Elämä ilman kahvia?

Olen viime vuosina pyrkinyt tietoisesti pienentämään omaa hiilijalanjälkeäni. Moni asia onkin jo hyvällä mallilla. Sitten tulee se mutta. Yksi niistä, ei suinkaan ainoa.

Eräs Sitran elämäntapatestin kohta sai minut siinä määrin kiusaantumaan, että asialle piti tehdä jotakin. Se oli tämä:

”Kuinka monta annosta (kuppi/muki/tuoppi/lasi) nautit kahvia, teetä, tuoremehua, olutta tai viiniä päivässä?”

Kiusaantumisen syynä oli jo pidempään jatkunut mietintäni kahvinjuonnin vähentämisestä tai lopettamisesta. Kysymys muistutti, etten ollut vieläkään edennyt mietinnästä konkreettisiin toimiin.

Olen monen asian kohdalla huomannut, että minun on helpompi lopettaa jokin kokonaan kuin vähentää sitä. Kun ei-toivottu asia ei ole ollenkaan vaihtoehtojen joukossa, sitä ilman on helpompi olla. Optimistisesti kokeilin kyllä kahvinjuonnin vähentämistä, mutta totesin, että se on mahdottoman vaikeaa. Minun oli helppo olosuhteilla selittäen ylipuhua itseni vielä yhteen kupilliseen. Sisäiset neuvottelut ja selitykset loppuisivat, kun päättäisin olla kokonaan ilman kahvia.

Aloin juoda kahvia vasta parikymppisenä. Sitä ennen en muista maistaneeni koko ainetta. Aluksi kahvi maistui niin kamalalta, että siihen piti laittaa reilusti sokeria ja maitoa, jotta sen sai juotua. Näin jälkikäteen on hiukan vaikea ymmärtää, miksi sitä piti silti juoda. Taisin kyllästyä teenjuontini aiheuttamaan ihmettelyyn, ja toistuvaan kysymykseen ”joko sinä olet oppinut kahvia juomaan”. Ikään kuin kahvin juominen olisi merkki aikuistumisesta.

Vuosien kuluessa kahvista tuli aamuinen silmienavaaja, houkutus pitää välillä tauko, palkinto ja lohdun tuoja. Siitä tuli myös enemmän haittaa kuin iloa tuova, liian usein toistuva tapa. Yksi kupillinen päivässä olisi voinut olla ihan hyvä juttu, mutta sitä suuremmista määristä tuli helposti huono olo ja sydänoireita. Kahvi tuntui myös väsyttävän, ja sillä saattoi olla vaikutuksensa uniongelmiini.

Halusin lopettaa kahvinjuonnin, koska kahvin tuotantoon liittyy paljon ekologisia ja eettisiä ongelmia. (Teen tuotannossa on myös omat ongelmansa.) Kahvin negatiiviset vaikutukset hyvinvointiini toimivat hyvänä kannustimena. Tottumukset ovat kuitenkin vahvoja, joten etsin itselleni vielä sen viimeisen pisaran, mikä saisi minut jättämään kahvin.

Se oli kahvin ja teen vesijalanjälkien vertailu.

Molempien juomien tuotanto vaatii paljon vettä. Ero teen hyväksi on kuitenkin selkeä. Yhden kahvikupillisen tuottaminen vaatii 140 litraa vettä, teekupillisen tuottamiseen tarvitaan 35 litraa vettä.

Vaihdoin kahvin teehen ja rooibos-yrttijuomaan. Ainakin kaksi viikkoa kului kahvia ikävöidessä. Etenkin aamut ilman kahvia olivat outoja. Jotain tuntui puuttuvan. Elämä ilman kahvia tuotti kuitenkin positiivisen yllätyksen. Olin paljon virkeämpi kuin ennen! Päivittäiset kahvikupillisen äärelle ajaneet väsymyksen hetket olivat poissa.

Noin kolmen viikon kahvittoman jakson jälkeen jokin mitä muistini ei tavoita ajoi minut kaupassa kahvihyllylle. Kun kahvi jälleen höyrysi kupissa, mietin, että tältäkö se tuoksui? Ja kohta ihmettelin, että tältäkö se maistui? Teehen ja rooibosiin verrattuna kahvi tuoksui ja maistui tunkkaiselta ja ikävältä.

Oli hyvä, että palasin hetkeksi kahvin pariin, se auttoi hyvästien jättämisessä. Sain muistutuksen siitä, miten nuutuneen ja väsyneen olon kahvi minussa aiheuttaa. Huomasin, että elämä ilman kahvia on parempaa kuin kahvin kanssa. Join ostamani kahvin loppuun, minkä jälkeen paluu teekupin ääreen ei tuntunut enää ollenkaan vaikealta. Päätin, etten enää osta kahvia kotiin tai ota kahvinjuontia tavaksi. Jos kahvilassa käydessäni mieleni joskus tekee kahvia, niin suon sen itselleni.

Katson kaikenlaista kulutustani kriittisin silmin. Tällä hetkellä kulutan enemmän teetä kuin olisi järkevää. Tarkoitukseni on korvata teetä yrttihaudukkeilla ja vähentää juotujen kupillisten määrää.

Ajattelen, että minun tulisi arvostaa teetä ja muita haudukkeita erityisenä nautintona, eikä antaa niiden muuttua tottumukseksi saati itsestäänselvyydeksi. Samoin haluan ajatella kaikesta siitä hyvästä, mitä elämä minulle suo.