Blogi jää kesälomalle – kirjavinkkien kera

Keväällä seitsemän vuotta täyttänyt Minimalismin Ilo jää totuttuun tapaan kesälomalle. Näyttää muodostuvan perinteeksi antaa samalla muutama kirjavinkki.

Anna Kontula: Eduskunta – ystäviä ja vihamiehiä

Kiinnostaisiko kurkistaa eduskunnan julkisivun taakse? Tutkijataustainen Kontula, kirjan kirjoitushetkellä Vasemmistoliiton toisen kauden kansanedustaja, nyt on menossa jo kolmas kausi, on havainnoimalla ja edustajakollegoitaan haastattelemalla selvittänyt, miten eduskunnan työympäristössä hallitaan sille tyypillistä jatkuvaa konfliktia. Miten toimii työkaveruus pahimpien kilpailijoiden kanssa?

Kontula kertoo kirjassaan kansanedustajan työstä ja siihen olennaisesti liittyvistä asioista, kuten valtapyrkimyksistä, nokkimisjärjestyksestä sekä verkostoitumisen ja yhteistyön välttämättömyydestä. Hän avaa myös syitä paljon puhutun ryhmäkurin taustalla. Kansanedustajan työ näyttäytyy liikkeessä olevana kaaoksena, joka vaatii kykyä jatkuvasti ylitäyden kalenterin hallintaan. Työn ja perheen yhteensovittaminen on hankalaa, ja perheeltä vaaditaan joustoa ja kärsivällisyyttä aikataulujen muuttuessa ja edustajan ollessa paljon poissa kotoa.

Kirja oli mielenkiintoinen kuvaus hyvin julkisesta työstä, jonka todellisesta luonteesta harvalla kuitenkaan on tietoa.

Johann Hari: Mielen yhteydet – masennuksen todelliset syyt

Luin kirjan englanniksi, ennen kuin minulle selvisi, että siitä on myös suomenkielinen käännös. Suomenkielinen nimi kadottaa tärkeän osan alkuperäisen nimen (Lost Connections – Uncovering the Real Causes of Depression – And the Unexpected Solutions) merkityksestä. Sanapari Lost Connections, kadonneet yhteydet, on aivan olennaisinta kirjan sisältöä.

Toimittaja Johann Hari haastatteli useamman vuoden aikana tutkijoita ympäri maailmaa etsien vastausta siihen, mitä masennuksen ja ahdistuneisuuden taustalla on, ja miksi ne ovat nykyään niin yleisiä. Hän sairastui masennukseen jo lapsena, eivätkä teini-ikäisestä asti käytössä olleet erilaiset masennuslääkkeet tuoneet toivottua tulosta. Aikuisena häntä alkoi kiinnostaa, mitä hänen masennuksensa syyksi kerrottu ’aivojen kemiallinen epätasapaino’ oikeastaan tarkoittaa. Asiaa selvittäessä kävi ilmi, että hänelle kerrotut selitykset olivat vailla todellisuuspohjaa.

Kirja oli yksi mielenkiintoisimmista ja vaikuttavimmista lukukokemuksista pitkään aikaan. Se löytää masennukselle ja ahdistuneisuudelle selityksen nykyisestä elämäntavastamme. Erilaiset luontaisesti ihmiselle tärkeät yhteydet ovat katkenneet, millä on vaikutuksensa ihmisten hyvinvointiin. Hari esittää yhdeksän syytä masennuksen taustalla ja seitsemän erilaista ratkaisua, joiden avulla masennuksesta voi toipua.

Ajattelen, että tässä on kirja, joka ihan jokaisen olisi hyvä lukea. Siitä riippumatta, onko kokenut masennusta tai ahdistuneisuutta, tai koskettaako aihe itseä edes välillisesti. Kirja on yhteiskunnallisesti merkityksellinen, ja laittaa miettimään nykyistä länsimaista elämäntapaamme ja sen mielekkyyttä.

Minna Canth: Ihmisen kuvia – novelleja

Kirjastosta tarttui pitkästä aikaa mukaan kaunokirjallisuutta, kun Minna Canth oli juhlavuotensa kunniaksi paljon esillä. Kirjallisuudentutkija Minna Maijala on toimittanut kokoelman Canthin tuntemattomampia novelleja, joiden keskeisinä teemoina ovat esimerkiksi kärsimys, mielen järkkyminen ja heikompien oikeudenmukainen kohtelu. Eräässä novellissa pohditaan onko yltäkylläinen elämä tie onneen.

Kirjan esipuheessa Maijala kertoo Canthin pyrkineen kertomuksillaan synnyttämään lukijoissa sokkivaikutuksen, jotta he alkaisivat vaatia yhteiskunnallista muutosta. Novellit kuvaavat tavallisten ihmisten arkea aikana, jolloin normeista poikkeaminen johti usein lääketieteelliseen diagnoosiin, kuten sen ajan muotidiagnooseihin melankolia, hysteria ja hermoheikkous.

Pidin kirjan paikoin vanhahtavasta kielestä ja sanastosta, jota ei onneksi ollut ajanmukaistettu. Canth kuvaa kirjassaan tarkkasilmäisesti yhteiskunnan heikompiosaisten ihmisten elämää, ja saa ainakin minut mietteliääksi. Paljon on tultu eteenpäin, mutta valmiita ei olla vieläkään.

Lucius Annaeus Seneca: Elämän lyhyydestä

Juhana Torkki on suomentanut roomalaisen Senecan (4 eKr.-65 jKr.) elämäntaidollisia tekstejä, jotka puhuttelevat ajattomuudellaan. Vai mitä sanotte seuraavista Senecan pohdintojen aiheista: Miten käyttää aika järkevästi? Miksi kiire on vahingollista? Miksi nautinnon tavoittelu ei johda onneen? Miksi hyville ihmisille tapahtuu pahoja asioita, ja mikä on paras tapa suhtautua epäonneen?

Sitä tuntee itsensä osaksi lukemattomien sukupolvien ketjua miettiessään, että samoja asioita täällä pohditaan edelleen, kuin jo niin pitkään ennen meidän aikaamme. Tämän kirjan äärellä pohdiskelee mielellään useammankin kerran.

