Kadonnutta laatua etsimässä

Kaapistani on reilun parinkymmenen vuoden ajan löytynyt vaatteita, joiden olen voinut luottaa kestävän jatkuvaa käyttöä 5-10 vuoden ajan. (Sitä ennen olin kasvuiässä, ja vaatteet jäivät pieniksi ennen kuin kuluivat loppuun.) Aika on tehnyt tehtävänsä ja uusille vaatteille olisi tarvetta. Valitettavasti useammin kuin ennen.

Paras vaihtoehto olisi ollut hankkia hyväksi havaittujen vaatteiden tilalle samanlaisia, mutta eihän se niin helppoa ole. Suosimistani vaatemalleista osaa ei enää valmisteta, ja osaa vastaavien tuotteiden laatu on vuosien kuluessa heikentynyt huomattavasti. Pakon edessä olen kaupasta jotakin päälleni löytänyt, mutta edellä mainitut vaatteiden käyttöiät ovat historiaa.

Pidän yksinkertaisista vaatteista. Myyjä osaa auttaa minua parhaiten, kun kerron etsiväni vaatteita, jollaisia perusmies voisi käyttää. Tällainen stereotyypittely auttaa jättämään rekkiin liian naiselliset, värikkäät, kirjavat tai muuten vaan kummalliset vaatteet. Moni selkeälinjainen vaate on jäänyt kauppaan myös siksi, ettei suunnittelija ole osannut lopettaa yksityiskohtien lisäämistä ajoissa.

Minun vaatemieltymyksilläni olisi loogista asioida miestenvaateosastolla, etenkin, kun miesten vaatteet ovat selvästi naisille myytäviä laadukkaampia. Asiassa on kuitenkin ongelma. Kun pituus on 160 cm, vartalo on naisellinen, eikä hartioissa ole leveyttä täyttämään miesten paitoja, niin sopivia vaatteita ei löydy.

Helposti hikoilevana ja antiperspiranteista ihoreaktion saavana kaipaisin kestäviä ja pestäviä vaatteita. Naisten trikoovaatteissa on lähes poikkeuksetta elastaania, mikä etenkin paidoissa on monin tavoin ongelmallista. Miettikää hetki seuraavaa:

Niukkalinjainen, kainaloista ihonmyötäinen paita. Hienhaju tarttuu paidassa olevaan elastaaniin helposti. Lika saa elastaanin hapertumaan. Paidan pesulämpötila on korkeintaan 40 astetta, koska elastaani ei kestä kuumempaa. Hiki ei puhdistu alle 60 asteen pesussa, eikä kokemukseni mukaan välttämättä edes siinä, ellei vaatetta pese heti tuoreeltaan.

Kesti aivan liian pitkään ymmärtää ja hyväksyä, että minun käytössäni elastaanivaatteet ovat järjettömän huono idea. Ne kuluvat nopeasti sekä hiestä että jatkuvasta pesusta, ja koko kuvio on myös ekologisesti sietämätön. Kaiken lisäksi inhoan sitä tolkutonta venymistä! Joustavat vaatteet ovat mukavia, mutta elastaania siihen ei tarvita.

Onneksi Outi Pyy on kirjoittanut elastaanista aivan loistavan tekstin, joten minun ei tarvitse jatkaa enempää. Käykää lukemassa!

Jos onnistuisinkin löytämään mieluisan paidan ilman elastaania, niin seuraava ongelma on laatu. Edellisellä kauppakierroksellani totesin, että tilanne oli mennyt vain huonompaan suuntaan. Myynnissä oli niin huonolaatuisia vaatteita, ettei niitä otettaisi vastaan edes hyväntekeväisyyskirpputorille – eikä kyse ollut halpavaatteista. Laadukkaita vaatteita on yhä vaikeampi löytää.

Vaatteiden laatu ei näytä kauppoja kiinnostavan, tai sitten laadukkaita vaatteita ei ole enää olemassa. Näin olen päätellyt keskusteluistani myyjien kanssa, joiden käsitys laadusta on jotakin aivan muuta kuin omani. Jos myyjän mielestä laadukas t-paita näyttää uutena kaupassa hatarammalta kuin oma paitani yli viiden vuoden usein toistuvan käytön ja pesun jälkeen, niin on aika vaikea innostua. Entä mitä pitäisi ajatella, jos myyjä pitää laadun mittarina sitä, ettei vaate ole mennyt käyttökelvottomaksi ensimmäisessä tai muutamassa pesussa? Kun olen kertonut, millaiseen vaatteiden kestoon olen tottunut, minua on katsottu kuin olisin tullut jostakin vaateutopiasta.

Ihmettelen, miksi vaatteiden ostaminen kivijalkakaupoista on tehty niin sietämättömän vaikeaksi. Haluaisin todella keskustella ihmisten kanssa, joiden mielestä on ollut hyvä idea ”järjestää” naistenvaateosastot muistuttamaan kirpputoria. Tilat ahdetaan liian täyteen ja looginen järjestys puuttuu. Sama vaiva oli levinnyt myös erään kaupan ennen niin selkeälle miestenvaateosastolle. En tiedä saako joku iloa siitä, että mieluisaa t-paitaa etsiessään joutuu kiertämään varsin suuren osaston mutkitellen päästä päähän, mutta minä pidän sitä asiakkaan kiusaamisena.

Kävin hiljattain eräässä miestenvaateliikkeessä. Sillä hetkellä liikkeessä olleiden tai sinne tulleiden miesten ostotapahtumaa oli kiinnostavaa seurata. Ovesta sisään tultua lähestyvälle myyjälle kerrotaan mitä halutaan, myyjä vie sopivien tuotteiden luo, kokeillaan vaatetta päälle, ostetaan, poistutaan. Aikaa kului joitakin minuutteja. Itse olisin toiminut samoin, mutta halusin hetken aikaa vain nauttia hiljaisuudesta, siisteydestä ja järjestyksestä. Ihmettelin naismyyjän kanssa, miksei naisille ole vastaavanlaisia kauppoja. Ostin kokeeksi t-paidan, jonka laatu on osoittautunut yllättävän hyväksi.

Viime aikoina on puhuttu kivijalkakauppojen ahdingosta nettikaupan puristuksessa. Tilanteeseen voi löytää monenlaisia syitä. Minun syyni valita nettikauppa kivijalkaliikkeen sijaan on valikoima. Olisi helpointa ja mukavinta voida hankkia tarvitsemansa kivijalkakaupasta, mutta useinkaan he eivät myy tuotteita, joita haluaisin ostaa. Ostaminen on joka tapauksessa vastenmielistä, oli kyse kivijalkakaupasta tai nettikaupasta. Kivijalassa on vastassa epäjärjestys ja olematon palvelu, nettikaupassa tuotteita joutuu palauttamaan, kun ne eivät kooltaan, malliltaan tai muilta ominaisuuksiltaan vastaa odotuksia.

Täydellisessä maailmassa kaupoissa myytäisiin vain laadukkaita, kestäviä, korjattavissa olevia ja lopulta kierrätettäviä tuotteita, jotka olisi tuotettu ihmisiä, eläimiä ja luontoa riistämättä. Haluaisin suosia tällaisia tuotteita, mutta se on tällä hetkellä kohtuuttoman vaikeaa. Kaikenlaisten tuotteiden tuottaminen ekologisesti ja eettisesti kestävällä tavalla pitäisi olla itsestäänselvä lähtökohta.

Voi kun tietäisi, mitä sitä jatkossa päälleen laittaisi, ja mistä sen löytäisi.

Ekologisempia hankintoja kirpputorilta, mutta…

Olen monin eri tavoin pyrkinyt kohti ekologisempaa elämäntapaa. Seuraava askel voisi olla hankkia tarvitsemani käytettynä.

Ajatus on periaatteessa hyvä, ja olen miettinyt sitä pitkään. Kokeillutkin. Harmi vaan, että ajatus on osoittautunut vaikeaksi ja vastenmieliseksi toteuttaa käytännössä.

