Kadonnutta laatua etsimässä

Kaapistani on reilun parinkymmenen vuoden ajan löytynyt vaatteita, joiden olen voinut luottaa kestävän jatkuvaa käyttöä 5-10 vuoden ajan. (Sitä ennen olin kasvuiässä, ja vaatteet jäivät pieniksi ennen kuin kuluivat loppuun.) Aika on tehnyt tehtävänsä ja uusille vaatteille olisi tarvetta. Valitettavasti useammin kuin ennen.

Paras vaihtoehto olisi ollut hankkia hyväksi havaittujen vaatteiden tilalle samanlaisia, mutta eihän se niin helppoa ole. Suosimistani vaatemalleista osaa ei enää valmisteta, ja osaa vastaavien tuotteiden laatu on vuosien kuluessa heikentynyt huomattavasti. Pakon edessä olen kaupasta jotakin päälleni löytänyt, mutta edellä mainitut vaatteiden käyttöiät ovat historiaa.

Pidän yksinkertaisista vaatteista. Myyjä osaa auttaa minua parhaiten, kun kerron etsiväni vaatteita, jollaisia perusmies voisi käyttää. Tällainen stereotyypittely auttaa jättämään rekkiin liian naiselliset, värikkäät, kirjavat tai muuten vaan kummalliset vaatteet. Moni selkeälinjainen vaate on jäänyt kauppaan myös siksi, ettei suunnittelija ole osannut lopettaa yksityiskohtien lisäämistä ajoissa.

Minun vaatemieltymyksilläni olisi loogista asioida miestenvaateosastolla, etenkin, kun miesten vaatteet ovat selvästi naisille myytäviä laadukkaampia. Asiassa on kuitenkin ongelma. Kun pituus on 160 cm, vartalo on naisellinen, eikä hartioissa ole leveyttä täyttämään miesten paitoja, niin sopivia vaatteita ei löydy.

Helposti hikoilevana ja antiperspiranteista ihoreaktion saavana kaipaisin kestäviä ja pestäviä vaatteita. Naisten trikoovaatteissa on lähes poikkeuksetta elastaania, mikä etenkin paidoissa on monin tavoin ongelmallista. Miettikää hetki seuraavaa:

Niukkalinjainen, kainaloista ihonmyötäinen paita. Hienhaju tarttuu paidassa olevaan elastaaniin helposti. Lika saa elastaanin hapertumaan. Paidan pesulämpötila on korkeintaan 40 astetta, koska elastaani ei kestä kuumempaa. Hiki ei puhdistu alle 60 asteen pesussa, eikä kokemukseni mukaan välttämättä edes siinä, ellei vaatetta pese heti tuoreeltaan.

Kesti aivan liian pitkään ymmärtää ja hyväksyä, että minun käytössäni elastaanivaatteet ovat järjettömän huono idea. Ne kuluvat nopeasti sekä hiestä että jatkuvasta pesusta, ja koko kuvio on myös ekologisesti sietämätön. Kaiken lisäksi inhoan sitä tolkutonta venymistä! Joustavat vaatteet ovat mukavia, mutta elastaania siihen ei tarvita.

Onneksi Outi Pyy on kirjoittanut elastaanista aivan loistavan tekstin, joten minun ei tarvitse jatkaa enempää. Käykää lukemassa!

Jos onnistuisinkin löytämään mieluisan paidan ilman elastaania, niin seuraava ongelma on laatu. Edellisellä kauppakierroksellani totesin, että tilanne oli mennyt vain huonompaan suuntaan. Myynnissä oli niin huonolaatuisia vaatteita, ettei niitä otettaisi vastaan edes hyväntekeväisyyskirpputorille – eikä kyse ollut halpavaatteista. Laadukkaita vaatteita on yhä vaikeampi löytää.

Vaatteiden laatu ei näytä kauppoja kiinnostavan, tai sitten laadukkaita vaatteita ei ole enää olemassa. Näin olen päätellyt keskusteluistani myyjien kanssa, joiden käsitys laadusta on jotakin aivan muuta kuin omani. Jos myyjän mielestä laadukas t-paita näyttää uutena kaupassa hatarammalta kuin oma paitani yli viiden vuoden usein toistuvan käytön ja pesun jälkeen, niin on aika vaikea innostua. Entä mitä pitäisi ajatella, jos myyjä pitää laadun mittarina sitä, ettei vaate ole mennyt käyttökelvottomaksi ensimmäisessä tai muutamassa pesussa? Kun olen kertonut, millaiseen vaatteiden kestoon olen tottunut, minua on katsottu kuin olisin tullut jostakin vaateutopiasta.

Ihmettelen, miksi vaatteiden ostaminen kivijalkakaupoista on tehty niin sietämättömän vaikeaksi. Haluaisin todella keskustella ihmisten kanssa, joiden mielestä on ollut hyvä idea ”järjestää” naistenvaateosastot muistuttamaan kirpputoria. Tilat ahdetaan liian täyteen ja looginen järjestys puuttuu. Sama vaiva oli levinnyt myös erään kaupan ennen niin selkeälle miestenvaateosastolle. En tiedä saako joku iloa siitä, että mieluisaa t-paitaa etsiessään joutuu kiertämään varsin suuren osaston mutkitellen päästä päähän, mutta minä pidän sitä asiakkaan kiusaamisena.

Kävin hiljattain eräässä miestenvaateliikkeessä. Sillä hetkellä liikkeessä olleiden tai sinne tulleiden miesten ostotapahtumaa oli kiinnostavaa seurata. Ovesta sisään tultua lähestyvälle myyjälle kerrotaan mitä halutaan, myyjä vie sopivien tuotteiden luo, kokeillaan vaatetta päälle, ostetaan, poistutaan. Aikaa kului joitakin minuutteja. Itse olisin toiminut samoin, mutta halusin hetken aikaa vain nauttia hiljaisuudesta, siisteydestä ja järjestyksestä. Ihmettelin naismyyjän kanssa, miksei naisille ole vastaavanlaisia kauppoja. Ostin kokeeksi t-paidan, jonka laatu on osoittautunut yllättävän hyväksi.

Viime aikoina on puhuttu kivijalkakauppojen ahdingosta nettikaupan puristuksessa. Tilanteeseen voi löytää monenlaisia syitä. Minun syyni valita nettikauppa kivijalkaliikkeen sijaan on valikoima. Olisi helpointa ja mukavinta voida hankkia tarvitsemansa kivijalkakaupasta, mutta useinkaan he eivät myy tuotteita, joita haluaisin ostaa. Ostaminen on joka tapauksessa vastenmielistä, oli kyse kivijalkakaupasta tai nettikaupasta. Kivijalassa on vastassa epäjärjestys ja olematon palvelu, nettikaupassa tuotteita joutuu palauttamaan, kun ne eivät kooltaan, malliltaan tai muilta ominaisuuksiltaan vastaa odotuksia.