Arun Gandhi: Vihan oppitunnit – isoisäni Mahatma Gandhin opetuksia

Myös tämän kirjan suomenkielinen nimi antaa kirjasta erilaisen kuvan kuin alkuperäinen nimi, The Gift of Anger – And Other Lessons from My Grandfather Mahatma Gandhi. (Vihan lahja ja muita isoisäni Mahatma Gandhin opetuksia.) Gandhin pojanpoika Arun pääsi 12-vuotiaana kahdeksi vuodeksi isoisänsä oppiin, ja kertoo kirjassa tämän antamista kymmenestä tärkeimmästä elämän oppitunnista. Arun on jatkanut isoisänsä jalanjäljissä työtä rauhan puolesta ja väkivallattomuuden filosofian levittämiseksi.

Tämä kirja oli nautinto lukea. Sen viisaus ja kauneus tekivät hyvää sielulle. Kirjoittaja kuvaa lämminhenkisesti kokemuksiaan isoisänsä kanssa ja tämän ohjauksessa. Hän kertoo opetuksista, joita sai esimerkiksi valehdeltuaan isoisälleen saadakseen jotakin tai peittääkseen virheensä. Kun Arun heitti kuluneen lyijykynänpätkänsä tienvarteen saadakseen tilalle uuden, isoisä laittoi hänet taskulampun kanssa etsimään sen, koska lyijykynää saattoi vielä jonkin aikaa käyttää. Kun lyijykynänpätkä oli löytynyt, isoisä sanoi Arunille sanat, joita jokaisen olisi hyvä pysähtyä miettimään:

”Sinun tulee tietää, että jopa vähäpätöisen lyijykynän valmistukseen on panostettu paljon aikaa, vaivaa ja rahaa. Heittämällä tavaraa menemään haaskataan maan luonnonvaroja ja väheksytään niiden ihmisten työtä, jotka ovat tehneet elämää helpottavat esineet.”

Kirja sisältää paljon muutakin kuin muistelmia ajasta arvostetun isoisän kanssa. Se käsittelee monia aiheita, kuten ilmastonmuutos, kulutuskulttuuri, materialismi, haaskaus, kierrätys, vanhemmuus, nöyryys, isänmaallisuus ja (rotu)syrjintä.

Tällaisten kirjojen parissa minä olen viime aikoina viihtynyt. Toivottavasti niistä löytyy myös teille kiinnostavaa luettavaa.

Kevyin askelin lähden nyt kesän viettoon. Blogissa on uutta luettavaa jälleen 4.9.

Mitä parhainta kesää teille kaikille! Toivottavasti jokainen saa nauttia itselleen mieluisasta säästä.

”Lennettäisiin se lento kuitenkin”

Viime aikoina on alettu yhä enemmän puhua tarpeesta vähentää lentomatkoja ilmastonmuutoksen vuoksi. Usein joku perustelee lentämistään sillä, että ”lennettäisiin se lento kuitenkin”.

Tämä perustelu oman lentomatkailun oikeuttamiseksi tuo mieleeni erään tilanteen niiltä ajoilta, kun olin ala-astetta käyvä koululainen. Luokkamme oli villi ja opettajallamme oli täysi työ yrittää ylläpitää edes jonkinlaista työrauhaa. Kun hän pyysi meitä oppilaita olemaan hiljaa, melu sen kun kasvoi, kun kaikkien piti päästä sanomaan, että ”mutta kun Mikko puhui!, Sanna kysyi!, Teemu häiritsi!, Jonna pelleili!” ja niin edelleen, loputtomiin.

Opettaja laittoi meidät kokeilemaan mitä tapahtuisi, kun jokainen pitäisi oman suunsa kiinni. Hän laski kolmeen ja luokkaan laskeutui hiljaisuus. Katselimme hiljaa toistemme hämmästyneitä kasvoja.

Niin. Lennettäisiinkö kaikki lennot, jos jokainen ottaisi vastuun omasta lentämisestään, eikä odottaisi vastuunottoa muilta?

Kun puhutaan ilmastonmuutoksen hillitsemisen moninaisista keinoista, joita meillä jokaisella olisi käytettävissämme, yksi yleisimmistä perusteluista olla tekemättä muutoksia elämässään – ihan aikuisten ihmisten suusta – on se, että kun muut eivät tee mitään. Kun ”Kiina ja Intia sitä!, Usa tätä!, Afrikassa niin!, Aasiassa näin!” – ja siihen vielä naapurit, työkaverit ja ystävät päälle. Ja hallitus ja eduskunta.

Asiaa on turha kaunistella, kyse on silkasta vastuunpakoilusta.

Sama asenne näkyy toistuvasti myös silloin, kun puhutaan lomaparatiisien roskaantumisesta tai turistien ylikuormittamista lomakohteista. Jostain syystä ilmeisen suuri osa matkailijoista ei ymmärrä olevansa osa ongelmaa, vaan heillä on käsitys jonka mukaan ongelmien syynä ovat ne muut turistit. Kummallisen ajatuskiemuransa mukaan he itse ovat vain ikävän tilanteen viattomia sivustakatsojia.

Ihminen on taitava löytämään selityksiä yrittäessään hiljentää omatuntonsa äänen.

Tähän loppuun sopii kuin nenä päähän yksi tv-ohjelmavinkki sekä lukuvinkit liittyen massaturismin haittoihin.

Ulkolinja: Turistit pysykää poissa

”Barcelona, Venetsia ja Dubrovnik houkuttelevat miljoonia matkailijoita. Kaupunkien asukkaat ovat kyllästyneet turistimassoihin ja moni on muuttanut pois, jotkut osoittavat mieltä matkailua vastaan ja estävät turistien pääsyn kaupunkiin.”

Tämä varsin pysäyttävä ja ajatuksia herättävä ohjelma on katsottavissa Yle Areenassa vielä viikon ajan.