Millaiset asiat ovat hidasteena, jotta kokisin käytetyn tavaran tai vaatteen hankkimisen mielekkäänä? Kokosin ajatukseni listaksi.

1. Tarjolla liikaa huonokuntoista ja loppuunkäytettyä tavaraa

Olen nähnyt kiintiöni täyteen linttaan astuttuja kenkiä sekä likaisia ja rikkinäisiä vaatteita. Loppuunkulutettuja vaatteita ja tavaroita, joista vielä yritetään saada joku maksamaan.

2. Tavaroita ei arvosteta

Hyvin usein myytävistä vaatteista ja tavaroista näkee, ettei niistä ole pidetty huolta. Olen lapsesta asti säilyttänyt vaatteeni siististi ripustimella tai viikattuna kaapissa, arvostanut kaikkea omistamaani, ja huolehtinut tavaroistani. En ymmärrä tavaroiden, sen paremmin kuin minkään muunkaan, välinpitämätöntä kohtelua.

3. Asennevammat

Myydään matto. Likainen, pesettäminen tuskin maksaa paljon, en ala pesemään.

Myydään rikkinäinen tavara X. Voi varmaan jotenkin korjata.

Aivan valtavan houkuttelevia puuhatehtäviä, joista pitäisi vielä maksaa. En myöskään ymmärrä, miksi ketään houkuttelisi jo uutena halpa ja huonolaatuinen lastulevykaluste, joka on mennyt osittain käyttökelvottomaksi, mutta on muuten toimiva. Tai tusinatuotettu juoma-astia, joka on haljennut, mutta liimattu siististi.

Jotain kirpparitavaran yleisestä tasosta kertonee, että monessa netti-ilmoituksessa erikseen mainitaan tuotteen olevan ehjä. Silloinkin, kun se olisi rikkinäisenä täysin hyödytön. Eikö sen, että tuote on ehjä, puhdas ja käyttökelpoinen, pitäisi olla itsestäänselvä lähtökohta?

4. Hometalot, sisäilmaongelmat, hajut…

Viimeksi kirpparilla käydessäni kierrokseni päättyi nopeasti, kun haistoin homeen hajua. Sitä edellisellä kerralla, toisessa paikassa, ehdin kävellä muutaman askeleen ovelta, kun vastassani oli paksu pesu- ja huuhteluaineiden sekä sisäilmaongelmien haju. En muista käyneeni kirpparilla, jonka ovella ei olisi vastassa vähintään tunkkainen ilma.

Hajut ovat ongelmana myös suoraan ihmisten kodeista ostettavissa huonekaluissa. Paikan päällä ei välttämättä ole mitään syytä olla ostamatta esimerkiksi sohvaa, mutta kun sama sohva on omassa olohuoneessa, huomaa, ettei siedä siinä olevaa hajua. Kokemusta on.

5. Vaatteiden laatu ja materiaalit

Kaupoissa myytävien vaatteiden laatu on vuosi vuodelta heikentynyt, vaatteen merkistä ja myyntihinnasta riippumatta. Kirppareille päätyy valtavasti halpavaatteita, joita en osta edes uutena. Miksi hankkisin niitä jo parhaat päivänsä nähneinä?

Luonnonkuiduista ja käyttöominaisuuksiltaan niitä vastaavista kuiduista valmistettuja vaatteita on saatavilla yhä vähemmän. Keinokuidut ja elastaani ovat ostoslistallani viimeinen, jo varsin epätoivoinen vaihtoehto. Valitettavasti kirppareilla on saatavilla sitä samaa kuin kaikkialla muuallakin.

6. Hintataso

Muistan ajan, kun kirpputorien hintataso oli edullinen. Samaa ei voi sanoa nykylinjasta. Ihmisten käsitys rakkaan roinansa arvosta on usein pahasti vääristynyt, eikä hinnoittelu näytä olevan helppoa hyväntekeväisyyskirpputoreillakaan.

Sinänsä omituista, että tavaraa on tarjolla valtavasti, sen laatu on heikompaa, mutta hintataso on korkeampi kuin silloin, kun kirpputoreilla käyminen oli vielä melkein noloa.

Tämä on minun näkemykseni paikallisesta kirpparikulttuurista ostajan näkökulmasta. Paljon pitäisi muuttua, että kokisin tavaran ostamisen käytettynä hyväksi vaihtoehdoksi. Tällä hetkellä se on vain verenpainetta nostattavaa ajanhukkaa.

Tavaroiden suhteen pyrin jatkossakin ekologisuuteen kuluttamalla mahdollisimman vähän, valitsemalla tarkoin itselleni sopivan vaihtoehdon, ja pitämällä tavaroistani hyvää huolta, jotta ne kestäisivät mahdollisimman pitkään.

Mietteitä pyykinpesun vähentämisestä – osa 2

Sain teiltä paljon kommentteja edellisiin pyykinpesumietteisiini, kiitos niistä. Sain niistä lisää pohdittavaa ainakin kahden eri tekstin verran.

Mitä tarkoittaa ”täysi koneellinen”?

Lähes kaikissa pyykinpesuohjeissa toistuu neuvo pestä täysiä koneellisia. (Tässä on yksi poikkeus, jossa neuvotaan täyttämään pesurumpu noin puolilleen, jotta kone saa otettua tarpeeksi vettä pyykkimäärään nähden.) Pyykki tulee asetella ilmavasti, ei sulloa tiukasti.

Tämän jälkeen voikin lukea pesukoneensa käyttöohjeen ja huomata, että ”täysi koneellinen” on pääsääntöisesti kaikkea muuta kuin täysi koneellinen. Minun ns. ”kuuden kilon koneeni” käyttöohjeista selviää, että ”täysi koneellinen” on esimerkiksi…

1 kg hienopyykkiä,
1,5 kg kauluspaitoja,
2 kg villapyykkiä,
2,5 kg keinokuituja, sekoitteita tai siliäväksi käsiteltyä puuvillaa,
3 kg mustaa tai tummaa puuvillaa, puuvillasekoitetta tai farkkuja, tai
6 kg puuvillaa, pellavaa tai puuvillasekoitetta

Minun vaatteilleni ”täysi koneellinen” on 1,5-3 kiloa pyykkiä. Vaatteita punnitessani huomasin, että kolme kiloa on yllättävän paljon, mutta käytännössä se tarkoittaa noin puolta koneellista pyykkiä. ”Täysi koneellinen” lakanoita ja pyyhkeitä on kuusi kiloa.

Tai sitten ei.

Punnitsin lakanapyykkiä. Kaksi pussilakanaa ja kolme tyynyliinaa painoivat 1,8 kiloa, ja tavallisen ilmavasti koneeseen aseteltuina ne täyttivät rummun. Pyykki painoi alle kolmasosan pesuohjelman kuuden kilon enimmäistäyttömäärästä, joten lisäsin koneeseen vielä malliltaan pussilakanaa muistuttavan aluslakanan. Saadakseni sen sopimaan pesurumpuun tunkematta, jouduin asettelemaan jo koneessa olevaa pyykkiä ihan hyvän aikaa. Koneen täyttäminen ei vastannut käsitystäni pyykin asettelemisesta ilmavasti, mutta pesin koneellisen joka tapauksessa.

Tuo täysi koneellinen pyykkiä painoi 2,8 kiloa. Minulla ei ole kuutta kiloa lakanapyykkiä, mutta jos olisi, sitä ei ikipäivänä saisi ilmavasti asetellen sopimaan pesurumpuun.

Kun pesukonetta ostaessani ihmettelin myyjälle, miten koneen täyttömäärä oli kuusi kiloa, kun edellisessä kodissani olleen samannäköisen, mutta vanhemman, oli vain 5,5 kiloa, hän totesi: ”Se on vain myyntikikka. Ihmiset haluavat ostaa täyttömäärältään yhä suurempia pesukoneita.”