Täydellisessä maailmassa kaupoissa myytäisiin vain laadukkaita, kestäviä, korjattavissa olevia ja lopulta kierrätettäviä tuotteita, jotka olisi tuotettu ihmisiä, eläimiä ja luontoa riistämättä. Haluaisin suosia tällaisia tuotteita, mutta se on tällä hetkellä kohtuuttoman vaikeaa. Kaikenlaisten tuotteiden tuottaminen ekologisesti ja eettisesti kestävällä tavalla pitäisi olla itsestäänselvä lähtökohta.

Voi kun tietäisi, mitä sitä jatkossa päälleen laittaisi, ja mistä sen löytäisi.

Mietteitä pyykinpesun vähentämisestä

Kirjoitin viimeksi sähkönkulutukseni vähentämisestä. Sähkölaitteiden käyttöni alkaa olla lähellä optimaalista, mutta pyykinpesua haluaisin saada vähennettyä. Tämä vähentäisi yhdellä kertaa sekä sähkön- että vedenkulutusta.

Olen jo vuosien ajan tehnyt muutoksia pyykinpesun vähentämiseksi. Aloitan kertomalla millä keinoin se on onnistunut, ja sen jälkeen mietin aiheeseen liittyviä käytännön harmeja.

Värivalikoiman rajoittaminen

Ensimmäinen muutos oli tekstiilien värivalikoiman yhdenmukaistaminen. Turhauduin pyykkiä lajitellessani siihen, että vaikkei pestävää ollut määrällisesti paljoa, erikseen pestäviä koneellisia kertyi monta. Usein mietin, miten järjetöntä oli pestä vain muutamaa vaatetta kerrallaan, kun samanvärisiä tai samaan pesuohjelmaan sopivia vaatteita ei ollut enempää.

Päätin alkaa suosia vain muutamaa väriä, jotta saisin pestyä täydempiä koneellisia. Aloin jo tekstiilejä hankkiessani miettiä, minkä kanssa ne kotona pesisin. Jos samankaltaista pestävää ei ollut, eikä ollut tarvetta hankkia samansävyisiä tekstiilejä enempää, jätin tuotteen kauppaan.

Keinokuitujen vähentäminen

Seuraava muutos oli vaihtaa keinokuituiset urheilukerrastot ja fleece villaan. Luovuin myös keinokuituisista urheilupaidoista ja aloin välttää kaikkia ns. teknisiä materiaaleja aina kun se suinkin on mahdollista. Tämä on ollut pyykinpesun vähentämisessä ehdottomasti kaikkein paras päätökseni.

Minulla nousee helposti hiki pintaan, vaikka kuuden minuutin kävelymatkalla kauppaan. Sillä ei ole väliä, onko minulla liikaa, liian vähän vai sopivasti päällä. Hienhaju tarttuu keinokuituihin helposti ja vaate on yhden käyttökerran jälkeen pyykkiä. Nähty on sekin, että ihoa vasten ollut luonnonkuituvaate on riittävän puhdas käytettäväksi toisen tai kolmannenkin kerran, mutta sen päällä ollut keinokuituvaate haisee jo ensimmäisen käyttökerran jälkeen.

Kaikkein käyttökelvottomin materiaali minulle oli viime vuonna vuoden turhakkeeksikin valittu fleece. Paita alkoi haista hieltä hetkessä ja lisäksi siitä irtosi pesussa nukkaa – sitä paljon puhuttua mikromuovia – minkä vuoksi se oli pestävä erillään muusta pyykistä. Olin saanut vaatteen lahjaksi ja luovuin siitä nopeasti. Toivoin paidan päätyvän jollekulle viluiselle, jonka käytössä paidasta olisi enemmän hyötyä kuin haittaa.

Villan suosiminen

Nykyään käytän syksystä kevääseen paljon villaa tai villasekoitetta: aluspaitoja, sukkia, pipoa, huivia, tuubihuivia tai kauluria, lapasia, kerrastoa ja villaneuletta. Viileillä ilmoilla villaa parempaa materiaalia ei ole. Syksyllä käytin villasekoite-t-paitaa juostessa hupparin alla. Villa on ihoa vasten sopivan lämmin ja raikastuu tuulettamalla, eikä kaipaa pesua kuin harvoin. Itse ripustan villavaatteeni väljästi käytön jälkeen, koska varsinaista tuuletusmahdollisuutta ei ole.

Pesun kannalta villa voittaa keinokuidut ylivoimaisesti. Suurin ero omassa käytössäni tulee vertailtaessa ns. urheilukerrastoa täysvillaiseen kerrastoon. Urheilukerraston jouduin pesemään joka käytön jälkeen, pelkkää merinovillaa olevalle kerrastolle riittää pesu kerran-kaksi talvessa! Villasekoitetta oleva t-paitani kaipaa pesua useammin, mutta sekin pysyy useita käyttökertoja hajuttomana.

Käytännön harmeja

Pesulämpötilan alentaminen vähentäisi sähkönkulutusta, mutta…

Kuluttajaliiton Eettisen kuluttajan käsikirjassa kerrotaan näin:

”Tiesitkö, että pyykinpesussa pesulämpötilan laskeminen 60 °C:sta 40 °C:een puolittaa sähkönkulutuksen tai, että pikapesuohjelmalla kuluu 25 % vähemmän sähköä ja vettä kuin tavallisella pesuohjelmalla?”

Olisihan pesulämpötilan laskeminen mainiota, mutta kun pesutuloksellakin on väliä.

Olen kantapään kautta oppinut, että hikinen puuvilla-t-paita ei puhdistu kunnolla 40 asteessa. Ja kun hiki on pinttynyt paitaan, se ei enää lähde edes 60 asteessa. Tämän vuoksi pesen puuvillan pääasiassa 60 asteessa, poikkeuksena elastaania sisältävät vaatteet. Olen pyrkinyt välttämään niiden hankintaa kokonaan, mutta se alkaa olla todella vaikeaa.

Tehokas antiperspirantti vähentäisi pyykkiä, mutta…

Jouduin viime syksynä pesemään ulkoilutakkiani niin usein, ettei siinä ollut enää mitään järkeä. Kokeilin monen vuoden tauon jälkeen alumiinia sisältävää antiperspiranttia ongelman ratkaisemiseksi. Ja mainiosti se ratkesikin – olin suorastaan haltioissani siitä ihmeestä, että vaatteet pysyivät kainaloista kuivina. Paitojen ja takin pesuväli piteni selvästi.

Muistini on kuitenkin käsittämättömän lyhyt. Jouduin pian toteamaan, että ai niin, minun ihoni ei kestä alumiinia. Tuote voi olla miten hellävarainen tahansa, mutta jos siinä on alumiinia, niin ihoni kuivuu, kutiaa ja menee rikki. Näin siitä huolimatta, että käytin tuotetta vain joka kolmas päivä.

Ihoni pääsi niin huonoon kuntoon, että jouduin siirtymään vesi, saippua ja kosteusvoide -linjalle, ja sillä olen toistaiseksi pysynyt. Se näyttäisi pyykinpesun kannalta ehkä jopa paremmalta vaihtoehdolta kuin luonnonkosmetiikkadeodorantin käyttö, mutta ilmojen lämmetessä asia voi muuttua.