Suomalaisperhe lähti unelmiensa matkalle, mutta turistien seassa ei mahtunut surffaamaan – Lomaparatiisit syödään, juodaan ja rakastetaan pilalle

Euroopan kulttuurikaupungeissa ihmiset marssivat kaduilla turismia vastaan – Suomessa liikaturismiin voidaan vielä valmistautua

Kärhämä Venetsiassa

Turismi tuhoaa luontoa ja ilmastoa – Asiantuntijoiden vinkit kestävään matkailuun

WWF:n raportti: Välimerestä tulossa muovimeri – jopa 40 prosenttia muoviroskista aiheutuu turismista

”Ollaan ympäristötietoisia, mutta lennetään Aasiaan 5 eri lennolla, mistä tulee hulluna päästöjä” – keskustele kestävästä matkailusta

Kesälukemista ja blogi lomailee

Lukeminen on yksi lempiajanvietteitäni. Viime vuosina olen viehättynyt lukemaan kävelemiseen, kirjoittamiseen ja yksinkertaiseen elämäntapaan liittyviä kirjoja. Luen toki paljon muutakin, mutta nämä aiheet ovat vetäneet minua erityisesti puoleensa.

Mikä yhdistää kävelemistä, kirjoittamista ja yksinkertaista elämäntapaa? Minua niissä kiehtoo vapaus.

Vapaus kulkea paikkoihin, joihin ei pääse mitenkään muuten.
Vapaus maalata sanoin ajatuksensa paperille.
Vapaus päästää irti elämästä kulutusyhteiskunnan pillin mukaan.

Aikaa on vähän ja kirjoja paljon. Kaikkea ei ehdi lukea, joten karsintaa on tehtävä. Joskus olen antanut ennakkoluuloille liikaa tilaa, ja ollut vähällä karsia lukulistaltani myös antoisiksi osoittautuneita kirjoja. Onneksi kiinnostukseni erilaisiin tapoihin elää ja ajatella on vahva, uteliaisuus yleensä lopulta voittaa. Nautin lukea kirjoja, jotka haastavat ajattelemaan toisin.

Olin ohimennen kuullut joitakin arvioita Tomi Astikaisen kirjasta Miten elää ilman rahaa. Kirjoittaja kokeili rahatonta elämää neljän vuoden ajan. Ajattelin, että kirja ei taida olla minua varten. Toisaalta olin utelias. Halusin tietää, onko kirjoittaja keksinyt jotakin, mistä saattaisi olla hyötyä.

Tiedä häntä, mutta kirja oli hyvin kirjoitettu, mukaansa tempaava ja ihmisten käyttäytymisestä kiinnostuneelle mielenkiintoista luettavaa. Se myös haastaa ajattelemaan totutusta poikkeavalla tavalla. Kirja saa maailman näyttämään mukavalta paikalta – jossa tosin tuhlataan valtavat määrät ruokaa.

Jo ennen tätä ennakkoluuloni olivat estää Timothy Ferrissin kirjan 4 tunnin työviikko lukemisen. Alaotsikko Unohda yhdeksästä viiteen -elämä, asu missä haluat ja ryhdy uusrikkaaksi ei myöskään innostanut. Lähinnä se sai aikaan silmänmuljahduksia ja hymähtelyjä, monta kertaa, sillä kirja tuli eteeni yhä uudelleen.

Uteliaisuus voitti jälleen. Kai tästäkin kirjasta jotakin voisi oppia?

Ja niinhän siinä kävi, että moni kirjoittajan kokema asia kuulosti kovin tutulta. Kuten se, miten läsnäoloa arvostetaan – myös meidän kouluissamme ja työpaikoillamme – enemmän kuin sitä, saadaanko mitään aikaan. On tärkeää näyttää tehokkaalta, tulokset ovat sivuseikka.

Toisaalta taas työn palvonnan kyseenalaistaminen on todella tervetullutta. Liian usein arvostetaan työtä työn vuoksi, ajattelematta seurasiko joskus tajuttomastakin rehkimisestä minkäänlaisia järkeviä tuloksia. Mielestäni suhteemme työhön on todella kummallinen.

Päivi ja Santeri Kanniston kirjaan Vapaana elämisen taito ei ollut vaikea tarttua. Miten tuollaista otsikkoa voisi vastustaa?

Kannistot ovat eläneet jo vuosia nomadeina, kiertäen ympäri maailmaa, mikä tietenkin näkyy heidän kirjoissaan. Matkailu ei ole minua varten, mutta nojatuolimatkailusta nautin. Uppoudun mielelläni fiksujen ihmisten hyvin kirjoitettuihin kirjoihin, joissa kirjoittaja matkustaa puolestani ja kertoo kokemastaan.

Tässä kirjassa pääpaino on yhteiskunnallisessa ja filosofisessa pohdinnassa ja keskusteluissa erilaisten, matkan varrella tavattujen ihmisten kanssa, ei niinkään itse matkustamisessa. Kirja on kuin tuulahdus raikasta ilmaa, oikein virkistävää aivojen tuuletusta. Luin kirjan jo kaksi vuotta sitten, ja taidan lukea tänä kesänä uudelleen. Kirja on sen arvoinen.

Seuraavaksi jotain ihan muuta.

Amerikkalaisen Marjorie Hillisin kirja Elä yksin ja nauti on kirjoitettu jo vuonna 1936. Vuonna 2009 painetun kirjan kansi kertoo, että kyseessä on klassikko-opas sinkkunaiselle. Viihdyin kirjan parissa, vaikken sen kohderyhmään kuulukaan. Yllätyksekseni kirja sivusi aihetta, josta itsekin kirjoitan, muun muassa näin:

”Tavarat joita et kelpuuta huoneeseen ovat yhtä tärkeitä kuin ne jotka päätät ottaa mukaan sisustukseen. Roju on nykyaikana yhtä vanhanaikaista kuin vaatimattomuus, ja yhtä hyvästä syystä. Roju sekoittaa ajatukset ja uuvuttaa. Liikaa tavaramäärää on vaikea pitää järjestyksessä. Se on jo itsessään rumaa, ja lisäksi se saa omistajansa näyttämään kuin tämä kuuluisi toiseen aikakauteen.”