Siltä todella näyttää. Punnittuani pyykkiä käsitykseni täydestä koneellisesta muuttui. Käytännössä minulla on kolmen – ei kuuden – kilon pesukone.

Ensisijaisesti puhdasta pyykkiä

Jatkossa en aio tuntea huonoa omatuntoa siitä, etten aina pese ns. täysiä koneellisia. Pyykinpesun tarkoituksena on saada likaiset tekstiilit puhtaaksi, ja lian lisäksi myös pesuaineen on tarkoitus huuhtoutua pyykistä pois. Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi pesukoneeni ohjeelliset enimmäistäyttömäärät voivat joidenkin pesuohjelmien kohdalla olla ylimitoitettuja.

Nykyiset pesukoneet käyttävät niukasti vettä, mikä näkyy helposti pesutuloksessa. Pesukoneeni käyttöohjeessa kerrotaan, mikä pesuohjelma erilaisille vaatteille ja kangaslaaduille kannattaa valita. Tätä olisi kannattanut noudattaa tarkemmin jo ensi lukemalta, niin olisin saanut alusta asti puhtaampaa pyykkiä.

Vettä säästävät pesuohjelmat tai vain kaksi huuhtelua eivät aina riitä saamaan pyykistä puhdasta, ja pesutulos voi kärsiä myös huolettomasta pyykin lajittelusta. Joitakin kertoja olen joutunut käyttämään lisähuuhtelua, ja joskus sekään ei ole riittänyt, vaan olen joutunut pesemään saman pyykin kahdesti. Olisi kannattanut valita käyttöohjeen suosittelema pesuohjelma sen sijaan, että valitsin vähemmän vettä kuluttavan vaihtoehdon. No, parempi viisastua edes myöhemmin kuin ei milloinkaan.

Mitä siis voin tehdä pyykinpesun vähentämiseksi?

Kaiken tämän mietinnän jälkeen ajattelen, että voin tehdä pyykinpesun vähentämiseksi vielä jotakin, mutten kovin paljoa.

Minulle on tärkeää saada vaatteeni kestämään niin pitkään kuin mahdollista. Tähän auttavat pyykin tarkka lajittelu, mahdollisimman hellävaraiset pesuohjelmat ja se, että vaatteet puhdistuvat kunnolla. Voisin pidentää pesuväliä tinkimällä näistä, mitä en tee, tai hankkimalla lisää vaatteita.

Minulle paras keino tehostaa pyykinpesua on hankkia muutamia vaatteita lisää. Sisähousujen löytäminen auttaisi jo paljon, sillä nyt joudun usein laittamaan pesukoneen päälle, vaikka kaapissa olisi vielä puhtaita yläosia. Viileinä vuodenaikoina vajaiden koneellisten pesu vähenisi heti vain tällä yhdellä muutoksella.

Riittävän täysien koneellisten pesu onnistuu hyvin lakanoiden, pyyhkeiden ja 60 asteessa pestävien vaatteiden kohdalla, hankalinta se on 40 asteessa pestävien vaatteiden ja villan kanssa. Sisähousujen löytyminen auttaisi ensin mainittuun ongelmaan, jälkimmäiseen ei taida löytyä järkevää ratkaisua.

Villavaatteista riittävä määrä pestävää löytyy vain talvikauden päättyessä, kun pesen niitä kesän tieltä pois. Viileinä vuodenaikoina villapyykkiä on kappalemäärinä ajatellen mukavasti, ettei tarvitse vain muutamaa vaatetta pestä, mutta eivät ne kahta kiloa paina. Nykytilanne toimii kuitenkin riittävän hyvin, kun vaihtoehtona on villavaatteiden mittavat lisähankinnat, ja likapyykin seisottaminen pitkään pyykkikorissa.

Viileänä aikana vuodesta pyykinpesua on mahdollista saada jonkin verran tehostettua. Kesäaika onkin sitten asia erikseen. Mitä lämpimämpi kesä, sitä varmemmin joudun hankkimaan lisää vaatteita saadakseni edes joskus koneelliseen riittävästi pyykkiä.

Lopuksi

Pyykinpesuun liittyviä asioita on ollut hyvä miettiä, sillä asia ei ole kovin yksinkertainen. Olen huomannut, että vuosien varrella olen tehnyt pyykinpesun vähentämiseksi jo aika paljon. Toisaalta olen huomannut myös sen, että kun omistaa melko vähän vaatteita, pienillä muutoksilla voi olla merkittäviä vaikutuksia. Muutaman vaatekappaleen hankinta voi mahdollistaa jo olemassa olevien vaatteiden käyttämisen tehokkaammin, kun ylä- ja alaosien määrä tasapainottuu. Näin on helpompi saada pestyksi riittävän täysiä koneellisia pyykkiä.

Tässä vielä pari linkkiä pyykinpesuun liittyen:

Ylen Aamu-tv: Pyykinpesu on arkinen taitolaji

Voin vain huokaista, kun Työtehoseuran tutkija Tarja Marjomaa sanoo pyykinpesun tuloksen olevan monta kertaa ihan sattuman kauppaa. Tämä on tullut käytännön kokemuksen myötä huomattua.

Yle: Suomalaiset pesevät vaatteita liian usein

Tässä jutussa on paljon mielenkiintoista tietoa esimerkiksi suomalaisten pyykinpesutottumuksista, pesulämpötiloista ja siitä, millaiset asiat voivat vaikuttaa siihen, millainen pesuohjelappu vaatteeseen tehtaalla päätyy.

Mietteitä pyykinpesun vähentämisestä

Kirjoitin viimeksi sähkönkulutukseni vähentämisestä. Sähkölaitteiden käyttöni alkaa olla lähellä optimaalista, mutta pyykinpesua haluaisin saada vähennettyä. Tämä vähentäisi yhdellä kertaa sekä sähkön- että vedenkulutusta.

Olen jo vuosien ajan tehnyt muutoksia pyykinpesun vähentämiseksi. Aloitan kertomalla millä keinoin se on onnistunut, ja sen jälkeen mietin aiheeseen liittyviä käytännön harmeja.

Värivalikoiman rajoittaminen

Ensimmäinen muutos oli tekstiilien värivalikoiman yhdenmukaistaminen. Turhauduin pyykkiä lajitellessani siihen, että vaikkei pestävää ollut määrällisesti paljoa, erikseen pestäviä koneellisia kertyi monta. Usein mietin, miten järjetöntä oli pestä vain muutamaa vaatetta kerrallaan, kun samanvärisiä tai samaan pesuohjelmaan sopivia vaatteita ei ollut enempää.

Päätin alkaa suosia vain muutamaa väriä, jotta saisin pestyä täydempiä koneellisia. Aloin jo tekstiilejä hankkiessani miettiä, minkä kanssa ne kotona pesisin. Jos samankaltaista pestävää ei ollut, eikä ollut tarvetta hankkia samansävyisiä tekstiilejä enempää, jätin tuotteen kauppaan.

Keinokuitujen vähentäminen

Seuraava muutos oli vaihtaa keinokuituiset urheilukerrastot ja fleece villaan. Luovuin myös keinokuituisista urheilupaidoista ja aloin välttää kaikkia ns. teknisiä materiaaleja aina kun se suinkin on mahdollista. Tämä on ollut pyykinpesun vähentämisessä ehdottomasti kaikkein paras päätökseni.

Minulla nousee helposti hiki pintaan, vaikka kuuden minuutin kävelymatkalla kauppaan. Sillä ei ole väliä, onko minulla liikaa, liian vähän vai sopivasti päällä. Hienhaju tarttuu keinokuituihin helposti ja vaate on yhden käyttökerran jälkeen pyykkiä. Nähty on sekin, että ihoa vasten ollut luonnonkuituvaate on riittävän puhdas käytettäväksi toisen tai kolmannenkin kerran, mutta sen päällä ollut keinokuituvaate haisee jo ensimmäisen käyttökerran jälkeen.