Värin puolesta täysiä koneellisia, mutta…

Ihmettelin syksyllä, miksi osa puuvillavaatteistani oli pesun jäljiltä ihmeellisen nukkaisia ja pölyisiä. En ollut kokenut vastaavaa ennen. Tummat ja sileäpintaiset t-paitani näyttivät yhtäkkiä epäsiisteiltä ja kuluneilta. Kokeilin pestä pyykkiä erilaisilla pesuohjelmilla, mutta asia ratkesi vasta kun aloin lajitella pyykkini entistäkin huolellisemmin.

Vaatteiden laadun heikkenemisellä on vaikutuksensa pyykinpesuun. Vuosikausia palvelleet, sileäpintaiset ja laadukkaat t-paitani keräsivät itseensä uudemmasta, heikompilaatuisesta vaatteesta irtoavan nukan. Kun aloin pestä nämä uudemmat elastaania sisältävät paidat yhdessä alusvaatteiden kanssa, ja sileäpintaisemmat vaatteet keskenään, ongelma ratkesi.

Tästä kuitenkin seurasi kerralla pestävän pyykin määrän väheneminen. Pesukoneeni täyttömäärä on kuusi kiloa, mutta se koskee vain pesuohjelmaa, jota käytän liinavaatteiden ja pyyhkeiden pesuun. Vaatteiden pesussa käyttämieni pesuohjelmien täyttömäärä on enintään kolme kiloa. Kuulostaa kohtuulliselta, mutta kun eräänä päivänä pesukonetta täyttäessäni punnitsin pyykin, totesin, että kolme kiloa vaatteita on suuri määrä. Yksin asuessani en ole kertaakaan saanut niin paljoa pyykkiä samaan koneelliseen. Minulla ei taida olla mitään lajia yhdessä pestäväksi sopivia vaatteita niin paljoa.

Lopuksi: Mikä ratkaisuksi pyykinpesun vähentämiseksi?

Pesen vain oikeasti pesun tarpeessa olevaa pyykkiä, ja valitsen mahdollisimman energiataloudellisen pesuohjelman. Pesukoneessani on yksi automaattisesti pesuaikaa ja veden kulutusta säätävä ohjelma, mutta osa pyykistä vaatii korkeamman lämpötilan tai hellävaraisempaa käsittelyä. Käytän matalia pesulämpötiloja silloin kun ne riittävät pyykin puhdistumiseksi. Annostelen pesuaineen tarkkaan, jotta pesukone ei kuluta turhaan energiaa liian pesuaineen pois huuhtomiseen.

Olen nyt muutaman viikon ajan pitänyt kirjaa siitä, miten usein pesen pyykkiä. Pesukone on näin talviaikaan ollut päällä noin kolme kertaa viikossa. En enää tiedä muuta keinoa pyykinpesun harventamiseksi, kuin hankkia enemmän vaatteita. Ajatus ei innosta, mutta muutakaan ratkaisua asiaan en enää keksi. Ei jatkuvasti toistuva vajaiden koneellisten peseminenkään hyvältä tunnu, kun samalla kertaa voisi puhdistua suurempikin määrä vaatteita.

Kesällä täysien koneellisten peseminen vaikeutuu entisestään. Talviajan vaatteet ovat paksumpia, ja niissä on enemmän kangasta pitkien hihojen ja lahkeiden ansiosta, joten pesukone täyttyy helpommin. Kun mietin kesävaatteitani, en voi kuin todeta, että vaatteeni loppuvat kesken. Joko pesen todella vajaita koneellisia tai hankin enemmän vaatteita.

Pyykinpesu on aina aiheuttanut pohdintaa, mutta yksin asuessa harmit ovat korostuneet. Parin vuosikymmenen ajan elin kahden hengen taloudessa, ja vaatteita oli nykyiseen nähden tuplamäärä pestäväksi. Täysien koneellisten peseminen oli huomattavasti helpompaa, etenkin sen jälkeen kun kiinnitimme vaatteita hankkiessamme huomiota niiden pestävyyteen.

Punnittavaksi jää kysymys: hankinko selvästi enemmän vaatteita, vai jatkanko vajaiden koneellisten pesemistä? Kumpikaan vaihtoehto ei tunnu hyvältä.

Otan mielelläni vastaan hyviä ideoita tilanteen parantamiseksi!

Vaatteiden laadun heikkenemisestä

Kun tarvitsen uusia vaatteita, haluan niiden palvelevan mahdollisimman pitkään. Jotta tämä toteutuisi, vaatteen tulee olla riittävän laadukas, malliltaan aikaa kestävä, erityisen mieluisa ja käyttötarkoitukseeni sopiva. Pyrin suosimaan vastuullisesti tuotettuja vaatteita.

Kriteerini täyttävien vaatteiden löytäminen on vaikeaa, eivätkä rajoittuneet vaatemieltymykseni helpota asiaa. Olen vartaloltani melko pienikokoinen ja naisellinen, mutta viihdyn parhaiten yksinkertaisissa perusvaatteissa, jotka voisivat yhtä hyvin löytyä miehen vaatekaapista. Naisen vartalolle istuvia yksinkertaisia vaatteita on vaikea löytää. Jos olisin pidempi ja vartaloltani poikamaisempi, asioisin suosiolla miestenvaateosastolla. Kuulemani mukaan miesten vaatteet ovat myös naisten vaatteita laadukkaampia.

On huojentavaa löytää omiin tarpeisiin sopivia ja mieluisia vaatteita, ja tietää, mistä niitä tarpeen tullen saa lisää. Kun kohdalle osuu erityisen sopiva vaate, haluan sen tilalle uuden samanlaisen, kun entinen on kulunut loppuun. Usein mallia on ajan kuluessa muutettu tai valmistus lopetettu kokonaan, mutta välillä on onni myötä ja samanlaista tuotetta myydään edelleen.

Paitsi, että tuote ei enää olekaan aivan samanlainen. Lähes poikkeuksetta sen laatua on vuosien kuluessa heikennetty.

Olen käyttänyt pitkään, varovaisen arvioni mukaan vuosituhannen alkupuolelta asti, tiettyä samaa paitamallia, sekä sen lyhythihaista että pitkähihaista versiota. Oli helppo suosia kohtuuhintaista ja lähialueilla valmistettua tuotetta, joka viikottaisista pesuista huolimatta kesti hyvänä vuosikausia. Trikoo piti hyvin muotonsa, saumat eivät kiertäneet, kangas ei nukkaantunut tai haalistunut. Tuotteessa ei ollut kerrassaan minkäänlaista vikaa. Sama koski yrityksen kaikkia tuotteita, mitä koskaan olin omistanut.

Yllätys olikin melkoinen, kun eräänä päivänä huomasin tilanteen muuttuneen. Pyykkiä ripustaessa vierekkäin oli vuosia vanha, edelleen hyväkuntoinen paita, ja vasta hiljattain ostettu vaate. Uusi paita oli nukkainen ja nyppyinen, vanha sileä ja siisti. Laitoin yritykselle sähköpostia ja toivoin, että nostaisivat vaikka hintaa, kunhan eivät laske laatua. En saanut (tälläkään kertaa) palautteeseeni minkäänlaista vastausta.