Tavaran määrä ja laatu on ajattomampi aihe kuin tulisi äkkiseltään ajatelleeksi. Kirja on kiinnostava myös siitä näkökulmasta katsoen, miten erilaista meillä Suomessa tuohon aikaan oli. Vai miten moni suomalainen olisi vuonna 1936 voinut ajatella näin:

”Uskomme säästävämme tavaroita Parempia Aikoja varten, mutta useinkaan noita aikoja ei tule. Jos nuo päivät sitten koittavat, tavarat ovat jo vanhanaikaisia ja meillä on varaa ostaa uusia.”

Tänä kesänä lukulistallani on kirjoja ainakin mindfulnessista, tyytyväisyydestä, asioiden hyväksymisestä sellaisenaan – sekä kävelemisestä, kirjoittamisesta ja yksinkertaisesta elämästä. Lisäksi, jos suinkin saan ruudulta luetuksi, kun on paperikirjojakin vaihtoehtona, ajattelin perehtyä Kohtuutalouden ratkaisuihin ja Kohtuus vaarassa -pamflettiin.

Mitä teidän lukulistanne pitävät sisällään?

___

Näillä sanoilla laitan blogin kesälomalle. Kesäni on yhdistelmä lähilomailua, mökillä rentoutumista, lukemista ja luontoa. Seuraavan kerran blogissa on uutta luettavaa 1.8.

Ihanaa kesää teille kaikille!

Loma-aika ilman jokapäiväistä internetiä

Olen lähdössä jossain vaiheessa ensi viikolla lomareissuun. Mietiskelin, mitä tekisin internetin käytön suhteen. Ensin ajattelin ottaa tietokoneen mukaani, jotta voisin kirjoittaa uusia tekstejä ja vastailla kommentteihinne. Jokin minussa kuitenkin vastusti ajatusta.

Olen huomannut viime aikoina muistini heikenneen. Pääni sisältö ei pysy samalla tavalla hallinnassa kuin tavallisesti. Rakastan ajattelemista, lukemista ja kirjoittamista, ja olen käyttänyt näihin ihaniin asioihin enemmän aikaa kuin aivoilleni on hyväksi. Pääni kovalevy on täynnä, jumittaa ja ylikuumenee. Olen rasittanut aivojani liikaa, enkä ole antanut niille niiden tarvitsemaa lepoa. Nyt on levon aika.

Blogini ei ole koskaan ollut tauolla, vaikka minä olenkin ottanut taukoa koneen äärellä olemisesta. Samalla tavoin toimin nytkin. Vaikka minä lomailen, enkä ole välttämättä koneen äärellä vähään aikaan, niin blogini päivittyy entiseen tapaan. Tekstejä on julkaisujonossa, ne ilmestyvät aikanaan luettavaksi ja kommentoitavaksi. Vastaan kommentteihinne mielelläni, mutta lomareissuni ajan harvemmin ja mahdollisesti tavallista suppeammin. Vastaukseni viive voi venyä päiviksi tai viikoiksi, mutta vastaan kyllä ajallaan. Lomareissuni tilanne on tavallistakin mutkikkaampi, enkä tiedä vielä millaiseksi elämä seuraavien viikkojen aikana muotoutuu.

Hiljalleen on aika alkaa pakata tavaroita. Tällä kertaa asiat ovat toisin kuin ennen, ja joudun olosuhteiden muuttumisen vuoksi pakkaamaan enemmän tavaraa kuin aiemmin. Matkalaukkuun tulee sovittaa tällä kertaa esim. pyöräilykypärä, sadeasu ja monenlaisia vaatteita monenlaisia säitä varten. Se mikä ennen onnistui auton avulla, on nyt pyörämatkan päässä. Ja tuo matka on pidempi, kuin mihin olen koskaan ennen omin jalkavoimin tottunut. Odotan tilannetta kiinnostuksella, mutta pakkaamista se todella hankaloittaa.

Toivon teille kaikille oikein ihanaa kesää. Pitäkää huolta aivoistanne, antakaa niille riittävästi lepoa. Suosittelen lämpimästi kokeilemaan, miltä tuntuisi muutama päivä, viikko tai useampikin ilman tietokonetta, sosiaalista mediaa, nettiä tai puhelinta, tai näiden käytön vähentäminen ja rajoittaminen. Itse olen nauttinut jo useita kesiä muutaman viikon lähes nettivapaata aikaa, ja se tekee ihmeitä. Jo muutama päivä virkistää ja rauhoittaa ylikierroksilla käyvää mieltä.

Välillä on myös mitä ihaninta olla tekemättä yhtään mitään. Ottaa aikaa vain olemiselle ja elämästä nauttimiselle.

Istuttaisiinko hetkeksi?

Viime aikoina eri mediat ovat käsitelleet tutkimustietoa, jonka mukaan liiallinen istuminen on vaarallista terveydelle. Nykyisen tiedon mukaan istumisen terveysriskit koskevat myös aktiivisesti liikkuvaa, jos vuorokauteen jää liikaa paikallaan istuttuja tunteja.

Tällä hetkellä sopivaksi istumisen määräksi UKK-instituutin johtaja, lääketieteen tohtori Tommi Vasankari, arvioi noin 6-8 tuntia päivässä. Aiheesta voi lukea lisää esimerkiksi Ylen, Helsingin Sanomien, UKK-instituutin tai Ilta-Sanomien jutuista.

Tein lomareissuni jälkeen kiintoisan havainnon. Mökkiympäristössä ollessani liikuin käytännössä koko ajan. Vietin paljon aikaa ulkona käveleskellen ympäriinsä ja ihmetellen milloin mitäkin. Istahdin hetkeksi aina välillä, mutta vähänkään pidempään istuin vain syödessäni tai ruokaa valmistellessani. Kahtena eri kertana tuli istuttua pidempään: yhtenä päivänä katsoin tietokoneelta yleisurheilua, toisena vastailin lukuisiin blogiin tulleisiin kommentteihin.