Kaikkein käyttökelvottomin materiaali minulle oli viime vuonna vuoden turhakkeeksikin valittu fleece. Paita alkoi haista hieltä hetkessä ja lisäksi siitä irtosi pesussa nukkaa – sitä paljon puhuttua mikromuovia – minkä vuoksi se oli pestävä erillään muusta pyykistä. Olin saanut vaatteen lahjaksi ja luovuin siitä nopeasti. Toivoin paidan päätyvän jollekulle viluiselle, jonka käytössä paidasta olisi enemmän hyötyä kuin haittaa.

Villan suosiminen

Nykyään käytän syksystä kevääseen paljon villaa tai villasekoitetta: aluspaitoja, sukkia, pipoa, huivia, tuubihuivia tai kauluria, lapasia, kerrastoa ja villaneuletta. Viileillä ilmoilla villaa parempaa materiaalia ei ole. Syksyllä käytin villasekoite-t-paitaa juostessa hupparin alla. Villa on ihoa vasten sopivan lämmin ja raikastuu tuulettamalla, eikä kaipaa pesua kuin harvoin. Itse ripustan villavaatteeni väljästi käytön jälkeen, koska varsinaista tuuletusmahdollisuutta ei ole.

Pesun kannalta villa voittaa keinokuidut ylivoimaisesti. Suurin ero omassa käytössäni tulee vertailtaessa ns. urheilukerrastoa täysvillaiseen kerrastoon. Urheilukerraston jouduin pesemään joka käytön jälkeen, pelkkää merinovillaa olevalle kerrastolle riittää pesu kerran-kaksi talvessa! Villasekoitetta oleva t-paitani kaipaa pesua useammin, mutta sekin pysyy useita käyttökertoja hajuttomana.

Käytännön harmeja

Pesulämpötilan alentaminen vähentäisi sähkönkulutusta, mutta…

Kuluttajaliiton Eettisen kuluttajan käsikirjassa kerrotaan näin:

”Tiesitkö, että pyykinpesussa pesulämpötilan laskeminen 60 °C:sta 40 °C:een puolittaa sähkönkulutuksen tai, että pikapesuohjelmalla kuluu 25 % vähemmän sähköä ja vettä kuin tavallisella pesuohjelmalla?”

Olisihan pesulämpötilan laskeminen mainiota, mutta kun pesutuloksellakin on väliä.

Olen kantapään kautta oppinut, että hikinen puuvilla-t-paita ei puhdistu kunnolla 40 asteessa. Ja kun hiki on pinttynyt paitaan, se ei enää lähde edes 60 asteessa. Tämän vuoksi pesen puuvillan pääasiassa 60 asteessa, poikkeuksena elastaania sisältävät vaatteet. Olen pyrkinyt välttämään niiden hankintaa kokonaan, mutta se alkaa olla todella vaikeaa.

Tehokas antiperspirantti vähentäisi pyykkiä, mutta…

Jouduin viime syksynä pesemään ulkoilutakkiani niin usein, ettei siinä ollut enää mitään järkeä. Kokeilin monen vuoden tauon jälkeen alumiinia sisältävää antiperspiranttia ongelman ratkaisemiseksi. Ja mainiosti se ratkesikin – olin suorastaan haltioissani siitä ihmeestä, että vaatteet pysyivät kainaloista kuivina. Paitojen ja takin pesuväli piteni selvästi.

Muistini on kuitenkin käsittämättömän lyhyt. Jouduin pian toteamaan, että ai niin, minun ihoni ei kestä alumiinia. Tuote voi olla miten hellävarainen tahansa, mutta jos siinä on alumiinia, niin ihoni kuivuu, kutiaa ja menee rikki. Näin siitä huolimatta, että käytin tuotetta vain joka kolmas päivä.

Ihoni pääsi niin huonoon kuntoon, että jouduin siirtymään vesi, saippua ja kosteusvoide -linjalle, ja sillä olen toistaiseksi pysynyt. Se näyttäisi pyykinpesun kannalta ehkä jopa paremmalta vaihtoehdolta kuin luonnonkosmetiikkadeodorantin käyttö, mutta ilmojen lämmetessä asia voi muuttua.

Värin puolesta täysiä koneellisia, mutta…

Ihmettelin syksyllä, miksi osa puuvillavaatteistani oli pesun jäljiltä ihmeellisen nukkaisia ja pölyisiä. En ollut kokenut vastaavaa ennen. Tummat ja sileäpintaiset t-paitani näyttivät yhtäkkiä epäsiisteiltä ja kuluneilta. Kokeilin pestä pyykkiä erilaisilla pesuohjelmilla, mutta asia ratkesi vasta kun aloin lajitella pyykkini entistäkin huolellisemmin.

Vaatteiden laadun heikkenemisellä on vaikutuksensa pyykinpesuun. Vuosikausia palvelleet, sileäpintaiset ja laadukkaat t-paitani keräsivät itseensä uudemmasta, heikompilaatuisesta vaatteesta irtoavan nukan. Kun aloin pestä nämä uudemmat elastaania sisältävät paidat yhdessä alusvaatteiden kanssa, ja sileäpintaisemmat vaatteet keskenään, ongelma ratkesi.

Tästä kuitenkin seurasi kerralla pestävän pyykin määrän väheneminen. Pesukoneeni täyttömäärä on kuusi kiloa, mutta se koskee vain pesuohjelmaa, jota käytän liinavaatteiden ja pyyhkeiden pesuun. Vaatteiden pesussa käyttämieni pesuohjelmien täyttömäärä on enintään kolme kiloa. Kuulostaa kohtuulliselta, mutta kun eräänä päivänä pesukonetta täyttäessäni punnitsin pyykin, totesin, että kolme kiloa vaatteita on suuri määrä. Yksin asuessani en ole kertaakaan saanut niin paljoa pyykkiä samaan koneelliseen. Minulla ei taida olla mitään lajia yhdessä pestäväksi sopivia vaatteita niin paljoa.

Lopuksi: Mikä ratkaisuksi pyykinpesun vähentämiseksi?

Pesen vain oikeasti pesun tarpeessa olevaa pyykkiä, ja valitsen mahdollisimman energiataloudellisen pesuohjelman. Pesukoneessani on yksi automaattisesti pesuaikaa ja veden kulutusta säätävä ohjelma, mutta osa pyykistä vaatii korkeamman lämpötilan tai hellävaraisempaa käsittelyä. Käytän matalia pesulämpötiloja silloin kun ne riittävät pyykin puhdistumiseksi. Annostelen pesuaineen tarkkaan, jotta pesukone ei kuluta turhaan energiaa liian pesuaineen pois huuhtomiseen.

Olen nyt muutaman viikon ajan pitänyt kirjaa siitä, miten usein pesen pyykkiä. Pesukone on näin talviaikaan ollut päällä noin kolme kertaa viikossa. En enää tiedä muuta keinoa pyykinpesun harventamiseksi, kuin hankkia enemmän vaatteita. Ajatus ei innosta, mutta muutakaan ratkaisua asiaan en enää keksi. Ei jatkuvasti toistuva vajaiden koneellisten peseminenkään hyvältä tunnu, kun samalla kertaa voisi puhdistua suurempikin määrä vaatteita.

Kesällä täysien koneellisten peseminen vaikeutuu entisestään. Talviajan vaatteet ovat paksumpia, ja niissä on enemmän kangasta pitkien hihojen ja lahkeiden ansiosta, joten pesukone täyttyy helpommin. Kun mietin kesävaatteitani, en voi kuin todeta, että vaatteeni loppuvat kesken. Joko pesen todella vajaita koneellisia tai hankin enemmän vaatteita.

Pyykinpesu on aina aiheuttanut pohdintaa, mutta yksin asuessa harmit ovat korostuneet. Parin vuosikymmenen ajan elin kahden hengen taloudessa, ja vaatteita oli nykyiseen nähden tuplamäärä pestäväksi. Täysien koneellisten peseminen oli huomattavasti helpompaa, etenkin sen jälkeen kun kiinnitimme vaatteita hankkiessamme huomiota niiden pestävyyteen.