Ajattelin, että jospa minulla oli vain huonoa onnea tämän yhden paidan kanssa. Ehkä yrityksen laatu ei ollut kautta linjan heikentynyt. Pian huono onni ei enää riittänyt selittäjäksi, kun jokainen uudempi vaateostos oli heikkolaatuisempi kuin aiemmin ostetut. Vaatteet nukkaantuivat, mitä ei ollut koskaan ennen tapahtunut, ja venähtivät selvästi nopeammin kuin ennen.

Minulla on tältä vuodelta kyllästymiseen asti kokemusta vaatteiden laadun heikkenemisestä. Olen joutunut uusimaan lähes koko vaatevalikoimani laihtumisen ja vaatteiden loppuunkulumisen vuoksi. Laadukkaan neuleen löytäminen alkaa olla rakettitiedettä, suurin osa näyttää kuluneelta jo kaupassa. Onko trikoossa käytettävän puuvillan laatu takavuosia heikompaa, en tiedä, mutta myös laadukkaan trikoon löytäminen alkaa olla vaikeaa. Elastaania alkaa olla jo lähes joka vaatteessa, ja enemmän kuin aiemmin, mikä heikentää vaatteen kestävyyttä.

Yllättävän vaikeaksi on osoittautunut alusvaatteiden ostaminen.

Erään yrityksen puuvillaiset alushousut kestivät ennen useiden vuosien käyttöä, kunnes ryhdikäs kangas alkoi venyä vanhuuttaan ja lopulta hapertui rikki. Nykyään vastaavan tuotteen kangas on jo uutena lähes yhtä ohutta kuin ennen vuosien käytön jälkeen. Työn jälki on viimeistelemättömämpää. Myös elastaanin määrää on lisätty, eikä tuote pysy enää samalla tavalla ryhdissään vaan venyy päällä tarpeettoman paljon.

Toinen vuosia sitten hyväksi havaittu alushousumalli on myös laadultaan jotakin aivan muuta kuin ennen. Aiemmin kangas pysyi sileänä ja siistinä, ja tuote kesti vuosia, nyt kangas nukkaantui heti ensimmäisessä käytössä ja pesussa. Ompelutyön laatu ja tuotteen huolimaton viimeistely kertovat kiireestä. Kovin pitkää käyttöikää en uskalla odottaa. Lisäksi vastaan on tullut jo useamman tuotteen kohdalla omituinen ongelma. Entistä ohuemman materiaalin ja liian elastaanin vuoksi housut venyvät päällä niin paljon, että on siinä ja siinä, löytyykö tuotteesta riittävän pientä kokoa. Mikään ei ole epämukavampaa kuin alushousut, jotka eivät pysy paikallaan liikkuessa.

Lopuksi rintaliivien laadusta sekä rahaa ja hermoja säästävä ostovinkki.

Ostin alkuvuodesta uudet rintaliivit, tuttua ja hyväksi havaittua mallia. Ne eivät näyttäneet mitenkään erilaisilta kuin ennen, mutta heti ensimmäisellä käyttökerralla huomasin laadun heikentyneen selvästi. Liivit olivat käyttökelvottoman huonot, sillä materiaali venyi huomattavan paljon. Toista kertaa en niitä päälleni pukenut. Edes vuosien käytössä venähtäneet liivit eivät venyneet yhtä paljon.

Nyt tulee se rahaa ja hermoja säästävä vinkki: erikoisliikkeet. Niitä kannattaa käyttää. Erikoisliikkeiden hintataso on hieman markettien ja tavaratalojen keskihintaa korkeampi, mutta hyvästä syystä. Laatu on parempi. Hintaero kääntynee pidemmällä aikavälillä erikoisliikkeiden hyväksi, sillä asiantunteva myyjä osaa opastaa oikean koon valinnassa, ja parempilaatuinen tuote kestää pidempään.

Otin ne surkealaatuiset, tavaratalosta ostamani liivit puheeksi ennestään tutussa alusvaateliikkeessä. Kävimme liikkeen omistajan kanssa pitkän keskustelun vaatteiden heikentyneestä laadusta; en ollut ensimmäinen asiakas, joka oli ottanut asian puheeksi. Hän kertoi lopettaneensa kokonaan tiettyjen merkkien myynnin – myös sen josta olin kertonut – niiden huomattavasti heikentyneen laadun vuoksi. Hän kertoi, ettei tavallinen kuluttaja osaa arvioida rintaliivien laatua niitä katsomalla, se selviää vasta käytössä. Vuosikymmeniä alusvaatteita työkseen käsitellyt tuntee laadun jo käsissään ja osaa katsoa ompeluteknisiä seikkoja, jotka vaikuttavat tuotteen mukavuuteen ja käyttöikään. Sain myös nähdä valokuvia tehdasvierailulta ja kuulla rintaliivien valmistuksesta.

Erikoisliikkeen myynti perustuu hyvään asiakaspalveluun ja laatuun. On tärkeää saada asiakas tulemaan toistekin. Markettien, tavaratalojen ja muiden vaateliikkeiden toimintamalli on erilainen: ne myyvät palvelun ja laadun sijaan edullista hintaa ja määrää. (Ja bonusta…) Kun asiantuntevaa palvelua ei ole saatavilla, asiakas tekee enemmän virheostoksia, ja palaa pian ostamaan uutta huonoksi havaitsemansa tilalle.

Vihdoin vaatevalikoimani alkaa olla riittävä. Olenkin jo kurkkua myöten täynnä vaatteiden etsimistä. Jos vaatteiden laatu jatkaa heikkenemistään, seuraavan kerran uusia vaatteita tarvitessani voi olla, ettei kaupoista enää löydy ostettavaa.

Mietteitä tavaroiden kunnioittamisesta

Niin pitkään kuin voin muistaa, olen ihmetellyt, miten vähän ihmiset kunnioittavat omia tai muiden tavaroita – ja samalla muita ihmisiä.

Kauppojen vaateosastoilla vaatteet ovat miten sattuu. Jos vaate putoaa ripustimelta, sitä ei nosteta. Kun pinossa olevaa vaatetta katsotaan, se jätetään miten sattuu. Sovitetut vaatteet jätetään sovituskoppeihin, niitä ei palauteta takaisin paikoilleen. Jotkut eivät vaivaudu viemään vaatteita edes muutaman metrin päässä olevalle, asiakkaiden vaivannäön vähentämiseksi tarkoitetulle, palautusrekille.

Moni ajattelee, että kuvaamani asiat ovat myyjien työtä. Mielestäni tavaroiden kunnioittaminen kuuluu myös asiakkaalle. Kunnioitan omia tavaroitani, ystävieni tavaroita, miksen siis myös kaupan tavaroita?

Ruokakaupassa ihmiset jättävät tavaroita minne sattuu, aiheuttaen samalla tarpeetonta hävikkiä. Joka kerta harmittaa nähdä kylmäsäilytettäviä elintarvikkeita tai pakasteita jätettyinä lämpimään paikkaan, missä ne pilaantuvat. Maksamme niistä jokainen ruokalaskussamme.