Mökillä liikkuminen kuului olennaisena osana päivän kulkuun eikä sitä tarvinnut erikseen miettiä. Ei edes huvittanut tehdä asioita, jotka vaativat istumista. Aamupalan jälkeen suunta oli välittömästi kohti ulko-ovea. Nautin arkisista askareista, joihin minulla ei kaupungissa ole mahdollisuutta. Kannoin saunalle vettä ja puita. Hain kasvimaalta aineksia salaattiin.

Lomareissuni osui siitä mukavaan aikaan, että sain olla avuksi kahdenkin rakennuksen maalaamisessa. Nautin valtavasti käytännön tekemisestä, jonka voi ottaa kuntoilun kannalta. Maalaushommia oli ensin parina päivänä muutamaksi tunniksi, ja myöhemmin kokonaiseksi päiväksi aamusta iltaan. Tuona iltana tunsi todella rasittaneensa itseään.

Reissuni aikana sain kahteen otteeseen myös kuljettaa polttopuita varastoon. Polttopuiden kantaminen ja pinoaminen on kenties hauskin tietämäni tapa kuntoilla. (Vesiämpäreiden kantaminen tullee hyvänä kakkosena.) Muutama kuutio polttopuita siirtyi reippaaseen tahtiin paikasta toiseen. Kyykistely, nostaminen ja kantaminen tarjosivat lihaksistolle mukavaa toimintaa ja samalla sain reilusti raikasta ilmaa ja linnunlaulua.

Vapaa-ajan vietto ei olisi voinut enää juuri yksinkertaisempaa olla. Käytin paljon aikaa seuraten luonnon tapahtumia. Reissun alkuvaiheessa pihan monissa linnunpöntöissä oli kova tohina, kun lintuvanhemmat ruokkivat poikasiaan. Pian sainkin seurata miten västäräkin poikaset opettelivat itse etsimään ravintoa. Niiden hyönteisten pyydystäminen oli aluksi hellyttävän kömpelöä ja aivan liian hidasta, jotta vatsa olisi koskaan voinut täyttyä. Onneksi emo jatkoi ruokintaa vielä hyvän tovin, samalla kun poikasten taidot kehittyivät.

Kävin joka päivä tarkastelemassa ruusupensaan kukinnan kehittymistä ja nauttimassa sen ihanasta tuoksusta. Kävelin ja katselin ympärilleni, jos vaikka näkisin lintuja tai muita eläimiä. Vaikka sammakoita. Tutkailin erilaisia perhosia, toukkia ja kaikenlaisia lentäviä tai käveleviä hyönteisiä. Etsittyäni kasvikirjasta muutaman pihassa kukkivan kukan nimen kiinnostuin katsomaan tarkemmin myös erilaisia heinälajeja.

(Välikysymys: Missä vanhassa kotimaisessa elokuvassa seikkaili ylioppilas Larvanto? Viisi pistettä ja papukaijamerkki oikeasta tiedosta. Tunsin hilpeää yhteenkuuluvuuden tunnetta kyseisen hahmon kanssa ihmetellessäni milloin minkäkin hyönteisen elämää.)

Mutta mitä tapahtui kun saavuin kotiin?

Paluumatka junalla kotiin tarkoitti noin viiden tunnin istumista, joten pyysin kumppaniani tulemaan asemalle vastaan kävellen autoilun sijaan. Minua ei huvittanut istua enää hetkeäkään. Olin useamman viikon elänyt lähes täysin tavallisesta arjestani poikkeavaa elämää, ja tuohon elämään pidempiaikainen istuminen ei kuulunut.

Kotona minulle valkeni, että kaikki se toiminta millä olin viime viikot aikani täyttänyt, oli poissa. Ympäristö, jossa olin kaiken aikaa liikkeessä, vaihtui yhtäkkiä ympäristöön, jossa suuri osa asioista tapahtuu istuen. Laitoin heti pyykkiä koneeseen saadakseni jotakin tekemistä. Tuon illan jälkeen olen kotona ollessani kirjoittanut ja katsonut televisio-ohjelmia tietokoneella, hoitanut asioita netissä, lukenut… käytännössä siis istunut. Toki olen tehnyt kotona paljon muutakin, kuten siivonnut, purkanut matkalaukun, järjestellyt, laittanut ruokaa ja pessyt pyykkiä, mutta istumisen määrä on silti jotakin aivan muuta kuin noina mökillä vietettyinä viikkoina.

Huomaan, että kodit on yleisesti suunniteltu niin, että asioita tehdään istuen. Tätäkin juttua voisin kirjoittaa seisten, vaan kun kodistamme ei löydy siihen sopivaa paikkaa. Kerrostaloasukkaan puuhat ovat huomattavasti yksipuolisempia kuin yksinkertaisella mökillä elävän arjen askareet. (Sama pätee jo vähemmän eksoottiseen omakotitaloasukkaaseenkin verraten.) Mökillä tavallisten asioiden tekeminen, kuten peseytyminen, oli mahdollista vasta kun oli ensin kantanut vettä ja puita, ja lämmittänyt saunan tai vähintään vesipadan. Ennen peseytymistä oli hyväksi toviksi aktiivista tekemistä, täällä kotona pääsisin suihkuun ilman mitään esivalmisteluja vaikka heti.

Kaupungissa ollessani miellän liikkeellä olon helposti rauhattomuudeksi. Istumiseen liittyy positiivinen mielleyhtymä kiireettömyydestä, pysähtymisestä ja rauhasta. Maalla mökkeillessäni kiireen tuntua ei ollut hetkeäkään, vaikka olin kaiken aikaa liikkeessä. Rauhattomuudesta ei ollut tietoakaan. Istuminen tarjosi miellyttävän lepohetken, jonka jälkeen oli mukava jatkaa arkisia askareita tai luonnossa kuljeskelua.

Arkinen mökkielämä tarjosi loputtomiin liikettä, nyt kaupungissa minun on aktiivisesti laitettava itseni liikkeelle. Kaipaan liikettä ilman, että sitä pitää tietoisesti alkaa suorittaa. Valitettavasti luonnollista liikettä ei ole kaupungissa tarjolla kuten mökkeillessä.