Punnittavaksi jää kysymys: hankinko selvästi enemmän vaatteita, vai jatkanko vajaiden koneellisten pesemistä? Kumpikaan vaihtoehto ei tunnu hyvältä.

Otan mielelläni vastaan hyviä ideoita tilanteen parantamiseksi!

Vaatteiden laadun heikkenemisestä

Kun tarvitsen uusia vaatteita, haluan niiden palvelevan mahdollisimman pitkään. Jotta tämä toteutuisi, vaatteen tulee olla riittävän laadukas, malliltaan aikaa kestävä, erityisen mieluisa ja käyttötarkoitukseeni sopiva. Pyrin suosimaan vastuullisesti tuotettuja vaatteita.

Kriteerini täyttävien vaatteiden löytäminen on vaikeaa, eivätkä rajoittuneet vaatemieltymykseni helpota asiaa. Olen vartaloltani melko pienikokoinen ja naisellinen, mutta viihdyn parhaiten yksinkertaisissa perusvaatteissa, jotka voisivat yhtä hyvin löytyä miehen vaatekaapista. Naisen vartalolle istuvia yksinkertaisia vaatteita on vaikea löytää. Jos olisin pidempi ja vartaloltani poikamaisempi, asioisin suosiolla miestenvaateosastolla. Kuulemani mukaan miesten vaatteet ovat myös naisten vaatteita laadukkaampia.

On huojentavaa löytää omiin tarpeisiin sopivia ja mieluisia vaatteita, ja tietää, mistä niitä tarpeen tullen saa lisää. Kun kohdalle osuu erityisen sopiva vaate, haluan sen tilalle uuden samanlaisen, kun entinen on kulunut loppuun. Usein mallia on ajan kuluessa muutettu tai valmistus lopetettu kokonaan, mutta välillä on onni myötä ja samanlaista tuotetta myydään edelleen.

Paitsi, että tuote ei enää olekaan aivan samanlainen. Lähes poikkeuksetta sen laatua on vuosien kuluessa heikennetty.

Olen käyttänyt pitkään, varovaisen arvioni mukaan vuosituhannen alkupuolelta asti, tiettyä samaa paitamallia, sekä sen lyhythihaista että pitkähihaista versiota. Oli helppo suosia kohtuuhintaista ja lähialueilla valmistettua tuotetta, joka viikottaisista pesuista huolimatta kesti hyvänä vuosikausia. Trikoo piti hyvin muotonsa, saumat eivät kiertäneet, kangas ei nukkaantunut tai haalistunut. Tuotteessa ei ollut kerrassaan minkäänlaista vikaa. Sama koski yrityksen kaikkia tuotteita, mitä koskaan olin omistanut.

Yllätys olikin melkoinen, kun eräänä päivänä huomasin tilanteen muuttuneen. Pyykkiä ripustaessa vierekkäin oli vuosia vanha, edelleen hyväkuntoinen paita, ja vasta hiljattain ostettu vaate. Uusi paita oli nukkainen ja nyppyinen, vanha sileä ja siisti. Laitoin yritykselle sähköpostia ja toivoin, että nostaisivat vaikka hintaa, kunhan eivät laske laatua. En saanut (tälläkään kertaa) palautteeseeni minkäänlaista vastausta.

Ajattelin, että jospa minulla oli vain huonoa onnea tämän yhden paidan kanssa. Ehkä yrityksen laatu ei ollut kautta linjan heikentynyt. Pian huono onni ei enää riittänyt selittäjäksi, kun jokainen uudempi vaateostos oli heikkolaatuisempi kuin aiemmin ostetut. Vaatteet nukkaantuivat, mitä ei ollut koskaan ennen tapahtunut, ja venähtivät selvästi nopeammin kuin ennen.

Minulla on tältä vuodelta kyllästymiseen asti kokemusta vaatteiden laadun heikkenemisestä. Olen joutunut uusimaan lähes koko vaatevalikoimani laihtumisen ja vaatteiden loppuunkulumisen vuoksi. Laadukkaan neuleen löytäminen alkaa olla rakettitiedettä, suurin osa näyttää kuluneelta jo kaupassa. Onko trikoossa käytettävän puuvillan laatu takavuosia heikompaa, en tiedä, mutta myös laadukkaan trikoon löytäminen alkaa olla vaikeaa. Elastaania alkaa olla jo lähes joka vaatteessa, ja enemmän kuin aiemmin, mikä heikentää vaatteen kestävyyttä.

Yllättävän vaikeaksi on osoittautunut alusvaatteiden ostaminen.

Erään yrityksen puuvillaiset alushousut kestivät ennen useiden vuosien käyttöä, kunnes ryhdikäs kangas alkoi venyä vanhuuttaan ja lopulta hapertui rikki. Nykyään vastaavan tuotteen kangas on jo uutena lähes yhtä ohutta kuin ennen vuosien käytön jälkeen. Työn jälki on viimeistelemättömämpää. Myös elastaanin määrää on lisätty, eikä tuote pysy enää samalla tavalla ryhdissään vaan venyy päällä tarpeettoman paljon.

Toinen vuosia sitten hyväksi havaittu alushousumalli on myös laadultaan jotakin aivan muuta kuin ennen. Aiemmin kangas pysyi sileänä ja siistinä, ja tuote kesti vuosia, nyt kangas nukkaantui heti ensimmäisessä käytössä ja pesussa. Ompelutyön laatu ja tuotteen huolimaton viimeistely kertovat kiireestä. Kovin pitkää käyttöikää en uskalla odottaa. Lisäksi vastaan on tullut jo useamman tuotteen kohdalla omituinen ongelma. Entistä ohuemman materiaalin ja liian elastaanin vuoksi housut venyvät päällä niin paljon, että on siinä ja siinä, löytyykö tuotteesta riittävän pientä kokoa. Mikään ei ole epämukavampaa kuin alushousut, jotka eivät pysy paikallaan liikkuessa.

Lopuksi rintaliivien laadusta sekä rahaa ja hermoja säästävä ostovinkki.

Ostin alkuvuodesta uudet rintaliivit, tuttua ja hyväksi havaittua mallia. Ne eivät näyttäneet mitenkään erilaisilta kuin ennen, mutta heti ensimmäisellä käyttökerralla huomasin laadun heikentyneen selvästi. Liivit olivat käyttökelvottoman huonot, sillä materiaali venyi huomattavan paljon. Toista kertaa en niitä päälleni pukenut. Edes vuosien käytössä venähtäneet liivit eivät venyneet yhtä paljon.

Nyt tulee se rahaa ja hermoja säästävä vinkki: erikoisliikkeet. Niitä kannattaa käyttää. Erikoisliikkeiden hintataso on hieman markettien ja tavaratalojen keskihintaa korkeampi, mutta hyvästä syystä. Laatu on parempi. Hintaero kääntynee pidemmällä aikavälillä erikoisliikkeiden hyväksi, sillä asiantunteva myyjä osaa opastaa oikean koon valinnassa, ja parempilaatuinen tuote kestää pidempään.

Otin ne surkealaatuiset, tavaratalosta ostamani liivit puheeksi ennestään tutussa alusvaateliikkeessä. Kävimme liikkeen omistajan kanssa pitkän keskustelun vaatteiden heikentyneestä laadusta; en ollut ensimmäinen asiakas, joka oli ottanut asian puheeksi. Hän kertoi lopettaneensa kokonaan tiettyjen merkkien myynnin – myös sen josta olin kertonut – niiden huomattavasti heikentyneen laadun vuoksi. Hän kertoi, ettei tavallinen kuluttaja osaa arvioida rintaliivien laatua niitä katsomalla, se selviää vasta käytössä. Vuosikymmeniä alusvaatteita työkseen käsitellyt tuntee laadun jo käsissään ja osaa katsoa ompeluteknisiä seikkoja, jotka vaikuttavat tuotteen mukavuuteen ja käyttöikään. Sain myös nähdä valokuvia tehdasvierailulta ja kuulla rintaliivien valmistuksesta.