Kerran kauan sitten vuokrasin myyntipöydän kirpputorilta. Se kerta jäi viimeiseksi. Pöytä oli hyvin nopeasti lohduttomassa sekasotkussa. Pöytää järjestäessäni järkytyin, miten vähän ihmiset toisten tavaroita kunnioittavat.

Saman saa huomata usein myös antaessaan jotakin lainaksi. Hyvin harvoin lainaan mitään kenellekään. Miksi? Yhtä ainoaa kertaa en ole saanut tavaraani takaisin siinä kunnossa, missä se lainaksi annettaessa oli. Se on hämmentävää, sillä itse pidän toisten tavaroista parempaa huolta kuin omistani. Suorastaan stressaan, ettei niille tapahdu mitään.

Minun on vaikea käsittää ihmisten välinpitämättömyyttä toisten tavaroita kohtaan.

Toisaalta, ei tavaroiden kunnioittaminen ole kovin korkeassa kurssissa monessa kodissakaan. Omia tavaroita ei välttämättä käsitellä yhtään sen paremmin kuin muidenkaan. Vaatteet ovat mytyssä kotonakin, tavaroista ei huolehdita, eikä niitä huolleta.

Miten paljon tavaroiden ja vaatteiden pitäisi maksaa, että ne saisivat kunnioitusta osakseen? Miten paljon vaivaa tulisi nähdä jotakin saadakseen, että sitä osaisi kunnioittaa?

Toivoisin jokaisen ihmisen ymmärtävän, että joka ainoa tavara ja vaate on saatu ainutlaatuisesta ja korvaamattomasta luonnostamme. On se sitten valmistettu puusta, metallista, muovista, puuvillasta, polyesteristä, mistä tahansa. Mitään ei saada loihdituksi ilman luonnon hyödyntämistä ja ympäristövaikutuksia.

Tavarat totta vie ansaitsevat kunnioitusta. Vielä enemmän kunnioitusta ansaitsisivat laadukkaat, pitkään kestävät, ekologisesti ja eettisesti tuotetut tavarat. Niiden tulisi olla normi, ei poikkeus siitä, ja tarpeen tulisi olla kulutuksen lähtökohta.

Miksi vähemmän on enemmän?

Vähemmän on enemmän. Less is more. Sanonta alkaa olla kohta kuluneempi kuin Carpe Diem, mutta mitä se oikeastaan tarkoittaa?

Oman kokemukseni mukaan se tarkoittaa seuraavaa:

Enemmän sisältää enemmän kaikkea.
Vähemmän sisältää enemmän merkitystä.

Tämän voi huomata monessa eri yhteydessä.

Kun tavaroita vähennettyään arvostaa jäljelle jääneitä tavaroita aiempaa enemmän.

Kun hallitsemattoman karkkipussin ahmimisen sijaan nauttii muutaman hyvin valitun irtokarkin. (Vinkki: kokeile kuutta. Hätätilassa kahdeksaa.)

Kun pienemmässä kodissa asuminen jättää enemmän tilaa ja aikaa elämälle.

Kun käyttää aikaansa tärkeimpiin asioihin, pyrkimättä ehtimään kaikkea mahdollista.

Olen valinnut tehdä elämässäni vähemmän asioita. Moni pyrkii tekemään mahdollisimman paljon ja kokeilemaan monenlaista, mutta minulle se ei sovi. Olen valinnut vähemmän, mutta itselleni merkityksellisintä tekemistä. Määrää vähentämällä, oli kyse sitten tavarasta tai tekemisestä, elämään on löytynyt enemmän laatua.

Ajattelin joskus, että kun kerran osaisin tehdä erilaisia käsitöitä tai minulla olisi edellytyksiä oppia paremmaksi, minun tulisi tehdä niin. Vähentäessäni elämästäni kaikenlaista painolastia, vähensin myös kaikki sellaiset käsityöt, jotka aiheuttivat enemmän stressiä ja tyytymättömyyttä kuin iloa. Jäljelle jäivät villasukkien ja -käsineiden, ehkä joskus huivin neulominen, sekä pienet ja/tai välttämättömät ompelutyöt.

Ajattelin myös, että kun kerran osaan leipoa, minun tulisi tehdä niin. Useimmiten leipominen johti tolkuttomaan herkutteluun, mistä seurasi enemmän harmitusta kuin hyvää mieltä. Luovuin suurimmasta osasta leipomistarvikkeita, kuten sähkövatkaimesta, kakkuvuoista ja piparimuoteista. Ilman niitäkin saan leivotuksi sen verran kuin haluan eli hyvin vähän.

Kaikkein tärkeimpänä asiana olen vähentänyt elämästäni kaikenlaiset odotukset siitä, miten ihmisen tulisi elämäänsä elää.

Välitän nykyään hyvin vähän siitä, mitä ihmiset ajattelevat. En tee valintoja miellyttääkseni muita, vaan ajattelen mikä itselleni, perheelleni ja luonnolle olisi tärkeintä. En ole koskaan kokenut tarpeelliseksi kuulua mihinkään joukkoon, mikä tekee itsenäisten valintojen tekemisestä helppoa.

Aikoinaan yksi toisensa jälkeen liittyi Facebookiin. En nähnyt palvelussa itselleni mitään järkeä, joten en liittynyt, ystäväni monista pyynnöistä huolimatta. Se saattoi maksaa yhden ihmissuhteen, ja teki toisestakin aiempaa hiljaisemman, mutta olkoon sitten niin.

Ajattelin aikoinaan, että ihmisellä olisi hyvä olla kodin ulkopuolisia harrastuksia. Tai sosiaalista tekemistä ihmisten kanssa. Silloin en vielä ymmärtänyt, että itselleni on luontevampaa toimia toisin, nautin enemmän aivan erilaisista asioista.

Käytän vapaa-aikaani nykyään juuri niin kuin haluan. Olen enimmäkseen kotona, ja paljon yksin. Kirjoitan, luen, kuuntelen musiikkia, katson dokumentteja, elokuvia tai joitakin suuria urheilutapahtumia. Nautin suunnattomasti yksinolosta.

Kumppanini viihtyy enemmän ihmisten seurassa ja tapahtumissa kuin minä, ja häntä harmitti pitkään ”jättää minut yksin kotiin”. Olen yrittänyt saada hänet ymmärtämään, että en missään tapauksessa vaihtaisi yksinoloani vapaaehtoisesti puolituttuihin tai tuntemattomiin ihmisiin ja erilaisiin tapahtumiin.

Kirjoittaessani tätä on lauantai, ja saan olla koko päivän yksin. Aikomuksenani on kirjoittamisen lisäksi ainakin lukea, katsoa kissa tai kaksi sylissä Yle Areenasta voimistelua ja leipoa kaura-omenapaistosta. Ulkona on harmaata ja synkkää, joten taidan jättää ulkoilun väliin. Ehkä katson jonkin elokuvan, jota kumppanini ei erilaisen elokuvamakunsa vuoksi suostuisi kanssani katsomaan.

Olen valinnut tehdä elämässäni vähemmän asioita ja omistaa vähemmän tavaroita.

