellisuudessa riitäkään tarvittavan tavaramäärän säilyttämiseen.

Tai sitten tavaraa tulee otettua vastaan tai hankittua ihan itse enemmän kuin on tullut tiedostaneeksikaan. Se ei olisi vallan tavatonta.

Milloin tavaraa on liian vähän?

Muuttaessani asumaan itsekseni tuli tarve hankkia erilaisia tavaroita. Jouduin miettimään mitä todella tarvitsen ja minkä verran. Paljonko olisi liikaa ja minkä verran olisi liian vähän?

Eniten miettimistä aiheutti astioiden sopiva määrä. Asia ei ollut ollenkaan yksinkertainen. Yksi ihminen voi pärjätä hyvinkin vähäisellä määrällä astioita, mutta toisaalta niitä tarvitaan myös vieraiden varalle. Enää minulla ei olisi tiskikonetta käytössäni, vaan tulisin tiskaamaan käsin. Miten se tulisi ottaa huomioon astioiden määrässä?

Jos astiat tiskaisi heti, kun ne ovat pesun tarpeessa, varsin pieni määrä riittäisi. Toisaalta se olisi myös kaikkein epäekologisin tapa toimia, ja nostaisi myös vesilaskun loppusummaa. Se olisi siis sekä järjetöntä että vastoin omia arvojani. Muutamaa astiaa varten tuntuisi hölmöltä laskea vettä pesuvatiin, ja vielä hölmömpää olisi tiskata juoksevan veden alla. Samalla vadillisella pesisi helposti enemmänkin astioita.

Hyvin pieni määrä astioita ei siis olisi paras mahdollinen ratkaisu. Halusin myös, että astioita olisi riittävästi, jotta en joutuisi ensimmäiseksi tiskaamaan, jos joku olisi tulossa lyhyellä varoitusajalla käymään, eivätkä kaikki astiani olisi puhtaana.

Niin, milloin tavaraa on liian vähän? Mielestäni silloin, kun tavaran vähäinen määrä alkaa rajoittaa elämää.

Astioita olisi liian vähän, jos se nostaisi kynnystäni kutsua vieraita ja näin rajoittaisi muutenkin vähäistä sosiaalista elämääni. Itseni tuntien tiedän, että minun on poistettava itseni ja muiden ihmisten välistä kaikki kynnykset, jotka suinkin voin.

Vaatteita on liian vähän (tai ne ovat vääränlaisia), jos kaapista ei löydy sopivia kaikkiin niihin tavanomaisimpiin tilanteisiin, joihin haluaisi osallistua. Olen tässä tilanteessa enemmän ja vähemmän kroonisesti, ja tällä hetkellä erityisesti painon muuttumisen vuoksi.

Myös silloin vaatteita olisi mielestäni liian vähän, tai vaatevalikoima olisi turhan hajanainen kokonaisuus, jos jatkuvasti joutuisin pesemään puolityhjiä koneellisia. Monissa nykyisissä pesukoneissa on automatiikkaa, joka säätää veden kulutusta pyykin määrän mukaan, mutta se ei mielestäni riitä. Sähköä kuluu joka tapauksessa joka koneellisella, ja ainakin omassa pesukoneessani pesuaika pysyy pyykin määrästä riippumatta samana. On myös hyvin vaikea uskoa, että saman pyykkimäärän peseminen kymmenessä tai viidessä koneellisessa kuluttaisi saman verran vettä.

Tavaroiden sopiva määrä on hyvin henkilökohtainen asia. Se, mikä yhdelle on sopivasti, on toiselle liian vähän ja kolmannelle liikaa. Käsityksiimme siitä, mikä on sopivasti, vaikuttavat monet asiat. Elämäntilanne, elämäntapa, oma elämänhistoria ja persoonallisuus luovat yhdessä ainutlaatuisen kokonaisuuden muuttujia, jotka vaikuttavat valintoihimme.

Jos tavaroita on liian paljon tai liian vähän, ne saavat elämässä turhan suuren osan. Elämä sujuu parhaiten, kun selvittää itselleen minkä verran on sopivasti, ihan kaikilla elämän osa-alueilla.