Erikoisliikkeen myynti perustuu hyvään asiakaspalveluun ja laatuun. On tärkeää saada asiakas tulemaan toistekin. Markettien, tavaratalojen ja muiden vaateliikkeiden toimintamalli on erilainen: ne myyvät palvelun ja laadun sijaan edullista hintaa ja määrää. (Ja bonusta…) Kun asiantuntevaa palvelua ei ole saatavilla, asiakas tekee enemmän virheostoksia, ja palaa pian ostamaan uutta huonoksi havaitsemansa tilalle.

Vihdoin vaatevalikoimani alkaa olla riittävä. Olenkin jo kurkkua myöten täynnä vaatteiden etsimistä. Jos vaatteiden laatu jatkaa heikkenemistään, seuraavan kerran uusia vaatteita tarvitessani voi olla, ettei kaupoista enää löydy ostettavaa.

Milloin tavaraa on liian vähän?

Muuttaessani asumaan itsekseni tuli tarve hankkia erilaisia tavaroita. Jouduin miettimään mitä todella tarvitsen ja minkä verran. Paljonko olisi liikaa ja minkä verran olisi liian vähän?

Eniten miettimistä aiheutti astioiden sopiva määrä. Asia ei ollut ollenkaan yksinkertainen. Yksi ihminen voi pärjätä hyvinkin vähäisellä määrällä astioita, mutta toisaalta niitä tarvitaan myös vieraiden varalle. Enää minulla ei olisi tiskikonetta käytössäni, vaan tulisin tiskaamaan käsin. Miten se tulisi ottaa huomioon astioiden määrässä?

Jos astiat tiskaisi heti, kun ne ovat pesun tarpeessa, varsin pieni määrä riittäisi. Toisaalta se olisi myös kaikkein epäekologisin tapa toimia, ja nostaisi myös vesilaskun loppusummaa. Se olisi siis sekä järjetöntä että vastoin omia arvojani. Muutamaa astiaa varten tuntuisi hölmöltä laskea vettä pesuvatiin, ja vielä hölmömpää olisi tiskata juoksevan veden alla. Samalla vadillisella pesisi helposti enemmänkin astioita.

Hyvin pieni määrä astioita ei siis olisi paras mahdollinen ratkaisu. Halusin myös, että astioita olisi riittävästi, jotta en joutuisi ensimmäiseksi tiskaamaan, jos joku olisi tulossa lyhyellä varoitusajalla käymään, eivätkä kaikki astiani olisi puhtaana.

Niin, milloin tavaraa on liian vähän? Mielestäni silloin, kun tavaran vähäinen määrä alkaa rajoittaa elämää.

Astioita olisi liian vähän, jos se nostaisi kynnystäni kutsua vieraita ja näin rajoittaisi muutenkin vähäistä sosiaalista elämääni. Itseni tuntien tiedän, että minun on poistettava itseni ja muiden ihmisten välistä kaikki kynnykset, jotka suinkin voin.

Vaatteita on liian vähän (tai ne ovat vääränlaisia), jos kaapista ei löydy sopivia kaikkiin niihin tavanomaisimpiin tilanteisiin, joihin haluaisi osallistua. Olen tässä tilanteessa enemmän ja vähemmän kroonisesti, ja tällä hetkellä erityisesti painon muuttumisen vuoksi.

Myös silloin vaatteita olisi mielestäni liian vähän, tai vaatevalikoima olisi turhan hajanainen kokonaisuus, jos jatkuvasti joutuisin pesemään puolityhjiä koneellisia. Monissa nykyisissä pesukoneissa on automatiikkaa, joka säätää veden kulutusta pyykin määrän mukaan, mutta se ei mielestäni riitä. Sähköä kuluu joka tapauksessa joka koneellisella, ja ainakin omassa pesukoneessani pesuaika pysyy pyykin määrästä riippumatta samana. On myös hyvin vaikea uskoa, että saman pyykkimäärän peseminen kymmenessä tai viidessä koneellisessa kuluttaisi saman verran vettä.

Tavaroiden sopiva määrä on hyvin henkilökohtainen asia. Se, mikä yhdelle on sopivasti, on toiselle liian vähän ja kolmannelle liikaa. Käsityksiimme siitä, mikä on sopivasti, vaikuttavat monet asiat. Elämäntilanne, elämäntapa, oma elämänhistoria ja persoonallisuus luovat yhdessä ainutlaatuisen kokonaisuuden muuttujia, jotka vaikuttavat valintoihimme.

Jos tavaroita on liian paljon tai liian vähän, ne saavat elämässä turhan suuren osan. Elämä sujuu parhaiten, kun selvittää itselleen minkä verran on sopivasti, ihan kaikilla elämän osa-alueilla.

Yllättävä vaatepula

Suuret muutokset elämäntilanteessa ovat aina näkyneeet painossani. Parisuhteen päättyessä, tai muusta syystä yksin asuessa, painoni putoaa. Muuttaessani toisen kanssa saman katon alle, painoni nousee.

Painonmuutokset suuntaan tai toiseen eivät ole olleet tarkoituksellisia, niin vain on tapahtunut. Paino on laskenut nopeasti ja nousu on tapahtunut hitaasti. Muutokset ovat olleet huomattavia, enimmillään 13 kiloa, ensin ylös ja sitten takaisin alas.

Edellisestä erosta oli ehtinyt kulua jo niin pitkä aika, etten muistanut, että painoni saattaa yllättäen laskea. Tähän mennessä painoni on pudonnut noin kuusi kiloa, ja vaatehuoneestani löytyy yhä enemmän liian suuria vaatteita.

Osasin odottaa painonlaskua pidemmällä aikavälillä, sillä käytössäni ei ole enää autokyytiä. Tulen siis liikkumaan paljon enemmän kävellen, myös aiempaa pidempiä matkoja. Aika näyttää miten paljon tämä muutos tulee vaikuttamaan painooni tai muuten ulkomuotooni.

Minulla olisi tarvetta uusille vaatteille, mutta en haluaisi hankkia mitään vielä. Tilanne on siitä hankala, etten voi tietää, miten paljon painoni vielä tulee laskemaan. Liian moni melko hiljattainkin ostettu vaate on jäänyt viime aikoina liian suureksi.

Löysin viime kesänä, jo pidempään etsittyäni, hyvän farkkumallin. Ajattelin olla kaukaa viisas, ja ostin saman tien kahdet, tummat ja vaaleat. Käytin vaaleita kesällä, ja nyt talvella, talvifarkkujeni jäätyä suuriksi, kokeilin tummia kesäfarkkuja paksuhkojen villakalsareiden kanssa. Ehdin käyttää niitä tämän yhden ainoan kerran, vain huomatakseni, että housut ovat niin väljät, että ne saa vedetyksi alas nappia avaamatta.

Syksyllä ostin tuulisia syyssäitä ajatellen hieman paksummat farkut. Koko oli oikea, muttei varsinaisesti imarteleva vyötäröltä. Päätin tehdä pieniä elämänmuutoksia, jotta farkut olisivat keväällä kalsarikauden päätyttyä juuri sopivat. Eteen tulikin vähän suurempia elämänmuutoksia, ja samalla farkuista tuli nyt jo hieman väljät, mutta onneksi vielä käyttökelpoiset, talvifarkut.

Ostin tarvitsemani ulkoilupuvun sekä toiset ulkoiluhousut heti eron jälkeen. Täydensin vaatevalikoimaani myös trikoopaidalla. Vain ulkoilupuku on enää jotakuinkin oikeaa kokoa, ainakin jos takin alle laittaa reilusti kerroksia. Jouduin ostamaan myös uudet toppahousut vanhojen tilalle. Ne ovat sentään sen verran istuvaa mallia, että tuskin ihan hetkeen aivan liian suuriksi jäävät.