Määrä ei korvaa laatua, tarpeellisuutta tai merkityksellisyyttä. Vähemmän on enemmän juuri näitä.

Mietteitä Marie Kondon kirjasta KonMari – siivouksen elämänmullistava taika

Sain viimein luetuksi paljon puhutun KonMarin. Jonotin sitä kirjastosta jo keväällä – monen muun kanssa – mutta lähdin jonosta. Laskeskelin, että todennäköisesti saisin kirjan luettavakseni kesällä juuri kun olisin poissa kaupungista. Nyt syksyllä katsoessani jonotilanne oli ennallaan.

Eräänä sateisena päivänä, kun olo oli yhtä harmaa kuin ilmakin, kaipasin inspiraation virkistävää tuulahdusta. Kävelin kirjakauppaan ja poimin KonMarin mukaani.

Jo sisällysluettelo aiheutti ahmimishalua, mutta päätin lukea säästeliäästi ja rauhassa. Kirja onnistui tarjoamaan inspiraatiota, vaikkei sen sisällössä minulle juuri mitään uutta ja mullistavaa ollutkaan – niin hyvin Marie oli osannut pukea ajatukseni sanoiksi.

Olin hänen kanssaan eri mieltä ainoastaan kahdesta asiasta:

1. Tavaran ”pois heittäminen”. Jos kuvaukset asiakkaiden kymmenistä jätesäkillisistä pois heitettyä tavaraa tarkoittavat niiden päätymistä suoraan roskiin, niin olen todella eri mieltä. Tavaroita tulisi pyrkiä ohjaamaan uudelleen käyttöön tai materiaalikierrätykseen, vain käyttökelvottomien tavaroiden tulisi päätyä roskiin.

2. Kirjojen repiminen. Kirjoja vähentäessään hän repi talteen tarvitsemansa sivut ja hävitti kirjat. Mitä tuhlausta! Ajatus siitä, että kirjan lukee vain yksi ihminen, minkä jälkeen se päätyy roskiin, on vastenmielinen.

Marie kirjoittaa paljon tavaroiden arvostamisesta ja niistä huolehtimisesta, kuvaten tavaroita ja niiden olotilaa kuin kuvaisi ihmisiä. Moni on pitänyt tätä omituisena.

Itse koen hänen ajatuksensa hyvinkin tutuiksi. Minustakin pinon alle jäänyt tavara tuntuu nuutuneelta, kuin se olisi talviunessa. Siinä on aivan eri energia kuin enemmän käytetyissä tavaroissa, ja energia muuttuu kun tavaraa käsittelee, tavara tosiaan herää. Koen tätä jatkuvasti tavaroita käsitellessäni, mutta en ole tiedostanut sitä sanallisesti, ainoastaan tuntemuksena.

Kiitollisuuden osoittaminen tavaroille on myös tuttua. Välinpitämätön tavaroiden käsittely on aina ärsyttänyt minua. Ripustan ja viikkaan vaatteet ja muut tekstiilit huolellisesti, ja käsittelen kaikkia tavaroita hyvin ja kunnioittavasti. Saatan silittää nojatuolia tai jutella outoa kolinaa pitävälle pesukoneelle. (Hiljattain metelin syyksi selvisi pesurummun luukun väliin juuttunut alushousujen pesulappu, mikä aiheutti vaatteen repeämisen ja lankasilppusotkun. Vieläkin olen pahoillani, etten tajunnut heti pysäyttää pesuohjelmaa.)

Koen suhteen tavaroihin vastavuoroiseksi. Kun niitä kohtelee hyvin, ne palvelevat pitkään hyväkuntoisina. Olen kiitollinen avusta, joten kohtelen niitä hyvin – seuraa positiivinen kehä. Suuri osa tavaran laadusta riippuu käyttäjän toimista. Toisaalta olen myös huomannut, että käyttäjän toimet riippuvat siitä, miten laadukkaana hän tavaraa pitää. Laadukkaista tai arvokkaista tavaroista pidetään parempaa huolta, jolloin ne pysyvät paremmassa kunnossa ja kestävät pidempään.

Kirja inspiroi minua käymään omat, jo varsin vähäiset tavarani vielä läpi. Kyse oli hienosäädöstä, sillä ylimääräisiä tavaroita ei (teoriassa) ole, ja kaikki on hyvässä järjestyksessä. Siirsin kaikki käsitöihin liittyvät tarvikkeet samaan paikkaan; ne olivat aiemmin vallinneen tilanpuutteen jäljiltä vielä erillään paikoissa, minne olivat aikoinaan sattuneet sopimaan. Luovuin muutamasta vaatteesta, joiden olin sallinut jäädä kaappiini vain kumppanini toppuuttelujen vuoksi.

Ostan kirjoja melko harvoin, koska en välitä omistaa niitä. KonMarin lukaisen toisen kerran vielä ihan siitä ilosta, etten näköjään ole yksin monen mielestä ehkä höpsöiltä vaikuttavine ajatuksineni, joissa tavarat ovat hieman enemmän kuin vain tavaroita. Suurimman vaikutuksen kirja teki nimenomaan itseymmärryksen lisääjänä, mitään uusia, konkreettisia vinkkejä se ei minulle tarjonnut.

Kun kirja on tehnyt tehtävänsä, ja antanut mitä voin siltä saada, kiitän sitä (ja sen kirjoittajaa) mielessäni lukukokemuksesta ja annan sen uusiin käsiin. Se ehtii vielä tämän vuoden puolella mainiosti lyhentämään kirjaston pitkää varausjonoa.

P.S. Kirjan alaotsikosta, siivoamisen elämänmullistava taika, tulen kirjoittamaan vielä erikseen.

Ohjelmavinkki vaatteiden laadusta kiinnostuneille

Siitä on jo aikaa, kun joku teistä lukijoista vinkkasi netistä löytyvästä ruotsalaisesta ohjelmasarjasta, joka käsitteli vaatteiden laatua. Vilkaisin ensimmäistä jaksoa, mutta nopeasti sain todeta ruotsin kielen taitoni liian hataraksi, jotta mielenkiintoni olisi pysynyt yllä.

Nyt tuo ohjelmasarja nimeltä Laatu löytyy Yle Areenasta, joka kertoo ohjelmasta näin:

”Tekstiilien kulutus on lisääntynyt noin 40 prosenttia viimeisen kymmenen vuoden aikana, mutta mitä oikeastaan ostamme, laatua vai roskaa? Ruotsalainen muotisuunnittelija Camilla Thulin vie katsojat kahdeksanosaisessa sarjassa kauas sovituskoppien ulkopuolelle.”

Aloitin katsomisen fiilisperusteella osasta kolme. Se oli ihan kiinnostava, joskaan ei tarjonnut kovin paljon uutta tietoa. Sain kuitenkin tärkeän muistutuksen siitä, miksi suosin kaupassa vaatteita, joiden valmistusmaan lainsäädännöllä pyritään turvaamaan ympäristön ja työntekijöiden hyvinvointia.