Tyytyväinen tasapaino rakoilee

Pyrin olemaan tyytyväinen siihen mitä minulla on, ja saavuttamaan tasapainon missä sitten olenkin.

Se ei yleensä tuota vaikeuksia, kun olen samassa paikassa pidempiä aikoja. Olen kuitenkin huomannut olevani herkkä muutoksille. Matkat sekoittavat tilannetta, ja varsinkin niiltä paluu. Normaaliin arkeen sopeutuminen ottaa aikansa, ja voin olla hyvinkin onneton, kunnes taas totun tavalliseen elämääni.

Olen ollut kesäreissuni jälkeen aika pihalla. Tasapaino on hukassa, ja kerään johtolankoja ymmärtääkseni mitä minun oikein pitäisi ajatella. Pitäisikö minun ymmärtää tehdä tilanteesta joitakin johtopäätöksiä, vai antaa itselleni vain aikaa sopeutua takaisin tavalliseen arkeeni kuten ennenkin?

Viime aikojen tunnetilassani ei ole minulle mitään outoa. Muistan hyvin, että elämä tuntui juuri tältä aikoinaan, kun olimme palanneet kotiin eräältä mökiltä. Ihmettelin mitä oikein teen kaupungissa, mitä ihmettä olen täällä yleensä tehnyt? Onko elämässä jokin järki tässä ympäristössä, jota minä vaan en juuri nyt tavoita? Elämä kaupungissa tuntuu jotenkin epäluonnolliselta ja keinotekoiselta pitkän mökkiloman jälkeen.

Oltuani useamman viikon poissa tavallisista ympyröistäni, huomasin miten eri tavalla sama ihminen voi erilaisissa ympäristöissä toimia. Luulin pitkään etten ole luonnostaan liikkuvainen ihminen. Kumma kyllä, mökkiolosuhteissa tilanne kääntyy päälaelleen. Nautin jatkuvasta aktiivisesta liikkeestä, siitä että joudun rasittamaan lihaksiani saadakseni vaikkapa saunan lämpimäksi. Viittaan kintaalla ohjeille ottaa vesi saunalle letkua pitkin, kun voin kantaa veden ämpäreilläkin. Nautin olostani ympäristössä, joka edellyttää liikkumista ja aktiivista toimintaa elämän sujumiseksi.

Kaupunkiympäristössä, varsinkin kerrostaloasukkaana, elämä on helppoa. Ehkä liiankin? Vettä riittää ja asunto lämpenee, eikä minun tarvitse tehdä asialle mitään. Talvisin ei tarvitse välittää sataako lunta vai ei, sillä joku muu hoitaa minulle kulkuväylän lumen halki. Kerrostaloasukkaan arkeen ei kuulu luonnostaan juuri minkäänlaista aktiivisuutta. Olen tullut siihen tulokseen, että ”en ole luonnostaan liikkuvainen” -ajatus on vahvasti sidoksissa kaupunkiympäristössä elämiseen ja liikkumiseen silloin, kun liikunta käsitetään ”liikunnan harrastamisena”.

Elämä ei usein kuitenkaan ole niin yksinkertaista kuin voisi kuvitella. Millaista elämä olisi yksinkertaisessa mökissä maaseutumaisessa ympäristössä, jos siellä asuminen ei olisi vain loma-ajan vaihtoehto vaan arkipäivää, edes koko kesäajan? Vieläkö aktiivinen elämä maistuisi, kun se ei enää kävisi vaihtelusta, vaan olisi tavallista itseään toistavaa arkea?

Oli miten oli, millä tahansa mökillä ollessani elämä on tuntunut olevan oikeassa mittakaavassa. Syön paremmin, liikun enemmän, stressaan vähemmän toisarvoisista asioista, elämä tuntuu yksinkertaisemmalta.

Asiat saavat sen painoarvon mikä niille kuuluu. Todella tärkeät asiat nousevat päällimmäiseksi, turhat asiat unohtuvat ja menettävät merkityksensä. Pääsen lähelle luontoa. Jo lapsena nautin päästessäni maalle mökille, sillä siellä oli mihin vuodenaikaan tahansa mukavaa tekemistä. Asuin lapsuuteni kerrostaloalueella, jonka ympärillä onneksi oli joutomaata jossa seikkailla, ainaisen asfaltin vastapainoksi.

Tasapaino kaupunkiin sopeutumisessa löytyy hiljalleen, on löytynyt aina ennenkin. Se on tullut jälleen selväksi, että tarvitsen enemmän hiljaisuutta ja luontoa ympärilleni voidakseni paremmin.

Matkalaukkuelämä avartaa

Olin muutaman viikon kesäreissulla. Kävin vahvistumassa maaseudun raikkaassa ilmassa hyvän ruoan äärellä kuin entisaikojen runoilijat ikään, viikon verran vietin rannikkoseudun pikkukaupungissa. Matkatavaroina mukanani kulki vaatteita ja kenkiä, kirja, kynä ja paperia sekä mp3-soitin.

Suurimman osan ajasta paras viihdyttäjäni olivat toiset ihmiset ja luonto. Kirjan sain juuri ja juuri luetuksi, jotta saatoin jättää sen seuraavalle lukijalle pois matkalaukustani. Kynää ja paperia kaipasin kerran, mp3-soittimen avasin vain paluumatkalla kotiin. Olin koko matkan ajan täydellisen tyytyväinen siihen mitä mukanani oli enkä kaivannut mitään muuta.

Puhelin vietti suuren osan ajasta mökin yläkerrassa pöydällä äänettömällä, kun minä kuljeskelin ja ihmettelin ulkona maailman menoa. Katsoin puhelimesta välillä sähköpostin, jonka kautta sain myös tietoa blogiin tulleista kommenteista. Minulla oli mahdollisuus käyttää tietokonetta, ja muutaman kerran sitä käytinkin lähinnä kommentteihin vastaamiseen. Yhtäkään blogitekstiä en lukenut koko reissulla, vaikka yleensä seuraan useampaakin blogia.