Sopivat vaatteet alkavat käydä vähiin. Samalla osa vaatteista alkaa olla niin kuluneita, että niitä on jossain vaiheessa uusittava. Lähes jokaisen vaatelajin kohdalla sopivien ja hyväkuntoisten vaatteiden laskemiseen riittää kaksi sormea. Vain alushousuja, sukkia ja t-paitoja on reilummin.

Kun elämäntilanteeni ei enää edellytä erillisiä, kissankestäviä kotivaatteita, vaatteiden kokonaismäärää on mahdollista vähentää. On hyvä, ettei jokaisen käytöstä poistettavan vaatteen tilalle ole välttämätöntä hankkia uutta, kun samoja vaatteita voi käyttää yhä enemmän erilaisiin tarkoituksiin. Onhan se edes laiha lohtu tilanteessa, jossa lähes koko vaatevalikoima on menossa uusiksi…

Tuntuu siltä, että olen monessa asiassa yhtaikaa jonkinlaisessa nollapisteessä. Uudessa alussa, jossa elämä on täynnä kysymyksiä.

Mihin suuntaan haluan mennä? Mitä haluan tehdä? Millaisten ihmisten kanssa haluan aikaani viettää? Millaisia vaatteita tarvitsen ja miten haluan pukeutua?

Toistaiseksi aion pärjätä sillä, mitä vaatehuoneesta löytyy. Tavalla tai toisella. Katson miten tilanne painon suhteen etenee, ja miltä peilikuva alkaa näyttää. Toivottavasti löydän mukavia, mieluisia ja laadukkaita, itselleni sopivia vaatteita sitten kun sen aika on.

Sääntöjä, sääntöjä, sääntöjä

Eksyin lukemaan nettikeskustelua naisten vaatetuksesta ja tyylistä. Aihe on keveä, mutta tulin surulliseksi.

Olen aina tuntenut itseni ulkopuoliseksi niin sanotusta naisten maailmasta. (Tai itse asiassa ihan koko maailmasta.) Mitä enemmän yritän ymmärtää, sitä vähemmän saan kiinni mistä oikein on kysymys.

Tuntuu siltä, kuin tarkkailisin sivusta jotakin eksoottista eläinlajia. Tekstissä esittämäni havainnot ja käsitykset perustuvat pääosin nettikeskusteluihin, blogeihin ja niiden kommentteihin. Osa huomioista on tullut vastaan myös henkilökohtaisessa elämässä.

Naisten maailma tuntuu olevan täynnä sääntöjä. Ne lienevät naistenlehtien ja muun tehokkaan markkinointikoneiston tuottamia, en käsitä mistä muualta ne tulisivat. Näyttää siltä, että ne myös leviävät ns. perimätietona. (Kauneuteen liittyvistä säännöistä kirjoitin tässä.)

Toisten naisten onnistumista sääntöjen noudattamisessa arvioidaan, usein hämmentävän ylimieliseen, jopa jyrkän tuomitsevaan sävyyn. Sääntöjen rikkoja nähdään syystä tai toisesta epäonnistuneeksi, mutta riittävän itsevarmasti ja näkyvästi sääntöjen yli kävelevää saatetaan ihailla. Tai sitten häntä pidetään hyvin omalaatuisena. Missä raja kulkee, ei aavistustakaan.

Mutta nyt pukeutumiseen ja tyyliin liittyviin sääntöihin.

Lyhyisiin naisiin liittyvät säännöt ovat suosikkejani, koska itse olen 160 senttiä pätkä. Seuraavassa joitakin lyhyiltä naisilta kiellettyjä asioita:

Maksimekot
Kaikki polvimittaista pidemmät hameet
Matalat kengät
Caprihousut
7/8 mittaiset housut
Leveät vaatteet
Kaikki mikä visuaalisesti ”katkaisee” ihmisen jostakin kohtaa

Ja tämä kaikki sen vuoksi, että lyhyen pitää yrittää näyttää pidemmältä, koska – no pitää nyt vaan yrittää näyttää pidemmältä. Päälleen ei sovi laittaa vaatteita, jotka saavat ihmisen näyttämään itsensä mittaiselta, tai hyvänen aika, vielä lyhyemmältä.

Hameen käyttö tuntui olevan kovasti vaikea asia. Hametta ei voi käyttää, jos:

On lyhyt
Ei ole ruskettunut
Jos on lyhyet jalat
Jos on paksut pohkeet
Jos rumat polvet (?) näkyvät
Jos iho on epätasaisen värinen
Jos jaloissa näkyy verisuonia

On myös ikään liittyviä sääntöjä:

Pitää pukeutua ikänsä mukaisesti
Keski-ikäinen ei saa pukeutua ikänsä mukaisesti
Pitää olla nuorekas
Ei saa pukeutua kuin nuoret, ellei ole enää nuori
Ikä määrittää, miten saa pukeutua
Keski-ikäisenä pitkät hiukset tulee leikata lyhyiksi

Eikä unohdeta vartalon kokoon ja muotoon liittyviä sääntöjä:

Väljät vaatteet ovat vain laihoja varten
Istuvat, vartalonmyötäiset vaatteet ovat vain kiinteitä varten
Vain kiinteät vartalon osat saavat näkyä
Niin kutsutut ”persjalkaiset” eivät sovi mihinkään vaatteisiin
Pukeutumisen tulee visuaalisesti lisätä pituutta
Pukeutumisen tulee hoikentaa olemusta

Oikein ja hyvin pukeutuva nainen:

Käyttää korkokenkiä
Näyttää seksikkäältä
Korostaa naisellisuuttaan
Käyttää klassisia tai muodikkaita vaatteita

Muita sääntöjä:

Ei pidä pukeutua kuten muut ja hukkua massaan
Pitää pukeutua kuten muut eli muodin mukaisesti
”Tanttamaiset” vaatteet kielletty (määritelmä erittäin laaja)

En voi kuin ihmetellä.

On helppo huomata, että ihanne on pitkä, hoikka, kiinteä, nuori, muodinmukainen, tyylikäs, seksikäs, naisellinen, kaunis – täydellinen nainen. Jos näin onnekkaasti ei ole sattunut käymään, ”virheet” tulee peittää näkyvistä tai niitä tulee pyrkiä pukeutumisella häivyttämään.

Miksi naiset ylläpitävät tällaisia sääntölistoja ja arvottavat itseään ja muita niiden mukaan? Mitä järkeä niissä on?

Olen aina ihmetellyt, ja ilmeisesti tulen aina ihmettelemään, miksi ihmiset rajoittavat olemistaan ja elämistään erilaisten, mitä kummallisimpien sääntöjen mukaan. Sääntöjen, joiden painumisesta unohduksen suohon kukaan ei kärsisi, mutta maailma saattaisi muuttua hiukan paremmaksi paikaksi elää.

Monet säännöt ovat median ja markkinointikoneiston luomia, ja niiden tarkoitus on pitää meidät tyytymättöminä itseemme, tavaroihimme ja elämäämme. Koulia meistä ihannekuluttajia, joille on helppoa myydä yhtä sun toista erilaisten ”virheiden” ja ”puutteiden” korjaamiseksi.

Ja se todella toimii.

Vai moniko tuntemasi ihminen on tyytyväinen itseensä juuri sellaisena kuin on?

Helpoin tapa lisätä tyytyväisyyttä itseään ja elämäänsä kohtaan on siirtyä sivuun kulutuskulttuurin ja markkinoinnin vaikutuspiiristä. Jättää katsomatta, kuuntelematta ja lukematta mainokset sekä kaikenlaiset mediasisällöt, joiden päätarkoitus on lisätä myyntiä. Ja lopettaa turha kaupoissa (myös verkkokaupoissa) kiertely.