Yle Areenasta löytyy myös Kuningaskuluttajan jakso, jossa pohditaan vaatetuotannon eettisyyttä. Ohjelma esitettiin jo helmikuussa, mutta se sopii niin mainiosti tuon Laatu-ohjelman kaverina katsottavaksi, että ajattelin vinkata siitä samalla.

Antoisia katseluhetkiä!

Pienen vaatevalikoiman edut

Ennen vaatekaapilla kului tovi jos toinenkin, kun sopivaa päällepantavaa ei löytynyt. Ei vaikka vaatteita oli paljon – tai ehkä juuri siksi. Vaatevalikoimani oli hajanainen, koska olin koonnut sen ajattelematta kokonaisuutta. Olin hankkinut vaatteita joista pidin, miettimättä sen kummemmin miten uusi vaate sopisi yhteen jo olemassa olevien kanssa.

Vaatevalikoimassa näkyi myös ostospäivän mieliala. Jos olin ollut tyytymätön itseeni ja ulkomuotooni, olin hankkinut vaatteita, jotka olivat liian hienoja tai erikoisia käyttööni. Jos olotila oli ostoshetkellä ollut vähän ihan sama, olin kelpuuttanut ostoskoriini vaatteita jotka olivat sitä myös. Hyvillä mielin liikkeellä ollessani olin tehnyt hyviä ostoksia, mutta usein olin unohtanut ottaa huomioon, että tarvitsisin asukokonaisuuteen löytöni lisäksi muitakin vaatteita voidakseni poistua ulko-ovesta.

Kun vähensin vaatteideni määrää, ja löysin itselleni toimivimman tavan pukeutua, elämästä tuli monin tavoin yksinkertaisempaa.

1. Helppous. Pukeutuminen on helppoa, kun vaatevalikoima on melko pieni ja hyvin harkittu. Kun vaatteiden värit ja mallit sopivat yhteen, on helppo luoda toimivia asukokonaisuuksia.

2. Vain lempivaatteita. Kun vaatteita on vähän, tulee pidettyä huoli siitä, että kaikki vaatteet ovat lempivaatteita. Ei huvita hankkia mitään, mikä on vähän sinne päin ja ihan kiva. Vaatekaapista löytyy aina hyvin toimivia vaatteita, joita on ilo pitää.

3. Turhan kulutuksen väheneminen. Toimivan, pienen vaatevalikoiman ylläpitäminen edellyttää harkintaa. Jos vaatteiden määrään ei kiinnitä mitään huomiota, tulee helposti ostaneeksi liikaa tai vääränlaista, siis kuluttaneeksi turhaan.

4. Laatua määrän sijaan. Samalla summalla, mikä ennen kului suurempaan vaatemäärään, saa hankittua laadukkaamman pienen vaatevalikoiman.

5. Ajanhenkisyys säilyy. Pyrin käyttämään vaatteet loppuun asti jos suinkin mahdollista. Kun sama vaate on usein käyttövuorossa, laadukkaatkin vaatteet kuluvat loppuun sopivassa ajassa, ja pysyvät näin paremmin ajanhenkisinä koko käyttöikänsä. Varsinkin kun ne on alun alkaen huolella valittu.

6. Valikoiman sopivavauhtinen vaihtuvuus. Uusia vaatteita on hankittava useammin, kun vaatemäärä on melko pieni, mutta siinä on hyvätkin puolensa. Jos kaipaa vaihtelua tai oma maku muuttuu, mahdollisuus vaatevalikoiman uusimiseen tulee eteen useammin kuin suuremman vaatemäärän kanssa.

7. Pakkaamisen helppous. Kun on tottunut arjessaan pieneen ja monipuolisesti toimivaan vaatevalikoimaan, matkalle pakkaaminenkin käy helpommin.

Mitä haittoja pienestä vaatevalikoimasta voi olla? Itse en keksi mitään, mitä ei voisi etukäteen harkitsemalla välttää.

Pyykinpesu? Kun pysyy tietyssä, rajatussa väriskaalassa, pesukoneeseen saa riittävästi pyykkiä, eikä sitä tarvitse pyörittää lähes tyhjillään. Meillä oli enemmän ongelmia saada pesukone täyteen silloin, kun vaatevalikoima oli suurempi mutta riemunkirjava.

Vaatteet loppuvat kesken? Mikä tahansa määrä vaatteita voi loppua kesken, jos pyykinpesurutiini ontuu. Jos kuitenkin tuntuu, että vaatteista on jatkuva pula, niitä voi olla jo liian vähän.

Kyllästyminen? Kun vaatekaapissa on vain täydellisen toimivia ja yhteensopivia lempivaatteita, en ole kyllästynyt vielä kertaakaan. Tiedän mitä haluan, ja sitä minulle on kaapissani tarjolla joka päivä. Laajemman valikoiman kanssa kyllästyin harva se päivä: vaatevalikoiman toimimattomuuteen, pyykinpesun vaikeuteen ja myös itse vaatteisiin. Odotin mahdotonta kun ajattelin, että rajallinen vaatemäärä tarjoaisi jatkuvasti vaihtelua.

Jos epäilee kyllästyvänsä, kannattaa kokeilla toimintamallia ”poissa silmistä, poissa mielestä”. Kun esillä ovat vain ajankohtaiset vaatteet ja asusteet, ja muut ovat tavalla tai toisella poissa näkyviltä, pääsee kokemaan pitkin vuotta iloisia jälleennäkemisiä. Esillä olevia vaatteita saattaa tulla myös käyttäneeksi monipuolisemmin, erilaisina asukokonaisuuksina. Ajatus on tuttu Project 333:sta, mutta sitä voi soveltaa oman mielensä mukaan itselleen toimivaksi.

Miten keskittyminen pienempään vaatevalikoimaan on vaikuttanut elämääsi?

Lempivaatteet joka päivä

Viime syksyn vaihtuessa talveksi hankin vihdoin takin, josta olin haaveillut jo useamman vuoden. Ihana, tummansininen, irrotettavalla villavuorella varustettu puuvillatakki oli jäänyt hintansa vuoksi aiemmin kauppaan. (Ja olihan minulla jo takki, joten en oikeastaan tarvinnut uutta. Tavallaan.) Pidin alennusrekkejä silmällä, ja eräänä päivänä takkini löytyi tangolta. Korjautin liian pitkät hihat sopiviksi, ja sain itselleni aivan täydellisesti toimivan, ihanan takin. Samalla löysin edellisvuoden mallistossa olleen ohuen, suuren villahuivin, jota olin ihaillut. Olin jo ehtinyt katua, etten sitä aikoinaan ostanut.

Pyrin käyttämään ostamani vaatteet loppuun asti. Se onnistuu hyvin, kunhan vaatteet toimivat. Käytössäni toimimattomiksi osoittautuneet vaatteet annan eteenpäin jonkun toisen vaatekaappiin. Välillä osaan luopua itselleni sopimattomista vaatteista nopeasti, välillä siedän toimimattomuutta liian pitkään. Tuon ihanan sinisen talvitakin olisin voinut hankkia aiemminkin, sillä sen muuten sopiva ja ihana edeltäjä osoittautui käytössä hiostavaksi. Sopivaa säätä sen käyttämiseen ei koskaan löytynyt, olin joko kuumissani tai kylmässä hiessä sitä käyttäessäni. Siedin moista epämukavuutta aivan liian pitkään.