Lomareissu sujui oikein hyvin. Maalla oli helppoa saavuttaa täydellinen läsnäolon tunne. Keskittyä jokaiseen hetkeen, ennakoiden korkeintaan tulevaa ruokailua. Tylsää ei ollut kertaakaan, vaikka päivälle ei olisi ollut ajateltuna muuta välttämätöntä tekemistä kuin syöminen ja saunominen niitä edeltävine puuhineen. Ajoittain kaipasin vain enemmän aikaa olla ihan itsekseni, muuten en olisi muuttanut mitään.

Kotiinpaluu oli toisaalta odotettua, toisaalta pelottavaa. Nautin niin valtavasti maaseudun ja pienen omakotialueen hiljaisuudesta, että mietitytti miten mahdan sopeutua jälleen kaupungin äänimaailmaan. Maalla mökillä ollessa eniten ääntä tuli linnuista, vaikka mökki onkin lähellä tietä. Autoliikenteessä oli niin pitkiä taukoja, että hiljaisuutta riitti. Radiota tuli kuunneltua, televisio-ohjelmia katsottua hyvin vähän.

Paluu kaupunkiin on ollut shokki. Kaupungissa havahduin välittömästi siihen, että hiljaista ei ole koskaan. Kirjaimellisesti. Autoliikenteestä tulee suurin melu, ja se kuulostaa todella ikävältä, kun sitä ilman sai olla niinkin pitkään. Moottoritien läheisyydessä ahdisti aivan todella. Vaikka olisin hereillä keskellä yötä, eikä ihmisiä näy eikä kuulu missään, ikkunan avatessani kuulen tuulen huminan yli ilmastointilaitteiden äänen.

Muutaman viikon kuivakäymälän käytön jälkeen posliinipytyn puhdistaminen tuntuu todella ikävältä hommalta. Kaikki kylpyhuoneen kiiltävät asiat ottavat silmään, kun on tottunut puusaunaan jossa ei ole mitään kiiltävää, eikä näin ollen mitään jatkuvasti kiiltävänä pidettävää. On toki mukavaa, että vettä tulee helposti suihkusta, mutta ei sekään mikään elinehto ole.

Kotiin tultua tuntuu, että tavarat kaatuvat päälle, noin henkisesti. Olenkin jälleen vähentänyt tavaraa, mielelläni vähentäisin sitä varsin runsaalla kädellä. Matkalaukkuelämän jälkeen näkee todella selvästi, että paljon pienempi tila riittäisi. Paljon vähemmän tavaraa olisi riittävästi. Elämä voisi olla paljonkin yksinkertaisempaa. Harmi ettei kumppanini voi jakaa kanssani tätä sisäistä kokemustani, varsinkin kun olin reissussa yksin.

Miten yksinkertainen elämä lopulta olisi aivan riittävän hyvää? Mikä lopulta tekee minut onnelliseksi? Miten vähän onneen oikeastaan tarvitaan? Tarvitsenko edes puolta kaikesta tästä mitä saatavillani on? Tässäpä taas tuleville ajoille pohdittavaa.

Milloin on paras aika muutoksille?

Juuri nyt! Kesä, varsinkin loma-aika, on hyvää aikaa tehdä muutoksia elämässään. Kesällä elämä on rennompaa ja energiaa on enemmän, kun valoa riittää. Lomalla on hyvää aikaa kokeilla, miltä muutos tuntuu. Kun arki koittaa, uuteen elämäntapaan on jo ehtinyt totutella.

Mitä voisit muuttaa elämässäsi tänä kesänä? Ehkä haluaisit syödä terveellisemmin. Syödä enemmän kasviksia ja laittaa ruokaa itse. Tahtoisit ehkä liikkua enemmän. Kulkea töihin jatkossa kävellen tai pyörällä. Kesällä voit totutella uusiin tapoihin.

Tai ehkä haluat vihdoin siivota ulos kodistasi kaikki ne tavarat, jotka ovat jatkuvasti tiellä. Ehkä olet kyllästynyt kylpyhuoneen kaappiin, josta ei saa tarvitsemaansa jotakin pudottamatta. Tai ehkä huomaat joka kerta vaatekaapin avatessasi, että siellä on turhaan tiellä vaatteita, joita et tarvitse. Voisi olla hyvä aika siivota vaatekaappi, ja jättää sinne vain tarpeellinen. Tuleeko eteisessä vastaan kenkävuori? Olisi mukavampi tulla kotiin, kun eteinen olisi siisti. Ehkä voisit aloittaa siitä.

Ehkä haluaisit vähentää television katsomista. Lukisitko mielelläsi enemmän, jos vain olisi aikaa? Ystäviäkin olisi mukava tavata useammin, ja perheen kanssa viettää enemmän aikaa yhdessä.

Jos arkena kiinnität huomiota epäkohtiin elämässäsi tai kodissasi, mutta et jaksa tai ehdi tehdä asialle mitään, kesäloma voisi tarjota mahdollisuuden tehdä muutoksia. En kuitenkaan tarkoita, että kesäloma pitäisi vaihtaa työleiriin. Kukin viettäköön kesälomansa itselleen mahdollisimman hyvällä tavalla. Mutta milloin on enemmän aikaa ja energiaa tehdä jotakin, kuin kesälomalla? Kiireinen ja stressaava arki voi viedä voimia niin, että on helpompi pysyä vanhoissa tottumuksissa, kuin alkaa panostaa johonkin uuteen.

Mieti, mikä olisi sinulle tai perheellesi asia, jonka muuttamisesta hyötyisitte. Minkä asian muuttaminen voisi tehdä elämästänne entistä parempaa?

Itse olen muuttanut elämääni paljonkin viimeisen puolen vuoden aikana. Olen keskittynyt asioihin, jotka ovat minulle todella tärkeitä. Mutta yksi tavoite on jäänyt muiden jalkoihin. Aion ottaa liikunnan säännölliseksi osaksi elämääni. Kesällä säännöllisen liikunnan ottaminen elämäntavaksi on huomattavasti helpompaa, kuin muina vuodenaikoina.