Näillä keinoilla minun peilistäni alkoi useimpina päivinä näkyä itseensä ja elämäänsä tyytyväinen, kaunis ihminen. Polvineen, pohkeineen, mataline kenkineen ja hameineen kaikkineen.

Mietteitä tavaroiden kunnioittamisesta

Niin pitkään kuin voin muistaa, olen ihmetellyt, miten vähän ihmiset kunnioittavat omia tai muiden tavaroita – ja samalla muita ihmisiä.

Kauppojen vaateosastoilla vaatteet ovat miten sattuu. Jos vaate putoaa ripustimelta, sitä ei nosteta. Kun pinossa olevaa vaatetta katsotaan, se jätetään miten sattuu. Sovitetut vaatteet jätetään sovituskoppeihin, niitä ei palauteta takaisin paikoilleen. Jotkut eivät vaivaudu viemään vaatteita edes muutaman metrin päässä olevalle, asiakkaiden vaivannäön vähentämiseksi tarkoitetulle, palautusrekille.

Moni ajattelee, että kuvaamani asiat ovat myyjien työtä. Mielestäni tavaroiden kunnioittaminen kuuluu myös asiakkaalle. Kunnioitan omia tavaroitani, ystävieni tavaroita, miksen siis myös kaupan tavaroita?

Ruokakaupassa ihmiset jättävät tavaroita minne sattuu, aiheuttaen samalla tarpeetonta hävikkiä. Joka kerta harmittaa nähdä kylmäsäilytettäviä elintarvikkeita tai pakasteita jätettyinä lämpimään paikkaan, missä ne pilaantuvat. Maksamme niistä jokainen ruokalaskussamme.

Kerran kauan sitten vuokrasin myyntipöydän kirpputorilta. Se kerta jäi viimeiseksi. Pöytä oli hyvin nopeasti lohduttomassa sekasotkussa. Pöytää järjestäessäni järkytyin, miten vähän ihmiset toisten tavaroita kunnioittavat.

Saman saa huomata usein myös antaessaan jotakin lainaksi. Hyvin harvoin lainaan mitään kenellekään. Miksi? Yhtä ainoaa kertaa en ole saanut tavaraani takaisin siinä kunnossa, missä se lainaksi annettaessa oli. Se on hämmentävää, sillä itse pidän toisten tavaroista parempaa huolta kuin omistani. Suorastaan stressaan, ettei niille tapahdu mitään.

Minun on vaikea käsittää ihmisten välinpitämättömyyttä toisten tavaroita kohtaan.

Toisaalta, ei tavaroiden kunnioittaminen ole kovin korkeassa kurssissa monessa kodissakaan. Omia tavaroita ei välttämättä käsitellä yhtään sen paremmin kuin muidenkaan. Vaatteet ovat mytyssä kotonakin, tavaroista ei huolehdita, eikä niitä huolleta.

Miten paljon tavaroiden ja vaatteiden pitäisi maksaa, että ne saisivat kunnioitusta osakseen? Miten paljon vaivaa tulisi nähdä jotakin saadakseen, että sitä osaisi kunnioittaa?

Toivoisin jokaisen ihmisen ymmärtävän, että joka ainoa tavara ja vaate on saatu ainutlaatuisesta ja korvaamattomasta luonnostamme. On se sitten valmistettu puusta, metallista, muovista, puuvillasta, polyesteristä, mistä tahansa. Mitään ei saada loihdituksi ilman luonnon hyödyntämistä ja ympäristövaikutuksia.

Tavarat totta vie ansaitsevat kunnioitusta. Vielä enemmän kunnioitusta ansaitsisivat laadukkaat, pitkään kestävät, ekologisesti ja eettisesti tuotetut tavarat. Niiden tulisi olla normi, ei poikkeus siitä, ja tarpeen tulisi olla kulutuksen lähtökohta.

Piilominimalisti

Ajan kuluessa olen huomannut, että kumppaninihan on piilominimalisti! Suhteessamme tavaraan on paljon yhteistä.

Tavaran määrän voi pitää vähäisenä kahdella tavalla: omistamisen alkupäästä tai sen loppupäästä.

Kumppanini on aina ollut hyvä vähentämään tavaran kertymistä omistamisen alkupäästä. Sen kun osaa, niin valtavia tavaramääriä on vaikea kerryttää. Hän ei erityisesti pidä ostamisesta. (Miten monta kertaa olenkaan ollut hänen kanssaan etsimässä jotakin viime tipassa!) Hänellä on tapana hankkia tavaroita tarpeeseen, ei huvin vuoksi. Hän välttää turhan ostamista.

Minimalismin voi ymmärtää monella tavalla, mutta minun käsitykseni mukaan siihen kuuluu pyrkimys käyttää tavarat loppuun. Tavaraa ei siis korvata uudella vain siksi, että nyt vain sattuu huvittamaan.

Kumppanini on ihailtavan harkitseva ostoksissaan. Hän tietää kun oikea tulee kohdalle, hankkii sen, ja käyttää sitä niin pitkään kuin se suinkin asiansa ajaa. Vaatehuollosta vastaavana olen välillä joutunut vihjaisemaan, kun vaatteet eivät ole enää olleet työkäyttöön sopivassa kunnossa.

Erilaiset arkiset tilanteet paljastavat kumppanini piilossa luuraavan minimalistisen luonteen.

Huomasin jokin aika sitten, että hän käyttää vaatteistaan vain pientä osaa. Hän tulee toimeen hyvin vähällä. Samat vaatteet kiertävät käytöstä pyykkiin, puhtaana kaappiin ja saman tien takaisin käyttöön. Kerroin huomiostani, vihjaten pilke silmäkulmassa hänen minimalistisista taipumuksistaan.

Kumppanini omistaa enemmän tavaraa kuin todellisuudessa käyttää, ymmärtämättä sitä itse. Hän käyttää jatkuvasti tiettyjä, hyviksi havaitsemiaan luottotavaroita, jotka muodostavat vain pienen osan koko valikoimasta. Hassua asiassa ovat toistuvat valintaprosessit, jotka päättyvät aina samoin. Osaisin jo ennen miettimistä kertoa, mitä hän tulee valitsemaan.

Kerroin mitä olin huomannut. Ja lisäsin, että laajan valikoiman säilyttäminen näyttää vain hankaloittavan hänen elämäänsä, kun valinta kohdistuu kuitenkin kerta toisensa jälkeen samoihin harvoihin tavaroihin. Hän pääsisi eroon koko tarpeettomasta valintaprosessista, kun vähentäisi valikoimastaan osat, jotka eivät kuitenkaan tule valituiksi.

Mikä ihmisen, joka ei turhia ostele, johtaa moiseen valinnanvaran harhaan?

Tässä tapauksessa kyse on siitä, ettei tavara vähene omistamisen loppupäästä yhtä hyvin kuin alkupäästä. Tavaraa kerääntyy hiljalleen, kun uutta ostaessa ei luovu siitä, jonka tilalle lähti hankkimaan uutta. Kun kaappiin katsoo, näyttää siltä, että valinnanvaraa olisi paljonkin, mutta todellisuudessa osa tavarasta ei enää täytä kriteereitä päästäkseen käyttöön.

Teen näitä huomioita kaikella rakkaudella, ja kerron niistä hänelle lempeään sävyyn. Vielä jokin aika sitten pelin henkeen kuului, että hän väitti minun olevan väärässä. (Tiedättehän ihmistyypin, joka näyttää ulospäin olevansa oikeassa vielä hyvän aikaa senkin jälkeen, kun jo tietää olevansa väärässä?) Ajan myötä hän on myöntänyt, etteivät ajatukseni niin hassuja olekaan.

Oikeastaan minun oli tarkoitus kirjoittaa tämä teksti jo pidemmän aikaa sitten. Ehkä ihan hyvä, että oli kaikenlaista muuta kirjoitettavaa, sillä nyt tiedän, miten tilanne eteni.

Piilominimalisti on kuoriutunut yhä enemmän ulos piilostaan. Mutta siitä myöhemmin lisää.