Minulle tärkeintä on vaatteen istuvuus ja sopivuus käyttötarkoitukseensa. Onko juuri mitään ikävämpää, kuin epämukavat vaatteet? Sisäinen termostaattini toimii vaihtelevasti, joten olen oppinut arvostamaan sopivasti lämmittävää vaatetusta. Vaatteideni tulee ensisijaisesti hengittää, ne eivät saa hiostaa. Osaan jo jättää niin sanotut tekniset materiaalit ja tekokuidut kauppaan. Villa on yllättänyt helppohoitoisuudellaan. Kun tekninen aluskerrasto on pesun tarpeessa jo pelkästä ajatuksesta, villakerrastolle riittää tuuletus.

Aikoinaan vaatteita karsiessani poistin toimimattomat ja epäsopivat vaatteet. Luovuin myös vaatteista, jotka jäivät vähälle käytölle yhteensopivien osien puuttuessa. Samalla sain heittää hyvästit ostoslistalle, enää en tarvinnutkaan sitä tai tätä jonkin vaatekappaleen kaveriksi. Pienestä ja yhtenäisestä vaatevalikoimasta sopivia asuja löytyy helpommin kuin suuremmasta ja hajanaisesta.

Pukeutumisesta on tullut hyvin helppoa. Kaikki vaatteeni sopivat yhteen. Voin valita kaapistani mitä vain, ja saan aina pukeutua lempivaatteisiini. Kantapään kautta olen oppinut, mikä minulla parhaiten toimii ja mihin on erityisesti kiinnitettävä huomiota.

Arvostan vaatteissa käytännöllisyyttä, kestävyyttä ja mukavuutta. Suosin yrityksiä, jotka tuottavat vaatteensa vastuullisesti. Kun olen löytänyt toimivan vaatteen, hankin loppuun kuluneen tilalle uuden samaa mallia. En ole erityisen kiinnostunut pukeutumisesta, muodista en tippaakaan, enkä kaipaa vaihtelua. Vaivattomuus on minulle vaatteita hankkiessa tärkeää, en pidä shoppailusta.

Laitoin ihanan villahuivini odottamaan ensi talvea. Talvitakkini villavuori pääsi myös lepoon ilmojen lämmettyä. Talvitakista tuli yhdessä hujauksessa kevättakki, josta saan nauttia, kunnes ilmat lämpenevät niin, että takin saa ripustaa vaatehuoneeseen syksyä odottamaan.

Se, kun saa kerta toisensa jälkeen pukea päälleen täydellisesti toimivan, omaa silmää hivelevän vaatteen, on yksi arjen pieniä suuria iloja. Nautin siitä, ettei vaatekaapissa ole enää yhtäkään ihan-kivaa tai melkein-toimivaa täytevaatetta. Ainoastaan lempivaatteita, ja vain sen verran kuin tarvitsen.

Kertakäyttölaatua

Ostaminen on minulle jo lähtökohtaisesti epämieluisaa puuhaa, mutta vielä ikävämmäksi sen tekevät erilaiset laadultaan huonoiksi paljastuvat tavarat.

Pesin vihdoin makuuhuoneen pimennysverhon (toisen kahdesta), olihan se palvellut ikkunassa jo useita vuosia ilman että olin pessyt sitä kertaakaan. Ohjeen mukaan verhon sai pestä neljänkymmenen asteen pesussa, mitään lisäohjeita pesun suhteen ei ollut. Laitoin verhon siliävien tekstiilien pesuohjelmaan, vähensin linkousta ja lisäsin ohjelmaan vettä. Tein mitä voin, jotta verho saisi hellävaraisen kohtelun. (Hienopesuun verho oli liian painava.)

Verhoa kuivumaan ripustaessani minua odotti yllätys. Kangas oli takertunut nurjalta puolelta kiinni itseensä. Ryppyjä suoriessani verhon pimentävää materiaalia irtosi, reunoilta se oli ohentunut selvästi. En ole kiinnostunut hankkimaan uusia verhoja, joten toivottavasti entiset vielä hoitavat hommansa. Harmittaa vietävästi.

Toinen viimeaikainen harmin aiheeni on ollut paitapusero, jonka nopealla aikataululla hankin hautajaisia varten. Tapanani on pestä vaatteet ennen käyttöä, koska en kaipaa muutenkin herkälle iholleni ylimääräisiä kemikaaleja. Piilonapitettu paita oli saanut pesussa uudenlaisen ilmeen – ompeleet olivat kutistuneet, kangas ei. Silittämisestä ei ollut apua.

Pettymys oli myös aluslakana, jonka ostin samalta valmistajalta kuin ennenkin, koska olin ollut heidän tuotteidensa laatuun tyytyväinen. En ollut ilmeisesti aivan terävimmilläni kaupassa, kun ostin lakanan, vaikka hieman ihmettelinkin miten kangas näytti harvemmalta kuin ennen. Pesun jälkeen kangasta katsoessani huomasin, että siinä oli pari harvempaa kohtaa, jotka kuluisivat puhki nopeasti.

Inhoan tavaroiden aiheuttamaa turhaa vaivaa ja harmia. Yleensä olisin reklamoinut tuotteista, mutta tämän vuoden myllytyksen jälkeen en kerta kaikkiaan jaksa.

Millainen ihme pitäisi tapahtua, että kaupoista saisi oletusarvoisesti ainoastaan riittävän laadukkaita tavaroita?

Verhon taustapuolella olevia virheitä en ripustamisen jälkeen enää katsele, pääasia olisi että verho toimisi edelleen riittävän hyvin. Paidan kohdalla olen ajatellut niin, että mustassa paidassa (jos sitä vielä joskus joudun käyttämään) olen niin tylsän näköinen, että on aivan sama miten paljon ompeleet kiristävät. Ehkä ne eivät kiinnitä huomiota. Lakana kestää sen minkä kestää, ja seuraavaa ostaessani olen toivottavasti enemmän hereillä.

Mitä olisin itse voinut tehdä toisin näitä tuotteita ostaessani? Olisinko voinut välttyä huonoilta hankinnoilta?

Ainoastaan lakanan kohdalla olisin voinut toimia toisin, jos vain suinkin olisin sillä hetkellä tajunnut kuunnella itseäni. En tiedä missä keskittymiseni on ollut, sillä tavallisesti olisin jättänyt tuotteen kauppaan. Paitaa ostaessani olin niin tarkka kuin suinkin osaan, ja tuotteen tarkastelun jälkeen olin sen laatuun tyytyväinen. En olisi voinut aavistaa, että tuote ei enää ensimmäisen pesun jälkeen olekaan ennallaan. Verhot tilasin vuosia sitten netistä, ja olin niiden laatuun tyytyväinen. Ne tuntuivat ryhdikkäiltä ja hyvin tehdyiltä. Ei tullut mieleenikään etteivät ne kestäisi pesua.

Oletko sinä joutunut pettymään tavaroiden laatuun lähiaikoina?