Päätä mitä haluat muuttaa, ja aloita. Älä jää miettimään mistä tarkalleen aloittaisit, vaan aloita jostakin. Tärkeintä on saada muutos käyntiin. Toivotan onnea muutoksellesi!

Kesäreissu ohi: pakkasinko sopivasti tavaraa?

Matkustuspäivät mukaan lukien 11 päivää kestänyt kesäreissuni on takana. On aika pohtia, miten pakkaaminen onnistui. Kirjoitin aiemmin matkatavaroiden pakkaamisesta ja päätin kokeilla, osaisinko pakata paremmin kuin ennen. Tavaraa oli silmämääräisesti paljon, mutta ei sitä juurikaan käyttämättä jäänyt. Pakkaaminen vaatii edelleen opettelua, vaikka edistystä aiempaan verrattuna tapahtuikin.

Tällä kertaa vaatteita jäi käyttämättä vähemmän kuin aiemmin. Katsoin ennen lähtöä pidemmän ajan sääennusteen, joka ei sitten pitänytkään paikkaansa. Minulla oli mukana kuumia päiviä varten kaksi hametta, mutta sää ei sallinut niitä pitää. Ja toisaalta ammuin yli ottaessani mukaan kaksi pitkähihaista t-paitaa. Olen varsin tarkenevainen, joten olisi vaadittu noin +10 asteen päiviä, jotta paitoja olisin tarvinnut. Ihan niin kylmää ei sentään ollut, vaikka suuren osan ajasta ei kesältä tuntunutkaan.

Minun oli mahdollista saada pyykkiä pestyksi matkalla. Niinpä pakkasin puolet siitä, mitä ajattelin tarvitsevani. Se toimi melko hyvin. Joitakin vaatteita tuli käytettyä ehkä siksi, että ne olivat mukana. Jos eivät olisi olleet, niin varmasti ilmankin olisin pärjännyt oikein hyvin.

Mitä teen toisin ennen seuraavaa matkaa?

1. Pakkaan vain väreiltään samaan pesukoneelliseen sopivia vaatteita, jotta pärjään vielä vähemmällä vaatemäärällä. Tällä kertaa minulla ei ollut matkaan tarvittavaa määrää samanvärisiä vaatteita.

2. Hankin hygieniatarvikkeita varten matkakokoisia pulloja. Tajusin liian myöhään pakatessani, etten omista sellaisia.

3. Yritän todella olla pakkaamatta mitään ”varmuuden vuoksi”. Maailmanloppu ei tule, jos jotain puuttuu. Puuttuva tavara on kaupungissa helppo korvata. (Toisaalta inhoaisin ostaa jotakin uutta vain, koska en älynnyt pakata tarvitsemaani mukaan.)

4. Vastaavalle matkalle en pakkaa näin paljon kosmetiikkaa. Lähinnä ns. kotioloissa ollessa vähempikin olisi riittänyt, kun kotonakaan en juuri laittaudu. Meikkaamaan en ole koskaan alkanut.

Kirjoitin muistiin mitä tarvitsin matkalla. Listaa vääristää se, että minulla oli kuitenkin vähän enemmän vaatteita mukana, kuin olisin tarvinnut. Käyttämieni vaatteiden määrä ei välttämättä kerro tarkalleen, millä määrällä olisin selvinnyt.

Syksyllä on tiedossa vastaavanlainen reissu, mutta todennäköisesti lyhyempi. Silloin saan taas harjoitella pakkaamista. Syksyn sääolosuhteet tekevät pakkaamisesta hankalampaa.

Mitä keinoja sinä käytät, jotta pakkaisit mukaan vain tarpeellisen? Kerro ihmeessä!

Kevyet kantamukset

Kesälomien alkaessa on ajankohtaista kirjoittaa matkatavaroiden pakkaamisesta. Itse matkustan kovin vähän ulkomailla, ja kesäisin en varsinkaan halua Suomesta pois.

Suomen kesän lämpötilat voivat vaihdella sellaisella haarukalla, että ajatus pakkaamisesta ei houkuttele. Onhan se haasteellista, kun pitää varautua kaikenlaiseen mahdolliseen säähän. Se on jäänyt mieleen aiemmilta reissuilta, että koskaan en ole pakannut niin vähän, että jotain olisi puuttunut. Enpä muista sellaistakaan reissua, että tavaraa olisi ollut juuri sopivasti…

Vuosia sitten sain seuraavanlaisen ohjeen matkatavaroiden pakkaamiseen.

1. Pakkaa kaikki, mitä luulet tarvitsevasi.

2. Vähennä puolet pakkaamistasi tavaroista.

Käytäntö on osoittanut, että tuo pitää pitkälti paikkansa. Usein matkalaukun sisällöstä vain puolta on tarvittu. Joten olisin hyvin voinut jo etukäteen jättää puolet kotiin… Miksei sitä voi uskoa? Mikä ihmeen katastrofi tapahtuisi, jos aivan kaikkea mahdollista ei olisikaan mukana? Varsinkin kun minulla on reissuillani usein mahdollisuus pyykinpesuunkin.

Tänä kesänä yritän pakata viisaammin. Tavoitteena on mahdollisimman kevyet kantamukset. Matkustaminen on kevyempää kevyemmillä kantamuksilla. Varsinkin kun en juurikaan ole reissussa omalla autolla, vaan junalla ja bussilla. Vieläpä niin, että vaihtoja bussien ja junien välillä on useita.

Olen seurannut Leo Babautan Mnmlist-blogia, ja se on yksi suosikkejani tällä hetkellä. Leolla on matkatavaroiden pakkaamisesta huomattavasti enemmän kokemusta kuin minulla. Suosittelen tutustumaan hänen käytännölliseen menetelmäänsä. Kokeilen sitä itsekin tänä kesänä, niin pääsen eteenpäin tässä mitä-sitä-taas-pakkaisi -taaperruksessani.